-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Mitä muistat piikkiajoista?
- Keskustelun aloittaja TIJ
- Aloituspäivä
ts125 suiza oli mullakin, ei se vain aina ollu rikki. en edes muista joutuko sitä korjaamaan koskaan. ehkä mäntä piti vaihtaa, joku tehomäntä.Ehkä olisi pitänyt pitää päiväkirjaa
Itsekin muistan vain joitain välähdyksiä sieltätäältä, osan kevarijengistäkin muistan
Enimmäkseen muistan vain sen fiiliksen, se oli hienoa aikaa sekin.
Kevari oli tienpäällä aina kun pääsi töiltä ajamaan. Eka vuosi talvellakin
Silloin melkein asuin pyörän päällä
E: eka pyörä oli TS suitsa; aina rikki, vaihdoin twini Hondaan...jonka ajoin kahdessa kesässä ihan loppuun
twinillä pääsin joskus ajamaan, kauhea vingutin ja eksoottinen nelitahtinen, siis se cb125t.
muutamia moporeissuja ja mopoja muistan mitä oli. sen muistan kun oli kerrallaan kuusi kappaletta erilaisia mopoja, ei kaikki ollu ihan ajokunnossakaan tietenkään.
Vuoden -82 Honda CB 125 Twin tuli hommattua paikallisen realisointiliikkeen varastosta, koska halvalla sen sai ja aihiona nelitahtitwini oli enemmän kuin hyvä. Kevyt käyttökustomointi faijan aarteistosta ja hondaa ei ollut lopulta enää kuin moottori, runko ja alusta sekä vanteet. Tankki ja lokarit, takaiskarit, stonga ja valot oli harrikasta, pakoputket itsetehdyt, maalaus itsemaalattu massasta poikkeava marjapuuron pinkki joka herätti huomiota kyllä kaikissa niissä piikkikuskissa jotka ajoivat sen ajan tyypillisillä laitteilla kuten NSR tai TZR jne. -laitteilla.
Sopivia iltapuhteita ennen kevarikorttia siis nuo rakentelujutut. Tällä tuli ajettuakin autokorttiin saakka miltei 40tkm parissa kesässä. Sit se kampe myytiin helsinkiin kolminkertaiseen hintaan siitä mitä itse siitä maksoin, kauppa se on joka kannattaa.
Silloisen tyttöystävän kanssa tuli paahdettua kohti auringonlaskua kuin ne isot jermut siellä ameriikan highwaylla harrikoineen. Paras oli ehkä kokemus kun alkoi sataan vettä ihan pimeesti, oli jo elokuun loppupuoli ja illat pimeitä, eikä tietty mitään sadekamoja mukana. No, luovuus kunniaan ja käytiin sen mimmin kans hakee kauhee nippu muovipusseja ja roudarinteippiä. mulla oli semmonen iso anttilan perhemuovipussi yläkropan suojana ja pienempiä muovipusseja jalkojen ympärillä vuorattuna ja buutsien päällä. Ja mimmillä sama homma. Herätti kyl huomioo koska löydetyt muovipussit olivat kaikki erivärisiä, eivätkä ne pitäneet vettäkään. Himaan 60km kaatosateessa, eteensä ei nähnyt kuin muutaman metrin ja välillä tuli vettä niin lujaa että kuuttakymppiä kovempaa ei voinu ajaa. perillä himassa kaikki vaatteet ihan läpimärkiä, kengät täynnä vettä ja vanhemmatki katto haavi auki että oot sä aika spede noine muovipusseinesi..
Kokemukset harrikkaa varten tuli hankittua tuolla hondalla erinäisine kenttäremontti-harjoituksineen. Kärkiä kului ja sulakkeita paloi tämän tästä, mutta aina niistä selvisi kotia koska piikkiä varten hankitut kenttäremonttikokemukset tarjosi Helkama Raisu, tuo kylän kovaäänisin, epävarmin ja taatusti poliisia ärsyttävin mattamusta bobber-henkinen keksintö, sillä oli kuosistaan huolimatta hyvä keulia kunnes aina jotain ikävää sattui.. eräskin kerta kun kytkinpakka irtosi paikoiltaan ja siinä rytäkässä keulakin putosi sen verta kovalla voimalla katuun että joutui sitten keulaakin remppaamaan kun jarruttaessa etupyörä pyrki mopon alle..
