-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Melkein HooDee- miähen seikkailut
- Keskustelun aloittaja mchuurre
- Aloituspäivä
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Paninit syötyämme, räjäytimme HooDeet jälleen käyntiin, ja lahkeet lepattaen, jatkoimme matkaamme, nyt sitten hieman maltillisimmin nopeuksin, johtuen muista tiellä liikkujista, ja kuinkas ollakkaan, niitähän kun alkoi olemaan ihan haitaksi asti! Toki rantatien kapeuskin aiheuttaa tällä seutua ruuhkaa, mutta nyt oli jostain muusta kyllä kyse??
Aina muutamia km:iä pääsimme painelemaan kohtuu vauhdilla, mutta sitten taas näkyi jarruvaloja edessä ja kotiloiden kattoja silmänkantamattomiin....? Mitä kummaa....kävelyvauhtia, stoppia, ja taas hiljalleen etiäpäin... No, sehän ei sopinut meille! Ohi vain, ja sitten vasta kun alkoi vastaantulijoita tulemaan, niin "hoppista", kiilaten takaisin vain kotilojonoon.... ja sama taas uudestaan, ja "hoppista",,, taas ja "hoppista"..... No selvisihän se syykin sitten.... .
Rantatiellä oli tietöitä, ja sunnuntai-ilta! Tai, eihän tietöitä sunnuntaina tehnyt kukaan, mutta tietöiden kohdilla oli liikennevalot, ja vielä hitaat sellaiset, ja sitten kun vielä kaikki Como- laiset, palasivat takaisin illaksi kotiinsa, niin eihän sitä muuta enää tarvittu, kun jonoa alkoi kertymään jonon ja taas uuden jonon perään...... .
Onneksi HooDeissä ei ollut sivulaukkuja, tai no, "Candy Greenissä", oli, vaan pienet leilit ainoastaan, niin siten pystyimme puikkelehtimaan kotilojonon vieressä, ja samalla takana ohjuksien tavoin meitä ohittelevia muita Super-Ducateja yms. suorastaan H I R V I T T Ä V I L L Ä ajonopeuksilla kiitäviä paikallisia motoristeja...
Sama karmea "DEATH OR NO FEAR- SHOW" jatkui jopa pimeissä pitkissä tunnelissa!
......aikaa meni yllättävän kauan, huolimatta meidän ohitteluista ja niin se "Candy Greenin" öljyn etsintäkin siinä samalla "unohtui", joka ei ilmajäähypadoille ollut hyvä asia.....kotilojonossa seisonta, joten välillä koneet sammutettiinkin, jos odotusta oli vähänkään enemmän tiedossa.....
Saavuimme Como
on, ja nyt ei sitten hotellia tarvinnut paljoa etsiä, vaan heti ensimmäisestä menin tiedustelemaan löytyisikös parkkihallia, ja löytyihän se. Respatäti avasi kellarin oven, ja sinne vain HooDeet jäähtymään ja kuskit hissillä huoneisiin. Ja hämärä laskeutui tienoon ylle.....
Aina muutamia km:iä pääsimme painelemaan kohtuu vauhdilla, mutta sitten taas näkyi jarruvaloja edessä ja kotiloiden kattoja silmänkantamattomiin....? Mitä kummaa....kävelyvauhtia, stoppia, ja taas hiljalleen etiäpäin... No, sehän ei sopinut meille! Ohi vain, ja sitten vasta kun alkoi vastaantulijoita tulemaan, niin "hoppista", kiilaten takaisin vain kotilojonoon.... ja sama taas uudestaan, ja "hoppista",,, taas ja "hoppista"..... No selvisihän se syykin sitten.... .
Rantatiellä oli tietöitä, ja sunnuntai-ilta! Tai, eihän tietöitä sunnuntaina tehnyt kukaan, mutta tietöiden kohdilla oli liikennevalot, ja vielä hitaat sellaiset, ja sitten kun vielä kaikki Como- laiset, palasivat takaisin illaksi kotiinsa, niin eihän sitä muuta enää tarvittu, kun jonoa alkoi kertymään jonon ja taas uuden jonon perään...... .
Onneksi HooDeissä ei ollut sivulaukkuja, tai no, "Candy Greenissä", oli, vaan pienet leilit ainoastaan, niin siten pystyimme puikkelehtimaan kotilojonon vieressä, ja samalla takana ohjuksien tavoin meitä ohittelevia muita Super-Ducateja yms. suorastaan H I R V I T T Ä V I L L Ä ajonopeuksilla kiitäviä paikallisia motoristeja...
Sama karmea "DEATH OR NO FEAR- SHOW" jatkui jopa pimeissä pitkissä tunnelissa!
......aikaa meni yllättävän kauan, huolimatta meidän ohitteluista ja niin se "Candy Greenin" öljyn etsintäkin siinä samalla "unohtui", joka ei ilmajäähypadoille ollut hyvä asia.....kotilojonossa seisonta, joten välillä koneet sammutettiinkin, jos odotusta oli vähänkään enemmän tiedossa.....
Saavuimme Como
on, ja nyt ei sitten hotellia tarvinnut paljoa etsiä, vaan heti ensimmäisestä menin tiedustelemaan löytyisikös parkkihallia, ja löytyihän se. Respatäti avasi kellarin oven, ja sinne vain HooDeet jäähtymään ja kuskit hissillä huoneisiin. Ja hämärä laskeutui tienoon ylle.....
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Aamiaisella hieman jo ihmettelin, minne taisteluparini Roni, oikein oli jäänyt, kun ei alkanut kuulumaan, vaikka itse olin jo kahdeksatta sämpylänpuolikasta syömässä....? Taisteluväsymystä kaiketi, (toivottasti ei kuitenkaan palvelushaluttomuutta?), vai olisikos piiiiiiiiiiiitkällä ja siten puuuuuuuuuuuuuduttavalla "Candy Grenillä" -ajo vaatinut nyt ensimmäisen uhrinsa? Kello läheni jo yhdeksää, että aloin jo hieman huolestumaan, pyyhkimään suupieliäni, kunnes Roni, tai ainakin hänen haamunsa ilmestyikin keskelle salia.... .
Meillä nimittäin oli tämän kerran ensimmäiset ja ainoat "ykköset". Respatäti kun hotelliin saavuttuamme kertoi, että saisimme "ykköset" aivan samaan hintaan, kuin 2hh:een, niin vertasimme huoneita, nopialla check:illä, ja päätimme ottaa kummallekkin omansa.... Vaan täti tekikin ns. "Comot"....
Nämä Hoodeet, kun olimme ajaneet alas parkkihalliin, tuhranneet ja ähränneet pärrät ojennukseen, lukinneet ne sekä ovet, jne, irroittaneet reput ja rensselit, ja palasimme ylös respaan, niin hinta olikin noussut 10e slllä välin! TÄ?
Varmasti täti ajatteli, että saa tuosta kätevästi 10e itselleen, kun eivät varmasti hikisinä ja väsyneinä jaksa lähteä takaisin kiinnittämään romujaan romui....eikun, pärriinsä, ja jatkaa matkaansa kaupungille toista hotellia etsimään.... ?
No ihan oikein täti arvasi! Emme jaksaneet, vaan illallinenkin oli jo melkoisen kova suoritus lähiöravintelissa, ja palata sieltä sitten takaisin hotellille, raahautua hissiin ja omaan punkkaan....z.zzzz.zzzzzz....zzzzzzzzz!
Säätiedotus ei tarjonnut mitään uutta moneen päivään, mutta sehän vai kävikin meille....
Mutta nyt se öljy, siihen "Candy Greeniin!". Sehän hoitui kätevästi, hotellin parkkihallin vastapäätä kuin oli huoltamo, ja ;"GLUNK-GLUNK-CLUNK"....sanoi öljypurkki, kun litku kaadettiin "Candy Greenin" - öljysäiliöön... .... .... Olihan edessä uusi päivä, ja tavoitteena Ranskan Briancon, josta olinkin alustavasti hieman tiijustellut hotellien hintoja ja sijainteja.
Mutta sitä ennen, olisi suhteellisen ANKARAA, ja niiiiiin, MITÄÄN SANOMATONTA autostrada-ajoa ensin Milanoon, ja siitä sitten pienellä suunnanmuutoksella autostradaa kohti Torinoa......(hohhoijjaa....ja taas olisivat sormet ja kädet koetuksella, takapuolesta ja jalkapohjista puhumattakaan!).....
