• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Metsän eläinten kanssa kohtaaminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja TeGGe
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Tuossa aika hyvä pätkä peuraan törmäämisestä

En kyllä lähtisi ilman etujarrua ajelemaan törmäyksen jälkeen...
 
vma sanoi:
^Vanha sanontahan on "alle kollikissan kokoisia ei väistetä", eli jos jänö/katti tulee eteen, sen vuoksi ei ruveta mitään pelastusjarruja tekemään vaan ajetaan yli vaan. Olisi voinut olla tässäkin kohdin oiva ohje ja lipalta olisi ehkä säästytty.

Ohje on hyvä, mutta toteutus voi olla hieman eri. :)

Kyllä siinä sydän hyppää kurkkuun ja joku refleksiliike tulee tehtyä kun rusakko tms hyökkää pyörän kimppuun.

Hiukan ehkä huolestuisin, ainakin omalla kohdallani, jos en reagoisi yhtään, kun joku elukka juoksisi eteen. :p

PAri viikkoa sitten rusakko lähti haastamaan pellolta mopedia ja meni niin perkeleen läheltä eturengasta, että oli pakko pysähtyä ja tarkistaa tuliko siitä jänispaistia... ei löytynyt todisteita, joten tällä kertaa rusakko selvisi voittajana ja voi kertoa tarinaa kavereilleen. :D
 
RvN23 sanoi:
Hiukan ehkä huolestuisin, ainakin omalla kohdallani, jos en reagoisi yhtään, kun joku elukka juoksisi eteen.

Niin, nythän ei tietenkään puhuttu siitä etteikö reagoitaisi yhtään tai mitenkään.

Reaktio on tietysti päätös ajaa otuksen yli mahdollisimman turvallisesti. Jos aikaa on, luonnollisesti kannattaa törmäys yrittää estää tavalla tai toisella. Usein aikaa em tilanteessa on kuitenkin hyvin niukalti.

Totta kuitenin turiset, että helposti tuommoisessa tilanteessa tulee ytimenjatkeesta jokin käsky tehdä jotain (ja yleensä se on jarrutus).
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä on kuitenkin parempi väistää pupua(kin) refleksinä, kuin käyttää kallisarvoisia sekunnin kymmenyksiä peuran koon skannaamiseen ja oikean toimintamallin läpikäymiseen :)

Tuulen mukana lentävä muovipussikin säpsäyttää. Näissä lehmän hermot ja/tai hämäläisyys auttavat jälkiviisautta tehokkaammin, tai sitten en ole vain koittanut tarpeeksi hurjaa itsesuggestiota.Tuhannet ja taas tuhannet ajetut kilometrit vähentävät hötkyilyä, mutta ehkä toiset ihmiset ovat luonnostaan ja luonteeltaan säikympiä kuin toiset?
 
Tsetsori sanoi:
Ehkä on kuitenkin parempi väistää pupua(kin) refleksinä

Juu, siitä vaan väistelemään refleksinomaisesti vastaantulevan kaistalle. Itse ajan mieluumin yli. Ajanut jo 25 vuotta ja kolme kertaa.
 
Pari vuotta sitten tullessani "usva putkessa" Ivalosta kotiin oli lähin tilanne Orimattilassa Tuuliharjaa ennen mennessä Hki kohti. Olin juuri ohittanut kaksi veli venäläisen autorekkaa ja pompahtanut oikeanpuoleiselle kaistalle niin peura päätti pomppia sieltä vesakosta tielle. Vastaotteella heitto takaisin vasemmalle kaistalle. Peura jäi sitten takana tulleen rekan säleikköön ( karjapuskuriin ). Palasin katsomaan, ja Ivan kertoili huonolla suomella, että jos olisin kolaroinut niin olisi tullut päälle, kuulemma huonot jarrut rekassa =). Erikoisinta oli, että kaverit ottivat raadon mukaan, eli lihat menivät välittömästi jakoon...

Loppumatka ei enää ollutkaan sitten "usva putkessa" vaan varmisteltiin rauhallisesti, että pääsi kullan viekkuun makailemaan.

