• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Millanen mopo "kypsälle" noviisille?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Guest
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Tämäkin liputtaa viissatkun puolesta, vaikka tuskin siitä piikillä aloittamisesta haittaakaan olisi. Helpommalla pääset kun hankit heti alkuun sellaisen pyörän, jota voi pitää vähän kauemmin.. nuo piikit tosiaan jää pieniksi aika äkkiä.

Mut tärkeintä on, että pyörä tuntuu susta itsestäsi hyvältä, oli se sitten 500cc tai 125cc. Systeri aloittelee parhaillaan prätkäharrastusta aikuisiällä ja päätyi ostamaan ekaksi pyöräksi piikin, koska se vaan tuntui hänen näppeihinsä miellyttävämmältä kuin isompi ehdokas.

ja ukkokullan mielipiteet saa nyt jäädä vähän vähemmälle huomiolle, vain sinä itse tiedät millainen pyörä sulle sopii
wink.gif
 
Itse suosittelen pyöräksi joko Kawan ER-6sta tai Suzukin SV-650stä, tässä muutama perustelu:

-Käytettyjen hinnat verrattuna viisisatasiin ovat varsin edullisiä. 05 -mallisia kawoja saa jo kuuden tuhannen euron pintaan, vuosituhannen vaihteen SVt mahtuu tuohon 4-5kiloeuron budjettiin.

-Tekniikka on varsin paljon noita viisisatasia kehittyneempiä, ja pyörät painavat vähemmän/yhtä paljon kuin 500-kuutioiset. SV taitaa olla hieman alle 170, ER6 vähän yli. Molemmissa tuplajarrulevyt edessä sekä ruisku (SVssä -03 ja eteenpäin malleissa), sekä about 70 heppaa, mikä varmasti takaa, ettei ihan heti ala pyörä tuntumaan mopolta =)

-Näitä on maailmalla about tsiljoona liikenteessä. Siinä missä viisisataakuutioiset ovat profiloituneet laajasti aloittelijoiden prätkiksi joilla ajetaan kesä tai kaksi ja myydään sitten pois, 650-kuutioisilla ajaa moni muukin kuin aloittelija. Tämä tarkoittaa, että apua saa helposti, netissä on molemmille pyörille useampi aktiivinen keskustelupalsta, varaosia löytyy hyllystä kaikkialla ja kaikenlaista ekstrasälää rakentelee ja myy todella moni paja. Itse CB500 omistajana huomasin, että saman pyörän omistajia sekä aftermarket-osia sai metsästää kissojen ja koirien kanssa. Etenkin täällä Suomessa ovat viisisataset varsin harvassa, ja lähes poikkeuksetta harjoittelupyörinä. Jos saisin käännettyä kelloja pari vuotta taaksepäin, ostaisin 650-kuutioisen.

-Mielipideasiat: Olen sitä mieltä, että etenkin ER6 on huomattavasti modernimman näköinen kuin kulahtaneet puolilitraiset. Vaikka peruspyörää ollaan hakemassa, ei prätkän ole ihan pakko näyttää siltä. IMHO, puna-musta ER-6F (Linkki) on yksi hienoimmista pyöristä jonka olen nähnyt. No, ehkä pientä liioittelun makua, mutta kyllä tuo on pirun kaunis kaksipyöräinen =)
Sekä ERään että SVhen saa myös pakoputken vaihtamalla varsin sykähdyttävät äänet
smile_org.gif
On tietysti makuasia minkälaisista pakoäänistä pitää, mutta itselle on moottoripyörä aina tarkoittanut kaksisylinterisen jyskettä =) ER on rivikakkonen, SV V-twini, joten erojakin on pyörien äänimaailmassa. Suosittelen katsomaan Youtubesta muutaman videon - ääni ei yleensä tee pyörälle kunniaa, mutta jonkinlaisen käsityksen siitä saa.