Ainoa hyvä asia oli tuo säätila! Ei siis piliven pileveä missään, ainoa haitta oli tuo mieletön "sinisyys" joka paikassa, joka tiheni ja sakeni Milanoa ja vastaavasti sitten Torinoa lähestyttäessä! Pakokaasu, tuo sininen ilmansaastepilvimassa, se kun uskomattoman sakeaa tällä seutua, ettei ole mikään ihme, kun Italiaano tulee suomen lappiin ja saa hengittää puhdasta ja raitista happea..... saati mennä uimaan mihin vain lampeen tai järveen ja vaikkapa samalla juoda sitä vettä!
Mites sit, jos lippu katoasi....seli-seli-seli....tai entäs jos sitä ei ole lainkaan....ISOMPI SELI-SELI-SELI..!
Autostadalla pääsimme sitten tottakai, samalla ns. "tietullisulkeisiin", alkuunsa pieniä summia, "2.10e"...."2.90e", ja mitä niitä nyt sitten olikaan, ei ollut järkevää , että molemmat HooDee- ohjastaja A1- kurssilaiset kaivelisivat povitaskuistaan lompakoita, ja sitä ennen avaisin hansikkaansa, kypäränsä, ja taas sitten kohta samat voimisteluliikkeet toisinpäin, niin totesinkin Ronille, että aja siihen rinnalle, niin mie maksan molemmat.....ja vinkkasin kaasukäellä tulemaan siihen rinnalleni!
Ja niinhän homma alkuunsa toimikin kätevästi....pikkusummia tuollaisia, niin rinnakkain vain samalle puomille...
No, eihän siinä mitään, koppivahti komensikin aina Ronin ajamaan jo valmiiksi etiäpäin, miun jäädessä maksamaan luukulle.... "Grazie & Arridiverdci"! Säästyihän tässä jonnin verran aikaakin, vaikka edelleenkään, eihän meillä mitään hoppusta edelleenkään mihinkään ollut... ..
Näin hommat meni "tietullisulkeisissa" aina siihen asti hyvin, kun sitten eräällä asemalla ei enää ollutkaan miehitystä, vaan oli pelkkä automaatti. No, Roni siinä rinnalla, autojono takana, ja mie vastuumiähenä....
Lippu napista, juu, puomi auki, - juu, ojensin Ronille lipun, ja toista aloin kerjäämään napista, ja "BAT-GABAT-BATA-"....Roni kiiti jo puomilta ulos, ja mie painelemaan edelleen nappia..... No, kun ei tule- ei tule, niin ei sitten tule! Muuta kuin puomilta itsekkin ulos ja menox...."BRAAAA-WAT-BAT-G-BAG-WBWBWB-BWBBWB!".....katsotaan sitten vastapäässä, toivottavasti siellä olisi myös pelkkä automaatti- toivoin hiljaa mielessäni, muuten niin meluisassa ympäristössä, moottorinpaukkeessa ja hirvittävässä tuuuulen kakofoniassa..... !
Ja koska reitti Brianconiin oli "tuttu", eihän meillä mitään navigaattoria käytössä edelleenkään ollut. Povitaskussa se sai olla aivan rauhassa siihen asti, kun lähdimme kaartamaan Milanon jälkeen mielestäni liian paljon kohden aurinkoa....hmmmm...? Sitten epäilykseni alkoi kasvamaan edelleen, kun jossain vilahti kyltti: "Torin sud".....tuumasin ettei meän kyllä Torinon eteläpuolen kautta pitäsi joutua ajamaan, etenkin, kun suunta Milanosta olisi suoraan kohti länttä! .......
Aikani siinä mietiskelin niitä ja näitä, kunnes yht-äkkiä jo huomasin erään toisenkin kyltin: "Col Tende".... nyt-nyt-nyt....ei voi olla, koska tuolla passolla vasta olin kuukausi sitten, ja silloinhan se on jo suhteellisen lähellä Nizzaa! .....Vedin vaistomaisesti sivuun seuraavasta liittymästä, ja kaarroimme autostadan ylitse ja parkkiin keltaiselle alueelle! "Nyt kyllä mennään liiaksi etelään!"- sanon Ronille, kun totesimme ettei onneksi tässä juuri nyt ollut kovasti liikennettä, että voidaan ihan hyvin vaikka kaivaa navi esille, tms.....?
Vaan eihän sitä sitten vieläkään kaivettu, koska jatkoimme matkaa vielä 35 km, kohti aurinkoa, ja vasta kun näin seuraavaksi kyltin: "Cuneo 134 km" oli lopulta aivvvvan PAKKO uskoa, että etelään nyt pojat mentiin ja pahasti!
Häpeä ja nolous iski kyllä nyt päälle ja pahasti! Oli sitten nämä autostradat hieman muuttuneet sitten siitä viime kerrasta, ja ei muuta kuin U-käännöstä peliin, kun se vain olisi sitten mahdollista.....ja niiiii-in, missähän se olisikaan mahdollista....?
Aiiiikas pitkään saimmekin ajella, ennen kuin pääsimme autostradalta ulos, sitten vastaavasti tien ali, ja muutakuin nolosti samaa- tai siis vastakkaista kaistaa takaisin aina Torinoon asti, ja sitten visusti tähystäen opaskylttiä " Sestriere".....ja löytyihän se sitten viimeinkin!
Lähdimme selvään kaartoon kohti länttä, eli nyt aurinko paistoi meidän vasenta kylkeä, aivan kuten pitikin....
"Blackien" -"mikälierengas", kuumeni autostradalla siinä missä muutkin ns. "merkkirenkaat"....
Milano- Torino autostradalla....
"Se" kallein bensa koko kurssimatkalla...... (vs. Livignon alle juuro/litra..)
Hampaat ja paikat vielä tallella.....naurattaahan se vielä....
Kallein tietulli....ja entäs se lippu sitten...?
Meillä nimittäin oli tämän kerran ensimmäiset ja ainoat "ykköset". Respatäti kun hotelliin saavuttuamme kertoi, että saisimme "ykköset" aivan samaan hintaan, kuin 2hh:een, niin vertasimme huoneita, nopialla check:illä, ja päätimme ottaa kummallekkin omansa.... Vaan täti tekikin ns. "Comot"....
Nämä Hoodeet, kun olimme ajaneet alas parkkihalliin, tuhranneet ja ähränneet pärrät ojennukseen, lukinneet ne sekä ovet, jne, irroittaneet reput ja rensselit, ja palasimme ylös respaan, niin hinta olikin noussut 10e slllä välin! TÄ?
Varmasti täti ajatteli, että saa tuosta kätevästi 10e itselleen, kun eivät varmasti hikisinä ja väsyneinä jaksa lähteä takaisin kiinnittämään romujaan romui....eikun, pärriinsä, ja jatkaa matkaansa kaupungille toista hotellia etsimään.... ?
No ihan oikein täti arvasi! Emme jaksaneet, vaan illallinenkin oli jo melkoisen kova suoritus lähiöravintelissa, ja palata sieltä sitten takaisin hotellille, raahautua hissiin ja omaan punkkaan....z.zzzz.zzzzzz....zzzzzzzzz!
Säätiedotus ei tarjonnut mitään uutta moneen päivään, mutta sehän vai kävikin meille....
Mutta nyt se öljy, siihen "Candy Greeniin!". Sehän hoitui kätevästi, hotellin parkkihallin vastapäätä kuin oli huoltamo, ja ;"GLUNK-GLUNK-CLUNK"....sanoi öljypurkki, kun litku kaadettiin "Candy Greenin" - öljysäiliöön... .... .... Olihan edessä uusi päivä, ja tavoitteena Ranskan Briancon, josta olinkin alustavasti hieman tiijustellut hotellien hintoja ja sijainteja.
Mutta sitä ennen, olisi suhteellisen ANKARAA, ja niiiiiin, MITÄÄN SANOMATONTA autostrada-ajoa ensin Milanoon, ja siitä sitten pienellä suunnanmuutoksella autostradaa kohti Torinoa......(hohhoijjaa....ja taas olisivat sormet ja kädet koetuksella, takapuolesta ja jalkapohjista puhumattakaan!).....
Ainoa hyvä asia oli tuo säätila! Ei siis piliven pileveä missään, ainoa haitta oli tuo mieletön "sinisyys" joka paikassa, joka tiheni ja sakeni Milanoa ja vastaavasti sitten Torinoa lähestyttäessä! Pakokaasu, tuo sininen ilmansaastepilvimassa, se kun uskomattoman sakeaa tällä seutua, ettei ole mikään ihme, kun Italiaano tulee suomen lappiin ja saa hengittää puhdasta ja raitista happea..... saati mennä uimaan mihin vain lampeen tai järveen ja vaikkapa samalla juoda sitä vettä!
Mites sit, jos lippu katoasi....seli-seli-seli....tai entäs jos sitä ei ole lainkaan....ISOMPI SELI-SELI-SELI..!