Muuten on kolissut, pupua, kettu, Supikoiran hännä päältä ajettu, peurojen välistä, hirven takaa ihan hissun kissun =) ja ivalon reissulla muutamaa poro taputeltu kun ajanut vierestä. Yksi tosin tuli hieromaan tuttavuutta kun pysähtyi lämmittelemään Pokan tiellä.

Mutta muistorikkain tapahtuma on ollut Sveitsissä. Paahdoin paikallista motaria pitkin ja laskeuduin upeaan laaksoon. Olin katsellut että melkein korkeimmalla kohdalla oli samalla tasolla purjelentokoneiden kanssa. No sitten paahtoi laaksoon alas ja äkisti pari metriä pään yli pamahti yksi sellainen. Sen verran kuikkasin taakse, että näin koneen perän osuvan hiukan korkeaan valliin joka oli motarin toisen kaistan vieressä ( kai joku menluvalli ). Kun nousin laaksosta niin pysähdyin soittelemaan kavereille, että muuten mennyt matka hyvin mutta hullut sveitsiläiset yrittävät teilata. Uskon, että tuo matalalta meno johtui siitä, että motarin vieressä oli voimalinjat ja lentäjä näyttävästi joutunut tulemaan niiden alta. Kone näkyi pellolla ihan ehjänä joten ei kai sille lentäjällekkään tapahtunut mitään. En tosin koskaan ole nähnyt, että purhelentokoneen siivet olisivat niin ns. taipuneet ylöspäin kun se suhahti ylitseni.
 
2004, heinäkuun 13. päivä, hätäpuhelu oli soitettu 17.12, VT 20, Taivalkoskelta Ouluunpäin 8 km.
Osuin hirveen aikalailla keskelle kylkeä, muistan koko viikosta vain sekalaisia pätkiä ja muutaman hetken juuri ennen törmäystä.
Olin työmatkalla ja palaamassa kotiakohti, muistan, kun näin hirven edessäni ja jarrutin niin lujaa, että busa nousi etupyörälleen. Ajattelin, että tähän loppui elämä, yritin päästä "koukkaamaan" eläimen takaa, mutta ei, ei se käänny ......
Heräsin OYKS teholta paria vuorokautta myöhemmin ja siitä sitten lukuisiin leikkauksiin ja korjauksiin.
Oikea käteni oli halvautuneena noin puolivuotta, kunnes lääkärit hoksasi pikkuvian vielä olkanivelestä ja se saatiin sittemmin kuntoon.

Edelleen pärtkäilen, Busa on alla edelleen, tosin ei se, jolla hirven tapoin, vaan se, jonka vakuutusyhtiö toimitti mulle. Prätkä meni ihan paskaksi, lohkokin repesi hiukan vasemmalta laidalta, runko meni poikki kahdesta kohdin. ehkäpä on hiukan lyhyempi lista siitä, että mitä jäi ehjäksi: takaheijastin oli virheetön.

Vaikka kuinka harjoittelette toimia äkkitilanteessa, niin kehoitan käymään moottoriradalla harjoittelemassa kovassa jarrutuksessa tehtävää väistöliikettä. Sekään ei aina pelasta, vaikka kuinka saisitte väistettyä, sillä jokainen kohtaminen eläinten kanssa päättyy joka kerta erilailla. Ainoastaan sillä väistöharjoittelulla saatte itsellenne tunteen, että osaatte tehdä edes vähän, kun se pahin tulee tiellä vastaan.

Missään nimessä älkää alkako "väistellä" normiliikenteessä mitään oravia sun muita pikkuviipeltäjiä, vaan yli reilusti. Nimittäin se väistäminen saattaa onnistua hyvin, mutta voitte ajautua todella tukalaan tilanteeseen väistön seurauksena ja siitä kun kaikki menee Mr. Murphyn mukaan, niin makaatte teholla letkut kurkussa. Elikkä väistetään VAIN niitä objekteja, joista aiheutuu todennäköinen hallinnan menetys, ei mitään muuta väistellä. Tietysti jos ajelet hissunkissun ja tiellä on tilaa/ei vaaraa muusta liikenteestä, niin luonnollisestikkaan ei minkään vipeltäjän päälle ajeta tarkoituksella, mutta se vahingon mahdollisuus pitää aina pitää mielessä.