Oon funtsinu että noi pikku vastoinkäymiset tienpäällä tarjoo mulle paljon enemmän kuin joku moitteettomasti toimiva henkilökuljetin. Autoissa sama homma. Kun hommat pelaa liian hyvin niin ei niitä reissuja muista enää öpaut viidentoista vuoden jälkeen. Nykyään meininki on sama mutta matkat joko pidempiä tai lyhyempiä, lelut kalliimpia ja isompia.
Sopivia iltapuhteita ennen kevarikorttia siis nuo rakentelujutut. Tällä tuli ajettuakin autokorttiin saakka miltei 40tkm parissa kesässä. Sit se kampe myytiin helsinkiin kolminkertaiseen hintaan siitä mitä itse siitä maksoin, kauppa se on joka kannattaa.
Silloisen tyttöystävän kanssa tuli paahdettua kohti auringonlaskua kuin ne isot jermut siellä ameriikan highwaylla harrikoineen. Paras oli ehkä kokemus kun alkoi sataan vettä ihan pimeesti, oli jo elokuun loppupuoli ja illat pimeitä, eikä tietty mitään sadekamoja mukana. No, luovuus kunniaan ja käytiin sen mimmin kans hakee kauhee nippu muovipusseja ja roudarinteippiä. mulla oli semmonen iso anttilan perhemuovipussi yläkropan suojana ja pienempiä muovipusseja jalkojen ympärillä vuorattuna ja buutsien päällä. Ja mimmillä sama homma. Herätti kyl huomioo koska löydetyt muovipussit olivat kaikki erivärisiä, eivätkä ne pitäneet vettäkään. Himaan 60km kaatosateessa, eteensä ei nähnyt kuin muutaman metrin ja välillä tuli vettä niin lujaa että kuuttakymppiä kovempaa ei voinu ajaa. perillä himassa kaikki vaatteet ihan läpimärkiä, kengät täynnä vettä ja vanhemmatki katto haavi auki että oot sä aika spede noine muovipusseinesi..
Kokemukset harrikkaa varten tuli hankittua tuolla hondalla erinäisine kenttäremontti-harjoituksineen. Kärkiä kului ja sulakkeita paloi tämän tästä, mutta aina niistä selvisi kotia koska piikkiä varten hankitut kenttäremonttikokemukset tarjosi Helkama Raisu, tuo kylän kovaäänisin, epävarmin ja taatusti poliisia ärsyttävin mattamusta bobber-henkinen keksintö, sillä oli kuosistaan huolimatta hyvä keulia kunnes aina jotain ikävää sattui.. eräskin kerta kun kytkinpakka irtosi paikoiltaan ja siinä rytäkässä keulakin putosi sen verta kovalla voimalla katuun että joutui sitten keulaakin remppaamaan kun jarruttaessa etupyörä pyrki mopon alle..
Oon funtsinu että noi pikku vastoinkäymiset tienpäällä tarjoo mulle paljon enemmän kuin joku moitteettomasti toimiva henkilökuljetin. Autoissa sama homma. Kun hommat pelaa liian hyvin niin ei niitä reissuja muista enää öpaut viidentoista vuoden jälkeen. Nykyään meininki on sama mutta matkat joko pidempiä tai lyhyempiä, lelut kalliimpia ja isompia.
Vieläkin muistissa kuinka serkkupojan kanssa otettiin kakspäällä pataan liikennevaloista rekan nupille... Ja mulla oli GS:ssä vielä tehoputki.
Vuonna 1976 Isä yllätti minut, kun saavuin koulusta, pihalle oli ilmestynyt oranssi Hohda SL -merkkinen nelitahtipiikki, ei muuta kuin kortin ajoon silloin keväällä. Kortin saatuani ajelin sillä lähes kaksi vuotta, mutta vapaaehtoinen intti 18v keskeytti ajot ja myinkin sen pois.