Autostadalla pääsimme sitten tottakai, samalla ns. "tietullisulkeisiin", alkuunsa pieniä summia, "2.10e"...."2.90e", ja mitä niitä nyt sitten olikaan, ei ollut järkevää , että molemmat HooDee- ohjastaja A1- kurssilaiset kaivelisivat povitaskuistaan lompakoita, ja sitä ennen avaisin hansikkaansa, kypäränsä, ja taas sitten kohta samat voimisteluliikkeet toisinpäin, niin totesinkin Ronille, että aja siihen rinnalle, niin mie maksan molemmat.....ja vinkkasin kaasukäellä tulemaan siihen rinnalleni!
Ja niinhän homma alkuunsa toimikin kätevästi....pikkusummia tuollaisia, niin rinnakkain vain samalle puomille...
No, eihän siinä mitään, koppivahti komensikin aina Ronin ajamaan jo valmiiksi etiäpäin, miun jäädessä maksamaan luukulle.... "Grazie & Arridiverdci"! Säästyihän tässä jonnin verran aikaakin, vaikka edelleenkään, eihän meillä mitään hoppusta edelleenkään mihinkään ollut... ..
Näin hommat meni "tietullisulkeisissa" aina siihen asti hyvin, kun sitten eräällä asemalla ei enää ollutkaan miehitystä, vaan oli pelkkä automaatti. No, Roni siinä rinnalla, autojono takana, ja mie vastuumiähenä....
Lippu napista, juu, puomi auki, - juu, ojensin Ronille lipun, ja toista aloin kerjäämään napista, ja "BAT-GABAT-BATA-"....Roni kiiti jo puomilta ulos, ja mie painelemaan edelleen nappia..... No, kun ei tule- ei tule, niin ei sitten tule! Muuta kuin puomilta itsekkin ulos ja menox...."BRAAAA-WAT-BAT-G-BAG-WBWBWB-BWBBWB!".....katsotaan sitten vastapäässä, toivottavasti siellä olisi myös pelkkä automaatti- toivoin hiljaa mielessäni, muuten niin meluisassa ympäristössä, moottorinpaukkeessa ja hirvittävässä tuuuulen kakofoniassa..... !
Ja koska reitti Brianconiin oli "tuttu", eihän meillä mitään navigaattoria käytössä edelleenkään ollut. Povitaskussa se sai olla aivan rauhassa siihen asti, kun lähdimme kaartamaan Milanon jälkeen mielestäni liian paljon kohden aurinkoa....hmmmm...? Sitten epäilykseni alkoi kasvamaan edelleen, kun jossain vilahti kyltti: "Torin sud".....tuumasin ettei meän kyllä Torinon eteläpuolen kautta pitäsi joutua ajamaan, etenkin, kun suunta Milanosta olisi suoraan kohti länttä! .......
Aikani siinä mietiskelin niitä ja näitä, kunnes yht-äkkiä jo huomasin erään toisenkin kyltin: "Col Tende".... nyt-nyt-nyt....ei voi olla, koska tuolla passolla vasta olin kuukausi sitten, ja silloinhan se on jo suhteellisen lähellä Nizzaa! .....Vedin vaistomaisesti sivuun seuraavasta liittymästä, ja kaarroimme autostadan ylitse ja parkkiin keltaiselle alueelle! "Nyt kyllä mennään liiaksi etelään!"- sanon Ronille, kun totesimme ettei onneksi tässä juuri nyt ollut kovasti liikennettä, että voidaan ihan hyvin vaikka kaivaa navi esille, tms.....?
Vaan eihän sitä sitten vieläkään kaivettu, koska jatkoimme matkaa vielä 35 km, kohti aurinkoa, ja vasta kun näin seuraavaksi kyltin: "Cuneo 134 km" oli lopulta aivvvvan PAKKO uskoa, että etelään nyt pojat mentiin ja pahasti!
Häpeä ja nolous iski kyllä nyt päälle ja pahasti! Oli sitten nämä autostradat hieman muuttuneet sitten siitä viime kerrasta, ja ei muuta kuin U-käännöstä peliin, kun se vain olisi sitten mahdollista.....ja niiiii-in, missähän se olisikaan mahdollista....?
Aiiiikas pitkään saimmekin ajella, ennen kuin pääsimme autostradalta ulos, sitten vastaavasti tien ali, ja muutakuin nolosti samaa- tai siis vastakkaista kaistaa takaisin aina Torinoon asti, ja sitten visusti tähystäen opaskylttiä " Sestriere".....ja löytyihän se sitten viimeinkin!
Lähdimme selvään kaartoon kohti länttä, eli nyt aurinko paistoi meidän vasenta kylkeä, aivan kuten pitikin....
"Blackien" -"mikälierengas", kuumeni autostradalla siinä missä muutkin ns. "merkkirenkaat"....
Milano- Torino autostradalla....
"Se" kallein bensa koko kurssimatkalla...... (vs. Livignon alle juuro/litra..)
Hampaat ja paikat vielä tallella.....naurattaahan se vielä....
Kallein tietulli....ja entäs se lippu sitten...?
Viimeksi muokattu:
Kesällä 2016 en maksanut kertaakaan tietullia Italissa, oletin että ilmaista paikallisille mopoille ja meni siinä turistitkin.
Välillä kun ajelin täyspitkälle puomille niin nostivat puomin kun jo lähestyin....
Kattelkaa niitä puolikkaita puomia mihin on moponkuva maalattu asvalttiin ja päästelkää läpi vaan niin että TÖTTERÖT PAUKKUU
Välillä kun ajelin täyspitkälle puomille niin nostivat puomin kun jo lähestyin....
Kattelkaa niitä puolikkaita puomia mihin on moponkuva maalattu asvalttiin ja päästelkää läpi vaan niin että TÖTTERÖT PAUKKUU
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Ek1 sanoi:
Jovvain ei tuo Sportser sentään niiiiiiiii palajo vatkannut, että olisi näkökyky mennyt, ei välillä Milano - Torino ollut yhtään vajaapuomillista porttia, saati puolikkaita.....eikä ees moponkuvaa tai HooDeen kuviakaan ollut mihinää maalattuna!
.....en tiedä tosin, olisi kai tuohonkin tottunut, Ikoska "muulinpotkukyytiin, metelipaukkeeseen, tärinään ja vapinaakin tottui?), jos olisi vain päästellyt puomeista läpi, mutta olisi "apehanger" ollut mutkilla.......
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Brianconia kohti nyt lahkeet lepattaen paineltiin, ja se oli nyt tärkeintä! Ja kun viimein tuli sen viimeisen tietullin maksupaikka, niin siellähän oli tietenkin miehitys - ei automaatti!... .... ....
Roni tuli rinnalleni ja antoi lippunsa, samalla kun kassamies alkoi tivaamaan toista pilettiä!!!??
No, kerroin, ettei lähtöpään automaatti sitä antanut, eikä siihen auttanut mikään painettu nappi, alkoi englantia osaamaton Luigi puhumaan jo nopeastii liikkuvilla käsillään...." Dov'è il secondo biglietto, mi costa, o lo seggerò alla polizia....!"
Maksettuani ainoan lipun kassalle, Roni päästeli jo sillävälin puomin alitse, ja meillä keskustelu sen kuin kiihtyi; " Il secondo pagamento è dovuto in contanti perché il rapporto deve ricevere una ricevuta ... " ja mies tuli kirjoituslehtiöineen jo ulos ja "Blackien" taakse, kirjaamaan rekisterinumeroa ylös....
Nyt oli toinen summa maksettava käteisellä, koska korttimaksusta ei hemmo saa raporttiin mukaan kuittia, ja mikäs siinä! Arvelinkin, että nyt tulisi "penalttia" enemmän tai vähemmän, vaan yllätys olikin soma, koska selvisin samalla hinnalla, kuin mitä "oikea" maksu oli..... ja muutakuin: "Arrivederci!"
Nyt ei tarvitse pysähdellä kyllä yhtään enää, ei ainakaan ennen Brianconia, päättelin, paitsi mitä nyt sitten korkeintaan tankkaamaan ja kaasutimme HooDeet jälleen kohti sinisen usvan takana häämöttäviä Ranskan vuoria....Sestrieren vuorille noustiin, ja Roni ehdotti pientä kaffitaukoa kylän keskustassa. No, mikäpäs siinä, koska edelleenhän olimme hyvin aikataulussa mukana, tai oikeammin siis paljonkin edellä. Tälle päivälle kun oli alustavasti "pläänissä" saapua illaksi Brianconiin, ja nythän me olimme jo melkein siellä.....ei edes tunnin ajoa enää!
