Minkä alakulttuurien välillä on vielä yhteisyyttä?

[expat1000]

Reilusti yli 150 000 moottoripyörää, piikit ja mopot päälle. Moottoripyöräily on arkipäiväistynyt eikä ole välttämättä elämäntapavalinta. Yleispyöristä ja muutamista vahvoista brändeistä on tultu tarkasti segmentoituihin lokeroihin niin pyörä- kuin varustepuolellakin.

Tasaisin väliajoin kysellään vieläkö lapa nousee. Onko moikkaamisen yli enää jäljellä aitoa, yli motoristileirirajojen nousevaa yhteisyyttä? Ovatko kurapyöräilijät automaattisesti toisilleen avoimempia? Onko Harlikka syy olla morjestamatta japsicustomistia vai kiiltääkö kromi yli rajan? Onko kaikilla ratoja kansoittavilla yhteisöllisyyteen asti ulottuvaa jaettua kokemuspohjaa?

Itse olen huomannut veteraanipyöräilijöiden olevan mainion sosiaalista sakkia. Samanmerkkisillä ja -mallisilla pyörillä ajavilla on luonteva tiedonvaihdon tarve. Muitakin luontevia kuppikuntia on varmasti aina sosiaalisista taustoista (olkoon vaikka MC Officers esimerkkinä) työpaikan porukkaan tai muuhun muuta kautta syntyvään yhteisyyteen.

Mitä muita yhdistäviä tekijöitä on? Millaiseen tekoon asti yhteisöllisyys venyy, jos kaveri on pulassa?

 

[Le Motard]

Yksi selvä rajahan on DIY-hommiin pakotetut persaukiset, jotka ajavat vanhemmilla louskuilla

ja sitten pelkästään ajamisesta kiinnostuneet, joiden pyörät kasaa ja huoltaa joku muu.

 

[Cona]

Onhan tää kulttuuri muuttunut hirveästi jos vertaa esimerkiksi 90-lukuun. Sillon prätkiä oli harvoilla ihmisillä, monesti pärrällä ajo oli elämäntapa ja nämä harrastajat olivat tinkineet jostain harrastuksen eteen, esimerkiksi talvisin käyttöauton virkaa toimitti joku muutaman satasen kotilo. Näistä vastaantulevista harrastajista heijastui aito kiinnostus prätkiin, neuvoja sai pyytämällä ja asiantuntemus oli eri luokkaa kuin nykyisin. Aika suuri muutos oli kun bomber-sukupolvi alkoi rakentelemaan pyöriä. Silloin tosin alkoi jo saamaan aftermarket osaa ja katetta pyöriin kun ennen ei ollut paljon valinnanvaraa. Samalla ajan kuluessa tänkin harrastuksen "arvostus" on vaihtunut yleiseen paheksuntaan, motoristeilla on löysempi moraali kuin ennen ja prätkästä on tullut statuskapine niille jotka eivät niistä mitään ymmärrä tai ole kiinnostunut aiheesta aidosti. Aito motoristien yhteishenki on vaihtunut selkään puukottamiseen ja kaverin tankintekstien tavaamiseen. Sääli.

 

[NOx]

Aito motoristien yhteishenki on vaihtunut selkään puukottamiseen ja kaverin tankintekstien tavaamiseen. Sääli.

Muutosta on tapahtunut ja joukossa on myös uudenlaisia motoristeja, etenkin motoristeja on enemmän. Mutta ei se minusta nyt ihan noin surkeata ole kuin tuossa kuvailit.

On tässä touhussa vielä paljon hyvääkin ja porukat tulee toimeen keskenään, tiellä jeesataan pulaan joutunutta ja kahvipaikalla on melkein aina juttuseuraa riippumatta millä kalustolla olet liikkeellä. Paljon on kiinni myös itsestä. Jos vierastat tai arastat kiiltävällä Goldwingillä goretexeissä keikistelevää pariskuntaa tai rähjäisen kurapyörän päältä nousevaa märkää lötköä etkä mene juttelemaan, niin ihan ekaksi pitää katsoa peiliin.

