MBK Booster -skojo oli työmatkakäytössä kun ei ollut vielä ikää ja sittemmin rahaa autoon. Booster on olemassa vielä jossain varastossa, ehkä sen herättelen henkiin joskus. Ainoa miinus siinä oli se armoton 2t käry vaatteissa. Yamahan tekniikka kuulemma siinä. Tämä oli siis "kauan" ennen kiinaskootterien valtakautta. Aivan penskana vedettiin kaverin PV:llä jossain mettässä ja paskakshan se rasahti.
Ensimmäinen isojen poikien pyörä oli Vance&Hines piipuilla varustettu sinivalkoinen FZR1000 ja kyllähän se oli vähän eri laite. Se parkaisu moottoritielle kiihdytettäessä mikä siitä pillistä lähti on ikimuistoinen. Kävi ja kukkuhan se, mutta alkoi ikä painaa 88-vuoden pyörää, ja remontoiminen olisi tehnyt niin ison loven lompsaan, että parempi oli vaihtaa suoraan.
Sitten tuli CBR900RR -92 jonka myymistä hieman kadun vieläkin. Joskus ostan sellaisen jos jostain saan priimakuntoisen. Pyöreälamppuiset ovat olleet ns. lähellä sydäntä. Cebarilla oikeastaan aloin vasta ajamaan, koska FZR oli niin huonossa hapessa, ettei viitsinyt millekään Suomen turneelle lähteä. Jarrulevyt oli kaikki liian ohkaseks kuluneet, renkaat kulmilla ja ketjuissa oli säätövarat menneet ajat sitten. Venakoppa vuosi hieman öljyä ja alakerta oli vissiin jossain vaiheessa vaihdettu kokonaan. Katteet oli paikattu jollain bitumilla takapuolelta ja öljyproppu tietenkin vedetty kierteiltä ja korvattu ylikoon pultilla ja jollain kellarivirityksellä. Noh, sainpahan omani siitä takaisin ja vähän päällekin vaihtoarvossa. Jälkeenpäin kun on vähän älyä kertynyt päähän niin ei sillä FZR:llä olisi pitänyt tielle lähteä ollenkaan. Huomasin esim. nuo jarruongelmat vasta kun rupesin katselemaan sitä puhtaaksi ja kasaan ennen vaihtoa.