Syy oli ammoinen tyttöystävä - kyydissä pelotti niin maan perusteellisesti että arvelin olevan terveellisempää pysyä pääsääntöisesti omalla kaistalla ja ajoin sitten kortin. Rapiat kymmenen vuotta meni sitten satunnaisesti lainapyöräillessä, mutta tänä keväänä tuli hommattua sitten se oma mopo.
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Mikä sai aloittamaan moottoripyöräilysi?
- Keskustelun aloittaja Jim Goose
- Aloituspäivä
Kyllähän se kolmenkympin kriisi tämänkin aiheutti
Aina viime syksyyn asti oon ollut äärimmäisen kielteinen prätkiä kohtaan, mutta sitten yks kaunis lokakuinen päivä tuli tunne et nyt sellanen on sitten ihan pakko saada. No eihän siitä mennyt ku pari viikkoa, niin tallissa oli tuliterä Suzuki ja kortin ajoin 2kk takaperin heti kun kelit salli ja nyt sitten on melkein päivittäin
...
Kylhän tää hienoa hommaa on, ei siitä pääse mihinkään...
Kylhän tää hienoa hommaa on, ei siitä pääse mihinkään...
Mä en tiennyt että moottoripyöräily on näin hauskaa ennenkuin pääsin kerran kaverin kyytiin. Silloin tuli ensimmäisen kerran se
-ajatus, hiffasin mikä homman idea on.
Pari vuotta myöhemmin ja nykyisen miehen kyytissä kesän istuttuani tahdoin kolmenkympinkriisin jälkimainingeissa oman kortin ja oman pyörän.
Pari vuotta myöhemmin ja nykyisen miehen kyytissä kesän istuttuani tahdoin kolmenkympinkriisin jälkimainingeissa oman kortin ja oman pyörän.
Maza
,
Itsekkyys.
16 vuotta kun vaihtaa vaippoja, juoksee tarhoissa, kouluissa, treeneissä,lääkäreissä, istuu hiekkalaatikolla, käy lintsillä ja lego/disneylandioissa, kanarialla vesilomilla, valvoo, painaa överiä laskujen maksamiseksi, laskeskelee kymmeneen kymmenen kertaa päivässä ymym. ja lähes kaikki toiminta on tavallaan pääosin kohdistunut muiden tarpeisiin, niin ajattelinpas välillä tehdä jotain vain ihan itseni vuoksi.
Enkä ole katunut sekuntiakaan. Niin hauskaa kuin lasten kanssa oleminen onkin niin en ole tuntenut tälläista vapautta piiiiitkiiiiin aikoihin.
:
Niin, ja tietysti tuohon päälle kevari-iästä sisällä asustellut pikkupirumotoristiluonne
16 vuotta kun vaihtaa vaippoja, juoksee tarhoissa, kouluissa, treeneissä,lääkäreissä, istuu hiekkalaatikolla, käy lintsillä ja lego/disneylandioissa, kanarialla vesilomilla, valvoo, painaa överiä laskujen maksamiseksi, laskeskelee kymmeneen kymmenen kertaa päivässä ymym. ja lähes kaikki toiminta on tavallaan pääosin kohdistunut muiden tarpeisiin, niin ajattelinpas välillä tehdä jotain vain ihan itseni vuoksi.
Enkä ole katunut sekuntiakaan. Niin hauskaa kuin lasten kanssa oleminen onkin niin en ole tuntenut tälläista vapautta piiiiitkiiiiin aikoihin.
Niin, ja tietysti tuohon päälle kevari-iästä sisällä asustellut pikkupirumotoristiluonne
Ikuinen haave, muksuna päätetty asia. Kiitos kuuluu iskälle, joka on vaihtanu ja omistanut kuppasia paska-autoja koko ikäni, niin siinä autojen lähes päivittäisten ostojen/myyntien/vaihtojen sivussa tipahti minullekin parit mopottimet. Pikkuyammu ja manamana.
Ehkä se on vähän siinäkin, että kun muut tytöt tykkäs hevosista niin en ihan vaan sen takia voinut ite niistä tykätä. Eli täyttä (henkisen)munanjatketouhuahan koko homma on, mutta aivan ihanata
Ehkä se on vähän siinäkin, että kun muut tytöt tykkäs hevosista niin en ihan vaan sen takia voinut ite niistä tykätä. Eli täyttä (henkisen)munanjatketouhuahan koko homma on, mutta aivan ihanata
Kyllähän se kolmenkympin kriisi tämänkin aiheutti
Nokitan kymmenellä vuodella!
Pikkupojan haave, mutta kun sytytys on hieman hidasta, niin vasta nyt tajusin, että ei niitä pyöriä tartte vaan katsella - sellasen voi myös hankkia itselle.
Ankea lapsuus..
Ensin elämä hymyili, sain ensimmäisen nelipyöräiseni.
Eipä aikaakaan, kun lama iski... ja tuo ennen niin mukava ja turvallinen omainen ruuvasi apupyörät irti.
"Et sä näitä enää kuule tarvii"
.
No, eipä arvannut että aiheutti samalla lapselle lähtemättömän trauman
.
Siitä siunaamasta lähtien kun tajusin, miten kahdella pyörällä
pysytään pystyssä... kuten myös miten kaadutaan
,
ymmärsin löytäneeni "oman juttuni" ja jos siinä vielä
sattuu olemaan kone... aina parempi.
Tämän verran kaukaa ja syvältä ihan oikeasti lähtee perimmäinen syy mopoiluun. Kaikki muu on sitten kuoruketta
päälle.... ja maistuuhan sekin, mutta jotain kai pienessä
ihmisessä aikanaan vinksahti....
