Kai minä sitten olen vaarallinen. Lahjakortin sain 18-kesäisenä 1982. Ensimmäisen mp:n ostin keväällä 2010. En ottanut mitään ajotunteja, muutama kaveri kyllä ilta-ajeluilla antoi vähän vinkkejä ajaen välillä edessä ja välillä takana. Eka kesänä tuli 11 000 km ja tänä kesänä taitaa olla about 8000 kasassa nyt. Eiköhän jonkinmoisen peruskäsittelyosaamisen lisäksi oleellisin asia ole järjen käyttö liikenteessä (liikennesäännöt, ennakointitaito jne).
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Lahjaksi saatu A-kortti
- Keskustelun aloittaja motomatti
- Aloituspäivä
Toinenkin tosivaarallinen ilmoittautuu. Sain AB-kortin 18-vuotiaana vuonna 82. Ensimmäisen pyörän hankin viime kesäkuussa 47-vuotiaana. Nyt 2,5 kk ja lähes 11000 km takana - pääasiassa matka-ajoa, mutta viime viikot päivittäin työmatkaa Helsingissä kehä ykkösellä. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että kävin päivän kestäneessä käsittelykoulutuksessa (hidas-ajoa, jarrutusta ja väistöjä), josta opin sen että harjoittelua tarvitaan lisää ja paljon. Autokoulussahan olisin oppinut kertaheitolla täydelliseksi motoristiksi...
Näyttää kovin ristiriitaisesti ajokoulutuksen lisääntymisen myötä kumminikin jostain syystä vakavat liikennerikkomukset ja onnettomuus määrät kasvavan nopeammin kuin liikennemäärät.Ei se mikään lahja ollut. Silloin ihmiset osasivat ajaa millä vaan, kunhan liikenteen perusteet opiskeltiin autokoulussa. Nykynuoriso ei tunnu oppivan mitään, vaikka käy istumassa 1-2 vuoden välein autokoulun penkillä.
Kyllä ennen oli asiat paremmin.
Ajoneuvojen liikenneturvallisuuden pitäisi kuulema olla parantunut aktiivisten turvalaitteiden ansiosta? Ja ilmeisesti rangaistukset vakavissa liikenne rikkomuksissa aivan liian pieniä, koska ei toimi tarpeeksi tehokkaina ennaltaehkäisijöinä, varsinkaan toistuvien uusijoiden osalta?
Eli luotetaanko jo liikaakin tekniikkaan ja perus ajotaito ja ajoneuvojen hallinta samaa tahtia vain heikkenee koska tähän aktiivitekniikkaan luotetaan jo liikaa, sekä tahallisesta törkeästä liikennerikoksesta vaadittava vastuunkanto on ilmeisesti aivan liian pientä?
Muunmuassa mopokorttilain voimaantulon jälkeen mopo-onnettomuudet ja rikkomukset ovat kuulema ainoastaan lisääntyneet prosentuaalisesti mopomääriin nähden. Ja tämä ei luultavasti ollut tarkoitus?
Asennevammaa jota ei voi pelkällä koulutuksella, eli ns. ajokoulutusrahastuksella voida korjata?
Tätä yhtälöä ihmettelee sillä A-lahjakortilla ajeleva.
Hmnn...
Kirjaimissa on kaikenlaista aakkosta A:sta E:hen ja autokoulua en ole käynyt lainkaan, lienen übervaarallinen... Ekana oli KT-kortti, mölläreillä suorittaen, sitten ABC ja sittemmin lisää, jokainen lisäys vaatinut kirjallisen ja inssin... ABC:hen Scanialla ja D:hen dösällä jne eli ainoa mil en ole inssiä ajanut on henkilöauto, se siis tullut lahjaksi?
Kirjaimissa on kaikenlaista aakkosta A:sta E:hen ja autokoulua en ole käynyt lainkaan, lienen übervaarallinen... Ekana oli KT-kortti, mölläreillä suorittaen, sitten ABC ja sittemmin lisää, jokainen lisäys vaatinut kirjallisen ja inssin... ABC:hen Scanialla ja D:hen dösällä jne eli ainoa mil en ole inssiä ajanut on henkilöauto, se siis tullut lahjaksi?
Minä sain lahjakortin jo vuonna -74. 30 vuotta ja n. 1,5 miljoonaa kilometriä autolla antoivat kalpean aavistuksen siitä, millaista on ajaa liikenteen seassa, kun hankin ensimmäisen moottoripyörän. Ymmärsin toki, että moottoripyöräilijäksi oppii vain autokoulussa, moottoripyörällä ajollahan ei ole mitään tekemistä ennakoivan ajamisen, toisten huomioimisen, oikean tilannenopeuden tai yleisen järjen käytön kanssa. Ne pätevät vain autolla ajoon. Mokomat puusilmät autoilijat.
Tietoisena vajavaisuudestani ja häpeällisestä lahjakortistani en ole edes yrittänyt toimia oikean motoristin lailla. Ajan edelleen kuten ne puusilmät, yrittäen ennakoida muiden toimintaa, noudattaen pääsääntöisesti liikennesääntöjä ja varoen pelkurimaisesti kaikkia muita.
Koska olen huono, lahjakortilla ajava keski-ikäinen wannabe-motoristi, en ole koskaan onnistunut ajamaan moottoripyörällä kolaria, kukaan ei ole ajanut päälleni enkä ole edes onnistunut kaatamaan pyörääni. Lukuunottamatta enskapyörää metsässä, useastikin, mutta sehän vain todistaa vaarallisuuteni. En osaa edes keulia. Senkin olisi varmaan oppinut autokoulussa, mutta minulla kun on vain se lahjakortti.
Jos minulla ei olisi lahjakorttia, olisin ehkä - tai tietysti aivan varmasti - uskaltanut ajaa Hayabusallani täysiä. Mutta enhän minä koskaan uskaltanut. Hyvä kun uskalsin ajaa kuudenkympin alueella vähän vaille yhdeksääkymppiä. Se maksoi toista tonnia, mutta onneksi lahjakortti säilyi taskussa.
Muutaman rautaperseajon olen ajanut, pääasiassa yön pimeydessä, yrittäen näin kavalasti päästä todellisten, ei-lahjakortillisten motoristien joukkoon. Perselleen sekin on mennyt, sillä valtaosa rautaperseilijöistä on kaltaisiani vanhoja, lahjakortillisia huru-ukkoja, joilla ei ole mitään sanomista todellisille, autokoulun käyneille motoristeille.
Onneksi kohta tulee taas talvi ja pyörän voi laittaa seisomaan. Ei tarvitse väkisin lähteä ajamaan ja häpeämään omaa mitättömyyttään todellisten motoristien sekaan.
Lahja-A:lla ajan miekin. Kun täytin 30v ostin itselleni lahjaksi motocross pyörän ja ajoin ensimmäistä kertaa eläissäni moottoripyörällä. Siitä lähtien on tullut ajettua tiellä ja tien vieressä.
Loistavaa Juk_Ka, kertakaikkiaan loistavaa!!
Eipä ihme, että tämä ketju näytti tyssäävän tähän....eipä tuohon OIKEA autokoulumotoristikaan pysty enää itseään nolaamatta mitään sanomaan....
Eipä ihme, että tämä ketju näytti tyssäävän tähän....eipä tuohon OIKEA autokoulumotoristikaan pysty enää itseään nolaamatta mitään sanomaan....