Siis ympäri vuoden ajeltiin silloin, taisi juuri 1976 tulla se kypäräpakkokin, jos oikein muistan. Parit kunnon kaadot vedin sillä, mutta ihottumalla selvittiin ja pyörän fixauksella ajot jatkui. Oli muuten todella laiska pyörä ja ääni oli kuin ruohonleikkurissa, oli vaihdettava pakoputki, jotta kehtasi ajella kylillä, mutta hyvin se toimi ja joku pimu taisi kyydissäkin olla
.
Niin siitä menikin 10 vuotta aikaa eteenpäin, kun hain autoon osia Nummelassa motarin lopussa tuolloin olleesta romuttamosta. Siinä kävelin autonromujen seassa, kun huomasin prätkän raadon erään pakettiauton takana, menin tietenkin lähemmäs katsomaan raatoa.
Yllätysmomentti oli hirmuinen, kun tunnistin vanhan Hondani siinä läjässä lähes puhtaaksi kaluttuna osista, vielä oli rungossa näkyvissä vanhojen omien kaatojeni meikkausjäljet ja pienet fiksaukset. Rekkaria ei tietenkään ollut, mutta runkonumero löytyi, jonka vielä myöhemmin tarkistin, että oma entinen pyörähän se oli.
Romiksen omistajan mukaan pyörä oli ollut jollain "mökkiajossa", sittemmin varastettu ja ajettu jonnekin hiekkamontulle, jossa putsattu pienemmistä osista, rungon renkaineen oli joku tuonut romikseen tuodun pakettiauton kyydissä. Sellainen piikkitarina oli tämä!!
Eli siis...vanhaan rakkaasi voit törmätä milloin ja missä vaan, kun vähiten sitä odotat!!!!
Siis ympäri vuoden ajeltiin silloin, taisi juuri 1976 tulla se kypäräpakkokin, jos oikein muistan. Parit kunnon kaadot vedin sillä, mutta ihottumalla selvittiin ja pyörän fixauksella ajot jatkui. Oli muuten todella laiska pyörä ja ääni oli kuin ruohonleikkurissa, oli vaihdettava pakoputki, jotta kehtasi ajella kylillä, mutta hyvin se toimi ja joku pimu taisi kyydissäkin olla
Niin siitä menikin 10 vuotta aikaa eteenpäin, kun hain autoon osia Nummelassa motarin lopussa tuolloin olleesta romuttamosta. Siinä kävelin autonromujen seassa, kun huomasin prätkän raadon erään pakettiauton takana, menin tietenkin lähemmäs katsomaan raatoa.
Yllätysmomentti oli hirmuinen, kun tunnistin vanhan Hondani siinä läjässä lähes puhtaaksi kaluttuna osista, vielä oli rungossa näkyvissä vanhojen omien kaatojeni meikkausjäljet ja pienet fiksaukset. Rekkaria ei tietenkään ollut, mutta runkonumero löytyi, jonka vielä myöhemmin tarkistin, että oma entinen pyörähän se oli.
Romiksen omistajan mukaan pyörä oli ollut jollain "mökkiajossa", sittemmin varastettu ja ajettu jonnekin hiekkamontulle, jossa putsattu pienemmistä osista, rungon renkaineen oli joku tuonut romikseen tuodun pakettiauton kyydissä. Sellainen piikkitarina oli tämä!!
Eli siis...vanhaan rakkaasi voit törmätä milloin ja missä vaan, kun vähiten sitä odotat!!!!
ura alkoi v.82 tuulen nopealla ts sutsukilla.
sillä eka vuosi kierreltiin kaikki montut ja metsätiet ja välillä pikitielläkin ajeltiin.
seuraavaksi kesäksi hankin gt suitsan.taas löytyi uusia ulottuvuuksia menosta.
Hyvin on vielä muistissa ne ensimmäiset pakkasyöt syksyisin kun ajeluiden jälkeen ei meinannut saada avaimia virtalukosta kun oli näpit hiukkasen jäässä!!
MUtta oli se HIENOO!!!
sillä eka vuosi kierreltiin kaikki montut ja metsätiet ja välillä pikitielläkin ajeltiin.
seuraavaksi kesäksi hankin gt suitsan.taas löytyi uusia ulottuvuuksia menosta.
