Erityisesti tälle
kin kesälle YCC:ssä on tainnut olla kusiais kuski näyttämässä jarrupaikkoja, miten avataan tms. tehokkaammillekin pyörille? JukkaR tosin on parantanut menoaan tälle kesälle reippaasti, mutta sanokoon itse paljonko on ollut lopultakaan kiinni rykkösen tehoista verrattuna R6:n kanssa, edellä on vielä muutama kusiainen - vai olisko pitkään jatkunut tyhjennysharjoittelu tuottanut nyt tälle kesälle tulosta?
Nyt kun kokemusta on hieman sekä tonnisella, että kusiaisella kilpailemisestakin, niin tässä erot omasta vinkkelistä:
1. Tonnisella huomattavasti helpompi kyykyttää lähdössä väännön ja pidemmän ykkösen ansiosta. Ei sillä, että turpaan olisi pahasti tullut kusiaisellakaan lähdöissä, mutta R1:llä lähdöt ovat suorastaan naurettavan helppoja. Välillä en jaksa edes kierroksia nostaa ennen punavalojen syttymistä, kyllä se vinguttamattakin lähtee.
2. Tonnisella on vaikeampi ajaa mutkissa (puhutaan marginaalisista eroista). Kusiaisen saa nätisti heitettyä kallelleen, isompi vänkää vastaan ja tuntuu raskaammalta vaikka puntarissa kiloja juurikaan enempää ei olisi.
3. Liian pienestä vaihteesta kusiainen rankaisee huomattavasti enemmän, tonnisella se ei ole niin justiinsa.
4. Tonnisella suoranopeutta tulee enemmän, ainakin näillä täysin vakiopeleillä (R6R vs R1). Jarrulle siis pitää R1:llä hypätä aikaisemmin.
Vaikka takana oli reilut 10 vuotta katu- ja rataköröttelyä tonnisilla (900RR, R1 -00, R1 -04), niin kesti aikansa (tosin lyhyemmän mitä odotin), että tonnisen kanssa pääsi sinuiksi ja edes lähelle niitä aikoja mitä kusiaisella.
Jos haluaa oppia ajamaan kovaa, kannattaa aloittaa mielestäni ensin pienestä pyörästä jolla on pakko opetella ajolinjat oikein. Isolla pyörällä voi ajaa "näyttävästi" hirveitä suorakiihdytyksiä ja kammojarruja mutkaan ja kepittää ehkä jonkun katupiikin jonka sarvikossa osaavakin kuski (kisapiikeille nyt ei mitään jakoja), mutta kehittymisen kannalta täysin turhaa.
Karkeasti voisi heittää esimerkkinä sen, että judoa oppii parhaiten aloittamalla pienikokoisena, jolloin tekniikkaan on pakko kehittyä. Sitten kun 25 kiloisesta tulee 100 kiloinen, niin alkaa homma rokkaamaan. Mutta jos aloittaa 130 kiloisena steroidihirviönä, niin heitteleehän sitä raa´alla voimalla 50 kg kuivan kesän oravia pienen treenin jälkeen, mutta tekniikasta ja osaamista siinä ei ole kyse, on vain tehoylivoimasta jolla ei pitkälle mennä kuitenkaan.
Kusiaisella oli mukavampi voittaa vastapelureita. On aivan eri fiilis kyykyttää R6R:llä R1:n kuin toisinpäin. Tulee suorastaan huijarimainen olo kun nyt tuolla isommalla pyörällä YCC:n kapinoissa pääsee runttaamaan suoralla ohi kun taidot ja uskallus eivät ole siihen mutkaosuuksilla riittänyt.
Uskoisin, että radasta riippuen minulla tällä hetkellä tonnisesta on hyötyä kierrosaikoihin 0,5-1 sek/kierros. Jos vanha pyörä olisi jäljellä, niin tuota voisi kokeilla. Ajolinjojen treenaamisella ja muilla parempiensa neuvoilla nuo ajat ovat tulleet. Alastarolla viime syksynä kusiaisella 1:28.0 treeneissä, seuraavalla viikolla R1:llä 1:33 ja nyt kisassa ja näytösajossa 1:27.6:ia R1:llä.
Jos siis haluaa kehittyä, aloittaa pienestä ja siirtyy isompaan. Ei kai liene mikään yllätys, että maailman huipulla ajavat kuskit lähes poikkeuksetta ovat aloittaneet mopoista ja piikeistä ja sitten siirtyneet isompien sarviin, vaikka sääntöjen puitteissa alaikäisetkin saavat noilla isommilla pyörillä kisoja ajaa. Vaatii oman aikansa, että tehoja pystyy hyödyntämään. Minulla tuo aika ei tule koskaan vastaan, sitä ennen tulee dementia, hauta ja haituvat muistot.
Mutta jos joku Esson baarissa on sitä mieltä, että Busa on nopein ratapyörä, niin aivan vapaasti. Jos hänelle siitä uskosta tulee hyvä mieli, niin minulle ei tule paha ja turha sitä mennä oikomaan. Itselleni riittää se, että oma halpismoponi on nopeampi kuin Ferrarit, vaikka lossikuskeille en pärjäisikään
Jukka