Kaffekuppi kumottiin hoppusti, ja sitten taas menox, ja nyt sitten reippaaseen alamäkiajoon, johon HooDeet olikin suunniteltu, (Hill Down), sanoisi joku....
"Blackien" bensavalo syttyi jo heti kohta lähdössä, mutta "Hill Down"- alamäet jätkui, ja olihan meillä se 5 -litraa Ronin sivulaukussa - no probleimou.....ja niin vain selvittiin, tosin aiiiiikas monen ja upean mutkapätkän kautta alas Brianconin keskustan ravintelin eteen parkkiin, ja jopa saimme sapuskatkin eteen, vaikka oli jo osittain paikka mennyt kiinni. Ei vain tahdo koskaan oma vatsa tottua tuohon fransmannien, italialaisten, ja espanialaisten aikaiseen, (iltapäivä), ja taas vastaavasti tosi myähäiseen, (iltamyähä), ruoka-aikaan..... .
Ronikin sai ihan oikean ruuan, vaikka ei tiennyt mitä tuli tilattua, ja itse kaappasin "lohipastan"....Kyllä kelpasi, ja HooDeetkin saivat tankkinsa täyteen. Nyt suunnattiin "apehanger- tanko" kohti Sisteronia, jossa olisi tuttu hotelli: "Citadelli", joka oli myös hinnaltaan kohtuullinen. Ja mikäs olikaan ratsastaa kohti laskevaa aurinkoa, paitsi että ne: tärinät, värinät, pauke, meteli, takapuoli puutuu, vastaote ohjaustangosta, jne...mutta antaa nyt olla.... Nämä pärräthän oli erittäin hyviä siihen ajoon, mihin ne oli suunniteltu, mutta kun ei vielä oltu keksitty, että mikähän se olisi....
Juu, ja tiedetään, olisihan tälläkin seutua ollut kunnon passoteitä, esim: Col D´Izoard, vaan kun ei nyt jostain syystä huvittanut lähteä "hidasajoon". Vasta hiljan olin itse sen ajanut, ja koska matkaa Barcelonaan olisi vielä runsaasti....
Roni tuli rinnalleni ja antoi lippunsa, samalla kun kassamies alkoi tivaamaan toista pilettiä!!!??
No, kerroin, ettei lähtöpään automaatti sitä antanut, eikä siihen auttanut mikään painettu nappi, alkoi englantia osaamaton Luigi puhumaan jo nopeastii liikkuvilla käsillään...." Dov'è il secondo biglietto, mi costa, o lo seggerò alla polizia....!"
Maksettuani ainoan lipun kassalle, Roni päästeli jo sillävälin puomin alitse, ja meillä keskustelu sen kuin kiihtyi; " Il secondo pagamento è dovuto in contanti perché il rapporto deve ricevere una ricevuta ... " ja mies tuli kirjoituslehtiöineen jo ulos ja "Blackien" taakse, kirjaamaan rekisterinumeroa ylös....
Nyt oli toinen summa maksettava käteisellä, koska korttimaksusta ei hemmo saa raporttiin mukaan kuittia, ja mikäs siinä! Arvelinkin, että nyt tulisi "penalttia" enemmän tai vähemmän, vaan yllätys olikin soma, koska selvisin samalla hinnalla, kuin mitä "oikea" maksu oli..... ja muutakuin: "Arrivederci!"
Nyt ei tarvitse pysähdellä kyllä yhtään enää, ei ainakaan ennen Brianconia, päättelin, paitsi mitä nyt sitten korkeintaan tankkaamaan ja kaasutimme HooDeet jälleen kohti sinisen usvan takana häämöttäviä Ranskan vuoria....Sestrieren vuorille noustiin, ja Roni ehdotti pientä kaffitaukoa kylän keskustassa. No, mikäpäs siinä, koska edelleenhän olimme hyvin aikataulussa mukana, tai oikeammin siis paljonkin edellä. Tälle päivälle kun oli alustavasti "pläänissä" saapua illaksi Brianconiin, ja nythän me olimme jo melkein siellä.....ei edes tunnin ajoa enää!
Kaffekuppi kumottiin hoppusti, ja sitten taas menox, ja nyt sitten reippaaseen alamäkiajoon, johon HooDeet olikin suunniteltu, (Hill Down), sanoisi joku....
"Blackien" bensavalo syttyi jo heti kohta lähdössä, mutta "Hill Down"- alamäet jätkui, ja olihan meillä se 5 -litraa Ronin sivulaukussa - no probleimou.....ja niin vain selvittiin, tosin aiiiiikas monen ja upean mutkapätkän kautta alas Brianconin keskustan ravintelin eteen parkkiin, ja jopa saimme sapuskatkin eteen, vaikka oli jo osittain paikka mennyt kiinni. Ei vain tahdo koskaan oma vatsa tottua tuohon fransmannien, italialaisten, ja espanialaisten aikaiseen, (iltapäivä), ja taas vastaavasti tosi myähäiseen, (iltamyähä), ruoka-aikaan..... .
Ronikin sai ihan oikean ruuan, vaikka ei tiennyt mitä tuli tilattua, ja itse kaappasin "lohipastan"....Kyllä kelpasi, ja HooDeetkin saivat tankkinsa täyteen. Nyt suunnattiin "apehanger- tanko" kohti Sisteronia, jossa olisi tuttu hotelli: "Citadelli", joka oli myös hinnaltaan kohtuullinen. Ja mikäs olikaan ratsastaa kohti laskevaa aurinkoa, paitsi että ne: tärinät, värinät, pauke, meteli, takapuoli puutuu, vastaote ohjaustangosta, jne...mutta antaa nyt olla.... Nämä pärräthän oli erittäin hyviä siihen ajoon, mihin ne oli suunniteltu, mutta kun ei vielä oltu keksitty, että mikähän se olisi....
Juu, ja tiedetään, olisihan tälläkin seutua ollut kunnon passoteitä, esim: Col D´Izoard, vaan kun ei nyt jostain syystä huvittanut lähteä "hidasajoon". Vasta hiljan olin itse sen ajanut, ja koska matkaa Barcelonaan olisi vielä runsaasti....
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
NEW! Teaseria kehiin, vaikka ei tarina ole ennättänyt edes päätökseen...."so what!"....
...olihan taas uuden opettelua, mitä kun eka kertaa tällä: "Open.Shot Video Editorilla", ja on tehtävä kerralla koko viteo valmiiksi, koska projektia EI VOI kesken kaiken tallettaa, (se ilmaisversio- you know )....
Kiitos muuten NOx:ille vinkistä!
ja 
!
Paria muutakin editoria kokeilin ensin, mutta surkeita olivat, ja ei viitsi kahtoa viteoo, jonka otsikkona lukee koko ajan esim: "Free Version" .... !
Tällä siis jatkossakin, mutta ei mitään hianouksia, saati tekstityksiä, valokuvia sekaan....raakaa viteoo vain!
...olihan taas uuden opettelua, mitä kun eka kertaa tällä: "Open.Shot Video Editorilla", ja on tehtävä kerralla koko viteo valmiiksi, koska projektia EI VOI kesken kaiken tallettaa, (se ilmaisversio- you know
)....Kiitos muuten NOx:ille vinkistä!
ja !Paria muutakin editoria kokeilin ensin, mutta surkeita olivat, ja ei viitsi kahtoa viteoo, jonka otsikkona lukee koko ajan esim: "Free Version" .... !
Tällä siis jatkossakin, mutta ei mitään hianouksia, saati tekstityksiä, valokuvia sekaan....raakaa viteoo vain!
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Ja kaikkien niiden 168 erilaisten voimisteluliikkeiden jälkeen, hiljalleen hämärtyvässä illassa, saavuimme viimeinkin Sisteroniin.... Heti ensimmäinen tienvarsihotelli, joka ilmestyi yllättäen vastaamme, ei napannut - ei hinnaltaan, eikä miltään muultakaan osin, saati ettei sieltä olisi saanut edes aamiaista!
Citadelle olisi aika "varma valinta", mutta vaikka alkuun ajoimmekin suoraan sen pihalle päivän hintaa kysymään, tuli houkutus vielä käydä tunnelin toisella puolella olevan keskustan hotellivalokoimaa tiijustelemassa. Eipä ollut siellä meidän budjettiin sopivaa, vaikkakin laatua olisi löytynyt, samoin kuin parkkikellaria pärrille. Joten, ei muuta kuin takaisin Citadellen pihaan, HooDeet "ketjulla etupyöristään yhteen .pane!", ja kun vielä ohjauslukot olivat päällä, niin kaikesta päätellen, kyllähän hotellin pääsisäänkäynnin edessä olevat pärrät yhden yön säilyy, kuten säilyikin!
