Mikä tekee onneilliseksi?

[Suzu-ukko]

Mikä tekee onneilliseksi?

Milanossa oli taas uutta laitetta tarjolla. Ite jäin miettimään tehoja. Miten monta hevosvoimaa tarvisette että onni löytyy? Tarvitaanko voimaa suoralle tielle vai mutkitteluun? Turbobusa ja tissit ja delvac on jo tuttuja.

 

[tonttuj]

143.

 

[Ytsför]

14 heppaa on riittänyt mopoendurancessa, mutta ehkä niitä voisi 1 tai 2 olla enemmänkin.

 

[adville]

vähän riippuu mutta 197 on ihan ok.

150 kyykyssä riittää siihen että etunen on vaikeaa pitää maassa

 

[seppo02]

143.

Sama, tosin olen hiukan miettinyt siirtymistä enemmän pappaluokkaan alle sataheppaisiin

 

[Goofy S]

Itse downshiftasin hevoset kolmannekseen ja hauskuus lisääntyi.

 

[Maza]

Saattaa pudota 140 heppaa ens kesäks; 40 jää. Tarmakki muuttuu kraveliksi...uskon tulevani onnelliseksi.

 

[Partisaani]

Iän myötä viisastuu. Nuorenpana, siis alle kaksikymppisenä, haaveili että sata olisi taivas. Varttuneenpanä empi, onkohan 130 ihan liikaa. Seuraavaksi rohkea askel 165. Tovin jälkeen, olisihan se 190 aika kiva. Nyt jo myöntää, ei niitä koskaan ole tarpeeksi, mutta nyt ikää onkin jo kertynyt yli 60 ja se tuo viisautta.

 

[jlik]

175 on toistaiseksi riittäny hyvin, niin hyvin että vaihoin samanlaiseen pari viikkoa sitten.

 

[TLi]

Kahden pyöräni tehot yhteensä ovat vähemmän kuin monella yhden pyörän tehot. Toinen 50 ja toinen vähän yli 100 hv, molemmilla ajaminen on mukavaa.

 

[Batmanninja]

Itellä kaksi äärilaitaa tallissa, n. 25HP ja +210HP. Molemmilla äärimmäisen hauskaa, pitää vaan katella sopivaa latua eteen

 

[3JJ]

Hevosvoimien ja newtonmetrien sijaan tässä lajissa pitää olla tunnetta.

 

[fredi]

hevosvoimia tai ei. Pääasia että on hauskaa

 

[Mäkine]

Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että tehon tarve riippuu hyvin pitkälti siitä, mihin sitä laitetta aikoo käyttää ja mistä saa kiksejä.
Ja toki sekin vaikuttaa paljon, että mikä laite kyseessä.

Esimerkkinä 15hv tehonen CBR125 on hemmetin laiska ja tylsä. Sit kun otetaan tommosesta tossumoposta (pv suzuki) edes 10 heppaa irti, niin sillä tulee jo ihan erilainen ja hauska kokemus.
Sama homma isommissa, 60-70hv katupyörällä kaipailee lisää tehoa jatkuvasti, mutta saman tehosessa enskassa tai supermotossa teho riittää oikein hyvin. Vaikka lisättäs vielä paino mukaan ja laitettaisiin samalla tehopainosuhteella varustettu supermoto ja katupyörä vastakkain, niin silti siinä supermotossa on mun makuun sopivasti paukkua, mutta katupyörään kaipaa enemmän. Käyttötarkoitus ja pyörän tyyppi...

 

[Jardu]

180 ja 75 pitää kesällä mielen virkeänä..ja talvella surkeana.

 

[Hanskabel]

160hp

 

[Bone]

Tää on vanha juttu .
Tehon kanssa on ihan sama kuin rahan kanssa.

Määrä sinällään ei ole ratkaiseva.

Sitä on oltava sen verran, että on hauskaa ja
jää vielä hieman käyttämättä .

Reserviin jäävä teho koneessa toimii kuin käyttämättä jäänyt raha pankissa......
Se rauhoittaa .

Toisaalta..... siinä ei sitten voi mennä sen taakse, että kyyyllähän mää, mutkun....

 

[XX-xenon]

vajaa kymmenenkin riittää.

 

[Bolt]

Kuramopo puolella huomasin että pehmeämmin tehoja puskeva nelitahti nopeutti kierrosaikaa parikymmentä sekunttia kiukkuiseen kakstahtiseen verrattuna. Hevosvoimista ei hajuakaan. Kyykkypyörissä voi olla sama juttu, mutta fiiliksen takia tehoa pitää olla liikaa. Eli vastaan noin 200 heppaa on hyvä.

 

[vetomies]

Vastaus on helppo: mitä tahansa pitää aina olla enemmän kuin muilla. Onnellisuus määräytyy aina suhteessa verrokkeihin. Jos nyt verrokkiryhmällä on 150-200 hp, niin tuon vaihteluvälin yläreunasta tai yläpuolelta löytyy oikea vastaus.

Samalla tavalla James Wattin aikana 1.5 hevosvoimaisella höyryvaunulla olisi saanut rispektiä maailmanlaajuisesti ja kokenut itsensä maailman onnellisemmaksi ihmiseksi.

Samalla tavalla sitten nykyään, kun köyhimmälläkin on mahdollisuus paljon parempaan elämään kuin 1700-luvun kuninkaalla, se ei riitä yhtään mihinkään. Kuningas ei saanut hampaitaan korjattua eikä hoitoa muihinkaan vaivoihin, ei koskaan pystynyt liikkumaan yli 40 km/h, joutui elämään kynttilänvalossa, ei koskaan saanut edes rahalla tietoa juuri mistään, eli korkeintaan 50-vuotiaaksi jne...

Tuossa asiassa tilapäistä lohtua voi tuoda maailmanlaajuinen lama. Silloin vertailutaso hyvin nopeasti alenee ja ihminen voi taas tulla onnelliseksi hyvinkin pienistä asioista. Sitä odotellessa.