Molemmat pyörät ovat varmasti helppoja aloittelijoille, kunhan autokoulun kautta on käyty hakemassa hieman tuntumaa - Nopottajahan mainitsi ajaneensa ERllä autokoulussa, joten siitä saa varmaan jonkinlaisen käsityksen ;) Mielestäni uudehko 650-kuutioinen pyörä on yksinkertaisesti parempi hinta-/laatusuhteeltaan kuin viime vuosituhannen viisisatanen. Etenkin tuplalevyjarrut edessä ovat aloittelijalle erittäin hyvä asia, tiukkoja tilanteita tulee varmasti, jolloin nykyaikaiset jarrut ovat takuulla mieleen
smile_org.gif
 
Olen erittäin ylpeä itsestäni, että pidin järjen mukana 2006 kesällä, kun piiiitkän tauon jälkeen palasin oikeiden asioiden pariin ja laitoin taas pyörän. Käytetty -99 GS500E oli mulle just sopiva pyörä:
- matka-ajoa varten en halunnut mitään customia ko. kokoluokasta
- ei liian kallis harjoittelupyöräksi, ts. jos alle 4000 euroa ruttaa paskaksi, niin ei harmita läheskään niin paljon kuin 2-3 kertaa kalliimman ja uuden kohdalla...
- sopivan tehokas/tehoton, eli kampetta ei saa vahingossa karkaamaan käsistä, mutta sillä ei voi jäädä jalkoihinkaan
- kevyt käsitellä, pitkään käytössä ollut ja idioottivarma perustekniikka, perusrengaskoko, edulliset huollot, järkevällä tasolla olevat vakuutukset (Suomessa ei ole "halpoja vakuutuksia")
- nakupyörä, eli ei katteita, jolloin ilmanvastusta ja pyörteitä oppii kunnioittamaan

Samaan sarjaan menee varmaan just CB500 ja ER-6, mutta jälkimmäisiä lienee aika vähän käytettyinä tarjolla...

PPK

PS. Niin, mulla tietysti tänä keväänä pyörä vaihtui tuplasti isompaan/tehokkaampaan matkasporttiin, mutta en kadu sekuntiakaan, että harjoittelin ja palauttelin mieleen Suizalla yhden ajokauden verran.
 
nii ja tulipa tässä vielä mieleen seikka mitä monikaan ei ole ottanut huomioon.. täälä kotinurkissa kun on 2 kpl piikkejä ja 1 hayabusa.. toinen (uudempi -03 vuoden) piikki vie lähes 7 litraa sadalla, ja vanhempi (-88 vuotinen) hieman vähemmän.. busa taas vie rauhallisella ajolla 4-5 litraa, joten kulutus on piikeissä kokoon ja tehoon suhteutettuna älytön.. ja matkaa kun pyörällä selkeästi olisis tarkoitus tehdä niin onhan nuissa isommissa myös isompi tankki= ei tarvi pysähtyä iha 100-200 kilsan välein tankille.
 
Mies on enemmän uuden piikin kannalla - arvelee vissiin joutuvansa tekemään remonttia, jos hankin jonkun käytetyn heh... Hänen mielestään tuo ybr125 säilyttäisi arvonsa paremmin kuin joku käytetty viissatanen, jos ensi kesänä haluais isompaan vaihtaa.
Vaimoni ajeli kortin pari kesää sitten. Ostettiin viissatanen kawa (Gpz), josta sai tänä keväänä saman mitä maksettiin 2005.
Tuo mystinen "arvon säilyminen" on minusta pelkkää urbaania legendaa. Kaikki kauppatapahtumat käytettyjen kanssa ovat yksilöllisiä.
Tietysti kalleimmat kilometrit vehkeessä kuin vehkeessä ovat ensimmäiset liikkeestä ulos uutena lipuessa, joten en oikein jaksa uskoa, että uutena ostettu satapiikki olisi vuoden päästä edullisemmassa kurssissa kuin käytettynä hankittu 500 kuutioinen.
 
