Miksi B korttilaiset vanhukset haluaa AB?

[CebariTonni]

Kuulemma ei, poikapuoli vuokraa kuorma-autoa ja alainen oli käynyt tankkaamassa asiakkaiden välillä, 100m matkalla sakot ilman piirturia ajamisesta. Poliisit olivat kertoneet että piirturia pitää aina käyttää kun sellainen on asennettu.

Tuohan on jo tavallaan ammattimaista ajoa kun k-a on tulonlähde.

Finlex kyllä väittää muuta ja aika paljon poikkeuksia milloin ei tarvitse käyttää piirturia, tosin Filnlexikään ei mainitse sanallakaan k-a:n yksityiskäytöstä (eli k-a esim henkilöauton korvikkeena). Joka paikassa mainitaan vain työaikalaista ja toimista jotka viittaavat ammattiajoon.

 

[siki]

Joo mutta sinähän et ole edes vanhus vielä! Itte muistan että -70-luvun alussa (en tosiaan muista vuotta, ehkä -74 tai -75) henkilöautoajokortti maksoi 600mk ja kuorma-autolle se olisi oillut kaksisataa markkaa enemmän - jota rahaa ei sattuneesta syystä silloin mulla ollut. Suoritin siis henkilöautolla... Onneksi, sillä olisin kenties joutunut myyntiautokuskiksi kesälomakaudelle ensimmäisessä myyntimiespaikassani... Joutuivat lykkimään kuormalavoja ja semmoista työhön viittaavaa.

Ne on siinä ja siinä vanhuksia jotka on syntyneet -40-luvulla. Kymmenen vuoden päästä tilanne sama.

Vuonna -70 iso A kortti makso 150markkaa, ja B siihen päälle -72 250markkaa ku oli toi A alla. Kuorkkikortti olis tosiaan maksanu sen kax hunttii enemmän, jota mullakaan ei siihen aikaan ollu. Joskus olis ohimennen ehkä tarvinnu, mut en oo tota C-korttia hirveesti kaivannu.
Nii mähän oon jangsteri viälä, ku oon syntyny 50 luvulla.

 

[lario]

Vuonna -87-88 ABC maksoi ilman pohjia 6000mk, AB 4000mk. Itsellä oli kT pohjilla ja AB opetusluvilla kustansi bensoineen , isän opetuslupineen kaikkineen n 1500mk.

Ajoin C:n 90-luvun puolivälissä päälle ja taisi olla 2500mk.

Muistelen, että samoihin aikoihin kevarikortti maksoi 1200mk tai jotain ja sitten ABC-kortti 3600mk.
kuulemma "listahinta" ABC-kortille oli siihen aikaan vajaa 6000mk

Autokoulut suoritin siinä paloaseman vastapäätä olevassa autokoulussa, jota ei enää ole, siis autokoulua.

 

[Aarra]

No jos A-kortinkin omistava vanhus aloittaa moottoripyöräilyharrastuksen nollista, pitäähän se koulutus jostain hankkia. Autokoulu on varmasti hyvä vaihtoehto tällaisessa tapauksessa, ellei ole jotain oikealla asenteella varustettua kokeneempaa mentoria alkeita neuvomaan.

Kymmenisen vuotta sitten kun ostin ekan mopon, soitin autokouluun ja pyysin eloonjäämiskurssin. A-kortti oli valmiiksi muttei metriäkään yli 50 kuutioisella. Autokoulun setä ajelutti minua sitten pari tuntia lähinnä käsittelyharjoitusta. En ole katunut hetkeäkään.

 

[Tsc]

Meinaat että tiensivuja muuta tilannetta ei opi katsomaan kahdessa ajokaudessa? Että vain tuijottaa mitään näkemättömin silmin harmaata tienpintaa kroppa jäykkänä? no, sitten kerron uutisen, jos oikeasti olet ajanut ja harjoitellut, niin perusasiat joihin nuo kuuluu, ovat kunnossa jo ekan kauden jälkeen. Ja totta, vaarallisin vaihe kaikessa tekemisessä on sillä kohtaa kun tuntee jo osaavansa. Sekin huomioon ottaen täällä liioitellaan tuota oppimisen vaikeutta oikein reilusti.

