-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Miten kehittyä?
- Keskustelun aloittaja Tianyu
- Aloituspäivä
No jos hieman yrittäisi asiaakin laittaa. Suurin este vauhdin kehittymiselle on pelko kovasta vauhdista ja/tai kaatumisesta (jotkut eivät ikinä pääse tuosta pelosta, eivätkä näin kehity nopeammiksi, vaikka kuinka yrittäisivät). Kovaa ajamista ei saa pelätä, siitä pitää nauttia.
Ihan ensiksi pitää saada luotto pyöränhallintaan ja renkaiden pitoon. Ne saa vain ajamalla (jos saa). Tuota luottoa kannattaa hakea ajamalla rennosti "sormenpääotteella", ei niskat jäykkänä ja rystyset valkoisina stongaa puristaen. Käsiä käytetään vain kevyeen stongan kääntämiseen, ei pyörän päällä pysymiseen. Käytä siihen polvia tankista tukea otamalla.
Jarrutus/kaasun himmaus suoralla pyörän ollessa vielä täysin suorassa. Kallista rohkeasti mutkaan sisään ilman jarruun tai kaasuun koskemista ja älä tee mutkassa äkkinäisiä ohjausliikkeitä (muista kevyt "sormenpääote" ja polven tuki tankista). Kun pyörä rullaa mutkassa vapaasti, se etupyörä kyllä pitää, vaikka pyörä olisi kuinka länällään. Kun mutka aukeaa, pikku hiljaa kaasua lisää. Jotkut kisakuskit hakevat mutkanopeutta ajamalla jarruun koskematta. Älä jännitä vaan aja rennosti, niin vauhti nousee jos on noustakseen...
Vaikea täällä netissä antaa mitään tarkempia neuvoja, mutta eiköhän niiltä liivimies-kisakuskeilta saa siellä paikan päällä tarkempia ajovinkkejä. Reippaasti vaan hihasta kiinni.
P.S. Kaikki liivimiehet eivät ole päteviä opettajia, eikä liivimiestä kannata takahampaat kireänä yrittää seurata. Voi seurata pitkä threadi siitä
Tuo on kyl minunkin mielestäni täysin totta. En ole kuin naurava rataketunloppu, mut sen verran kässään et ajokin kanssa pitää olla yhtä, tehdä homma "harmonisesti". Pelkkä ajoasento ei riitä. Meniks mönkään?No jos hieman yrittäisi asiaakin laittaa. Suurin este vauhdin kehittymiselle on pelko kovasta vauhdista ja/tai kaatumisesta (jotkut eivät ikinä pääse tuosta pelosta, eivätkä näin kehity nopeammiksi, vaikka kuinka yrittäisivät). Kovaa ajamista ei saa pelätä, siitä pitää nauttia.
Ihan ensiksi pitää saada luotto pyöränhallintaan ja renkaiden pitoon. Ne saa vain ajamalla (jos saa). Tuota luottoa kannattaa hakea ajamalla rennosti "sormenpääotteella", ei niskat jäykkänä ja rystyset valkoisina stongaa puristaen. Käsiä käytetään vain kevyeen stongan kääntämiseen, ei pyörän päällä pysymiseen. Käytä siihen polvia tankista tukea otamalla.
Jarrutus/kaasun himmaus suoralla pyörän ollessa vielä täysin suorassa. Kallista rohkeasti mutkaan sisään ilman jarruun tai kaasuun koskemista ja älä tee mutkassa äkkinäisiä ohjausliikkeitä (muista kevyt "sormenpääote" ja polven tuki tankista). Kun pyörä rullaa mutkassa vapaasti, se etupyörä kyllä pitää, vaikka pyörä olisi kuinka länällään. Kun mutka aukeaa, pikku hiljaa kaasua lisää. Jotkut kisakuskit hakevat mutkanopeutta ajamalla jarruun koskematta. Älä jännitä vaan aja rennosti, niin vauhti nousee jos on noustakseen...