Liputan vahvasti viissatasen puolesta. Itse istunut myös tonnisen kyydissä muutamia kesiä, ja tarve päästä itse ajamaan kasvoi yllättäen pian hallitsemattomaksi.
wink.gif
Tätä "nuorta" ikäluokkaa kun olen, niin A-kortin SAIN erikseen ajaa. En siis pidä sitä mitenkään joutumisena, vaan etuoikeutena, että sellainen nykyään ajellaan. Vaikka joutuuhan siitäkin vähän maksamaan..

Mielestäni ketjun aloittaja on fiksu jo siinä mielessä, että menee vapaaehtoisesti autokouluun ottamaan ajotunteja. Liian paljon on niitä "kyllähän mulla on kortti, ja olenhan mä 20 vuotta sitten ajanut kevarilla, ja istunut kyydissä, kyllä mä osaan" -tyyppejä. Kyydissä istumisella kun ei ole oikeastaan yhtään mitään tekemistä itse ajamisen kanssa..
tounge.gif


Itse ajoin autokoulussa ekalla ajotunnilla jonkin pienoisen lenkin teitä pitkin kevarilla. Hallintalaitteiden käyttö kuitenkin oli suhtkoht hallussa, kun olen joskus aikoinaan ajellut mankilla.
wink.gif
Kesken ajotunnin opettaja sitten ilmoittikin, että mennään koululta hakemaan viissatanen ja jatketaan sillä loppuun. Vähän jännitti, mutta oikeasti kun sen ER 5:n sai liikkeelle, niin mielestäni se oli paljon mukavampi ja vakaampi kuin kevari. Sen reissun jälkeen en sitten kevarilla koulussa suostunutkaan ajamaan, vaikka opettaja ennen jokaista tuntia kysyi, millä ajetaan.

Itsekin olen "keskimittainen", 165 cm, ja nyt ER 5:n onnellisena omistajana voin sanoa, että se on ihan mukavankokoinen pyörä. Sen hallitseminen on suht' helppoa, eikä se painokaan pahalta tunnu, jos ei suuremmin päästä pyörää kallistumaan esim. peruutellessa. Kerran olen tässä jo omani meinannut peruuttaessa kaataa, kun jalka lipesi alta, mutta apinan raivolla kampesin sen takaisin ylös. Faktahan on, etten tuota varmaan nostaisi jos se maahan saakka kaatuisi, mutta ainahan on sitten niitä avuliaita kanssaihmisiä auttamaan.
wink.gif


Ehdottomasti siis suosittelen jotain 500-kuutioista, oma lehmä on ehkä ojassa, kun ER 5:sta.
smile_org.gif
Toinen mitä suosittelen, jos et vielä ole päässyt testaamaan, että käyt autokoulun ajotunneilla ajamassa läpi niitä käsittelykoeharjoituksia. Niissä saa ihan oikeasti käsitystä siitä, miten pyörän saa kääntymään pienessä tilassa, pysähtymään jne. Vaikka tehtävät tehdäänkin suht' pienessä nopeudessa, niin jonkinnäköistä osviittaa saa. Sitten kun on oma pyörä, voi harjoitella sillä vähän kovemmista vauhdeista.
smile_org.gif
Ja täällä meilläpäin autokoulun opettaja ainakin sanoi, että kun saan oman pyörän, niin ehdottomasti yhteydenottoa koululle päin, niin pääsen harjoittelemaan omalla pyörällä heidän kanssaan käsittelyä. Ilmaiseksi siis. Kannattaa kysellä senkin perään!

Itsekin kokeilin muuten tuota ER 6:sta, mutta tykkäsin enemmän viitosesta. Kutonen tuntui korkeammalta ja ajoasento "enemmän kyykyltä". Tyypiltä, jolta vitoseni ostin, oli myös uusi kuutonen, ja itsekään ei oikein tykännyt siitä, olisi myynyt mieluummin sen kuin viitosen. Mutta nämähän nyt sitten on jokaisen henkilökohtaisia mielipiteitä..
 