Tämä Sisteron ja erityisesti Hotel Citadelle, on jokseenkin erikoisella paikalla. "Poimukivet" joen vastakkaisella puolen, jotka vielä yöksi valaistaan, jäävät kyllä jokaisen kulkijan mieleen, kun ne on kerran nähnyt! Samoin tuo linna tuolla ylhäällä Sisteronin keskustan "päällä"..... Yövalaistuksessa se ikään kuin "leijuu" ilmassa!
Saimme 4 hengen huoneen, aamiaisen ja vielä hotellin johtajan nettikoneen käyttöömme varsin edullisesti ja hyvillä puheilla.. Riittää kun vain osaa muutaman sanan ranskaa, niin se on AIKA kotiapäin, vaikka muutoin palvelu voisi olla "sitäsuntätä", laadusta puhumattakaan.... "Merci beaucoup!", lähes joka väliin, ja muistaa aina "Madam" tai sitten "Mademoiselle" ja "Misjöö" - niin jotenkin ranskalainen siinä sitten syttyy ihan erilailla, kuin jos vain sitä englantia, mitä he eivät käytä, vaikka osaisivatkin.....
Aamisen jälkeen pyörille, ketjut irti, hotelliasukkaiden herätys; "BZG-WA-GABT-WABA-T-BAW-WABATA-BAWAT-", ja jyristimme parkkikselta suoraan kylän keskustaan vievään tunneliin, ja ensimmäiselle tankille!
Olimme jälleen saamassa pelkkää aurinkoa koko päiväksi, ja tänään "alustavan" pläänin mukaisesti, olisimme yötä Nimes:issä, (tai sitten Arles:issa?), mutta koska täältä olisi sinne vain parisen sataa, niin tokihan aamiaispöydässäkin uhottiinki jo "miehekkäästi" Andorrasta......
Olimmehan hyvin aikataulusta edellä, ja mitään "dramaattista" ei enää ollut sattunut, varsinkaan mitään isompia öljyvuotoja, ei tulppien ampumisia, saati osien putoamisia.....tai emmehän me sitä voineet tietää, mutta mitään ISOMPIA, tai STRATEGISIMPIA osasia, ei matkan joutumisen kannalta, ollut tippunut....."so far so good"....
Pätkyteltiin vasten aurinkoa menemään, ja menihän se taas aamupäivä jokseenkin hyvin, etenkin kun selkä, jalat, ja kädet olivat saaneet yön huilia ja levätä! Vastaotteita, istuma-asentoja, jalanroikkumista puolelta toiselle, jne. voimistelukuvioilla matka vain taittui ja taittui- niin ja olihan se "Blackien" bensapurkki täytettävä sopivasti n. 100km:n välein....
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Edessä olevat runsaat tietullit kävivät mielessä, kun aloin muistelemaan tuota ns. "rantatietä" reitillä Montpellier- Toulouse, tai ainakin siis ennen kuin tie erkanisi ja kääntyisi Toulosen suuntaan.... Olin jossain vaiheessa lisännyt karttaanikin, että tuolle reitille osuisi niitä useita ja kalliimmat olivat about 14-15e kipale....? Mutta jotenkin vain ajohommat Ronin kanssa menikin siten, kuin perinteissä "Strömsöössä", että joko hieman vahingossa, tai myäs osittain tarkoituksellakin, kun yritimme pitää ajosuuntaamme koko ajan lounaaseen siten, ettemme kuitenkaan osuisi aivan pääväylälle, kun vasta sitten, missä se oli aivan pakko....
..... niin jotenkin vain, ja jossain vaiheessa pätkyteltiin menemään piiiiiiitkiä suoria, joissa tosin oli muutamien km:n välein liikenneympyröitä, vaan aivan samaa nopeutta mentiin, kuin pensaspuskien takana näkyi samaan suuntaan rekkajunien kattojakin menevän....
Hyvin veti nämä "kakkosluokan", eli vanhemmat motarit, joissa ei ollut - ei minkäänlaisia tietulleja tietenkään! Hyvää tietä kuitenkin, ja vain vähän liikennettä.... Niin pääsimme sitten viimein, tai jouduimme, Montpellierin kaupungin kohdalla siirtymään "oikealle" motarille. Vaan eihän siinäkään mitään isompia tietulleja tullutkaan vastaan, tai en ainakaan enää muista edes....."BATA-WAB-A-WGBAB-BA-BATW-VABAT"- vaan lahkeet pyrki nousemaan kohti polvia, etenkin kun melkoinen vastatuuli alkoi nousemaan!
Tuo väli Montpellier- Narbonne on siis AINA sellaista tuulista seutua, että käy hyvin norweegian tuulireeneistä, jos ei norweegiaan arvaa suorilta käsiltä mennä.... kyllä meinaan lähtee hilse päästä, vaikka olisi kypärä päässä!
Aamiaisella kuvattua: että ei edelleenkään mitään muutosta säätyyppiin, ja sehän vain passaisi meille!..
Tasaista ja uuvuttavaa motaria 3:lla ja paikoin 4:llä kaistalla.....ilman voimisteluliikkeitä ei nyt kovassa vastatuulessa varsinkaan, pystynyt pitkään yhdessä ja samassa asennossa istumaan, mutta toisella kädellä vähän väliä, kun vaihtoi vastaotteella asentoa, ja toisella kädellä vastaavasti työnti tangonpäätä voimalla, pysyi satulalätyn päällä sopivasti vinossa. Olihan "Blackiessä" se "cruisekin", ei sähköinen herkku, vaan sellainen etusormen ja keskisormenpäillä ruuvailtava kierretappi, joka lukitsee kaasuvaijerin paikoilleen..... tulihan siitä aina joksikin aikaa pientä helpostusta, jos halusi lepuuttaa kaasukättä sivulla roikkumassa.......Mutta tuo, kun ensimmäistä kertaa näimme suunnistuskyltin motarin kaistojen yläpuolella: "Barcelone", se tuntui hyvältä ja antoi luottamusta, että kyyyyylllä met tästä vielä pojjaat selvitään!
Narbonne oli tullut tutuksi muutama vuosi sitten, kun olin tuomassa RT:tä Malagasta, ja kun sen akku sitten hyytyi totaalisesti juuri tänne..... Narbonnen BMW- dealeri, piti RT:n jonkin aikaa takapihallaan, sitten kun oli siihen akun vaihtanut, mutta eihän se onnistunut se meikäläisen plääni pitää RT:tä koko talvea heillä, mikä olisi tietenkin ollut itselleni oivallinen ratkaisu..... Piti sitten muutaman viikon perästä siirtää se Mynchenin BMW:dealerin halliin, jossa se sitten tosin saikin talvehtia 3 kk:tta ja vieläpä hyvillä puheillani, täysin ilmatteeksi, ennen kuin ajoin sen sitten kotitukikohtaani....mutta se olikin jo aivan toinen juttu se....
Mutta siis Narbonnen ohi paukuteltiin nyt, ja kohta tie lähtisi kaartamaan kohti Toulousea, kaupunkia, joka on se ranskalaisten "lentokoneiden kehto"! Siellä kun rakennetaan mm ne mielettömän suuret Airbus-A380 koneet, ja aikoinaan rakennettiin ne Concordet, Caravellit, jne...muista pienimmistä sotilaskoneista puhumattakaan.
Tie kääntyi, ja mekin siispä käännyimme, eli nyt vastatuuli muuttui hieman myötäiseksi, ja siten ajohommatkin paremmiksi.... Kyllähän me Ronin kanssa tänään selviäisimme sinne Andorraan vielä helposti, jos vain kaikki HooDeen osat pysyisivät paikoillaan, tai ainakin suurinpiirtein niissä paikoissa, missä kunkin tehtävä ja tarkoitus oli..... jos Herramme vain tahtoi niin!
..... niin jotenkin vain, ja jossain vaiheessa pätkyteltiin menemään piiiiiiitkiä suoria, joissa tosin oli muutamien km:n välein liikenneympyröitä, vaan aivan samaa nopeutta mentiin, kuin pensaspuskien takana näkyi samaan suuntaan rekkajunien kattojakin menevän....
Hyvin veti nämä "kakkosluokan", eli vanhemmat motarit, joissa ei ollut - ei minkäänlaisia tietulleja tietenkään! Hyvää tietä kuitenkin, ja vain vähän liikennettä.... Niin pääsimme sitten viimein, tai jouduimme, Montpellierin kaupungin kohdalla siirtymään "oikealle" motarille. Vaan eihän siinäkään mitään isompia tietulleja tullutkaan vastaan, tai en ainakaan enää muista edes....."BATA-WAB-A-WGBAB-BA-BATW-VABAT"- vaan lahkeet pyrki nousemaan kohti polvia, etenkin kun melkoinen vastatuuli alkoi nousemaan!