 

[dnapekko]

Yksi selvä rajahan on DIY-hommiin pakotetut persaukiset, jotka ajavat vanhemmilla louskuilla

ja sitten pelkästään ajamisesta kiinnostuneet, joiden pyörät kasaa ja huoltaa joku muu.

Eiku: DIY-hommiin pystyvät pelottomat, jotka ajavat millä haluavat,

ja sitten ovat ne kädettömät tumpelot, joiden pyörät kasaa ja huoltaa (?) joku muu.

Mutta vakavasti ottaen, onhan tämä saanut jo uskonnon muotoja tämä touhu, ihan niinkuin monilla muilla harrastus-, auto- ja jopa asumisfoorumeilla. Täällä on normaalipuheeseen pari eroa: ilmeet, äänet=sarkasmi ei näy kuten kirjoittaja on sen ehkä tarkoittanut, ja nimimerkin suojasta on niin helppo räkyttää.
NOxin loppukommentti on asiaa, mutta siellä tien päällä ollaankin omana itsenä, eikä nimimerkin takaa huutelijana.

 

[SenioRR]

Muutosta on tapahtunut ja joukossa on myös uudenlaisia motoristeja, etenkin motoristeja on enemmän. Mutta ei se minusta nyt ihan noin surkeata ole kuin tuossa kuvailit.

On tässä touhussa vielä paljon hyvääkin ja porukat tulee toimeen keskenään, tiellä jeesataan pulaan joutunutta ja kahvipaikalla on melkein aina juttuseuraa riippumatta millä kalustolla olet liikkeellä. Paljon on kiinni myös itsestä. Jos vierastat tai arastat kiiltävällä Goldwingillä goretexeissä keikistelevää pariskuntaa tai rähjäisen kurapyörän päältä nousevaa märkää lötköä etkä mene juttelemaan, niin ihan ekaksi pitää katsoa peiliin.

Samoilla linjoilla oon NOx:in kanssa. Kun muutama ukko/akka laitetaan samaan porukkaan, niin eiköhän joku noista ole täysin

Siitä kun itse aloitin "urani" on 12 vuotta aikaa ja jo tien päälläkin noteeraa että pyörien määrä on lisääntynyt huimasti! Eiköhän tuohon sakkiin niitä kuspäitäkin riitä aika perkeleesti. Ja luulenpa vielä, että ne kuspäät kirjoittelevat paljon tänne foorumille niitä kuspäisyyksiä. Taitaa kuitenkin suurin osa motoristeistakin olla hienoja ihmisiä.

 

[Tsc]

Ei ollut 25v sitten vääntöä siitä,onko kyykkäri käyttöpeli vai mikä,peruspyörät oli melkein ainoa vaihtoehto.Hesan seudullakin jokainen vastaantuleva motoristi tervehti,nyt tuolla sais olla tumppu pystyssä koko ajan.Aivan samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ei koe kuin silloin,harrastajamäärä on kuitenkin moninkertaistunut noista ajoista.Pyörän hankkiminen ei ole enää niin radikaalia,hinnatkin suhteessa tuloihin ovat halvemmat.Vois todeta,että koko ala on monipuolistunut noista ajoista.Pyörä malleja on enemmän,harrastajien ikä-skaala on laajempi.Enää ei pidetä rikollisena,jos harrastaa moottoripyöräilyä.Kokonaisuutena koko touhu on mennyt eteenpäin ja turvallisempaan suuntaan.

 

[Yammu-setä]

En tiedä millaista MP-kulttuuri on ollut 90-luvulla, kun itse ostin oman pyöräni vasta kuutisen vuotta sitten. Jontenkin tuntuu että harrastajamäärät ovat vaan nousseet niin isoiksi että porukkaan mahtuu monenlaista vipeltäjää.