Heips taas eli vielä
smile_org.gif


Hyviä viestejä oli taas tullut vastaukseksi ja kommentiksi pohtimaani asiaan, kiitos niistä. Eilinen ajotunti jännitti etukäteen enemmän kuin eka tunti, jotenkin tunsin halua jäädä sohvalle makoilemaan töiden jälkeen ja jättää koko homman sikseen... No en nyt ehkä ihan tosissaan kuitenkaan.

Nyt otettiin sitten kokeiluun cb500 ja se tuntui tosiaan tukevammalta ja mukavammalta kuin kevari. Sen paino ei tuntunut mitenkään pahalta, enkä ollut missään vaiheessa vaarassa kaataa sitä eikä tuntunut siltä, että se voisi karata käsistä tms. Alun hidas ajo ykkösellä ympäri kenttää jalkajarrua, kytkintä ja kaasua sopivasti käytellen tuntui jopa helpolta, mutta sitten kun hommaan yhdistettiin useampi juttu, aloin vähän sekoilla. Puristin kytkintä niin että ranne tuli kipeeksi
confused_orig.gif
ja kaasukahvan käyttö tuntui jotenkin vaikealta sekin. Ehkä väsymys vaikutti ja tosiaan se, että tulee monta uutta juttua yhdellä kertaa.

Tuli mieleen autokouluajat -suoritin kortin vasta 28-vuotiaana - ja se kuinka vaikeaa oli muistaa kaikki asiat suht yhtäaikaa risteykseen tullessa: etuajo-oikeus, onko kolmio, vilkku päälle, jarrua, kytkin, vaihde, käännä rattia... Mutta tulihan tuosta automaattinen juttu aika pian. Nyt lienee sama kyseessä, kun pitäisi koordinoida jalat ja kädet tekemään eri juttuja eri suuntiin samaan aikaan
lookaround_orig.gif


Sovin vielä ainakin yhden tunnin ensi viikolle. Eilen vähän käytiin läpi jarrutuksia. Jotenkin sippi olo tunnin jälkeen, mutta viissatanen ei siis tuntunut ainakaan kauheemmalta kuin kevari, päinvastoin.

En vieläkään ole varma minkä pyörän hankin, mutta uskon, että - niinkuin joku sanoi - se oikea tulee vastaan. Pitää kokeilla ja testata, mutta kyllä kawasakin er-5 ja varsinkin er6n on vahvoilla, vaikka hondaporukkaan kuulunkin. Toisaalta pääsen katsomaan ja kokeilemaan ihan kotikulmilla uudehkoa jammukevaria, ybr125, kun yhdellä tutulla on yhteyksiä yamahalle ja saa tuollaisen kotiinsa testattavaksi. Hinnasta en vielä tiedä, k.o. pyörä ollut jonkun lehden testeissä. Että katsotaan nyt...

KIITOS siis vielä kaikille, hienoa kun täällä on näin aktiivista ja avuliasta porukkaa
buttrock.gif
sport05.gif
062802jumpie_prv.gif
 
Ai että jeesaa ajamisen opettelussa  
062802moto_prv.gif
vai missä? No mies tietysti sitten kun/jos mulla on käytössäni pyörä, jonka pystyn hallitsemaan. Meidän Varadero on liian painava ja korkea harjoitteluun... Korkea taitaa muuten olla piikkiVarakin, jota joku suositteli piikkien joukosta. Epäilen ylettyisivätkö jalat kunnolla maahan...

