Reilusti yli 150 000 moottoripyörää, piikit ja mopot päälle. Moottoripyöräily on arkipäiväistynyt eikä ole välttämättä elämäntapavalinta. Yleispyöristä ja muutamista vahvoista brändeistä on tultu tarkasti segmentoituihin lokeroihin niin pyörä- kuin varustepuolellakin.
Tasaisin väliajoin kysellään vieläkö lapa nousee. Onko moikkaamisen yli enää jäljellä aitoa, yli motoristileirirajojen nousevaa yhteisyyttä? Ovatko kurapyöräilijät automaattisesti toisilleen avoimempia? Onko Harlikka syy olla morjestamatta japsicustomistia vai kiiltääkö kromi yli rajan? Onko kaikilla ratoja kansoittavilla yhteisöllisyyteen asti ulottuvaa jaettua kokemuspohjaa?
Itse olen huomannut veteraanipyöräilijöiden olevan mainion sosiaalista sakkia. Samanmerkkisillä ja -mallisilla pyörillä ajavilla on luonteva tiedonvaihdon tarve. Muitakin luontevia kuppikuntia on varmasti aina sosiaalisista taustoista (olkoon vaikka MC Officers esimerkkinä) työpaikan porukkaan tai muuhun muuta kautta syntyvään yhteisyyteen.
Mitä muita yhdistäviä tekijöitä on? Millaiseen tekoon asti yhteisöllisyys venyy, jos kaveri on pulassa?
Tasaisin väliajoin kysellään vieläkö lapa nousee. Onko moikkaamisen yli enää jäljellä aitoa, yli motoristileirirajojen nousevaa yhteisyyttä? Ovatko kurapyöräilijät automaattisesti toisilleen avoimempia? Onko Harlikka syy olla morjestamatta japsicustomistia vai kiiltääkö kromi yli rajan? Onko kaikilla ratoja kansoittavilla yhteisöllisyyteen asti ulottuvaa jaettua kokemuspohjaa?
Itse olen huomannut veteraanipyöräilijöiden olevan mainion sosiaalista sakkia. Samanmerkkisillä ja -mallisilla pyörillä ajavilla on luonteva tiedonvaihdon tarve. Muitakin luontevia kuppikuntia on varmasti aina sosiaalisista taustoista (olkoon vaikka MC Officers esimerkkinä) työpaikan porukkaan tai muuhun muuta kautta syntyvään yhteisyyteen.
Mitä muita yhdistäviä tekijöitä on? Millaiseen tekoon asti yhteisöllisyys venyy, jos kaveri on pulassa?