On se ny vaikian sorttista ymmärtää, että haluan vaan tietää ilman juristikonsultointia missä liikennevakuutukseni on voimassa!
Tuolla jossain ylempänä olevia kohtia kun katsoo, niin minulle siinä lukee ihan päivänselvästi, että esimerkiksi minua kiinnostavat perus mp-kerho-tyyppiset ajoharjoittelut on täysin selvästi liikennevakuutuksen ulkopuolella. Mutta sitten sieltä jostain kaivetaan jotain radan eristystä koskevia sivujuonteita joilla voidaan porsaanrei'ittää edelliset ja tulkita jollain ehdoin tietyissä tilanteissa liikennevakuutus voimassaolevaksi.
Mun on vaikea ymmärtää, että miksi ne alkuperäiset rajoitteet sinne on kirjoitettu, jos tarkoitus on että niitä kierretään jollain muulla pykälällä. Ihan hölmöläisten hommaa!
Maailma on vaan siitä ikävä paikka, ettei monista yrityksistä huolimatta (Napoleon viimeisimpänä jo mainittuna esimerkkinä) normeista saa niin yksiselitteisiä, etteikö niitä voisi tulkita ja siihen tulkintaan tarvitaan sitten muutakin kuin maalaisjärkeä. Valaisen asiaa muutamalla esimerkillä elävästä elämästä.
1. Pysäköinninvalvonta yksityisille firmoille (tämä lienee aika monelle tuttu). Ongelma on nyt siinä onko pysäköinninvalvonta ja siitä 40 euron tiketin kirjoittaminen niin m e r k i t t ä v ä ä julkisen vallan käyttöä, että se voidaan uskoa vain viranomaiselle. Minusta ei. Jonkun muun mielestä kyllä. Jopa Moottoriliitto suuressa viisaudessaan ilman minkään lain tukea on katsonut oikeudekseen määrätä 50 euron sakon kypärättä ajosta varikolla. No, toisaalta on liiton edustajat kuljettajia puhalluttaneetkin ilman että heillä olisi siihen lain suomaa oikeutta (kyse on henkilökatsastuksesta ja siihen on pääsääntöisesti oikeutettuja vain pidättämiseen oikeutetut virkamiehet + doping-epäilyissä omat tahonsa).
KKO (jossa kohtuullisen pätevöityneitä lain tulkitsijoita) on samalla kannalla kanssani, mutta perustuslakivaliokunta taas katsoo, että kyseessä on merkittävä julkisen vallan käyttö eikä siitä voisi tavallisella lailla säätää vaan perustuslainsäätämisjärjestystä vaadittaisiin.
2. Rattijuopumus. Pääsääntöisesti (rankasti yksinkertaistaen) teko vaatii a) kuljettajan jonka veren alkoholipitoisuus ylittää sallitun rajan b) moottoriajoneuvon, jota kuljetetaan.
Satuin käräjillä kököttäessäni olemaan mukana jutussa jossa henkilöä syytettiin rattijuopumuksesta, koska oli törmännyt Nissan Micralla toisen auton perseeseen ja törmäyksen jälkeen puhaltanut törkeän ratin lukemat (pitkälti yli 2 prom). Kuinka ollakaan nokkela puolustusasianajaja oli tehnyt tarkempaa tutkimusta kuin poliisi ja selvisikin, että tästä Nissanista oli ennen sen liikeelle lähtöä pöllitty moottori. Tällöin kyseessä ei ollutkaan moottoriajoneuvo ja henkilö jätettiin rangaistukseen tuomitsematta. Vankeuden ja totaalisen syyttömyyden välillä oli vain se pieni ero, että oliko autossa moottoria vai ei. Maallikon vinkkelistä se nyt on ihan se ja sama rullaako mäkeä alas moottorillisella vai moottorittomalla ajoneuvolla. Koska syyttäjä ei ollut vaihtoehtoisesti syyttänyt mistään muusta (kuten vaikkapa vaaran aiheuttamisesta tms.) niin henkilö selvisi sillä ja siinäpä se.
Liikennevakuutus on tarkoitettu korvaamaan ajoneuvon aiheuttamia vahinkoja ulkopuolisille (pääsääntö). Tästä syystä liikennevakuutus on voimassa pääsäännön mukaan kaikialla, jossa ajoneuvo voi aiheuttaa vahinkoa ulkopuolisille. Sääntö kuulostaa yksinkertaiselta. Mutta valitettavasti se ei sitä olekaan. Joku on saanut klapista päähän käyttäessään liikennevakuutettuun traktoriin kiinnitettyä klapikonetta ja miettii mahtaisiko tämä olla korvattava, koska vahinkoa ei olisi aiheutunut jos ei olisi ollut tuota liikennevakuutettua traktoria. Joku toinen taas saa vanhaa latoa siivotessaan niskaansa ladossa 50 vuotta maatuneen autonraadon ja pohtii onkohan se korvaavuuden piirissä, moottoriajoneuvohan se oli ja vieläpä liikkui tippuessaan.
Vakuutusyhtiöt ovat halunneet tietenkin rajoittaa korvausvastuutaan ja vedonneet siihen, että alue on ollut liikenteeltä eristetty ja ettei sinne kukaan ulkopuolinen voi päästä. Väite, joka on about samaa tasoa kuin väitteeni siitä, että kuun toisella puolella on elämää. Jos todistustaakka tipahtaa toiselle puolelle, niin sitten pitää näyttää toteen, että radalle voi todellakin päästä ulkopuolinen ja että kuun toisella puolella asuukin väkeä.
Parhaimmassa tapauksessa erään vakuutusyhtiön X edustaja kertoi minulle, että ajoharjoittelutapahtuman järjestäjä on hänelle kirjallisesti ilmoittanut tapahtuman olleen muulta liikenteeltä eristetyn. Pyysin nähtäväkseni tämän kirjallisen ilmoituksen, mutta siihen ei kuulemma voitu suostua, koska tapahtumanjärjestäjältä ei ollut siihen lupaa. Ilmoitin, että voin antaa luvan vaikka nyt tässä suullisesti puhelimessa tai tarpeen niin vaatiessa faksata tai lähettää kirjeitse, sillä itse olen kyseisen tapahtuman järjestäjä, vaikkakin tässä tämän hetken ominaisuudessa vahingonkärsineen avustajan roolissa. Puhelinkeskustelu päättyi ja päämieheni sai seuraavalla viikolla korvaukset. Minä en saanut koskaan kirjoittamaani todistusta siitä, että rata olisi ollut toimestani liikenteeltä eristetty, nähtäväkseni. Olisinkin aika kummissani ollut jos olisin sellaisen nähnyt.
Tällaista se korvaustoiminta pahimmillaan on. Kokeillaan ensin kepillä jäätä ja ehkä vähän totuuttakin väritetään, ehkä joku puhuisi jopa suorasta valehtelusta. Jos poka tyytyy vakuutusyhtiön juristin "tietoon", niin korvausta ei makseta ja trallallaa... Itse kun on tuossa laitoksessa tullut aikaa vietettyä, niin kaikkein heppoisimmat selitykset ja epäysperusteet eivät kyllä läpi mene.
Jukka