Ihan toinen juttu on sitten se kuinka hermot pysyy puolin ja toisin hallinnassa, jos mies alkaa opettaa ja neuvoa mua... Hänellä kun on paha tapa huomautella, neuvoa ja varoitella mua aina kun olemme kimpassa autolla liikkeellä ja minä ratin takana  
veryangry.gif
On toki parempi kuski kuin minä, mutta en minäkään mikään tumpelo ole, enkä puolestani huomauttele hänelle silloinkaan kun aihetta olisi. Yleensä hän kyllä ajaa yhteiset työmatkamme, mutta tänä aamuna esmes ajoin minä ja ihme ja kumma hän ei murahtanut muusta kuin tavastani säätää auton sisälämpötilaa. Johtui kai muun liikenteen vähäisyydestä ja toki olen ottanut onkeeni hänen neuvoistaan, jotka sinänsä ovat enimmäkseen ihan hyviä, mutta aamuäreyden vallassa väärällä tavalla esitettyinä aiheuttavat vain eripuraa ja vi****sta  
mad.gif
 
Odotas vain sitä, kun molemmilla on pyörät..
wink.gif
Siinä tulee aika ajoin jos jonkinnäköistä vi****sta, kun kummallakin on omat näkemyksensä asioiden oikeasta laidasta.. Meillä ainakin on kummasti kinastelut moottoripyöräilystä ja kaikesta siihen liittyvästä lisääntyneet sen jälkeen, kun hankin kortin ja oman pyörän. Miehen on jotenkin uskomattoman vaikeaa käsittää, etten toimi joka tilanteessa samoin kun hän (monen vuoden kokemuksella, mutta lähestulkoon kokonaan ilman autokouluopetusta). Minä kun toimin siten, miten autokoulussa opetettiin ja miten itsestä tuntuu hyvältä. Ukko taas siten, miten hänen isänsä on opettanut (sama koskee muuten autolla ajamistakin..)
biggrin.gif
No, autoa ajaessakin on jokuset riidat tullu väännettyä, kun liikenne ja autokoulun opit ovat jonkin verran muuttuneet jo siinäkin viidessä vuodessa, mikä mahtuu mieheni ja minun korttien suorittamisen väliin. Ja sehän olisi täysin mahdotonta, että minä olisin joskus oikeassa..
wink.gif
Välillä tekisi mieli ilmoittaa mies jollekin autokoulun AB -kortin kertauskurssille..
biggrin.gif
 
Hehhee... kiva kuulla, että muillakin sattuu vastaavaa. Toki tiedän, että moinen lienee aika yleistä, mutta exmieheni ei koskaan neuvonut eikä moittinut pelkääjän paikalla ja niinpä nykyisen epäilevä suhtautuminen ajotaitooni yllätti. Tosin exä ajoi kortin vasta minun jälkeeni eikä koskaan osoittanut välttämätöntä enempää kiinnostusta autoihin eikä autoiluun, moottoripyöristä puhumattakaan. Kun kävimme koeajamassa käytettyjä autoja hakien kulkuvälinettä, joka tulisi lähinnä vain minun käyttööni, hän ei edes halunnut koeajaa mieleistäni autoa, vaan antoi minun tehdä päätöksen itsenäisesti ja vain oman koeajoni perusteella.

Nykymies tosin onkin sitten autoalalla ikänsä työssä ollut ja mopokärpäsen pureman jo pikkupoikana saanut. Kokemuksesi siitä, että eripura on lisääntynyt teillä hankittuasi oman pyörän, vähän pisti miettimään. Olen jotenkin ajatellut niin, että jos perheeseen hankittaisiin uusi pikkupyörä, se paikkaisi arjen harmauteen osin hiipunutta suhdettamme  
cool.gif
vähän uuden perheenjäsenen tapaan. Toisaalta kuvittelen  mielessäni miten minäkin pääsisin kaasuttelemaan pihasta jonnekin "pikku ajelulle" ja jättäisin hänet kotiin ruikuttamaan, niin kuin hän jättää minut joskus kun toivoisin hänen jäävän kotiin. Tuo onnistuisi ainakin iltaisin, jolloin hän yleensä alkaa  
033102beer_1_prv.gif
, minkä vuoksi ilta-ajelut ovat harvemmin onnistuneet.