Vaikea täällä netissä antaa mitään tarkempia neuvoja, mutta eiköhän niiltä liivimies-kisakuskeilta saa siellä paikan päällä tarkempia ajovinkkejä. Reippaasti vaan hihasta kiinni.
P.S. Kaikki liivimiehet eivät ole päteviä opettajia, eikä liivimiestä kannata takahampaat kireänä yrittää seurata. Voi seurata pitkä threadi siitä
+1Huhhuijaa....
Itsellä kohtaan
1. 1:15
2. 5000km
Enkä vieläkään kyllä ottais välttämättä mitään liivimiehen hommaa tai alkais muita kauheasti neuvomaan... Täysin aloittelija kuitenkin näissä hommissa vielä
Mitä kovempaa mennään, sitä tärkeämpää on "oikea" ajoasento ja ajolinjat. Hitaassa ryhmässä nuo eivät ehkä ole vielä kaikkein tärkeimpiä asioita, joskin hyvä opetella jo mahdollisimman varhain. Ajamisen rentous, luotto itseensä ja pyörään sekä renkaisiin on ne nopean ajamisen salaisuudet, väkisin puristamalla ei tule kuin kolinaa ja katkenneita luita, ehkä sinnikkäällä harjoittelulla kohtalaisia kierrosaikoja. Kuski käskyttää, kone kiertää ja pyörät pyörii, ehkä näin voisi kiteyttää koneen ja miehen "harmonian". Usein nopeat kaverit ovat päälle päin rauhallisia veikkoja ja hosujat röhisevät vatukossa.
Tietenkään jos nopean ajamisen perusedellytykset eivät ole geeniperimässä (kovan vauhdin rakastaminen, ajosilmä, perstuntuma), tyssää kehityskaari jossain vaiheessa. Mutta voihan sitä hurruutella itsensä iloksi ja harrastuksen vuoksi. Vaikka kilpailla sellaisille kuskeille perustetussa YCC-luokassa, yhtään väheksymättä luokan nopeita kärkimiehiä.
Näkemättä on hankala ketään neuvoa, mutta kysyvälle vastataan ja etsivä (ehkä) löytää...
Kolikolla on tässäkin kohdassa toinenkin puoli. Itse harjoittelun ihan alkuvaiheessa huomasin, että "oikea" asento melkeimpä pakottaa ajaamaan mutkan kovemmalla vauhdilla, jotta linja pysyy jotensakin järjellisenä. Alkuun ei kuitenkaan kannattaisi tuota vauhtia lähteä nostamaan vaan harjoitella sen pyörän hallintaa. Tämäkin on todettu moneen kertaan, eli nämä on niitä asioita jotka kuljettaja itse päättää, eli mitä haluaa itse kukin opetella ja missä järjestyksessä.
Itse voin sanoa, että omaa tyhmyyttäni ole pari kertaa muksahtanut. Molemmilla kerroilla vauhtia on ollut liikaa omaan pyöränkäsittelytaitoon nähden.
Moikka!
Rohkenempa kysäistä muutamat jutut, kun nyt on tultu jo kokonaista kaksi täyttä päivää pörräiltyä motoparkin radalla.
Fiilikseni on molemmilla kerroilla ollut se, että parhaimmalta tuntuu, kun ajan kolmonen pykälässä ja jarruja juurikaan käyttämättä sitä rataa ympäri, ajoasentoa lähinnä hieroen.
Keskiviikkona lähdin vähän liian innolla ensimmäiseen settiin ja etupyörä lipsahteli pariin otteeseen, kun kaasuttelin siitä mutkasta ulos, mistä alkaa se takasuora.
Ajattelin etten roiku tarpeeksi ja varmaankin vielä vähän takapainotteisesti, joten korjasin yläkropan painoa enemmän sinne keulan suuntaan ja vähän vielä enemmän roikkumista, niin johan loppui lipsahtelu.