Tuo väli Montpellier- Narbonne on siis AINA sellaista tuulista seutua, että käy hyvin norweegian tuulireeneistä, jos ei norweegiaan arvaa suorilta käsiltä mennä.... kyllä meinaan lähtee hilse päästä, vaikka olisi kypärä päässä!
Aamiaisella kuvattua: että ei edelleenkään mitään muutosta säätyyppiin, ja sehän vain passaisi meille!..
Tasaista ja uuvuttavaa motaria 3:lla ja paikoin 4:llä kaistalla.....ilman voimisteluliikkeitä ei nyt kovassa vastatuulessa varsinkaan, pystynyt pitkään yhdessä ja samassa asennossa istumaan, mutta toisella kädellä vähän väliä, kun vaihtoi vastaotteella asentoa, ja toisella kädellä vastaavasti työnti tangonpäätä voimalla, pysyi satulalätyn päällä sopivasti vinossa. Olihan "Blackiessä" se "cruisekin", ei sähköinen herkku, vaan sellainen etusormen ja keskisormenpäillä ruuvailtava kierretappi, joka lukitsee kaasuvaijerin paikoilleen..... tulihan siitä aina joksikin aikaa pientä helpostusta, jos halusi lepuuttaa kaasukättä sivulla roikkumassa.......Mutta tuo, kun ensimmäistä kertaa näimme suunnistuskyltin motarin kaistojen yläpuolella: "Barcelone", se tuntui hyvältä ja antoi luottamusta, että kyyyyylllä met tästä vielä pojjaat selvitään!
Narbonne oli tullut tutuksi muutama vuosi sitten, kun olin tuomassa RT:tä Malagasta, ja kun sen akku sitten hyytyi totaalisesti juuri tänne..... Narbonnen BMW- dealeri, piti RT:n jonkin aikaa takapihallaan, sitten kun oli siihen akun vaihtanut, mutta eihän se onnistunut se meikäläisen plääni pitää RT:tä koko talvea heillä, mikä olisi tietenkin ollut itselleni oivallinen ratkaisu..... Piti sitten muutaman viikon perästä siirtää se Mynchenin BMW:dealerin halliin, jossa se sitten tosin saikin talvehtia 3 kk:tta ja vieläpä hyvillä puheillani, täysin ilmatteeksi, ennen kuin ajoin sen sitten kotitukikohtaani....mutta se olikin jo aivan toinen juttu se....
Mutta siis Narbonnen ohi paukuteltiin nyt, ja kohta tie lähtisi kaartamaan kohti Toulousea, kaupunkia, joka on se ranskalaisten "lentokoneiden kehto"! Siellä kun rakennetaan mm ne mielettömän suuret Airbus-A380 koneet, ja aikoinaan rakennettiin ne Concordet, Caravellit, jne...muista pienimmistä sotilaskoneista puhumattakaan.
Tie kääntyi, ja mekin siispä käännyimme, eli nyt vastatuuli muuttui hieman myötäiseksi, ja siten ajohommatkin paremmiksi.... Kyllähän me Ronin kanssa tänään selviäisimme sinne Andorraan vielä helposti, jos vain kaikki HooDeen osat pysyisivät paikoillaan, tai ainakin suurinpiirtein niissä paikoissa, missä kunkin tehtävä ja tarkoitus oli..... jos Herramme vain tahtoi niin!
2011 meille kävi samoin noiden tietullien kanssa. Luukulle tultaessa sanoin kaverille että menie sinä läpi niin minä jään tähän selvittlemään. Luukulla käyty keskustelu meni näin:
"We have little problem, we have only one ticket but two bike´s" johon virkailija vastasi päätään pyörittäen ja sormilla näyttäen " No no two bike´s and two ticket´s" johon minä "Yes I know but we have only one ticket" ja tätä jatkui pariin kertaan, yritin minä välillä sanoa sille kaverille ettei sieltä aparaatista tullut lippua mutta ... No lopulta pääsin minäkin jatkamaan kunhan ensin virkailija käsin syötti rekkarinumeron koneelle ja sitten sain toisen lipukeen jonka maksoin.
"We have little problem, we have only one ticket but two bike´s" johon virkailija vastasi päätään pyörittäen ja sormilla näyttäen " No no two bike´s and two ticket´s" johon minä "Yes I know but we have only one ticket" ja tätä jatkui pariin kertaan, yritin minä välillä sanoa sille kaverille ettei sieltä aparaatista tullut lippua mutta ... No lopulta pääsin minäkin jatkamaan kunhan ensin virkailija käsin syötti rekkarinumeron koneelle ja sitten sain toisen lipukeen jonka maksoin.
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Toulousea kohti paukuteltiin menemään nyt yllättävän sulassa sovussa, eli kun kumpikaan emme enää ääneen arvostelleet HooDeitten omituisia "ominaisuuksia", niin sitten nekin suostuivat pitämään osansa paikoillaan..... Eli tuollainen "diili", oli näemmä syntynyt sitten jossain vaiheessa kuin itsestään.... .
Toulouseen asti meidän ei tarvinnut sentään paukuttaa, koska tie Andorran kulkisi Mirepoix:in ja Ax-les-Thermesin kautta paljon suorempaan, joten sinne käännyttiin sitten jo kohta kun aika tuli. "Blackien" keltainen bensavalokin oli jo palanut pitkän aikaa, kun saavuimme tankille Mirepoix:iin. Ronilla nopia kessuttelu, ja itselläni yhtä nopea rusinanapostelu & vesitäydennys, koska temperaturet olivat jälleen tyypillisen tuskalliset. No, pian lähtisimme nousemaan Andorran ylämaille, niin sitten olo jo helpottaisi!
Kypärit päähän ja : "WABA-TGABOW-WOB-BA-T-BABA-" -äänet raikuivat Mirepoixin kujilla, kun jälleen kaksi "Lonely- Riders"ia päästeli lahkeet lepattaen kohti taivaan rannassa siintäviä vuorenhuippuja.....
Tie lähti pian jo kohta nousemaankin, kuten jossain "oikeilla alppirinteillä", ja saavuimme ikävien muistojeni pieneen alppikylään nimeltä: L-Hospitalet-pres-l´Andorre.
Tänne kun olin kerran marraskuussa onnistunut jäämään pariksi- kolmeksi päiväksi "jumiin", ja halusinkin näyttää Ronille tuon meikäläisen kiipelistä pelastaneen hotellin, jonka takapihalta sain kaivella usempaan kertaan RT:ni lumen alta esille, ja jonka lopulta "nolosti" jouduin kuljettamaan alas laaksoon trailerilla.....
Seuraavan aamun lumityöt edessä...(eihän tuossa vielä mitään, kun joskus yhdessä yössä voipi tulla sen 45cm lunta...!)
Siitä tein parit silloin aikoinaan ne videotkin, mutta sekin on taas ihan oma juttunsa se.....
Nyt nousimme kohti ylös vuorille kohoavia passoja, eikä kuumasta ilmasta enää ollut sikäli haittaa! Rajamuodollisuudet hoituivat vauhtiajolla, ja kohta jo näimme Pas de la Casan, eli sen Andorran ensimmäisen kylän. Mutta koska oli jo ilta ja sen myötä pian hämärä tulossa, päätimme kuitenkin jatkaa matkaa edelleen Andorran sisämaan Canilloon, tuon vieressä näkyvän tunnelin kautta, ja siten jättää huomiseksi ajella ylös "Veijon Essolle".
Toulouseen asti meidän ei tarvinnut sentään paukuttaa, koska tie Andorran kulkisi Mirepoix:in ja Ax-les-Thermesin kautta paljon suorempaan, joten sinne käännyttiin sitten jo kohta kun aika tuli. "Blackien" keltainen bensavalokin oli jo palanut pitkän aikaa, kun saavuimme tankille Mirepoix:iin. Ronilla nopia kessuttelu, ja itselläni yhtä nopea rusinanapostelu & vesitäydennys, koska temperaturet olivat jälleen tyypillisen tuskalliset. No, pian lähtisimme nousemaan Andorran ylämaille, niin sitten olo jo helpottaisi!
Kypärit päähän ja : "WABA-TGABOW-WOB-BA-T-BABA-" -äänet raikuivat Mirepoixin kujilla, kun jälleen kaksi "Lonely- Riders"ia päästeli lahkeet lepattaen kohti taivaan rannassa siintäviä vuorenhuippuja.....
