Kakarasta asti on tullut haaveiltua. Piikkiin ei ollut teini-ikäisenä varaa (alan lehtiä ahmittiin senkin edestä), mutta kavereiden pyöriä tuli jonniin verran kokeiltua. RD-Jammu ja Kawasaki KMX125 olivat aika ajoin alla. Muistan vielä elävästi useitakin lehdestä luettuja vertailuja. Mm. Tekniikan maailmassa oli uusien nestejäähdytteisten piikkien vertailu joskus vuonna -84. MBX-Honda oli mielestäni hemmetin makeen näköinen. Näin joku aika sitten kuvan ko. pyörästä jossain, ja kyllä nauratti. Hirvee rimpula!
80-luvun puoliväli oli täynnä makeita pyöriä mielestäni. Kaikki Kawasaki GPzetat, varsinkin 900r oli tajuttoman hieno. Myös Yamaha FJ:t, FZ 750, ekat Gixxerit ja varsinki Yamaha V-Max aiheuttivat tuolloin vipinää punteissa. Jouluna -85 soi Eppu Normaalin lahjaksi saamallani levyllä kappale "Vuonna -85" kerta toisensa jälkeen ja samalla luin Bikestä juttua V-Maxista uudelleen ja uudelleen. Muistan hyvin elävästi silloiset tunnelmat. Tuon kaltaisella pyörällä ajaminen tuntui silloin yhtä realistiselta kuin kuulennolla käyminen.
Sen verran köyhänä on onnistunut pysyttelemään, ettei ikuna ollut kapasiteettia toteuttaa haaveita, ja opiskeluaikana toi haaveilu kävikin vähän säästöliekillä. Aina kuitenkin takaraivossa oli mielessä että jonain päivänä...
Haaveet alkoivat konkretisoitua pari vuotta sitten, kun alkoi säännöllinen työelämä. Enemmän ja vähemmän vakavissaan aloin katselemaan myynti-ilmoituksia "sillä silmällä". Kävi kuitenkin niin hassusti, että nykyinen vaimoni meni ja osti pyörän ennen minua! Vähän aikaa sain ajella vaimoni (tai silloin vielä tyttöystäväni) Kawa EL 252:lla. Itse ajattelin tuolloin, että "en osta ihan vielä, vaan säästelen vuoden pari", että saa kunnon vehkeen. Mutta ei siinä mennyt kun pari kuukautta kun kuume nousi sellaisiin korkeuksiin, että otin lainaa ja marssin kauppaan hakemaan ER-vitosen. Ei kerta kaikkiaan muuta enää voinut!
Erkalla ajelin sen yhden kesän tyytyväisenä, ja seuraavana talvena (mikä oli viime talvi) alkoi isompaa tehdä mieli. Keväällä kerkesin viikon ajella eeärrällä, kun menin kauppaan ja Erkka vaihtui ZR-seiskaan. Siitä riitti taas iloa yhden kesän, ja männä syksynä se vaihtui ZRX1200ässään. Mihinkähän tää johtaa?
Noh, jokaisessa pyörän hankinnassa tai vaihdossa on asiaan liittynyt vakuutukseen/rahoitukseen tms. liittyvää kikkailua, joka on tehnyt pyörän vaihtamisesta suorastaan "välttämätöntä". Vastaavaa ei ole nyt pariin vuoteen odotettavissa, joten ZRXällä ajellaan pitkään.
Tulipas pitkä, no siinä on sitten minun mp-tarinani.
