• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

matala ja kevyt pyörä joka ei olisi sysiruma?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Dosifei
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Dosifei sanoi:
Ajamisen suhteen ei ole ongelmaa ja hitaasti ajaminenkaan ei oo ongelma paitsi esim u-käännös kapealla/kaltevalla tiellä. En tarvitse lentokenttää siihen, että käännän pyörän ajamalla, mutta jos syystä tai toisesta jalkaudun pyöräni viereen on tilanne toivoton. Tekniikka on epäilemättä kehno ja pelkään kallistaa pyörää jos seison sen vieressä.

Oon kyllä lukenut paljon miten pitäisi reidellä tukea, mutta en käytännössä oo löytänyt mitään hyvää asentoa miten tuntuis tukevalta liikutella pyörää sivulta... Harjottelun puutetta selkeesti, mutta kun ei se oikee tekniikka luonnistu nii vaikee on harjotellakkaan.

Helppo ratkaisu:

- Käy ruokakaupassa ja osta laatikollinen olutta
- Lukitse miehesi patteriin sen mittaisella liealla, että hän pystyy valmistamaan lapsille ruokaa,
pääsee vessaan ja pystyy juomaan oluet
- Toimita itsesi tuonne --> http://motoristisurvival.fi/index.php?sivu=kurssit

Kysyttävää ei varmaankaan jäänyt.
 
Tutkin vaihtoehtoja ja yritän päästä jonkinlaiseen lopputulokseen.

Autokoulussa varmasti opettaja avasi kuoharipullon kun pääsi musta eroon, en varmasti ollu helpoin oppilas.. En näitä ongelmia tajunnut ollenkaan autokoulussa kun siirrot oli niin pieniä ja opettaja kokoajan vieressä "varmistamassa". Vaikka hän vaan seisoi siinä niin se toi henkisen tuen mukaan ja siirto tuntui paremmalta.

Oma mies jos on mukana, niin menetän hermoni välittömästi. Hänellä on kokemusta kaikenlaisista kaksipyöräisistä yli 25vuotta ja minulla taas, noh.. eipä oo montaa. Oon sujuvasti ollu kyydissä ja sujuvasti mopoikäsenä käsitellyt pv:tä, mutta ei se nyt oo ihan sama. Mieheni ei ymmärrä mikä minulla on ongelmana, kun hänellä asiat on niin hyvin selkärangassa eikä hän osaa katsoa asiaa aloittelijan silmin.

Uskon, että harjoittelu kevyemmällä moottoripyörällä voisi tuoda tarvittavaa varmuutta, mutta sen näkee ajan kanssa. Kiitos vinkeistä pyörien suhteen! Helpompi tutkia kun on jotakin vaihtoehtoja minkä välillä punnita. :)
 
Ei muutakon jamahaa vaan työntelemään edes takasin jonneen kentälle. Ei se vaihtamalla juurikaan parane tuosta ellei tosiaan mitään kevaria meinaa ottaa.
 
Dosifei sanoi:
Ajamisen suhteen ei ole ongelmaa ja hitaasti ajaminenkaan ei oo ongelma paitsi esim u-käännös kapealla/kaltevalla tiellä. En tarvitse lentokenttää siihen, että käännän pyörän ajamalla, mutta jos syystä tai toisesta jalkaudun pyöräni viereen on tilanne toivoton. Tekniikka on epäilemättä kehno ja pelkään kallistaa pyörää jos seison sen vieressä. Pyörän päältä varpaat yltää maahan ja saan peruutettua sen ihan kohtalaisesti pois kotiparkista jos oon ite pyörän päällä.

Jossain epävarmoissa paikoissa joissa oon joutunut taluttamaan eteenpäin oon ratkassu asian niin, että oon jättänyt sen pyörän oman jalan alas ja taluttanut pyörää siltä samalta sivulta. Kerran joku mies ihan kauhuissaan tuli kertomaan, että EI NOIN ja oon saanut huutia monta kertaa, että se saattaa töksähtää johonkin. Mä tarttisin selvästi apupyörät.... En oo nähnyt kuitenkaan isona riskinä sitä, että se töksähtäis jos kuitenkin talutan sellaseen suuntaan, että se jalka pompsahtaa ylös jos osuu johonki.

