Ilman hetkenkään epäilystä Steve Burnsin 91/92 projektipyörä Spondon Suzuki "Monster".
Streetfighter ja hipo pyörärakentelun ikiaikainen ja ylikäymätön ikoni. Masiina joka omana aikanaan (ja edelleen) oli jotain niin härskiä verrattuna kaikkeen kaupasta saatavaan ettei mitään tolkkua.
Pysyvästi 2-t öljyltä haisseena RD350'stä tulisella innolla sepittäneenä myöhäisteininä syksy '91 ja kevät '92 tuli venattua Performance Bikesin jokaista uutta numeroa kuin kuuta nousevaa.
(Nyt täytyy muistaa että elettiin vuotta 1991, esim. Ducati 916 ei oltu kuultu vielä hevonv*ttua vuosiin)
Burnsin pyörä oli jotain tyyten ennennäkemätöntä: Spondonin upea kiillotetusta alumiiniputkesta tehty runko, ei katteita, suora tanko, yksipuoleinen takahaarukka joka toimi myös shifterin paineilmasäiliönä, minimaalinen soolosatula, _satulan alta vedetty putki+hiilaripönttö_, WP USD haarukka, Orient Expressin 1340 isolohko GSX mylly, Rajay FF-40 ahdin jne.
Kaikki paino oli minimoitu äärimmilleen, jopa jarruletkut olivat kevlarpunosta teräspunoksen sijasta voimalaitosdieselin painoisen myllyn kompensoimiseksi.
Pyörä painoi 19? kiloa ja paukkuja löytyi luokka 320 heppaa @ 8Krpm. (Ja kannattaa muistaa että samaan aikaan rujointa mitä tiskin takaa oli tarjolla oli FZR-1000 Exup 215kg ja 145hv...)
Parhaiten asiaa voisi verrata sillä että joku toisi nykyään esille ennen näkemättömästi muotoillun kilogikseristä runkokitillä värkätyn fighterin joka painaisi 140 kiloa ja se polkisi pihalle 400 ajettavaa heppaa...
Vitutus oli melkoinen kun italiaano kommarivetelykset kuppasivat nimen ja toivat seuraavana vuonna myyntiin jonkun 75 heppaisen ilmajäähdytteisen nuhapumpun...
Tiukkana kakkosena himotuimpien tyyppien listalla on nuorehkona syöpään kuolleen uusiseelantilaisen neron John Brittenin tekele V-1000.
Aparaatti jonka luokse jokainen V-2 moottoria suunnitteleva jamppa pitäisi hilata korvasta vetämällä...