Tie lähti pian jo kohta nousemaankin, kuten jossain "oikeilla alppirinteillä", ja saavuimme ikävien muistojeni pieneen alppikylään nimeltä: L-Hospitalet-pres-l´Andorre.
Tänne kun olin kerran marraskuussa onnistunut jäämään pariksi- kolmeksi päiväksi "jumiin", ja halusinkin näyttää Ronille tuon meikäläisen kiipelistä pelastaneen hotellin, jonka takapihalta sain kaivella usempaan kertaan RT:ni lumen alta esille, ja jonka lopulta "nolosti" jouduin kuljettamaan alas laaksoon trailerilla.....
Seuraavan aamun lumityöt edessä...(eihän tuossa vielä mitään, kun joskus yhdessä yössä voipi tulla sen 45cm lunta...!)
Siitä tein parit silloin aikoinaan ne videotkin, mutta sekin on taas ihan oma juttunsa se.....
Nyt nousimme kohti ylös vuorille kohoavia passoja, eikä kuumasta ilmasta enää ollut sikäli haittaa! Rajamuodollisuudet hoituivat vauhtiajolla, ja kohta jo näimme Pas de la Casan, eli sen Andorran ensimmäisen kylän. Mutta koska oli jo ilta ja sen myötä pian hämärä tulossa, päätimme kuitenkin jatkaa matkaa edelleen Andorran sisämaan Canilloon, tuon vieressä näkyvän tunnelin kautta, ja siten jättää huomiseksi ajella ylös "Veijon Essolle".
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Canillosta olin etukäteen katsellut sopivanhintaisia hotelleja, eikä sinne tunnelin kautta olisi kuin about 25km:n ajo, joten muuta kuin: "WA-BAG-A-WABAT-GABAT-A-BA", äänet raikuivat tunnelissa, kun täryjyrät jyristeli suorinta tietä kohti tunnelin toista suuaukkoa....
Lippuluukulle, ja sitten kohti alamäkiä alas Andorran monia pikkukeskuksia. Mainittakoon, että koko tien varsihan oli täynnä jos minkälaista hotellia, SPA:ta, toinen toistaan hienompaa ja isompaa rakennusta täynnä, vaan koska oltiin "Season-off"- tilassa, ei noista avoinna ollut kuin harvat... Ja sehän nähtiin siitä, että vain harvojen pääsisäänkäyntien edessä, tai parkkipaikoilla oli autoja. Tai sitten rakennuskompleksi oli kokonaan pimeä!
"Blackien" bensavalokin oli jälleen palanut jo pitkän tovin, ja koska noita "Canilloja" tuntui tulevan vastaan jatkuvalla syötöllä, että ota nyt sitten niistä selvää, mikä oli se "meidän" Canillo, päätin kurvata huoltsikalle tankille, ja kun kassatytöltä kysyin hotellia suoraan nimeltä, niin osoite ja sen sijainti tuli kerralla selväksi:
Vain pari kilometriä alas, ja liikenneympyrästä vasemmalle ylös!
Yes! Nyt oli se "low-price", mutta silti hiaaano hotelli lähellä. Löytyisi parkkihalli, SPA-osasto, saunat tottakai, aamiaiset ja tämä kaikki hintaan 52e! "Tärystimet" tulille, ja menox alamäkeen...
Edullinen hinta johtui tietenkin siitä, ettei hotelli "Obaga Blanca", sijainnut aivan päätien varrella, vaan vuorenrinteellä.
Tilaa oli loistavasti, koska olimme hotellin melkeimpä ainoat asukkaat, paitsi mitä nyt saunaosastolla olimme erään nuoren jatkuvasti toistensa sylissä kyhnyttäneiden parin seurassa.... niin ja aamiaispöydässä sitten tapasimme erään toisen pariskunnan. Mutta hinta oli kohdillaan, huoneisto, (2 mh + iso olohuone!), enemmän kuin kohdillaan, ja sitä paitsi hinta oli vieläpä euron edullisempi, kuin Booking.com:ssa, ja jonka hotellin respa kyllä meille korjasi heti sisään saapuessamme!
Iltaruokailu hoidettiin alempana "laaksossa", koska hotellin ravintola oli kiinni.
Tukevan ja runsaan aamiaisen jälkeen totesimme terassilta katsoen, että olipa tullut pilvisää, ja jopa oikeaa vesisadetta, tai- no, melkein oikeaa... että visiiristä huomasi, että jotain piäntä tippaa siihen tulee, joten se tälle päivälle suunniteltu käynti ylhäällä, ja etenkin siellä "Veijon Essolla", jäi nyt kyllä ohjelmasta pois....On kyllä erikoisin huoltamon, (tai ainakin korkein!=), paikka, mitä tiedän?
Andorran läpiajo sujui tällä kertaa tihkussa, ja pienessä jonoajossa, koska paikalliset olivat selvästi menossa töihin....hitaasti mutta varmasti pätkyteltiin menemään kuitenkin kohti tulliasemaan, jossa ei tarvinnut sen enempää voimistella, muuta kuin toisesta päästä sisään ja toisesta ulos! Ei kummassakaan, ei Andorran, saati Spanian.....
Tihkusade oli lakannut jo ennen tulliasemia, jossain, eli siitäkin selvittiin helposti, ja nyt otettiin suunta kohti lopullista päämäärää, eli Barcelonaa! Vaan edelleenkään siihen ei mitään navia tarvittu, koska tie oli sinne "selvä", ja jos vain bensaa riitti, niin eihän sinne olisi enää kuin parin tunnin siivu, JOS vain kaikki osaset pysyisi paikallaan, ja siten HooDeet kasassa..... Niin ja meän fysiikkakaan, ei antaisi periksi? Mitä nyt kuulolla ei enää olisikaan niin väliksi....
Lippuluukulle, ja sitten kohti alamäkiä alas Andorran monia pikkukeskuksia. Mainittakoon, että koko tien varsihan oli täynnä jos minkälaista hotellia, SPA:ta, toinen toistaan hienompaa ja isompaa rakennusta täynnä, vaan koska oltiin "Season-off"- tilassa, ei noista avoinna ollut kuin harvat... Ja sehän nähtiin siitä, että vain harvojen pääsisäänkäyntien edessä, tai parkkipaikoilla oli autoja. Tai sitten rakennuskompleksi oli kokonaan pimeä!
"Blackien" bensavalokin oli jälleen palanut jo pitkän tovin, ja koska noita "Canilloja" tuntui tulevan vastaan jatkuvalla syötöllä, että ota nyt sitten niistä selvää, mikä oli se "meidän" Canillo, päätin kurvata huoltsikalle tankille, ja kun kassatytöltä kysyin hotellia suoraan nimeltä, niin osoite ja sen sijainti tuli kerralla selväksi:
Vain pari kilometriä alas, ja liikenneympyrästä vasemmalle ylös!
Yes! Nyt oli se "low-price", mutta silti hiaaano hotelli lähellä. Löytyisi parkkihalli, SPA-osasto, saunat tottakai, aamiaiset ja tämä kaikki hintaan 52e! "Tärystimet" tulille, ja menox alamäkeen...
Edullinen hinta johtui tietenkin siitä, ettei hotelli "Obaga Blanca", sijainnut aivan päätien varrella, vaan vuorenrinteellä.
Tilaa oli loistavasti, koska olimme hotellin melkeimpä ainoat asukkaat, paitsi mitä nyt saunaosastolla olimme erään nuoren jatkuvasti toistensa sylissä kyhnyttäneiden parin seurassa.... niin ja aamiaispöydässä sitten tapasimme erään toisen pariskunnan. Mutta hinta oli kohdillaan, huoneisto, (2 mh + iso olohuone!), enemmän kuin kohdillaan, ja sitä paitsi hinta oli vieläpä euron edullisempi, kuin Booking.com:ssa, ja jonka hotellin respa kyllä meille korjasi heti sisään saapuessamme!
Iltaruokailu hoidettiin alempana "laaksossa", koska hotellin ravintola oli kiinni.
Tukevan ja runsaan aamiaisen jälkeen totesimme terassilta katsoen, että olipa tullut pilvisää, ja jopa oikeaa vesisadetta, tai- no, melkein oikeaa... että visiiristä huomasi, että jotain piäntä tippaa siihen tulee, joten se tälle päivälle suunniteltu käynti ylhäällä, ja etenkin siellä "Veijon Essolla", jäi nyt kyllä ohjelmasta pois....On kyllä erikoisin huoltamon, (tai ainakin korkein!=), paikka, mitä tiedän?