Oon kyllä lukenut paljon miten pitäisi reidellä tukea, mutta en käytännössä oo löytänyt mitään hyvää asentoa miten tuntuis tukevalta liikutella pyörää sivulta... Harjottelun puutetta selkeesti, mutta kun ei se oikee tekniikka luonnistu nii vaikee on harjotellakkaan.
Huutia voit antaa itse semmoisille ukoille ja neuvojille, jotka tulee opettamaan ettei pyörää saa taluttaa sivutuki alhaalla.
Minä en koskaan sivulta taluta pyörää niin, että sivutuki ei olisi alhaalla, jolloin kevyesti kallistaen itseen päin taluttaminen onnistuu ja jos tulee epävarma olo ja alkaa kallistumaan liikaa, niin tuki on valmiina varmistamassa.

Nimittäin paikalleen kaato tietää varmat jäljet sen puoleiselle kyljelle jolle kaatuu: katteessa naarmu, peilissä naarmu, moottorinkopassa naarmu ja äänenvaimentimessa naarmu.

Myös keskituelta otan pyörän alas sivutuki valmiina jolloin pyörä on helppoa ja varmaa kallistaa sivutuen varaan, ja olen kokeillut kaikkia variaatioita, joita jotkut ovat esittäneet. Nimittäin kun mm. raskaassa lastissa jousitus on painunut ja sivutuki on töksähtänyt kaataen pyörän oikealle kyljelleen, mainitsi eräskin...

Koskaan ei myöskään tuki ole töksähdellyt minnekään ja koskaan ei kengän kärki ole ollut vaarassa jäädä sivutuen alle.

Kun on tilanne, että on parkkeerattava esim. loivaan mäkeen tai käännettävä pyörä ahtaassa paikassa jossa on kaltevuutta, niin aina siten, että keula ajetaan ylöspäin ja sitten valutetaan etujarrua käyttäen pyörää taaksepäin samalla kääntäen, jos on tarvetta. Mutta ei niin, että keula ajetaan alaspäin, jolloin pakittamisen on tapahduttava ylämäkeen, loivakin sellainen tuottaa suuret vaikeudet.

Tällaisia pieniä asioita kun huomioi, niin se paikallaan siirtely ja kääntely sujuu kyllä varmasti. Oma mopo painaa 267 kg tankattuna ja usein on matkavermettä ja muuta lisäpainona.

Mukavaa kesää.:orgmp2:
 
Tossa jammussahan on sellainen ongelma vrt moneen muuhun että kun laitat jalat maahan niin juuri sillä kohdalla on jalkatapit. Se hivenen häiritsee mutta on osin tottumiskysymys.
Toinen mikä saattaisi auttaa pyörän hallintaan on se että vaihdat ohjaustangoksi hiukan leveämmän, vakiohan on melko kapea.
Sinänsä tuo jamppu on mukavan alapainoinen ja helppo käsitellä. Konekin on silleen sitkeä että se ei heikolla alustalla heti sammu mikä aiheuttaa ylimääräisä liikkeitä.
Mutten kuten joku jo ehdottikin, reeniä...reeniä, ei sitä paikallaankaatumistä pidä pelätä, moni on sen tehnytkin :D
 
Se on ostettava joku vanhempi pyörä mitä vaan työnnellä, ei haittaa vaikka kaataa :grin:
Kyllähän tuo ihteekin hirvittää välillä kun satulassa ollessa mallia varpaat reilusti maassa mutta ei vielä tukevasti, pyörällä korkea painopiste ja painoa sen 250kg + välillä emäntä vielä tarakalla. Mutta toisaalta jos tuon rakkineen kaataa niin ei suuria menetä, mitä nyt tietysti joitain satasia maksaa kun tangon, peilit ja kahvat esimerkiksi uusii.

Mutta kuten edellä on tullut ilmi niin ideahan on juurikin minne päin sen pyörän antaa kallistua, antaa pyörän painon tulla ihteen päin ja on valmiina lantiolla ottamaan vastaan jos meinaa vaikka töppönen luistaa, mutta muistaa että kaatuvan pyörän alle ei sitten kannata jäädä, selkänsä siinä voi reväyttää jos se oikein lähtee kaatumaan ja vastaan vääntää.
 