Tämä mopolla ajaminen kun on kuin shakkia (kuten useimmat muutkin asiat ovat), perusasiat oppii varsin nopeasti ja tulee kohtuu pelaajaksi, mutta sitten taitojen hiominen kestää koko loppuelämän. Tässä hommassa (kuten parissa muussakin eteen tulleessa jutussa) sitä hiomista ei saa lopettaa oman turvallisuuden vuoksi.

Eli tällaisia asioita opettaneena olen tullut omakohtaisesti siihen tulokseen että mopolla ajaminen on taito muiden joukossa, jonka oppii varsin nopeasti, jos siihen nyt on ylipäätään kyvyt. Jos ei ole, niin sitten asia on aivan toinen. Mutta heitä on pyörän päällä toivottavasti mahdollisimman vähän. Siihen kai autokoulu on aivan kelpo systeemi, karsimaan ne joilla ei ole mitään mahdollisuutta oppi juttua, karsia mahdollisimman nopeasti ennenkuin tappavat itsensä tai jonkun muun. Tai ainakin toivon että se karsii nämä.

Sorry, jos mielipiteeni aiheuttaa mielipahaa niille jotka ovat mystifioineet mopolla ajamisen taidon salaseuratasolle. Minusta sellaiset jutut vain nostavat uusien potentiaalisten mopoilijoiden aloittamiskynnystä.

Toki taito muiden joukossa. Mutta sitten on tilanteita, johon motoristi joutuu, halusi tai ei. Itselle sattui tilanne pari viikkoa sitten, jossa peura tuli eteen takaviistosta oikealta. Ei mitään mahiksia nähdä koko elukkaa, jotain ruskeata meni metrin päästä edestä. Siinä ei autokouluopit, ennakoivankurssit tai ylipäätään mikään auta, tuurissa on miten käy. Tai no aluerajoitus oli 40kmh ja mulla oli max 50kmh mittarissa.

 

[Joe]

Ekaan kysymykseen vastakysymys. Miksi nuori kaveri haluaa sen B:n lisäksi ajaa A:n (tai sen variantin) Ihan samasta syystä vanhempikin sen haluaa ajaa.

Tuohon ajamisen oppimiseen.

Kyllä itselläni meni pari, kolme kautta opetellessa ennen kuin oppi ennakoimaan ja näkemään tilanteet ajoissa. Ekana ja tokana kautena tuli paljon tilanteita vastaan "mistä pirusta tuokin tuohon ilmestyi". Osa oli varmasti itse aiheutettuja, ei pelisilmä riittänyt näkemään ettei tässä kestä kiihdyttä. Vastaavasti oma silmä ei kertonut että se lippalakkikaveri on vaihtamassa kaistaa katsomatta peiliin, sivulle, taakse tai mihinkään muuallekkaan eikä käytä vilkkua.

Vasta neljäntenä kesänä alkoi olla niin ettei yllätyksiä tullut. Siinä oppi todennäköisesti vähitellen lukemaan liikennettä, pieniä vihjeitä tulevista aikeista joita se lippalakkijätkä ei esitä vilkuilla eikä muilla. Tuon taidon oppiminen yhdisettynä edes vähäiseen malttiin kasvattaa henkiin jäämisen mahdollisuuksia paljon.

En nyt muista monesko kausi oli kun hirvi oli tulossa tielle. Näin sen vähän myöhään, olin jo kallistanut mutkaan ja jouduin tekemään rajun jarrutuksen. Arvio oli että jos kumpikaan ei muuta suuntaa eikä vauhtia, ollaan samassa paikassa yhtä aikaa.

Hirvi kääntyi onneksi penkalta takasin, tein niin hyvän jarrutuksen kuin osasin ja takajarrua tuli vähän liikaa. Kävi hetkellisesti takarengas lukossa, etujarrua pystyin säännöstelemään niin että oli jokin tuntuma missä mennään. Kun takarengas lukittui, sai väistämisyritykset yms. unohtaa samantien. Pyörä lähti luisuun, jonka sain kuin ihmeen kaupalla pidettyä hallinnassa, pyörä pysyi pystyssä ja tiellä. Se homma muuttui onnenkaupaksi juuri sillä hetkellä kun takajarru kävi lukossa. Tunnoton rumpujarru, jota sai satasen vauhdissa seissä pedaalin päällä jotta menee kuivalla asfaltilla lukkoon. Etujarrun kanssa mutkassa sen teho riitti. Eli vaikka kausia oli jo takana, tein silti virheen tiukassa paikassa.

