Laitetaan nyt tälläinen ketju pystyyn sunnuntain fiilistelyksi.
Eli miksi valitsit Aprilian pyöräksi?
Itsellä mennyt näin: Mopoikäisenä, tai hieman sen alle tuli rakennettua itselle vanhemmilta salaa Solifer SM osista ja mm. kaatopaikoilta löytyneistä ja kavereilta ostetuilta osista. Voi sitä riemua kun ensimmäiset savut sai ulos. Heti oli päästävä tienpäälle joku vanha muoviruukku päässä, jonka pystyi kääntämään päänympäri 360 astetta ilman että niskaa tarvitsi liikuttaa. Ajamisen riemu oli uskomatonta, alaikäisyys toi vielä hurjaa jännitystä. Kipinä ajamiseen oli syntynyt eikä ole himmennyt.
Opintojen ja pakollisten köyhistelyjen jälkeen sain hankittua oman pyörän. Siihen asti olin lainapyörillä ajallut satunnaisesti. Trumppa tarjosi mukavia kilometrejä, mutta sai pian vaihtua isompaan trumppaan. Kivoja pelejä, mutta jotain puuttui, olisiko ollut sitä luonnetta?
Sitten tein "virheen" ja kävin kokeilemassa Tuonoa. Oho. Se oli PAKKO saada. Tuli mieleen teinipojan into, tehoa hieman enemmän kuin Soliferissa mutta ajamisen riemu oli jotain aivan loistavaa. Näin fiilistellen tuntui että oli päässyt harrastuksessa perille. Nyt kun on pyörä jo talviteloilla, voi vaan odottaa ensikautta että pääsee ajelemaan typerän leveä hymy kypärän sisällä. Näin täällä.
Johan tuli fiilistelyt tosissaan, vaikka ei ole edes krapula.
Eli miksi valitsit Aprilian pyöräksi?
Itsellä mennyt näin: Mopoikäisenä, tai hieman sen alle tuli rakennettua itselle vanhemmilta salaa Solifer SM osista ja mm. kaatopaikoilta löytyneistä ja kavereilta ostetuilta osista. Voi sitä riemua kun ensimmäiset savut sai ulos. Heti oli päästävä tienpäälle joku vanha muoviruukku päässä, jonka pystyi kääntämään päänympäri 360 astetta ilman että niskaa tarvitsi liikuttaa. Ajamisen riemu oli uskomatonta, alaikäisyys toi vielä hurjaa jännitystä. Kipinä ajamiseen oli syntynyt eikä ole himmennyt.
Opintojen ja pakollisten köyhistelyjen jälkeen sain hankittua oman pyörän. Siihen asti olin lainapyörillä ajallut satunnaisesti. Trumppa tarjosi mukavia kilometrejä, mutta sai pian vaihtua isompaan trumppaan. Kivoja pelejä, mutta jotain puuttui, olisiko ollut sitä luonnetta?
Sitten tein "virheen" ja kävin kokeilemassa Tuonoa. Oho. Se oli PAKKO saada. Tuli mieleen teinipojan into, tehoa hieman enemmän kuin Soliferissa mutta ajamisen riemu oli jotain aivan loistavaa. Näin fiilistellen tuntui että oli päässyt harrastuksessa perille. Nyt kun on pyörä jo talviteloilla, voi vaan odottaa ensikautta että pääsee ajelemaan typerän leveä hymy kypärän sisällä. Näin täällä.
Johan tuli fiilistelyt tosissaan, vaikka ei ole edes krapula.



se vaan oli ostettava . ja nyt kauhea polte ensikesää varten 