Lukekaa, ajatelkaa mun vahingon tapahtumat omalle kohdalle, oppikaa ilman, että kokeilette samaa! Ei ollut kiva 4 vuoden jakso mulla sen onnettomuuden jälkeen.
:orgmp2:
 
En tiedä, mutta itseni tuntien veikkaisin 113km/h mittarissa, eli reaalia 104 km/h
100 km/h rajoitus
 
TBus sanoi:
En tiedä, mutta itseni tuntien veikkaisin 113km/h mittarissa, eli reaalia 104 km/h
100 km/h rajoitus

Tuliko tuo kaikki tuho ja vammat siitä hirveen törmäyksestä vai menikö mopo ja mies metsään kolarin seurauksena?
 
keskeltä tietä naamallaan olin maannut... prätkä oli linkussa toisella kaistalla, hirvi makasi toisella kaistalla..
 
Bardo sanoi:
Ei kannata maisemia kovin tuijotella, eilen pää käännettynä vasemmalle puolelle ehkä sen 3sek, takaisin katse tielle niin poron turpa hipaisi oikean puoleista peiliä. Oli nousemassa syvästä pusikkoisesta ojasta. Nopeutta joku 75km/h. Luojan lykky ettei tullu yhtään mitään mihinkään. :cruising:

Vastaava kokemus tältä keväältä itsellä. Suoraa tietä silmänkantamattomiin ja suoaukea jossa syvät ojat. Vilkaisin oikealle jängän tulvatilannetta ja kun katson eteen on poro aineellistunut kaistalle poikittain n. 20m päähän. (täytyi nousta syvästä ojasta josta en vain sitä huomannut/eroittanut) Vauhtia 100 jonka ehdin pudottaa 70-80 ennen kuin oli pakko lähteä väistöön.

Onneksi poro nousi vain tielle eikä jatkanut matkaa toiselle kaistalle. (automaattisesti väistin vastaantulevan kaistalle)
Onneksi vastaan ei tullut autoja.
Onneksi ymmärsin väistää, enkä jähmettynyt ja kajauttanut suoraan kylkeen. Nähtävästi routapattien ja urien työntöväistely on tuottanut jotain tulosta selkäpiihin.

Edellisenä kesänä laskettelin jyrkkää mäkeä alas vesisateessa suttijarrua poron kanssa kilpaa rintarinnan. Ei kaatoa silloinkaan. Täytyy myöntää että molemmissa tapauksissa oli mukana enemmän tuuria kuin ymmärrystä, housupyykki oli sama molemmissa tapauksissa enivei. Tämän kevään tapauksen jälkeen jopa jo jonkin aikaa mietin harrastuksen jatkamisen järkevyyttä...
 
Sunnuntaina Naakka suoraan visiiriin Oulun motarilla. Nopeutta n.110. Nenän varsi vieläkin kipeänä. Piti pysähtyä ja kattoo tuleeko nekusta verta, ei tullut. Kypärästä kyllä maalit lohkeili vaan visiiri kesti.
 
Perjantaina hyppäsi lokki syliin. Nopeutta ei onneksi juurikaan ollut punaisiin valoihin saapuessa joten molemmat selvisivät vahingoittumattomana matkoihinsa. Toisella osapuolella tosin kalsarit meni vaihtoon :D
 
Joskus kevari aikoina kopsahti mullakin lokki olkapäähän onneks kevyessä taajamavauhdissa. Tuli tietty perse edellä niin joutu musta farkkutakki pesuun :grin: Juhannusviikolla kopsahti joku lintu FZR:n keulaan, vissiin eturenkaaseen kun tuntu niin selvästi mut jälkiä ei jääny. Ja on tuohon 9R:än keulaankin joku lintu ottanu osumaa kun siitä sulkia roikku. Kumma kun en ite huomannu et oisin johonkin osunu. Lie tullu ajettua silmät kiinni :blink:
Myös muutaman kertaa joutunu vapaana juoksentelevia koiria ja kissoja väistelemään.
 
