Rataharjoittelun hyödyllidyyyttä kun kehutaan niin eräs lähipiirini rata-ajoa harrastava henkilö totesi jotta hänen pitäisi lopettaa katuajo siksi aikaa kun rata-ajoa harrastaa. Miksikö? No siksi kun ei osaa varoa sitten kadulla ja seurauksena lipat/kausi kadulla. Eka kerralla unohtui koleana syyspäivänä ettei renkaanlämmittimet olleetkaan käytössä ennen kadulle(radalle)lähtöä ja toisella kertaa katua(rataa) ei oltu ajettukaan harjakoneella...
Itse en ole ajanut koskaan moottoriradalla.
Selviäminen liikenteessä koostuu mielestäni mahdollisten vaaratilan tunnistamiseen ja nopeuden sekä myös ajotavan sopeuttamiseen kulloiseenkin tilanteeseen. Jos nuo unohtuu niin sen jälkeen tarvitaan sitten jo muitakin taitoja.
Keskimäärin joka viides vuosi on tullut kontattua.
Jep Jep. Suosittele kaverille mopon hävittämistä ihan suosiolla, ennen kuin unohtaa kumpi olikaan kytkin ja kumpi jarru...
Ps. Radalla luulisi ennemminkin oppivan arvostamaan pidon merkitystä, varsikin kun sitä ei kadulla ole samalla tavalla tarjolla.
Ehkei kannattaisi ollenkaan kommentoida tähän, mutta kommentoidaan kuitenkin.
Takana moottoripyörällä 150 tkm, Uralilla on käyty, radalla viisi kautta, kilpaa kaksi kautta ja nyt vasta saan tietää, että minulla voi koska tahansa kytkin ja jarru seota. Hirveesti kiitoksia herra Jaulikselle varoituksesta. Mutta mopon hävittäminen ei onnistu kun niitä kuitenkin muutama jää jäljelle.
Enkä myöskään ole mikään kaahari yleisessä liikenteessä, vuosien aikana kaksi kertaa tutkaan, toisella kerralla selvisin huomautuksella ja toisella kerralla satasen rikesakko.
Neljä kertaa olen kaatunut, kahdesti radalla ja kahdesti liikenteessä.
Liikenteessä kaatumisista ensimmäinen sattui viime syksynä.
Koko kesän olin ajellut sporttipyörällä radalla. Suurinpiirtein ensimmäisen kerran kun syksyllä lähdin sporttouringmallisella liikenteeseen ehdin ajaa kotoa 300 metriä ja nurin. Kylmä sää ja touring-pyörän kiikkerät ajo-ominaisuudet yllättivät totaalisesti. Ohitustien rampissa pyörä karkasi alta.
Seuraava kaatuminen seuraavana kesänä noin klo 03 aikaan aamuyöstä. 200 kilometriä kotoa ja mutkainen pikitie.
Kieltämättä reippaahkoa vauhtia ajoin, mutta en edelleenkään mitään kaahailua harrastanut. Enkä tajua miksi en sitä hiekkaa huomannut, mutta nurin mentiin ja vauhdilla. Nyt otti kipeätäkin sen verran, että ainakin radalla vauhti hiljeni kummasti ja palasi oikeastaan vasta kilpailukauden jälkeen.
Vituttihan nuo kaatumiset itseäkin sen verran, että touringpyörä oli hetken ajan myynnissäkin. Mutta kukapa sitä ostaisi, kaksi kertaa kaadettua pyörää, vaikka kuinka olisi samalla kylellä naarmut.
Epäilin, että jonkinmoinen vauhtisokeus oli iskenyt, siksi menin mainitsemaan, että pitäisikö tuo kadulla ajelu kokonaan lopettaa. Seuraavaksi saan siitä lukeakin täältä.
Että kiitoksia vaan... kaikille osapuolille.