Hyvin on vielä muistissa ne ensimmäiset pakkasyöt syksyisin kun ajeluiden jälkeen ei meinannut saada avaimia virtalukosta kun oli näpit hiukkasen jäässä!!
MUtta oli se HIENOO!!!
-75 tuli kypäräpakko. Silloin aloitin itse ajamisen piikillä, Honda CB 125 mallia1973. Sitä ennen minulla oli "peltopyöränä" Jawa 250 cc ja IC 350 cc. Aika tussu peli oli Honda, mutta sata kulki jos ei ollut iso ylämäki. Maalla asuneena taivas aukeni kun pääsi valtion tielle ajamaan: pääsi ihan itse kaupungiin, tanssipaikoille jne. Sinällään en kyllä joka viikonloppua muista, mutta niin ei varmaan Kawa-kirjan tekijäkään vaan on käytetty kirjailijan vapauksia. Se tässä tuli mieleen että ehkä pitäisi jotain kirjoittaa ylös nyt kun vielä sentään jotain muistaa.
Erityisesti jäi mieleen kaverin "lepakko susuki."Ei pysyny muiden piikit sen tahdissa mukana.Muistaisiko joku kyseisen pyörän oikeaa nimeä?Se oli 125 cm vm. oli 60/70 luvun vaiheilla ja lepakko nimi tuli siiitä ku,molemmat putket nousi yläkautta taakse.Siihen aikaan piikit toimi talvellakin.Ja niillä myös ajettiinkin talvella.Moottorikerhojen jäsenistäkin taisi puolet olla piikkikuskeja,semmoinen muistikuva on 70 luvulta.Yksi pyttyisessä 100 kuutioisessa cebarissa oli käynti ääni matala jytinä.
ja 70 luku!
siinä oli muuten juttu johon yhdyn satasella mukaan.Lyhyt mutta,sisältöä ja tunteet pelissä.Kaverit ajoi piikeillä, kun niiden vanhemmilla oli rahaa ostaa lelut niille. Itse jouduin perseaukisena leikkiin pelkillä tytöillä, joka ei näin jälkikäteen katsottuna ollut yhtään hullumpaa
Silloin kyllä ketutti, kun naapurin Matti ajoi DT-Jammulla ja minä jouduin tyytymään sen siskoon
Nykyään leikin enimmäkseen moottorivehkeillä ja vähemmän ikäluokkani tytöillä ja olen pirun tyytyväinen
Ihmeellistä tämä elämä ja eletyt vuodet
Tarkoitat varmaan 125 Stinger Suzukia
se se oli.Kaunis ku mikä.Löytyiskö joltain kuvaa?Kuuluitko H@nde 70 luvulla OMKoohon? Roikuin siellä itse silloin mukana ku kaverini oli kerhonjäsen.Tarkoitat varmaan 125 Stinger Suzukia
Googlen kuvahaulla löytyy paljonkin kuvia kyseisestä pelistä. En kuulunut OMK:hon ja eka piikki oli Honda CB125 vm-72. Kyseinen malli oli jo varustettu etupäästä mekaanisella levyjarrulla. Oli kaatumarautaa, kromia ja kaiken kukkuraksi sähkö starttise se oli.Kaunis ku mikä.Löytyiskö joltain kuvaa?Kuuluitko H@nde 70 luvulla OMKoohon? Roikuin siellä itse silloin mukana ku kaverini oli kerhonjäsen.Tarkoitat varmaan 125 Stinger Suzukia
Ai, ai... ihan silmäkulma kostuu...
Sehän oli Yamaha 125 DT - vm.1977 (trail)
Kaikki jotain 14hv ja fiilikset pilvissä.
Taisin asua ja olla fillarinpäällä ja vähän muunkin... varsinkin sen ekan kesän... se oli mahtavaa aikaa...
Silloisen (KT) kortin sai pelkillä kirjallisilla... lähes "hyvin pokkaamalla."
Sittemmin siihen tuli laitettua 175cc Yamahan pytty ja hilkkeet.
Ne kun kävi "lähes" heittämällä kohalleen. Ulkoapäin katsellessa ei kukaan tajunnut mitään eroa. Nyt ei pärjännyt normi 125cc mitenkään... ja oli siinä ihmettelemistä, heh...
