Öljyt alkoi pysymään "Candy Greenin" letkuissa, kun Roni sai kuin saikin letkuliitoksen kiristettyä tiiiiiiiiiiiiiiiiiiukkaan, joka varmaankin oli karmeasta autobanh-ajon seurauksesta vain sitten, (ja onneksi!), vain löystynyt!
JOS, letku olis repeytynyt puhki, ei hydrauliletkun teettäminen, etenkään näin sunnuntaina näissä piänissä alppikylissä olisi ollut mitenkään kyllä mahdollista.....! (Herramme koettelee, vaan ei hylkää!)
Näin siis matkamme pääsi jälleen jatkumaan....ja mitä edelleenkään en voi olla painottamatta:
ONHAN tämä kuitenkin jonkin sorttinen
IHME!
Tilanne: 2 HooDeetä, siis aivvvain ventovieraita pärriä, mutta silti paljon aikataulusta edellä, ja muutenkin lähes kaikki mennyt kuin jossain elokuvassa...... !
Ja kaikki tämä siis, ilman mitään lääkityksiä! Ei edes uusinta hierontoja, ei päänsärkyä, ei isompia aistiharhoja, ei edes tunnottomuutta sormenpäissä, eikä niitä pelkäämiäni suonikohjujakaan ole, (ainakaan vielä....?), ilmestynyt kumpaankaan pohkeeseen, vaikka jotain tämän tapaista pelkäsinkin....!?
Kaikkeen näköjään sitä piäni ihminen tottuu, ei voi olla kuin onnellinen tässä vaiheessa, tuumasin, samalla kun lahkeet alkoi kohoamaan väkisinkin ylemmäs polvia kohti, kun me vastaavasti painelimme alas päin laaksoon kohti St. Moritzin kylää...
."BATAW-KAT-BATW-WABAT-W-BABW-KABOT-B-".....
Ja jos satutte kuulemaan, tai lukemaan jostain, että
juuri tässä mutkassa, olisi tapahtunut jokin käsittämätön onnettomuus, tai tieltä suistuminen, niin syynä on sitten varmaan ollut etupyörän hallinnan menetys..... tai sitten se öljy - toivottavasti ei kuitenkaan!
Tanko vatkasi, "satulalätty" hieroi, ja jalkapohjat tutisi...... ja nuo vesipullot tuossa "apehangerissa", niistä pystyi lukemaan hieman sopivampia kierroksia jalkojen välissä vatkaavalle V2- padalle.... On se vain kumma, miten HooDeen kone täryyttää näinkin kovasti, vaikka kuutioita on "vain" tuo 1200cc.....?
Olen kuitenkin sen verran "Väinölläkin", ajanut, (
Kawa VN 2000cc), ettei esimerkiksi siitä pärrästä ole mitään vastaavia tärinöitä- värinöitä tai tutinoita jäänyt traumaattisesti mieleen!?
Mutta nyt pitäisi siis löytää Ronin "Candy Greeniin" sitä jäykkää öljyä jostain? Jos ei mitään muuta, niin sitten jotain diesel-moottoreille suositeltavaa "jäykkää", kun net HooDeen omat kun taitaa olla niitä yksiaste 60W tuotteita..... Vaan mistäpäs sitä tuommosia täältä....?
Heti ensimmäinen
Shell, tulikin pian vastaan ennen St.Moritzia, vaan kiinnihän se oli! Olihan sunnuntai, eikä mikään "Season on!".....
No, muutakun alemmas laaksoon ja kohti Moritzia, kyllähän sieltä on pakko huoltamo löytyä....
...ja löytyihän
sieltä kyllä, vaan eipä sopivaa öljyä! Itse olisin ottanut "mitätahansaöljyä" kylläkin, koska se öljyvana siellä passolla oli aiiiiikas mittava, vaan Roni tuumasi, josko vasta sitten seuraavasta - okay, katsotaan seuraavasta..... ...?
Ja niin paukuteltiin menemään kohti Malojapassoa......"BAGA-GATW-BAT-W-BA-BATA-GABT-"....niin että kylän raitti kaikui, ja vaikka kuinka yritin istua matalana, ja katsella muualle, niin kaikki jalankulkijat kyllä kummasti käänsivät päitään..... (nolona-nolona-nolo....jne...)..... ....
Maloja tulikin sitten seuraavana vastaan, eikä sitä ennen huoltamoita ollutkaan. Maloja on siitä hyvä passo, että se pidetään avoinna ympäri vuoden ja on siten tuttu- ja turvallinen tie Italian ja Sveitsin välillä reissaajille. Joten siitä vain alas taittaen, pari kertaa vaakakierre ja kolmoiss-slutz, sekä 3 x
immelman ja
tynnyri, (sekä talvisin tai keväällä aikaisin, pari muutakin
piäntä liikettä...), niin jo vain ollaankin kohta jo Italiassa... !
Tai no, eihän Maloja-pass, ole oikiastaan yhtään mitään, verrattuna esim.
Pianazzoon sumussa, tai sitten vaikkapa
Splugenpassoa pimeällä....
Mutta koska nuo em. passot olivat "väärässä suunnassa", tällä kertaa, että koska matkasimme nyt Como:a kohden, jää noiden passojen esittelyt Ronille jonnekkin tulevaisuuteen, ja toisilla pärrillä ajettaviksi..... !
....ja kelit meitä suosii nyt, Kiitos Herrallemme!