Juhannuksena törmäsin peuraan Nummi-Pusulan pohjoispuolella. Eipä ollut ennen tullut mieleen miten
yllättäen moinen karvaturri tuleekaan tielle.

Ajelin aika haipakkaa auton ohi ja parin suoran jälkeen oikealle taittuvan mutkan loputtua loikkasi tielle
2 peuraa n 45 asteen kulmassa juosten vasemmalta oikealle muutaman metrin päässä. Vauhtia oli varmaan
yli sallitun. Ehdin jarruttaa jonkun metrin ja koska molemmilla puolilla oli miehenpaksuista mäntyä muistan
päättääneeni että käännän pyörän suoraan peuraa päin tien keskilinjalle jotta pyörisin nahkapuvun kanssa
tiellä enkä männikössä. Joten päästin jarrun ja latasin peuraa päin.

Odottaessani lähtöä kiertoradalla pyörä ilmeisesti "aurasi" peuran lavasta sivuun ja tunsin peuran kylkiluut
Sidien läpikin kun raivasin sitä tieltäni. Katsoin peilistä kun peura jäi makaamaan kyljelleen ja räpiköimään.

Himmasin vauhtia kun näin auton tulevan mutkasta ja jatkoin matkaa. Lievä häpeä ja sormella osoittelu
ei kiinnostanut. Pysähdyin sivutielle 1 km eteenpäin ja menetyksiksi tuli etulokasuojan tarran naarmuuntuminen
ja yläkatteen 5mm repeämä eli ei ollut tarvista vakuutukseen vaikka muutama peuran karva löytyikin vielä
pyörästä. Palasin verkkarit jalassa autolla paikalle n. 1/2h päästä ja peurasta ei näkynyt jälkeäkään.
Tiellä ei näkynyt tippaakaan verta eli peura oli saanut ehkä enintään luunmurtumia ja sisäelinvaurioita.

Jotain hyötyä ajokokemuksesta ilmeisesti on kuitenkin eli muistan miten sanoin itselleni että "Tien keskilinjalle!".
Hirven kanssa olis kuitenkin käyny huonommin.

Mutta suosittelen radalla käyntiä niille joiden pyörä kääntyy ainoastaan hieman painoa siirtämällä ja niille
jotka eivät uskalla jarrutuksessa todella "heittää ankkuria". Oman turvallisuuden kannalta tehokas jarrutus ja
vastaohjaus väkisin pitäisi tulla selkärangasta...
 
Siivekäs rotta sanoi ensin

33204z6.jpg

poks ja sitten

20pzp13.jpg

splörts.

Pienempiä roiskeita on reidestä kypärään...
 
Itse en ole kuin muutaman pikkusiivekkään kanssa törmäillyt mutta pakko laittaa asiaa sivuava kuva joka mielestäni on mestarillinen otos, löytyi joskus netin syövereistä. isle of Man tapahtumapaikkana, tiettävästi.

image.jpg
 
Ajelin lapissa triplellä ja poroja tietysti tulee koko ajan eteen ja joutuu hidastamaan. Sinänsä mitään ongelmaa ei ole valoisalla kohtuu nopeuksissa, koska triple pysähtyy todella nopeesti. Ongelma tulee jos ei näe sitä kohdetta tai ajaa liian lujaa.

Yksi poro oli hyvä, kun se juoksi vasemmalta sivutieltä vinosti ja kääntyi tielle. Oma nopeus oli hidastettu jo samaan vauhtiin kuin poron juoksuvauhti. Siinä sitten ajan omaa kaistaa hiljalleen ja poro juoksee samaa vauhtia rinnalla. Käännyn katsomaan poroa ja se kääntää päänsä katsoakseen mua. Tuli sellainen fiilis, että kumpikin ajatteli samaa, mitä toi hölmö tossa vouhkaa rinnalla.
 
Back
Ylös