Sitten ruopsahtikin seuraavilla seteillä jalkatappi maahan, joten roikuin sitten vielä vähän enemmän, mutta se taas rupesi tuntumaan jo jotenkin "luonnottomalta" ja hölmöltä, joten jatkoin ajoasennon hieromista ns. fiilispohjalta, eli koitin unohtaa koko homman ja ajaa vain..
Viimeiset kolme settiä rupesikin sitten tuntumaan siltä, kuin olisi "tanssinut" vain sitä rataa läpi, eli rupes tuntumaan, että siinä hommassa olis ollut semmoinen "rytmi" mikä vain vähän kuin itsekseen vei sitä ajoa eteenpäin, eikä tarvinnut enään miettiä juurikaan mitään, vaan pysty vain nauttimaan siitä ajosta..
Elikkäs mistäs sitä nyt kenkä puristaa?
Näinhän tämän homman vissiin pitäisi mennäkin ja kaikki hyvin?
No perskutarallaa, kun muut menivät nopeammin!
Ajelin suorilla semmoista vähän päältä satasta, jotta nopeammat pääsevät helposti ohi ja heti kun yritin sitten mutkissa pysyä perässä, niin kaikki meni välittömästi plörinäksi. Sitä puristi, hötkyili, korjaili, irvisti jne. Kunnes taas henkäsin syvään. Hyväksyin kohtaloni ja jatkoin siinä omassa rytmissä. Sitten tuntui taas mukavalle, mutta vaikka yritin johonkin väliin, ihan itseksenikin nostaa vähän nopeutta niissä mutkissa, niin taas meni ihan reisille kaikki ajorytmit..
Eli mitäs sanotte?
Nouseeko se nopeus jatkossa ns. itsekseen, jos vain jatkan aina ajamalla sitä mukavalta ja rytmikkäältä tuntuvaa ajoa, vai pitääkö mun yrittää nostaa sitä nopeutta, silleen väkisin?
Meinaan, että aina kun yritin nostaa sitä nopeutta, niin hommat meni plörinäksi, mutta jollen taas yrittänyt mitään ja ajelin vain sitä mukavaa rytmiä, niin silloin taas tuntui, että ajan koko ajan samaa vauhtia vain.. =(
Mitä siis tekee Matti jatkossa?
Rohkenempa kysäistä muutamat jutut, kun nyt on tultu jo kokonaista kaksi täyttä päivää pörräiltyä motoparkin radalla.
Fiilikseni on molemmilla kerroilla ollut se, että parhaimmalta tuntuu, kun ajan kolmonen pykälässä ja jarruja juurikaan käyttämättä sitä rataa ympäri, ajoasentoa lähinnä hieroen.
Keskiviikkona lähdin vähän liian innolla ensimmäiseen settiin ja etupyörä lipsahteli pariin otteeseen, kun kaasuttelin siitä mutkasta ulos, mistä alkaa se takasuora.
Ajattelin etten roiku tarpeeksi ja varmaankin vielä vähän takapainotteisesti, joten korjasin yläkropan painoa enemmän sinne keulan suuntaan ja vähän vielä enemmän roikkumista, niin johan loppui lipsahtelu.
Sitten ruopsahtikin seuraavilla seteillä jalkatappi maahan, joten roikuin sitten vielä vähän enemmän, mutta se taas rupesi tuntumaan jo jotenkin "luonnottomalta" ja hölmöltä, joten jatkoin ajoasennon hieromista ns. fiilispohjalta, eli koitin unohtaa koko homman ja ajaa vain..
Viimeiset kolme settiä rupesikin sitten tuntumaan siltä, kuin olisi "tanssinut" vain sitä rataa läpi, eli rupes tuntumaan, että siinä hommassa olis ollut semmoinen "rytmi" mikä vain vähän kuin itsekseen vei sitä ajoa eteenpäin, eikä tarvinnut enään miettiä juurikaan mitään, vaan pysty vain nauttimaan siitä ajosta..