 

[jaulis]

Raaka tosiasiahan on se, että tienpäällä pärjää paremmin se jonka pää toimii ja pyörän hallinta tulee oikeasti selkärangasta. Kun pääkoppa ja aistit toimii, niin näkee tulevan paremmin ja välttyy jo paljolta, lisäksi oikeasti äkkitilanteessa pyörän hallinta karkaa helpommin jos se ei ole selkärangassa sataprosenttisesti. Sitten kertoillaan satuja hallituista kaadoista yms...

Siispä käsi pystyyn jokainen joka osaa ajaa pyörällään hallitusti yhdellä renkaalla, sivuluisussa yms... ja joka onnistuu kiertämään moottoriradan nopeanryhmän vauhtia. Onneksi olkoon, ajatus, aistit ja kroppa on treenattu jo niin pitkälle että olet ihan hyvä ajamaan moottoripyörällä. Siihen pisteeseen pääsee vain tekemällä asioita oikein, aikaa menee jokaisella omansa (ja suurin osa tyytyykin paljon vähempään vaikkakin se oma ego ei pysty sitä kaikilla myöntämään). Harvalla se kuitenkaan onnistuu köröttelemällä pari kesää matkalehmällä laukut päällä.

Toisin sanottuna hyvät kuskin taidot ei katso sokeasti ikää, kokemusta, sukupuolta tai sitä millä vespalla ajaa. Lisäksi hyvät taidot ajaa moottoripyörällä eivät takaa asennetta jolla on myös iso vaikutus siihen miten tienpäällä pärjää.

 

[Pet_M]

Mä oon ajanut tänä keväänä 2500 km mutkia taajamassa. Menee varmaan tälläkin kaudella lähemmäksi 15 000 km ennen kuin alkaa menemään puhtaasti sitä vauhtia mitä kuvittelen pystyväni ajamaan. Lahjattomat treenaa - muut vain ajaa.

 

[seppo02]

Varmaan siksi kun tarvii jo urakalla alkaa keksiä paikkoja mihin rahat tunkea kun on jo talo maksettu, pari maksettua autoa pihassa, pallo kierretty moneen kertaan, kesämökki järven rannalla, kämppä Levillä, kaupunkiasunto tammerkosken vierellä ja jokavuotiset formulamatkat eivät enää sytytä

 

[Pet_M]

Varmaan siksi kun tarvii jo urakalla alkaa keksiä paikkoja mihin rahat tunkea kun on jo talo maksettu, pari maksettua autoa pihassa, pallo kierretty moneen kertaan, kesämökki järven rannalla, kämppä Levillä, kaupunkiasunto tammerkosken vierellä ja jokavuotiset formulamatkat eivät enää sytytä

Niin ja tää on loistava laji päästä hengestään. Sen jälkeen ei ole sijoitusmurheita. Henkivakuutus on hyvä olla, niin pääsee puolisokin takautuvasti nauttimaan tästä harrastuksesta.

 

[TheArska]

Raaka tosiasiahan on se, että tienpäällä pärjää paremmin se jonka pää toimii ja pyörän hallinta tulee oikeasti selkärangasta. Kun pääkoppa ja aistit toimii, niin näkee tulevan paremmin ja välttyy jo paljolta, lisäksi oikeasti äkkitilanteessa pyörän hallinta karkaa helpommin jos se ei ole selkärangassa sataprosenttisesti. Sitten kertoillaan satuja hallituista kaadoista yms...

Siispä käsi pystyyn jokainen joka osaa ajaa pyörällään hallitusti yhdellä renkaalla, sivuluisussa yms... ja joka onnistuu kiertämään moottoriradan nopeanryhmän vauhtia. Onneksi olkoon, ajatus, aistit ja kroppa on treenattu jo niin pitkälle että olet ihan hyvä ajamaan moottoripyörällä. Siihen pisteeseen pääsee vain tekemällä asioita oikein, aikaa menee jokaisella omansa (ja suurin osa tyytyykin paljon vähempään vaikkakin se oma ego ei pysty sitä kaikilla myöntämään). Harvalla se kuitenkaan onnistuu köröttelemällä pari kesää matkalehmällä laukut päällä.