.
Kun vieläkin... ihan oikeasti... saa paremmat hipinät vaikka tekemällä maastofillarilla jotain "älytöntä", kuin mitä nelipyöräisellä koskaan irtoaa ajamalla tai kyydissä.
(vauhtia, tehoja ja erilaisia alustoja on ollut taatusti riittävästi)
Joo... aika kaukaa siis hain, mutta näin se menee
Ensin elämä hymyili, sain ensimmäisen nelipyöräiseni.
Eipä aikaakaan, kun lama iski... ja tuo ennen niin mukava ja turvallinen omainen ruuvasi apupyörät irti.
"Et sä näitä enää kuule tarvii"
No, eipä arvannut että aiheutti samalla lapselle lähtemättömän trauman
Siitä siunaamasta lähtien kun tajusin, miten kahdella pyörällä
pysytään pystyssä... kuten myös miten kaadutaan
ymmärsin löytäneeni "oman juttuni" ja jos siinä vielä
sattuu olemaan kone... aina parempi.
Tämän verran kaukaa ja syvältä ihan oikeasti lähtee perimmäinen syy mopoiluun. Kaikki muu on sitten kuoruketta
päälle.... ja maistuuhan sekin, mutta jotain kai pienessä
ihmisessä aikanaan vinksahti....
Kun vieläkin... ihan oikeasti... saa paremmat hipinät vaikka tekemällä maastofillarilla jotain "älytöntä", kuin mitä nelipyöräisellä koskaan irtoaa ajamalla tai kyydissä.
(vauhtia, tehoja ja erilaisia alustoja on ollut taatusti riittävästi)
Joo... aika kaukaa siis hain, mutta näin se menee
Tarjolla olleista vaihtoehdoista oli pakko valita tuo pikkupojan ikuinen haave.
Kyse oli kuitenkin enemmänkin itsestäänselvyydestä. Jotenkin olen aina tiennyt, että mopo pitää hankkia. Se on ollut vähän semmoinen juttu, joka liittyy aikuisena olemiseen.
Meni jokunen vuosi, jolloin onnistuneesti selvitin itselleni, että en tarvitse moottoripyörää. Kun sitten sain itseni kiinni itsepetoksesta, olivat seuraukset aika järisyttäviä.
Enää en voisi kuvitella elämää ilman moottoripyörää.
Kyse oli kuitenkin enemmänkin itsestäänselvyydestä. Jotenkin olen aina tiennyt, että mopo pitää hankkia. Se on ollut vähän semmoinen juttu, joka liittyy aikuisena olemiseen.
Meni jokunen vuosi, jolloin onnistuneesti selvitin itselleni, että en tarvitse moottoripyörää. Kun sitten sain itseni kiinni itsepetoksesta, olivat seuraukset aika järisyttäviä.
Enää en voisi kuvitella elämää ilman moottoripyörää.
Sain noin 8-vuotiaana ekan kerran tyypit mopolla ja tunne oli aivan mahtava, kun pääsi ylämäet ylös hikoilematta ja kärsimättä, niinkuin fillarilla. Tapahtui landella ja mut pistettiin heinätöissä ajamaan traktoria, Massey Ferguson Multi Power, mikä myös oli nastaa, mutta armottoman kömpelöä.
Ilmeisesti noista kokemuksista tuli jo tossa iässä tatsi ja kiinnostus konevoimiin.
Sitten noin 10-vuotiaana oli naapurin kovilla kundeilla, jotka olivat tosi nastoja jätkiä Jawoja ja jopa Sprite-merkkinen trialpöyrä, joita sain kokeilla, kun pesin ne. Toisen naapurin yksinhuoltajalla oli mopo, Creshent Crosent, jota hieman lainailtiin hänen samanikäisen poikansa kanssa. Ajeltiin talvella latuja pitkin hiihtäjien suureksi riemuksi. Oppi lippailemaan ja hauskaa oli. Toi mopo me myös sen äidin suureksi iloksi viritettiin --> viilattiin mäntä tasaiseksi ja voitte arvata miten kävi. Tosta viisastuneena kuitenkin tuli jonkinmoinen taju myös tekniseen puoleen.
Liikunta, ulkoilu, tekniikka, matkailu, kuntoilu, estetiikka jne. Voiko olla vielä monipuolisempaa harrastusta?? Sosiaalisesta puolesta puhumattakaan!!!
Ilmeisesti noista kokemuksista tuli jo tossa iässä tatsi ja kiinnostus konevoimiin.
Sitten noin 10-vuotiaana oli naapurin kovilla kundeilla, jotka olivat tosi nastoja jätkiä Jawoja ja jopa Sprite-merkkinen trialpöyrä, joita sain kokeilla, kun pesin ne. Toisen naapurin yksinhuoltajalla oli mopo, Creshent Crosent, jota hieman lainailtiin hänen samanikäisen poikansa kanssa. Ajeltiin talvella latuja pitkin hiihtäjien suureksi riemuksi. Oppi lippailemaan ja hauskaa oli. Toi mopo me myös sen äidin suureksi iloksi viritettiin --> viilattiin mäntä tasaiseksi ja voitte arvata miten kävi. Tosta viisastuneena kuitenkin tuli jonkinmoinen taju myös tekniseen puoleen.
Liikunta, ulkoilu, tekniikka, matkailu, kuntoilu, estetiikka jne. Voiko olla vielä monipuolisempaa harrastusta?? Sosiaalisesta puolesta puhumattakaan!!!
