Tuleepi hyvä, jos pääset tekemään muotin ja itse kappaleen sillälailla, että pidät hartsin laakealla lautaselle, ettei se vahingissakaan pääse kuumenemaan laminoinnin aikana. Monien epoxihartsien "geeliytymis"-aika on vain n. 20 minuuttia, joten mitään litran laminointi satseja ei kannata tehdä.
Mittaa vaa'alla, jolla on kyky erotella gramma epoxin ainesosat kuppiin. Vain sillä lailla saat siitä lopullisesta kappaleesta hyvän. Monet Hartsit vaatii painoseossuhteen olevan 100 osaa hartsia ja 38 osaa kovetetta. Muitakin suhteita on nähty.
Sekoita vaikka minuutti, hyvin kunnolla se seos, muuten ei jökähdä tasaisesti ja tulee pehmeää. Pienellä puutikulla kaapii kupin reunatkin, että sekotus on hyvä.
Käytä epoxin mittaamiseen niitä halpoja valkoisia kertakäyttökuppeja, ne on styreeni-muovia.
Punnaat kuppiin ekaksi esim. 50 g hartsia ja sen päälle kaadat suoraan oikean seuossuhteen kovetetta, esim. 19 g. Ensiksi kunnollinen sekotus ja sit vasta pigmentti.
Kastele laminoitava pinta ensin hartsilla, jotta kangas "joisi" hartsia mahdollisimman paljon alapuoleltaan. Näin saat varmasti riittävästi kerroksiin sitä liimaa. Jos yrität hifistellä ja pitää turhan kuivana käsilaminointia, syntyy herkästi ilmataskuja, jotka joudut sitten kittaamaan jälkikäteen tai jopa heittää roskiin koko tuotoksen.
Se, miksi hartsi pitää pitää laakealla aliustalla, on syy hyvin yksinkertainen. Kokeilepa jättä kupillinen kovettuvaa hartsia yhteen pieneen astiaan. Se alkaa geeliajan umpeutuessa lämpenemään niin voimakkaasti, että savu nousee. Ihan oikeasti tulipaloja on syttynyt sen takia, joten ole varovainen.
Lisäksi sen varoituksen sanan voisin antaa, että epoxihartsit ennen kovettumistaan on pahoja myrkkyjä, varsinkin se lähes hajuton hartsi. Sun kannattaa samalla, kun tilaat niitä hartseja, ostaa käsien suoja-ainetta, joka tuottaa pintaan sellaisen suojakalvon. Lisäksi tarvitset tiskihanskat, joiden alle laitat ohuet puuvillakäsineet. Älä päästä kertaakaan sitä kovettumatonta ainetta kädellesi tai mihinkään paikkaan elimistössä. Mulle on kehittynyt epoxiallergia, jota vastaan toki voi suojautua, mutta nuorena ei ollut oikein viisas näissä asioissa. Tein yhteen purjelentokoneeseen siiven jarruohjaimen laakeriremontin yhteydessä suuren avauksen siipeen, joka tietenkin piti paikata. Lopuksi koneelle tuli niin kiire saada se radalle, etten "kerennyt
# ostamaan suojavarustuksia ja tein sen reiän paikkauksen paljailla käsillä. Kädet syttyi käytännöllisesti palamaan, tai ainakin tunne oli se. Niistä tuli punaiset ja kaikkien ihokarvojen aukoista alkoi pursuamaan kirkasta kudosnestettä pihalle. Tällöin ei ollut enää leikki kaukana, ettei olisi tullut laaja myrkytystila elimistöön. Tämä siis varoituksena!
Jos sulla on hyvin tiukkoja mutkia siellä muotissa, voit tehdä itsellesi sellaista adheesiota parantavaa mössöä mikropalloista. Sivelemällä sormen kärjellä hyvin ohuen kalvon kaikkiin tiukkiin nurkkiin sellaista hartsia, johon on sekoitettu mikropallojauhetta ja jonka viskositeetti muistuttaa jugurttia, sillä saa aikaan pareman tarttuvuuden kankaalle muotissa. Sen mikropallon sisältämä pinta-ala lisää liimauksen adheesiota samalla lailla, kuin se sun viimeinen maalikerros joka on käytännöllisesti pölymäiseksi päässyttä maalia.
Jatketaan harjoituksia...
-M