Mielessä on myös ollut viimekesäinen ajatusten vaihto erään HD-pariskunnan vaimoihmisen kanssa jossain päin Ruotsia, kun olin pohjattoman  
veryangry.gif
ja  
mad.gif
miehelleni. Pariskunnalla oli kummallakin oma hoodeensä ja vaimo lohdutteli minua sanomalla, että hekin riitelivät reissussa paljon silloin kun matkustivat yhdellä pyörällä. Oman pyörän myötä eripurat olivat sitten laantuneet. Että pistää miettimään miten tässä lopulta käykään?  
inlove.gif
vai  
bawling.gif
huh....

Jonkinlainen itsenäistymistarve ja "näyttämisen" tarve mulla tosiaan on. Ei mitään yleistä näyttämisen tarvetta (kaikenlaista on korvien välissä, mutta jonkin verran myös järkeä tähän ikään  
wink.gif
) , mutta miehelle haluaisin näyttää, että opin ja osaan. Hän kun myös luulee aina olevansa oikeassa ja esittää mielipiteensä ainoana oikeana totuutena.

Luulen, että me naiset kaikissa asioissa mieluummin ensin luetaan ohjeet, olipa kyseessä motoristin oppikirja tai jonkun laitteen kokoamis- tai  käyttöohjeet, ja vasta sitten sovelletaan ohjeita käytäntöön. Miehet puolestaan tekevät ensin ja kun sitten homma ei toimikaan, alkavat ehkä lukea ohjeita...  
wink.gif
 
No kyllä meilläkin tämän toisen pyörän hankkimisen myötä on enemmän lisääntyneet kuitenkin ne positiiviset asiat, että ei se maailmanloppu varmastikaan ole.
biggrin.gif
Ja ihan oikeasti, kyllä meilläkin reissataan nyt mukavammin, kun ei minun tarvitse istua kyydissä ja kommentoida, miten mieheni ajaa. Nyt hän tulee perässä, ja jokaisella taukopaikalla kertoo, mitä virheitä tein kuluneiden kilometrien aikana..
biggrin.gif
Mutta se ei paljon stressaa, kun voin vetäistä kypärän päähän ja lähteä menemään.
biggrin.gif


Ei mutta oikeasti, tämä on hauska harrastus näin pariskuntana, jos vain jaksaa antaa välillä miehen kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja välillä oikeasti miettiä, kannattaisiko jotain tehdä toisin. Pääsääntöisesti meillä on kuitenkin pyörien kanssa ollut ihan hauskaa. Enemmän minua pisti vi*****amaan silloin, kun vain ukolla oli pyörä, ja saattoi lähteä ajelulle ilman minua, koska "pyörä kiihtyy mukavammin kuin kakspäällä". Vielä kun itse olen halunnut pyörää pienestä pitäen, niin pisti ketuttamaan, kun tiesi, ettei itse voi ajaa eikä lähteä noin vain ex tempore pihasta pyörällä kun siltä tuntuu.

Nyt on hyvä mieli molemmilla, ja voidaan kilpaa puunata pyöriä pihassa illan kuluksi.
biggrin.gif
On miehelläkin hyvä syy olla ottamatta ne pari olutta illalla, kun minä tahdon ajelulle, eikä voi päästää minua yksin, kun koskaan ei voi tietää, mitä tölvin jos hän ei ole vahtimassa.
biggrin.gif
 
Hyviä pointteja sulla
biggrin.gif
Noin se varmaan meilläkin tulee menemään ja uskon, että alan nauttia mopottelusta kunhan sitä opettelen ja opin, pidänhän autolla ajamisestakin ja mopomaailmasta kaikkineen. Kyydissä vaan en enää oikein jaksais istua, joten ajamaan on ruvettava, vaikka se ei nuoruusaikojen haave ole mulle koskaan ollutkaan.