Kai se MP-kulttuurin omaksuminen on omasta viitseliäisyydestä / ajasta kiinni. Itse opin "talon tavat" netistä kaivamalla ja muiden motoristien kanssa juttelemalla. Omasta mielestäni kulttuuri voisi on ihan yksikertaisuudessaan sitä että on perus positiivinen, avulias ja rento. Sillä pärjää pitkälle.

Motoristeista vielä, eli itse oen aina tienpäällä apua saanut ja myöskin antanut. Kaffella tulee muiden motoristien kanssa juttua väännettyä joka tosin johtuu hieman omasta "kylähullu" ajatusmaailmasta, jossa vieralle voi jutella.

 

[Tolbero]

Jos vierastat tai arastat kiiltävällä Goldwingillä goretexeissä keikistelevää pariskuntaa tai rähjäisen kurapyörän päältä nousevaa märkää lötköä etkä mene juttelemaan, niin ihan ekaksi pitää katsoa peiliin.

Käytetäänkö Wingillä goretexejäkin, mä luulin että shortseja ja sandaaleita

Sorry oli ihan pakko.

Aiheeseen, mun mielestä porukka on kautta linjan ihan hyvää sakkia. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja motivaatioita moottoripyöräilyn harrastamiseen. Myös taloudelliset tilanteet ovat erilaisia. Sitä kautta löytyy erilaisia mielipiteitö, joita on nykyään sähköisten viestimien avulla ilmaista toisille.

En minä ainakaan uskalla sanoa, että joskus ennen harrastajat olivat aidompia tai jotain. Tosin en nyt ole vielä 3 vuotta kauempaa itsekään pyöräillyt. Eiköhän ihmiset aina kuvasta omaa aikakauttaan, riippumatta harrastuksistaan.

Minulla ei ainakaan ole pahaa sanottavaa mistään ryhmistä, aina olen samoihin juottoloihin/saunoihin/yms mahtunut kaikkien kanssa. Viimeistään nyrkkihippojen jälkeen

 

[aj@]

Kyllä tämä suurimmalta osin on ihan asiallista touhua ja vieläpä ikä-
rajat kaatavaa yhdenlaista toveruutta. Harvemmin törmää lapsel-
lisesti käyttäytyviin öykkäreihin, joita yhdistänee harrastuksen
suuntautuminen tietynlaisiin pyöriin. Sama pätee ulkomaillakin aja-
miseen ja seurusteluun toisten motoristien kanssa. Junnuilla on
omat juttunsa niinkuin aina on ollut, mutta ei sekään heistä kusi-
päitä, joita kuitenkin on pieni vähemmistö, tee.

 

[SamiN]

Osalle moottoripyöräily, tai moottoripyörät, on vain yksi harrastus muiden joukossa.

Itse en ainakaan vielä ole kokenut mitään valaistumista moottoripyörän hankittuani. Myös tuttavapiirissäni on vain "prätkällä ajavia kavereita".
Ehkä ns. elämäntapamotoristit alkavat olla katoavaa kansanperinnettä, tai ainakin marginaali-ilmiö ja yhä useampi vastaantulija on vain pertti perus-petteri joka on omaksi ilokseen ostanut hauskan harrastusvälineen sen kummemmin miettimättä

Ehkä tämä samalla käy vastauksesta ketjun alkuperäiseen kysymykseenkin.


Loppuun lainaus Moto-Ykkösen (www.moto1.fi) pääkirjoituksesta:
"Moni ”Tarzan, joka ei pääse nostamatta puuhun”, ilmoittaa ylpeydellä harrastuksekseen moottoripyöräilyn, koska se antaa sosiaalista nostetta."

 

[TwinTenox]

Ja luulenpa vielä, että ne kuspäät kirjoittelevat paljon tänne foorumille niitä kuspäisyyksiä. Taitaa kuitenkin suurin osa motoristeistakin olla hienoja ihmisiä.

Veikkaanpa vielä, että suurin osa niistäkin jotka tänne kirjoittelevat mitä sattuu, ovat oikeassa elämässä ihan OK tyyppejä. Toki kuusipäitäkin maailmaan mahtuu, mutta vähemmistönä kuitenkin.