Tosin, kun välitykset oli max.105km/t menihän lopulta ohi mutta aluksi jäi tolkuttomasti...
Välitykset siten, että 100 - 105km/t kulki... vedot oli näin ollen kohallaan.
Mitäs mahtoi ko. paketti tehoja antaa... olisko n. 25 - 28hv. Oli siinä jossain välissä myös tää "legendaarinen lepakko Suzuki".
Stinger... oikelta nimeltä. Sitten tulikin GT-mallisto.
Sitten fillari vaihtui Suzuki 380GT..
Sehän oli Yamaha 125 DT - vm.1977 (trail)
Kaikki jotain 14hv ja fiilikset pilvissä.
Taisin asua ja olla fillarinpäällä ja vähän muunkin... varsinkin sen ekan kesän... se oli mahtavaa aikaa...
Silloisen (KT) kortin sai pelkillä kirjallisilla... lähes "hyvin pokkaamalla."
Sittemmin siihen tuli laitettua 175cc Yamahan pytty ja hilkkeet.
Ne kun kävi "lähes" heittämällä kohalleen. Ulkoapäin katsellessa ei kukaan tajunnut mitään eroa. Nyt ei pärjännyt normi 125cc mitenkään... ja oli siinä ihmettelemistä, heh...
Tosin, kun välitykset oli max.105km/t menihän lopulta ohi mutta aluksi jäi tolkuttomasti...
Välitykset siten, että 100 - 105km/t kulki... vedot oli näin ollen kohallaan.
Mitäs mahtoi ko. paketti tehoja antaa... olisko n. 25 - 28hv. Oli siinä jossain välissä myös tää "legendaarinen lepakko Suzuki".
Stinger... oikelta nimeltä. Sitten tulikin GT-mallisto.
Sitten fillari vaihtui Suzuki 380GT..
Samaa linjaaKaverit ajoi piikeillä, kun niiden vanhemmilla oli rahaa ostaa lelut niille. Itse jouduin perseaukisena leikkiin pelkillä tytöillä, joka ei näin jälkikäteen katsottuna ollut yhtään hullumpaa
Silloin kyllä ketutti, kun naapurin Matti ajoi DT-Jammulla ja minä jouduin tyytymään sen siskoon
Nykyään leikin enimmäkseen moottorivehkeillä ja vähemmän ikäluokkani tytöillä ja olen pirun tyytyväinen
Ihmeellistä tämä elämä ja eletyt vuodet
Silloin kun ei ollut piikkiä, nyt löytyy sekin kuraleluna.
KMX varustettuna astetta rajummilla nappulakumeilla... tiukka sovitus mutta toimii, välityksiä vois vielä jatkaa niin kulkis paremmin jorpakossa.
Ookko nyt ihan varma tuosta vuosimallista... koska minulla oli CB125 twin kullankeltainen (joita oli myös punaisia ja turkoosin sinivihreita) ja siinä oli rumpujarru edessä ja vuosimalli oli -73 ...sanoi:Googlen kuvahaulla löytyy paljonkin kuvia kyseisestä pelistä. En kuulunut OMK:hon ja eka piikki oli Honda CB125 vm-72. Kyseinen malli oli jo varustettu etupäästä mekaanisella levyjarrulla. Oli kaatumarautaa, kromia ja kaiken kukkuraksi sähkö starttiOi niitä aikoja.
Ettet vaan tarkoita tuota ---> Honda ja tuo tuli mielestani joskus -74
..ja tuon -73 Twinin jälkeen hankinin sitten vähän menevämmän Suzuki GT125:n ... siinä oli hieno RAM AIR jäähdytysjärjestelmä
70 -luvun alkupuolella mentiin Saaristoralliin ja leiriydyttiin parin Tuutti -kaverin viereen. Ihaillen ja kohteliaasti tietysti.
Hetken päästä toinen kundeista tokaisi: "Kyllä noi on naurettavan pieniä ja surkeita noi teiän pyörät".
Hetken päästä toinen kundeista tokaisi: "Kyllä noi on naurettavan pieniä ja surkeita noi teiän pyörät".
Piikkiajat ollut niin vähän aikaa sitten, että just just kehtaa kirjoittaa pari riviä..