Ja on minunkin sitten kiinnostuttava siitä puunaamisesta ja putsaamisesta ja säätämisestä, ehkäpä se yhdistää heh

Oikeassa olet siinäkin, että ei pitäisi useinkaan takertua rakkaiden siippojen sanomisiin tai äänenpainoihin, meidän parastahan ne vaan ajattelee
bowdown.gif
ja tuo toisesta sisään toisesta ulos -periaate säästää monelta turhalta sanailulta.

Mies muuten juuri äsken soitti, että tänä iltana päästään jo vilkaisemaan sitä jammun ybr125ta. K.o. piikillä on ajettu vähän toista tuhatta ja hintaa on vain vähän kolmatta, joten voisi ehkä sittenkin olla se tämän kesän harjoittelupeli mulle. Mutta kunhan nyt näen, istun ja kokeilen. Teen sitten ihan oman päätökseni asiasta
smile_org.gif


Oletko muuten liittynyt Ladies' Bike Clubiin? Mulla vähän mielessä liittyä jossain vaiheessa. Vois olla kiva olla mukana joissain jutuissa, johon miehillä ei olis asiaa
033102bebe_1_prv.gif


Vähän livennyt tämä keskustelu alkuperäisaiheesta, mutta haitanneeko tuo.
062802moto_prv.gif
liittyy kuitenkin ja on noi ukot ihan
pftroest.gif
, vaikka tässä vähän arvostellaankin
sport05.gif
 
Kannattaahan se piikki käydä kokeilemassa. Itsellä ei tosin missään vaiheessa käynyt piikki mielessäkään, kun ajattelin kerralla ostaa sellaisen pyörän, millä sitten ajelee parikin vuotta tai pidempään. Mulla siis ER 5, ostohetkellä ajettu 37 tkm ja maksoi 3000 e. Noissa tuntuu aika hyvin hinta pysyvän kolmen tonnin kieppeillä vaikka olisi ajettu 25-50 tkm. Ainakin mitä niitä tuli seurailtua tuossa keväällä kun pyörää etsin.

Mutta oikeasti veikkaan, että jos matka-ajoa on tarkoitus harrastaa, niin joku viissatanen olisi siihen hommaan mukavampi kuin piikki. Etenkin, jos ukkosi ajelee edellä isolla pyörällä, ja kiroaa sitten joka taukopaikalla kun sinua ei näy eikä kuulu, tai takiasi joutuu "hidastelemaan".
biggrin.gif
Itsellä nyt ajokokemusta ei ole kuin yhdestä kevarista, mutta inhotti sillä ajaessa, kun kone "huusi" jo kahdeksankympin jälkeen. Ei paljon moottoritiellä tai satasen rajoitusalueella olisi huvittanut sillä körötellä..

En ole liittynyt mihinkään kerhoon, ainakaan toistaiseksi. Täytynee katsoa, jos tässä vaikka innostuisi vielä sellaisestakin.
 
Ei mutta oikeasti, tämä on hauska harrastus näin pariskuntana, jos vain jaksaa antaa välillä miehen kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja välillä oikeasti miettiä, kannattaisiko jotain tehdä toisin.
OT, mutta tälle pisteet. Hieno ajatus, jota pitäisi jokaisen noudattaa.

Mutta pyöristä, minkä tahansa ekapyöräksi hankkiikin, se menee aika pian vaihtoon. Vain ajamalla ja kokeilemalla oppii tietämään millaisen haluaa, ei se selviä muuten vaikka miettis kuinka. Ekaksi pyöräksi siis sellainen, jonka arvelee hallitsevansa nyt, eikä vuosien päästä.
 