Edit: Itse ajelin kevarilla 90-91 ja kaverin kanssa tehtiin pari pidempääkin reissua tuolloin. Eipä vaan ole oikein jäänyt muuta muistikuvaa sen ajan mp tunnelmista, kuin se että kevareita oli vähintään yhtä paljon kuin nykyään, mutta isoja pyöriä ainakin maaseudulla todella vähän. Niin ja ainakin tuolloin isojen pyörien kuskien lapa nousi enskakevaristeillekin kiitettävästi (nykyään ei tahdo erottaa onko mopo vai kevari).

 

[rellonen]

Kyllähän tämä harrastajien valtava kasvu on muuttanut minun kokemuksien mukaan ainakin siinä mielessä että tapa harrastaa on laajentunut.Tarjolla on jo vaikka minkä tyyliseen touhuiluun.On mm. ratapäiviä,on eak, ja on tällainen org.Tosin maailma oli niin erilainen kun aloittelin,silloin tuntui että tunsi porukkaa enemmän kun oli muutaman kerran käynyt Kontiot sun muut.Nykyään en niissä enää käy ollenkaan.Ehkä takavuosina tekniikkaa sormeiltiin enemmän,olihan se yksinkertaisempaa.Nyt ainakin sähköpuoli on nuoremmilla paremmin hallussa.Tarkoitan näitä uudempia systeemeitä.Ihmiset on samanlaisia,kusipäitä on aina mahtunut joukkoon.Kyllä tämä yhteisöllisyys on säilynyt periaatteessa samanlaisena,apua saa ja apua pitää antaa kun kykenee.Ajeluryhmät ovat muotoutuneet vähän erilailla,yleensä tuttuja tai puolituttuja joiden mieltymykset sopii hyvin yhteen.Silti on aina mukava tutustua tuntemattomiinkin,juttukavereita löytyy kyllä aina.
Peruskoodisto on varmaan ihan samanlainen kuin 60-70 luvullakin,jokainen ajaa omallaan oli se uusi tai vanha,titteleitä ei kysellä,itse päätät mitä kerrot itsestäsi,toisen pyörän tai asun mollaaminen tosissaan on moukkamaista, vieraisiin ryhmiin ei tunkeuduta tiellä eikä kahvilla ellei pyydetä,moikataan kaupunkien ulkopuolella,nuoret otetaan mukaan reissuun sitten kun haluavat.

 

[xs2jammu]

Itse olen huomannut veteraanipyöräilijöiden olevan mainion sosiaalista sakkia.

Tästä voidaan olla myös toista mieltä. VMPK:n touhuja läheltäkin nähneenä voin sanoa että kyllä siellä niitä tiukasti valvottuja kuppikuntia on aika rutkasti. Jawa-pussihousumiehet ei vieläkään myönnä japsien osuutta tämänkin maan moottorisoitumisessa ja kehityksen eteenpäin menemisessä. Samaten kuin suurelle osalle brittiharrastajille ei ole muita vaihtoehtoja kuin britit. Sanoisin että aika fakkiutunutta touhua se on veteraanipuolellakin.

 

[Number28]

Tuntuu aika harmilliselta se, että tämän lajin hohto on jo mennyt. Tai siis se, etten ole päässyt sitä kokemaan. Tulee jotenkin syyllinen olo, kun on aloitellut moottoripyöräharrastuksen ja tullut tavallaan pilaamaan sen yhtenäisyyden, tajuan sen kyllä. Ymmärrän ihan hyvin miltä se tuntuu, kun kaikilla onkin moottoripyörä ja ennen ei ollut. Toivon siitä huolimatta, että kaikki voivat ajella tyytyväisenä kesällä ja myöskin morjenstaa vastaantulevia, mielestäni juuri kädennostaminen on osasyy miksi jokaikinen kerta haluan lähteä ajamaan kohti auringonlaskua. On niin mainio olo, kun joku selvästi kokeneempi kuski on tulossa Lapista päin keskellä yötä ja on melkeenpä ainut vastaantulija, se todellakin lämmittää tällaista nuoremman kaartin kuskia kun käsi nousee jo monen sadanmetrin päässä  

Kyllä minun mielestäni tuonne tien päälle mahtuu meitä motoristeja, niin aloittelevia, kuin vanhojakin ja yrittäkää ottaa meidät nuoremmat myös mukaan.