Elikkäs mistäs sitä nyt kenkä puristaa?
Näinhän tämän homman vissiin pitäisi mennäkin ja kaikki hyvin?
No perskutarallaa, kun muut menivät nopeammin!
Ajelin suorilla semmoista vähän päältä satasta, jotta nopeammat pääsevät helposti ohi ja heti kun yritin sitten mutkissa pysyä perässä, niin kaikki meni välittömästi plörinäksi. Sitä puristi, hötkyili, korjaili, irvisti jne. Kunnes taas henkäsin syvään. Hyväksyin kohtaloni ja jatkoin siinä omassa rytmissä. Sitten tuntui taas mukavalle, mutta vaikka yritin johonkin väliin, ihan itseksenikin nostaa vähän nopeutta niissä mutkissa, niin taas meni ihan reisille kaikki ajorytmit..
Eli mitäs sanotte?
Nouseeko se nopeus jatkossa ns. itsekseen, jos vain jatkan aina ajamalla sitä mukavalta ja rytmikkäältä tuntuvaa ajoa, vai pitääkö mun yrittää nostaa sitä nopeutta, silleen väkisin?
Meinaan, että aina kun yritin nostaa sitä nopeutta, niin hommat meni plörinäksi, mutta jollen taas yrittänyt mitään ja ajelin vain sitä mukavaa rytmiä, niin silloin taas tuntui, että ajan koko ajan samaa vauhtia vain.. =(
Mitä siis tekee Matti jatkossa?
Mikä mopo?
Löytyykö kuvaa ajoasennosta?
Alotellessa hyvin usein käy silleen, että kun fillis on "nyt meni kyl eniten täysii", setti loppuu, kaivaa racechronon esiin ja kattoo kierrosaikoja;"täh... 5sek hittaammin ku ennen..."
Ja päinvaistoin; fiilis "ei kule kyl yhtään mihinkään, enkä kyl yrittänykkää", ja kaivaa racechronon esiin, niin "täh, 5sek nopeemmin ku ennen...??"
Mopona on Yamaha FZS-600 ja kuvaa ei ainakaan omasta takaa löydy, mutta kyttäilen tuota keskiviikon motopark ketjua vähän siinä toivossa, että josko meikäläinen jossain kuvassa vilahtaisi..
Ajoasennon hierominen on tuolla fasulla tosiaan aika perberistä, tai no siltä se ainakin tuntuu. Kyykymmällä pyörällä se mutkaan "sukellus" tuntuu paljon luontevammalta kropan kannalta ja tulee vähän kuin itsekseen, mitä nyt olen kokonaista kerran hayabusaa kadulla kokeillut, eikä sekään vielä niin kyykky tosiaan ole..
Tuo sun kierrosaika esimerkki pitää kyllä varmastikkin paikkansa. Vaikken ole kierrosaikoja ottanutkaan, niin sitä juuri meinasin, että heti kun yritin puristaa lujempaa, niin tunsin jo oikeastaan samantien, että perseelleen meni.
Sekin voi pitää paikkaansa, että vaikka siinä sitä hyvää ja mukavaa rytmiä ajellessa tuntui, jotta samaa vauhtia vain pyöritään, niin voihan se olla, että kokoajan menikin vähän lujempaa?
Sitä vain tosiaan itse pohdin, että nouseekohan se vauhti ns. itsekseen, vai pitääkö sitä silleen psyykata itseään, puristamalla vain lujempaa ja kiukulla/ajan kanssa ne särmät sitten hieroituisivat samanlaiseen rytmintunteeseen, kuin miltä nyt tuntuu, kun ajan vain puristamatta?
En osaa oikein paremmin selittää, mutta toivottavasti näistä mun teksteistä saa jotain irti?