Eiköhän tuo ole aika tyypillistä miehille neuvoa ajamisessa, oli sitten kyse vaikka heinänleikkurista
biggrin.gif


Minä ajelen meijän sakissa yleensä viimeisenä, niin säilyy hyvin ajo-opastukselta.
wink.gif


Kannattaa käydä tutustumassa Ladies' bike club:n sivuille ja myös foorumin antiin. http://www.wima.fi/
 
...., minkä tahansa ekapyöräksi hankkiikin, se menee aika pian vaihtoon. Vain ajamalla ja kokeilemalla oppii tietämään millaisen haluaa, ei se selviä muuten vaikka miet..
Joo, tai sitten käy kuten mulla; Rakastuu liikaa siihen ekaan, tehottomaan ratsuunsa. Jaksaa aina innoittaa ajoreissulle. Tuttu pyörä on parempi, kuin pussillinen uusia. Vaikkakin tämän kevään pari pikku vastoinkäymistä (kardaanirikko, ääriharvinaisen moottorin räjähtäminen..) pudottivat lyödyn miehen jo polvilleen... pariksi päiväksi. Guzzin alennustilaa ei vain voinut vierestä katsoa.

Ketjun aloittajalla on täsmälleen oikea lähestymistapa harrasteeseen. Pitää valita se pyörä joka miellyttää ja mikä tavoitteena tuntuu vallalla olevaan elämän tilanteeseen sopivalta. Ei pidä mennä massan ja muiden mielipiteen mukana, mopoa valitessa. Itselleni jo lapsena mummo teroitti:" Miksi tehdä kaikki tyhmyydet kuten kaverit? Menisitkö heikoille jäille muiden perässä?.." Tiedänpä pari tapausta, joissa on sitten hissuksiin palattu sittenkin laimeampiin ajopeleihin, kun se pääedellä meno ei ollutkaan sitä, mitä harrastukselta haettiin. Ajoharjoittelu/ vanhojen taitojen esiin houkuttelu tulee aloittaa sillä millä se tuntuu hyvältä ja luotettavalta. Onko se sitten YBR, ER vai vaikka Busa, on jokaisen itsensä kokeiltava.
Vielä paasaan Kawan puolesta; Keväällä ostettiin omalle naiselleni ER-5. Ei niinkään ajotaitojen takia, sitä löytyy kyllä jo isommillakin pyörillä, vaan budjetin takia. Omaa mutterilinkoa kun saa korjailla ja ruuvailla aina silloin tällöin, niin on hyvä, että taloudessa on sitten myös ihan kunnollinenkin ajopeli. Ja tähän hätään ei ollut todellakaan tuohta sijoittaa enempiä pyörään. Talovelallinen ja pienipalkallinen kituu ja itkee.. Vaan ei ole Er ollut pettymys, päinvastoin. Tuossa pärrässä on kaikki kohdallaan; tehoa tarpeeksi, siistin näköinen, ketterä, edullinen (hankkia, ylläpitää jne), osia löytyy ja niin edelleen. Sitä paitsi, oma
inlove.gif
tykkää siitä todella paljon. Koskee se sitten ajamista, ulkonäköä, käsiteltävyyttä tms.
Onhan toki seuraava, tässä tapauksessa myös isompi, jo mietittynä, mutta se saa kuulemma odottaa sitä hetkeä, että siihen on varaa. ER kuulemma lievittää odotuksen tuskaa vähintään tarpeeksi
cool.gif
 
Tuttu pyörä on parempi, kuin pussillinen uusia.
On se noinkin. Nyt kun bläkkärillä olen ajanut 21 000km ja kaksi Alppireissua, se alkaa tuntua omalta.

Mun machouteni käski ostamaan ekaksi pyöräksi tonnisen. Epäilen että ajamaan oppiminen on ollut hitaampaa kuin jos olisin ostanut pienemmän/ketterämmän. Tosin sitä ei voi tietää enää.

Hienoa tässä hommassa on kuitenkin kun huomaa taitojensa kehittyvän ja oppivansa uutta, myös pyörästä.
 
Meikä ajelee Kawasaki ER6 F mallilla ja mielestäni helppo ajaa aloittelijankin. Itse olen aloittelija, eli ekat kilometrit lähti viimevuoden elokuussa ja yhä tykkään tuosta pikku mopottimesta
bowdown.gif
Linkki kuvaan Taarnen viestissä.
 
Back
Ylös