Toivon, että kusipäät ei valtaisi siltä osin, että tarvitsisi keltään motoristilta nähdä keskisormee pystyssä, vaan aina olisi lapanen tai edes se yksi etusormi.

Tuli vähän tekstiä sieltä sun täältä, mutta jospa joku ymmärtäisi.

E: Tuli vielä pari ajatusta mieleen. Minä todellakin autan jotakin, jos kaveri on pulassa. Kaveri=motoristi. Toivonkin, että vaikka olen nuori, niin mulle ei haistateltaisi vaan otettaisiin apu vastaan niin kuin keltä tahansa muultakin. Ainut syy millon en morjensta jollekin tietylle on nämä isoäänisillä pyörillä ajelevat, koska harvoin he minulle ovat kättä nostaneet. Tuntuu aika ylimieliseltä porukalta. Myönnän, että minä yleistän, mutta tuntuu turhalta nostella händyä jos 1/20 nostaa kättä.

 

[(poistettu tili)]

Kyll on murheet, nyyh.

Prätkä ei enää kelpaa mulkunjatkeeksi, voi harmin paikka. Mutta siihen en usko että joku pitäisi sitä statuksen kohottajana, ei prätkällä ole statusarvoa, enää. Statuskamat on edelleen niitä samoja, purjeveneet, mersut, jne. Eikä prätkään edes tarvitse sijoittaa kaikkia varojaan, voi tehdä muutakin.

En kyll mitenkään ymmärrä tätä itkua. Tunnen joitain motoristeja, mukavaa porukkaa ovat. Myös reissussa oon tavannu ihan rentoa porukkaa.

Jonkun mielestä Stadissa on niin paljon pyöriä ettei ehdi moikkaamaan. Jättäkää sitten väliin, ettette kaadu. Kumma kun tuolla Alppien mutkateillä ehtivät moikata, vaikka mopoja on tosi paljon.

 

[SenioRR]

Myönnän, että minä yleistän, mutta tuntuu turhalta nostella händyä jos 1/20 nostaa kättä.

Ei tän lajin hohto oo mihkään kadonnut. Ei ainakaan multa. Tuntuu ehkä turhauttavalta välillä moikkailla, kun ei vastausta joka kerta näy, mutta anna sen käpälän silti nousta, jos siltä tuntuu!

Kyllä mä ainakin moikkaan takasin, tai jo ennen sua, vaikka millä laitteella tulisit vastaan.

 

[Naakka]

Ihan yhtä hyviä (tai ei niin hyviä tyyppejä) on nykyäänkin, kuin *ennen wanhaan*. Motoristeja on moninkertaisesti enemmän kuin silloin kun itse aloitin, lapa nousee silti yleensä...ainakin jos itse aloittaa  

. Vähän tuo tienpäällä auttaminen tuntuu heikentyneen.
Mut ehkei ne koe osaavansa auttaa, jotka ei pysähdy.

Kuppikuntia on, mutta itse ainakin ajattelen: kotilot vs. moottoripyörät

.
Autollakin joku pysähtynyt auttamaan.
Ei tämä laji ennenkään ollut kaikille elämäntapa  

.

 

[Kummisetä]

Sanoisin että motskaripiireissä on enemmän yhteisyyttä kuin muissa alakulttuureissa. Se vaan ei enään ole alakulttuuri kuten joskus muinoin. Sama tunne valtaa pioneerit aina kun heidän omasta alakulttuuristaan tulee "mainstreamia". Tuntuu pahalta kun etu-jee-jee tukalla varustetut H&M pojat tulee ja omii homman itselleen kunnioittamatta vanhoja partoja sekä opettelematta alan käytöstapoja. Hyvä puoli on se että kun se menee muodista niin nämäkin kaverit lähtevät kuvioista kun kuppa töölöstä.