Andorran läpiajo sujui tällä kertaa tihkussa, ja pienessä jonoajossa, koska paikalliset olivat selvästi menossa töihin....hitaasti mutta varmasti pätkyteltiin menemään kuitenkin kohti tulliasemaan, jossa ei tarvinnut sen enempää voimistella, muuta kuin toisesta päästä sisään ja toisesta ulos! Ei kummassakaan, ei Andorran, saati Spanian.....
Tihkusade oli lakannut jo ennen tulliasemia, jossain, eli siitäkin selvittiin helposti, ja nyt otettiin suunta kohti lopullista päämäärää, eli Barcelonaa! Vaan edelleenkään siihen ei mitään navia tarvittu, koska tie oli sinne "selvä", ja jos vain bensaa riitti, niin eihän sinne olisi enää kuin parin tunnin siivu, JOS vain kaikki osaset pysyisi paikallaan, ja siten HooDeet kasassa..... Niin ja meän fysiikkakaan, ei antaisi periksi? Mitä nyt kuulolla ei enää olisikaan niin väliksi....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
No, mitään erikoista ei tuolla parin tunnin pätkyttelyllä Andorrasta Barceloonaan sitten oikeastaan tapahtunutkaan, paitsi kun se 5 litran varakanisteri, se kun uhkasi jäädä käyttämättä, niin sehän sitten kipattiin "Blackien" tankkiin siinä vaiheessa, kun matkaa oli enää alle 100km, ja keltainen bensavalo oli palanut jo pitkään.... .
...Paitsi että sen verran, kun olimme jonkin matkaa äskeisestä tankkaustaosta pätkytelleet menemään, niin sitten Ronin "Candy Green" hyytyi tienvarteen..... . No, niin tai näin, Roni epäili että olisi hana jäänyt kiinni edellisestä stopista, ja käänsi sen sitten "varatankille". Ja taas jonkun matkaa jyristeltyämme kanjonin pohjia pitkin, "Candy Green" hyytyi nyt todelliseen bensanloppumiseen..... .
Nouhätä, kun otin vuorostani sen kanisterin "Sissibaariin" kumilenksulla kiinni laittaen, siihen croksi-kenkieni päälle, ja parin- kolmen km:n päähän tankkaamaan. Ja näin HooDeet saatiin sitten suosiolla Barcelonan piiitkien katujen ruuhkaliikenteen sekaan.... .
Oli sen verran suurenkaupungin meininkiä kuitenkin, että olin laittanut viimeinkin sen navin töihin ja kiinnin "Blackien" ainoaan mittarilasiin kiinni, ja siinähän se vapisi V2:n tahdissa ja kumma kyllä, ei pudonnut missään vaiheessa... ?
Se ensimmäinen toimitusosoite pärrille, ei kuitenkaan ollut kuin "stand-by"- mallinen, kun odottelimme tapaamista Ronin siskon kanssa, ja vasta hän tulisi kohta sitten kertomaan meille sen oikean, säilöntäosoitteen...
Oli tosin ollut jos "jonkinverran" hommaa päästä tuohon ensimmäiseenkin osoitteeseen, kun navini karttapäivitykset olivat about sen 12-17 vuotta vanhoja, ja kun muutamat kadut olivat sillä välin muuttuneet yksisuuntaisiksi, tai sitten tiettyjä liikennemerkkejä tullut lisää tai sitten vaihtunut.... .
Ja sama toistui sitten säilöntäosoitteen suhteenkin, vaan hyvin selvisimme perille, eikä yhtäkään varsinaista "missiä" tapahtunut, minkään suhteen!
HooDee - miähen A1- peruskurssi oli näin siispä käytynä, olimme elossa, suhteellisen hyvässä fyysisessä kunnossa - kiitos Herran!
Ja perillä olimme peräti vuorokautta etuajassa! Koko matkalla Vuosaaresta tänne, emme olleet saaneet oikeata vesisadetta laisinkaan! Ja tänään kun oli vasta keskiviikko, ja lento HKI:iin starttaisi perjantaina, saisimme seikkailla kokonaisen torstaipäivän, nyt tosin orastavan vesisateen alkaessa, täällä harmaassa Barcelonassa.... sen märkiä kapeita kujia käppäillen, syödä paikallisissa kuppiloissa, patikoida vaikkapa Montjuc:ille, ajella metroilla, ja ja...paitsi olihan meillä se turvapaikka, eli yömesta Ronin siskolla tiätty.... !
Mutta mitä mahdollisiin HooDee- miäs jatkokursseihin tulee, niin sen olin jo kyllä ennen Vuosaaren satama-aluetta päättänyt, että seuraavat mahdolliset ja / tai mahdottomat kurssit, kyllä "skippaan" niin sanotusti, ja erinäiset syytkin olen tuossa matkan varrella jo teille hyvät lukijat mielestäni kyllä selvittänyt... & 
Mutta ettei aikanne kävisi niiiiiin pitkäksi, kuin meillä Ronin kanssa HooDeitten selässä germaanian autobaanoilla, niin väsään nyt tähän jatkoksi aikaisemmin julkaisematonta, (mutta sensoroitua), kuvamateriaalia meän kurssimatkalta - olokeepa hyvät!
...Paitsi että sen verran, kun olimme jonkin matkaa äskeisestä tankkaustaosta pätkytelleet menemään, niin sitten Ronin "Candy Green" hyytyi tienvarteen..... . No, niin tai näin, Roni epäili että olisi hana jäänyt kiinni edellisestä stopista, ja käänsi sen sitten "varatankille". Ja taas jonkun matkaa jyristeltyämme kanjonin pohjia pitkin, "Candy Green" hyytyi nyt todelliseen bensanloppumiseen..... .
Nouhätä, kun otin vuorostani sen kanisterin "Sissibaariin" kumilenksulla kiinni laittaen, siihen croksi-kenkieni päälle, ja parin- kolmen km:n päähän tankkaamaan. Ja näin HooDeet saatiin sitten suosiolla Barcelonan piiitkien katujen ruuhkaliikenteen sekaan.... .
Oli sen verran suurenkaupungin meininkiä kuitenkin, että olin laittanut viimeinkin sen navin töihin ja kiinnin "Blackien" ainoaan mittarilasiin kiinni, ja siinähän se vapisi V2:n tahdissa ja kumma kyllä, ei pudonnut missään vaiheessa... ?
Se ensimmäinen toimitusosoite pärrille, ei kuitenkaan ollut kuin "stand-by"- mallinen, kun odottelimme tapaamista Ronin siskon kanssa, ja vasta hän tulisi kohta sitten kertomaan meille sen oikean, säilöntäosoitteen...
Oli tosin ollut jos "jonkinverran" hommaa päästä tuohon ensimmäiseenkin osoitteeseen, kun navini karttapäivitykset olivat about sen 12-17 vuotta vanhoja, ja kun muutamat kadut olivat sillä välin muuttuneet yksisuuntaisiksi, tai sitten tiettyjä liikennemerkkejä tullut lisää tai sitten vaihtunut.... .
Ja sama toistui sitten säilöntäosoitteen suhteenkin, vaan hyvin selvisimme perille, eikä yhtäkään varsinaista "missiä" tapahtunut, minkään suhteen!
HooDee - miähen A1- peruskurssi oli näin siispä käytynä, olimme elossa, suhteellisen hyvässä fyysisessä kunnossa - kiitos Herran!
Ja perillä olimme peräti vuorokautta etuajassa! Koko matkalla Vuosaaresta tänne, emme olleet saaneet oikeata vesisadetta laisinkaan! Ja tänään kun oli vasta keskiviikko, ja lento HKI:iin starttaisi perjantaina, saisimme seikkailla kokonaisen torstaipäivän, nyt tosin orastavan vesisateen alkaessa, täällä harmaassa Barcelonassa.... sen märkiä kapeita kujia käppäillen, syödä paikallisissa kuppiloissa, patikoida vaikkapa Montjuc:ille, ajella metroilla, ja ja...paitsi olihan meillä se turvapaikka, eli yömesta Ronin siskolla tiätty.... !
Mutta mitä mahdollisiin HooDee- miäs jatkokursseihin tulee, niin sen olin jo kyllä ennen Vuosaaren satama-aluetta päättänyt, että seuraavat mahdolliset ja / tai mahdottomat kurssit, kyllä "skippaan" niin sanotusti, ja erinäiset syytkin olen tuossa matkan varrella jo teille hyvät lukijat mielestäni kyllä selvittänyt...
& Mutta ettei aikanne kävisi niiiiiin pitkäksi, kuin meillä Ronin kanssa HooDeitten selässä germaanian autobaanoilla, niin väsään nyt tähän jatkoksi aikaisemmin julkaisematonta, (mutta sensoroitua), kuvamateriaalia meän kurssimatkalta - olokeepa hyvät!