-96 aikaisin keväällä tuli A-kortti ajettua. Ekana pyöränä oli Suzuki RG 125 F, -92 mallisena. "Helvetin" kova oli kulkemaan, jätti taakseen kaverien uudemmat sinivalkoiset RG:t, viisarin verran päälle 170 otti monet kerrat Naantalin Luonnonmaan suoralla kun oltiin kilpasilla
Koneessa ja lähinnä pakoaukonsäätimissä riitti murhetta kyllästymiseen asti. Tällä pyörällä vedin myös lipat, 90's dance pauhoi nappikuulokkeista kun hiekkaisessa kurvissa hiukan lipsahti. Jalka jäi onneksi pyörän alle ja naarmuja ei tullut nimeksikään. Polvi vittuilee vieläkin välillä...
Toisena pyöränä oli sitten Yamaha DT125R -90, maukkaalla musta-mintunvihreä värityksellä... Laite millä ajettiin seuraava talvi ja lähes kaikki ajot autokorttiin asti. RG:n ollessa useimmiten paskana. Nastotetut nappularenkaat oli alla ja useimmiten helvetin kylmä, mielummin kuitenkin piikillä kuin mopolla. DT leipoi myös totaalisesti pari kertaa umpijuntturaan
Saaressa tuli vielä asusteltua tuolloin, oli aika show raahata tota DT:tä yksin veneellä vajaan remontoitavaksi. Tokihan myös RG:tä rempattiin samassa vajassa..
Naantalin seudulla piikkejä oli tuohon aikaan melko reilusti, yli 20 kakstahtipapatinta oli parhaillaan letkassa kun maalaispojat lähti Turkuun...
Jälkiviisaana kun ajattelee, olisi ollut ehkä kaikken järkevintä ostaa samantien uusi peli alle. Rahaa noihin laitteisiin paloi remontteineen päivineen ainakin uuden piikin verran.. Mutta hauskaa oli ja en vaihtais päivääkään pois noista ajoista.
Ajokamoina oli Rukan RVP takki, kaverin Saksasta tuoma Shoein potta neonkirjavin raidoin (edelleen kaapissa), hanskat, farkut ja tennarit. Kylmemmällä kelillä sullottiin farkkujen alle verskat...Talvella oli sentään ajohousut ja maiharit. Prätkätakki oli siihen aikaan "lähes ainoa" takki, sillä mentiin mihin vaan - kakstahti käryten.
-96 aikaisin keväällä tuli A-kortti ajettua. Ekana pyöränä oli Suzuki RG 125 F, -92 mallisena. "Helvetin" kova oli kulkemaan, jätti taakseen kaverien uudemmat sinivalkoiset RG:t, viisarin verran päälle 170 otti monet kerrat Naantalin Luonnonmaan suoralla kun oltiin kilpasilla
Toisena pyöränä oli sitten Yamaha DT125R -90, maukkaalla musta-mintunvihreä värityksellä... Laite millä ajettiin seuraava talvi ja lähes kaikki ajot autokorttiin asti. RG:n ollessa useimmiten paskana. Nastotetut nappularenkaat oli alla ja useimmiten helvetin kylmä, mielummin kuitenkin piikillä kuin mopolla. DT leipoi myös totaalisesti pari kertaa umpijuntturaan
Naantalin seudulla piikkejä oli tuohon aikaan melko reilusti, yli 20 kakstahtipapatinta oli parhaillaan letkassa kun maalaispojat lähti Turkuun...
Jälkiviisaana kun ajattelee, olisi ollut ehkä kaikken järkevintä ostaa samantien uusi peli alle. Rahaa noihin laitteisiin paloi remontteineen päivineen ainakin uuden piikin verran.. Mutta hauskaa oli ja en vaihtais päivääkään pois noista ajoista.
Ajokamoina oli Rukan RVP takki, kaverin Saksasta tuoma Shoein potta neonkirjavin raidoin (edelleen kaapissa), hanskat, farkut ja tennarit. Kylmemmällä kelillä sullottiin farkkujen alle verskat...Talvella oli sentään ajohousut ja maiharit. Prätkätakki oli siihen aikaan "lähes ainoa" takki, sillä mentiin mihin vaan - kakstahti käryten.