Mitä tulee siihen että autetaan kaveria tien varressa niin....no...mä kyllä pysähdyn tien varressa seisovalta kotilokuskiltakin kysymään tarviitko apua siinä uskossa että se päivä kun mä olen itse siellä tien varressa toivon jonkun myös palauttavan palveluksen. Pitäisi kuulua ihan joka iikan käytösmalliin koska sitä saa mitä tilaa. Välinpitämättömyys lajitovereita kohtaan on vittumainen sairaus johon ei ikävä kyllä taida olla lääkettä.

Sillä prätkäväellä mitä nyt lyhyen motskarointiaikani aikana olen tavannut .ORG! PK ym..missä lie grillaus ajoissa on ainakin ollut ihan asiallista sakkia. Se mikä repii meidät kahtia ja jaottelee sakkia on suvaitsemattomaisuus toisten harrastus tapaa kohtaan.

Täällä Suomessa ei muutenkaan puhella vieraille niin musta on ainakin hienoa että prätkätyypille voi lähes poikkeuksetta mennä haastelemaan ja sitä ei katsota mitenkään kummaksi. Iästäni huolimatta mä näytän just semmoselta wannabe junnulta farkuissa ja nahkarotsissa, silti kesällä tauoilla tuli jutskattua kymmenien keski-ikäisten gore-tex pukuisten touring kuskien kanssa eikä ykskään kysyny "ootkos niitä bombereita" tai "vetomies"? Ei pari mätää tyrää tätä kulttuuria tuhoa.

Yhteisyyttä löytyy ja paljon tästä jengistä!

Stay heavy...

Edit: Oh yeah baby jo 666 viestiä täyttä paskaa!!!

 

[SuzukiV2]

Oon tässä lukenut tätä ketjua läpi ja oman näkemyksen mukaan nykyään on kolme kuppikuntaa; Niitä joita kiinnostaa moottoripyörät, ne joita ajaminen moottoripyörällä ja ne joita kiinnostaa olla motoristi.

Ne menee kaikki tietysti osittain limittäin, mutta pääasiassa noin. Esimerkiksi kun joku joka on hyvin kiinnostunut moottoripyöristä tapaa jonkun, jolla on ne kiiltävät goretexit tai uusi nahkapuku ja kallis pyörä, niin se pitää naurettavana ettei hän tiedäkään pyörästään mitään vaan vie sen aina kalliiseen huoltoon. Samaan aikaan joku toinen ajattelee sen pyöristä kiinnostuneen olevan täysi kusipää kun kohtelee toista motoristia sillä tavalla, vaikka pitäisi olla samaa porukkaa, mutta samaan aikaa nauraa jollekin kun se on niin motoristia mut ei ole vielä slangisanat ja termit halussa...

Ja niin se karuselli pyörii. Toinen pitää toisella tavalla ajattelevaa kusipäänä. Samanlaisia ihmistyyppejä on kuitenkin joka ryhmässä. Ehkä ennen moottoripyöräilijät olivat enemmän hardcore-harrastajia, jotka tinkivät muusta elämästä prätkän vuoksi, tunsivat oman pyöränsä, tiesivät vaarallisen paikkansa muun liikenteen seassa ja käyttivät pienen koon tuomia etuja. Nykyään tuntuu, että tavallisin tyyppi on palkkansa ylimääräistä osaa kuluttava vasta hiljattain pyörän hankkinut, joka vaatii muulta liikenteeltä hänen erityisasemansa huomioimista, ei uskalla jarruttaa etujarrulla ja jonottaa ruuhkissa kuin autolla vaikka pääsisi välistä... jaksaako semmoisten vuoksi nostaa lapasta?