Dosifei sanoi:
Oon monet kerrat vääntänyt itkua oman pyöräni kanssa ku en vaan osaa sitä käsitellä varsinkaan kaltevalla pinnalla. Vielä kertaakaan en oo sitä onnistunut kaatamaan, mutta en ole saanut myöskään sitä varmuutta mitä kuvittelin saavani ihan nopeastikin. Tekniikka saattaa myös olla väärä, mutta en vaan kertakaikkisesti uskalla siirrellä sitä jos pinta on kalteva, upottava tai jotenkin muuten epämääräinen. Ahtaat paikat on myös ihan nou nou, kun pitäis aina saada tukeva ote. Tosi usein pidän vielä täysin ohjeiden vastaisesti jalkaa alhaalla, koska pelkään pyörän kallistuvan ja kaatuvan

Olisiko mitään ideoita pyörästä mikä olisi painoltaan sellainen, että sitä jaksaisi siirrellä ilman, että harrastaa voimanostoa ja mikä olisi sen verran matala, että jalat yltäisi hyvin maahan? Painan vähän alle 60kiloa, pitutta on 170. Olen fyysisesti ihan ok kunnossa ja harvemmin muuten tulee tilanteita, että en jaksaisi (paitsi pyörän kaa, jatkuvasti). Nykyinen pyöräni (vm 2005 yamaha fz6s) painaa 207kiloa...

Kaverin vaimo on tykänny ajella kawasakin er 6 mopolla..on matala ja kapea
 
Dosifei sanoi:
En näitä ongelmia tajunnut ollenkaan autokoulussa kun siirrot oli niin pieniä.

Eikö käsittelykokeessa ollut tehtävää jossa pitää taluttaa pyörää ensin vähän matkaa suoraan ja sitten tiettyjen rajojen sisällä ympäri? Mulla oli ainakin, ajoin kortin kolmisen vuotta sitten.
Mutta ymmärrän tuskasi, mä olen 158,5 cm ja painoa reilut puoli sataa. Pyörä painaa kai 205 kg mutta siinä on painopiste tosi matalla. Silti on vaikeaa välillä, joutuu kyllä katsomaan vähän mihin parkkeeraa. Meidän piha on pyöreähköä sepeliä, hitto että siinä on vaikea saada pyörää työnnettyä...
Ja pidä vaan se sivutuki alhaalla, niin mäkin teen.
 
Mun emäntä kans messuilla istu er-6n kawan päälle ja tokas että ostappa mulle tämmönen. Kannattaa ehkä kokeilla.
Mutta ite onhelma taitaa kuitenki olla itseluottamuksen puute. :) eli ku et uskalla niin siitä aiheutuu vaikeempi tilanne.
Reenausta vaan.
 
Turha murehtia etukäteen pyörän kaatumista, kun se joka tapauksessa kaatuu kuitenkin joskus.:;):
 
Meillä Rva (sporttinen viiskymppinen, 165cm) ajelee Kawa VN 900 Customilla (järkyttävän painava mutta tosi matala) ja BMW F700GS:llä. Tossa Bemussa on normaali satula ja madallettu alusta, jolloin molemmat jalat yltävät hyvin maahan. Bemun kuivapaino on muistaakseni 185kg ja hyvin Rva on sen kanssa pärjännyt. Paikallaankäsittely- ja työntöharjoitukset järjestettiin niin että Rva työnteli mun R1200GS:ää ympäri parkkihallia mun varmistellessa vieressä. Ajatuksena oli että jos tietää pärjäävänsä ison Gessun kanssa, ei pikkuGessun kanssa lopu usko omiin kykyihin. Ja hyvin on mennyt. Onko nuo susirumia vai, on jokaisen omista mieltymyksistä kiinni.

-jp-
 
Ducatin SF 848 on kevyt, tehokas ja hyvännäköinen eikä hinnallakaan pilattu. Ihmeteltiin messuilla hinnaneroa 1200 Monsterin ja tuon välillä... kai se jotenkin on perusteltavissa :grin:
Istuinkorkeuteen löytyy lääkkeitä melkein joka merkkiin.

2013-10-16T13-15_-1768050026_43.jpg
 
Laukkuraudat helpottaa oleellisesti pyörän työntelyä, kun saadaan tukevat kädensijat jotka ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan.
 
peacemake sanoi:
painoksi lupaa rekisteriotteessa 189kg. Triumph Street Triple. En ole itse punninnut ajokuntoisena, mutta kevyeltä tuntuu.