Lahjakkaalla nopeus nousee nopeasti, vähemmän lahjakkaalla hieman hitaammin, lahjattomalla ei ollenkaan. Lahjakkaatkin joutuvat kyllä asiaan perehtymään, eikä se vauhti heilläkään nouse "kädet taskussa viheltelemällä."
Luulen tietäväni tuon Matin tunteen siitä, kun homma olevinaan toimii ja ajelu on sellasta rairarai-meininkiä.
Mulla siihen joskus toimi kun otin yhden mutkan mikä tuntui siltä, että se ei mene ihan sillä lailla kun omasta mielestä pitäisi. Keskityin siihen ja loppu radan kurvailin aavistuksen normaalia lepposammin. "Reippaasti" kuitenkin, että tuntuma pysyy taas siihen reenimutkaan asti. Setin verran ku hieroi yhtä mutkaa niin tällanen nyypie kyllä sai lisää vauhtia siihen tiettyyn mutkaan. Seuraavalla setillä sitten pyrki pitämään sen opitun tavan siihen yhteen kurviin ja alkoi hioa seuraavaa.
Tällälailla toimien sain itelleni hommaan jonku tolkun ja väittäisin, että ajo ja ajatkin lopulta parani (mulla mitään mittausvälineitä oo).
Mulla siihen joskus toimi kun otin yhden mutkan mikä tuntui siltä, että se ei mene ihan sillä lailla kun omasta mielestä pitäisi. Keskityin siihen ja loppu radan kurvailin aavistuksen normaalia lepposammin. "Reippaasti" kuitenkin, että tuntuma pysyy taas siihen reenimutkaan asti. Setin verran ku hieroi yhtä mutkaa niin tällanen nyypie kyllä sai lisää vauhtia siihen tiettyyn mutkaan. Seuraavalla setillä sitten pyrki pitämään sen opitun tavan siihen yhteen kurviin ja alkoi hioa seuraavaa.
Tällälailla toimien sain itelleni hommaan jonku tolkun ja väittäisin, että ajo ja ajatkin lopulta parani (mulla mitään mittausvälineitä oo).
Tuo muuten kuulostaakin ihan hyvältä idealta.
Kiitoksia vinkistä! Pitääkin kokeilla tuohon tyyliin enskerralla.
Lähinnä ajattelin tuota jalkatapin osumista tonttiin, joka lähes aina on alottelijalla merkki siitä että vaikka kuski on sitä mieltä että ajoasento on sinne oikeaan suuntaan/ roikkuu oikeaan suuntaan, niin todellisuudessa ko kuskin ajoasento on ennen mutkaa/ mukan sisääntulossa suht ok/ ainakin sinne päin, mutta sen jälkeen kuski alkaa työntämään mopoa alleen, josta seuraa että keskellä mutkaa kuski onkin mopon päällä tai väärällä puolella mopoa, ja mopo on rojut tontissa.
Onks tossa fasussa sellanen stonga joka pyörii siinä raisereiden varassa?
Voithan sä kokeilla pyöritellä sitä eri asentoihin ja katsoa miten ajoasento toimii. Ja varmista että stonga ei ota kiinni runkoon tai katteisiin kun sen asentoa muuttaa.
Toinen vaihtoehto on vaihtaa stonga kokonaan suorempaan. Antaa enemmän tilaa.
Ja siitä seuraava askel onki sit vaihtaa se mopo ärrämpään.
Totta taidat turista.
Vekalle ja Inkulle mainitsin tauolla ensin tuosta etupään lipsumisesta, jolloin sain neuvoa dyykata enemmän sen peilin suuntaan..
Näin tein ja loppu etupään lipsuminen, mutta haittas vähän näkökenttää sitten se peili..
Noh Inkkuhan se käänsi sitten ne peilit vasten katteita, jolloin sujui dyykkaus paremmin, mutta rapsahti se jalkatappi sitten..
Veka sanoi, etten siinä tapauksessa roiku tarpeeksi, joten hieroin sen roikkumisen kondikseen ja loppui tapin rapsahtelu..
Se tosiaan tuntuis varmasti luontevammalta, jos kääntäisin tuota stongaa eteenpäin, elikkäs se on juurikin niin kiinnitetty, kuten kyselit, mutta tässä vaiheessa tuota rataharrastustani en kuvittele tuommoisesta olevan juurikaan hyötyä, koska varmasti piisaa pyörässäni tälläisenään niitä ominaisuuksia vielä enemmän, kuin minussa..
Meinaan, että tässä katuajossa tuo pyörä on vallan mainio juuri tuollaisenaan ja radalla yritän vielä tässä vaiheessa oppia vain itse lisää tuon pyöräni tuntemisesta, hiomalla omia taitojani kuljettajana.
Elikkäs minusta tuntuu, että tuolla pyörällä pääsee radalla nopeammin tuollaisenaankin, mutta koitan tässä miettiä, notta miten sitä sais radalla käskettyä nopeammin?
Pyörän potentiaalia en käytä vielä hyväksi, joten mietin että kiukullako sitä nopeutta saa radalla lisätyksi, vai jatkamalla vain tuota omaa saavutettua rata-ajon mukavaa rytmiä, tehden ylläreiden sattuessa ne tarvittavat korjaukset ja kierros kierroksen perään kiertämällä vain saavuttaen pikkuhiljaa ja kenties vähän tietämättään lujempia vauhteja?
Voithan sä funtsia ett rata-ajo on vähän kuin kerrostalon rakentaminen. Ajoasento on perusta. Ajolinja, katse, avaus, vaihteet, jarru jne on kerroksia. Ja nopeus on katto. Jos haluat nopeuden nousevan mahdollisimman korkealle niin rakenna ensin kunnon perusta ja välikerrokset.
Jos rupeet suoraan hakeen nopeutta, niin aika kummallinen katosta alkava rakennusprojekti on edessä.
Oletko Matti mitannut mopon painumat? Alustan löysyys edesauttaa tappien osumista tonttiin kun jouset puristuvat kasaan. Roikkuminen auttaa hieman myös tämän kautta kun massa siirtyy joustolinjalta pois, jolloin sen aiheuttama puristusvaikutus pienenee. Liikaa ei kuitenkaan saisi roikkua.
Renkaista periaatteessa näkee missä mennään, mutta tulee ottaa huomioon, että touring rengas on jo kantilla kun sporttirenkaaseen jää vielä varaa. Mitkä renkaat sulla on ja miten ovat kuluneet?
Jalkatappien päissä olevat tapit voi myös poistaa jos raapiminen on ongelma, mutta silloin pitää huolehtia, että jalat ovat tapeilla oikein (olis tietty muutenkin syytä olla).
Tuossa fasussa ottaa jalkatapit/feelerit kiinni melko aikasessa vaiheessa alkuperäisessä asennossa. Mutta parempi niin, säilyy turvamarginaalia.
Mitkäs kumit sinulla on alla? Tuo on mielestäni ihan sopiva pyörä myös radalla kruisailuun, jos ei nopea ryhmä ole päälimmäisenä mielessä. (Mutta helposti tuolla pystyy kemoralla ajamaan alle 1.40
Nyt kun puhutaan täällä kehittymis-ketjussa niin voisitko kirjata nämä asiat, jotka olet lähtenyt perustan jälkeen tekemään. Sinun koulukunnan näkemyksen mukaan asento on ensimmäinen asia, joka opetellaan, eli se perusta. Unohdetaan tämä vääntö ja keskitytään olennaiseen. Minkälaisia asioita rata-ajossa on opeteltavana ja minkälaisessa järjestyksessä lähtisit näitä hakemaan? Itsekin muutaman kerran omaa tyhmyyttäni muksahtaneena olisi kiva kuulla miten joku samoja juttuja tehnyt näkee asioita noiden naarmujen jälkeen.