Toisin sanottuna hyvät kuskin taidot ei katso sokeasti ikää, kokemusta, sukupuolta tai sitä millä vespalla ajaa. Lisäksi hyvät taidot ajaa moottoripyörällä eivät takaa asennetta jolla on myös iso vaikutus siihen miten tienpäällä pärjää.

Ihan hyvä kirjoitus. Mutta en nosta kättä pystyyn, mutta olen pitkälti samaa mieltä, joku pelkkää matkaa ajanut voi mielen pahoittaa.
Toki pitkänmatkan ajossa oppii myös asioita.
Itse olen oppinut paljon mopolla ajaessa jo(viriviri tietenkin), kuin myös 125 deeteellä ja esim.hussen kisaenskalla silloin aikanaan, joilla mentiin keula pystyssä, sladissa. Niin kadulla, metsässä, krossiradalla kuin suolla, on hienoa kun oja tai suopläntti tulee vastaan ja avaat vain kaasua, nostat keulaa ja niinpäin pois. Ns. Äärirajoilla ajo opettaa, mitä nuorempana vetää perusasiat sitä parempi uskoisin.
Ja nämä kaikki opit myös auttaa ihan normi ajossa kun ymmärtää miten pyörä käyttäytyy..

 

[lario]

Jos ajaa samalla pyörällä, samaa vauhtia, sen saman mutkan, ilman häiriöitä vuodesta toiseen, niin voi luulla, että on pätevä kuski.
Mutta sen kerran, kun siihen mutkaan sattuu muuttuja, niin entäs sitten...

Mitä se selkäydin ja lihasmuisti siihen sanoo?

 

[XX-xenon]

luulis että vanhuksilla on se A jo valmiina, kun niitä aikanaan ilman jaettiin.. vähän miten tuon otsikon ajattelee.

martalle kun aloin lajia ehdottamaan, niin ostin sen tietämättä syntymäpäivälahjaksi kolme ajotuntia autokouluun, niin sai siellä pyöritellä ja aloitella kunnon opettajan opissa. ja jos pyörä kaatuu tms niin menee koulun piikkiin, säästyy omat pyörän katteet. kerran se pikkukawa kävi kyljellään ja muistoksi sai kytkimen nupin mukaan. ja siinä säästyi jo se katteiden hinta.

viime kesänä sitten pienellä pyörällä juntattiin väkisin pari tuntia lähtöjä jne ja siitä se lähti. oli kuulemma hikinen pari tuntia, kun niin jännitti. mutta eiköhän ne ajotunnit siellä pohjalla ollu muhinu kuitenkin, että jotain oli muistissa muutaman kesän takaa. tänä kesänä sitten on nyt kuussatanen alla. ajo alkaa sujumaan ihan ok, toki jännittää vieläkin kuulemma. eiköhän se siitä.

 

[Harald Hirmuinen]

.... toki jännittää vieläkin kuulemma. eiköhän se siitä.

Ei pikku jännittäminen ja pelkääminen mitään haittaa, päinvastoin, terästää vain aivot ja aistit. Jos sen pelon päästää valloilleen ja vaikuttamaan siihen mitä ja miten tekee, niin sitten meillä on ongelma. Kurissa pidetty pelko on oikea reaktio useimpiin asioihin elämässä. Tai minusta kaikkiin, mutta ihan kaikki muut eivät ehkä ole samaa mieltä

Me kaikki olemme loppujen lopuksi niiden jälkeläisiä jotka EIVÄT ole lamaantuneet pelottavassa ja vaarallisessa tilanteessa. Silti ihmisillä on taipumusta lamaantua, koska ne lamaantujat ovat päässeet lisääntymään ennenkuin ovat sen lopullisen lamaantumisensa kautta poistaneet geeninsä kierrosta.

Toisaalta vauhkot vanhemmat kyllä pystyvät opettamaankin lapsensa pelkäämään vaikka mitä. Ne joilla on lapsia ja ovat niitä tarkkailleet, tietävät että pikkulapsi satuttaessaan itseään tai pelästyessään jotain, katsoo heti vanhempiaan, ja etsii vinkkiä miten tilanteeseen tulee suhtautua. Panikoiva vanhempi opettaa lapselle että tässä tilanteessa tulee panikoida ja rauhallisesti tilanteeseen suhtautuva ettei siinä mitään hätää ole. Myöhemmin tuota perusoppia on hyvin vaikea muuttaa.