Tuota luokkaa se voi olla kun kyydissä on bensat, öljyt, jäähdytinnesteet sun muut. Kuivapaino on 167kg eli pyörä on äärimmäisen kevyt ja sen kyllä huomaa (taitaa olla luokassaan jos ei kevyin niin ehdottomasti kevyimpiä). Itseltä löytyy sama pyörä ja jos paino on kriteeri niin kannattaa ehdottomasti koeajaa. Pyörän madalluskin pitäisi onnistua takaa palikkaa vaihtamalla. Edestä onnistunee tiputus putkia siirtämällä ehkä sentin verran. En tiedä miten muuten. Istuinkorkeus vakiona taitaa olla 800mm?
 
meshuggah sanoi:
Ei muutakon jamahaa vaan työntelemään edes takasin jonneen kentälle. Ei se vaihtamalla juurikaan parane tuosta ellei tosiaan mitään kevaria meinaa ottaa.
Saattaa parantua; vaihtaa miehen vahemman besserwisseriin... :D
 
Akiva sanoi:
Turha murehtia etukäteen pyörän kaatumista, kun se joka tapauksessa kaatuu kuitenkin joskus.:;):

Oot kyllä asian ytimessä. :D

Mun pyörä on ulkoisesti lähes moitteettomassa kunnossa ja olis sääli jos siihen tulis kolhuja, mutta eiköhän niitä tuu.. ennemmin tai myöhemmin.
 
Hyväksy vaan se tosiasia et skraaduja tulee ja hiki kun punnerrat pyörää pystyyn jossain vaiheessa. Kaikki me kaadutaan ja hetken se vituttaa mut sit huomataan et kukaan ei nauranu ja taas mennään.

Rohkeasti vaan yrittämään, kyllä se siitä. Älä vaan rupea mitään madalluksia ikinä ever...
 
Parikin edellistä on vinkannut Italiaan päin. Niin minäkin. Voisitko ystävällisesti käydä vilkaisemassa Moto Guzzit ja Ducatit. Ei ihan susirumia ja aika nastoja pyöritellä. Ja tuo Street Triplehän on myös aika ehdoton.

Ja lopeta se turha pelkääminen. Kun olet pelon jäykistämänä pärjännyt tähän asti, pärjäät vastaisuudessa paremmin, jos relaat vähän.
 
Täällä myös on pituudesta (tai siis lyhyydestä ;) ) ja voimattomuudesta kärsivä naisimmeinen, joka on nyt yhden kesän ajellut Ducati Monsterilla (600lla). Pituutta itselläni on huimat 159, joten jalkojen maahan yltäminen on todellakin ongelma. Omaa Mörköäni on hieman madallettu, jotta sen kanssa on varma ja tukeva olo, mutta ilman madallustakin varpaani yltivät maahan. Nyt pienen madalluksen kanssa yltää toiselta puolelta koko jalka maahan samalla kun toiselta puoleta on päkiän varassa.

Itsellänikin oli alkuun vaikeuksia pyörän taluttamisen kanssa ja samoin hankalissa paikoissa paikallaan pysymisen kanssa. Ja minä olen onnistunut pyöräni kaatamaankin useampaan kertaan (paikoiltaan/ryömimisvauhdissa). Nakupyörässä (kuten Monsteri) on se hyvä puoli, että muksahtaessa ei katteet mene, ja jos/kun pyörän kaataa paikoiltaan, harvemmin muut osat on kovin suuressa vaarassa. Omissa kaatumisissa kärsineet paikat ovat olleet tangon päät (sinne kahvapainot suojaksi) ja kytkin/jarrukahvat. Alkukilometrien jälkeen en ole enää pyörää kaatanut, kun on tullut taitoa ja etenkin varmuutta lisää (muksahteluni johtuivat kaikki puutteellisesta käsittelystä ja/tai epävarmuudesta).

muoks. Voisin vielä mainita, että on äärettömän noloa kun kaatuu, eikä saa itse pyörää pystyyn vaan aina apuun joutuu ryntäämään lähistöllä ollut miesihminen. Mutta kyllä tuon oman Mörköni 190kg nousee minultakin, kun ensin opettelin oikean tekniikan ("kampean" jalan tankin alle ja omalla ruumiillani työnnän pyörän pystyyn). Opetteluun vaan pyytää sitä vahvempaa miesolentoa kaatamaan pyörän pihalle esim. suojapahvien päälle ja sitten vaan kokeilemaan millä tekniikalla itse saa parhaiten pyörän pystyyn. Eikä siinä opettelussa kuuntele yhtään niitä miesten neuvoja (niillä kun on yläkropassa voimaa ja ulottuvuutta ihan eri tavalla eikä itse välttämättä pysty samanlaisiin nostoihin) vaan hakee vertaistukea ennemmin toisilta naisilta ;) .
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös