Kyytiläisen taukovaatimukset

[Adve]

Ite vältän sen tulpan ajamalla seisten,välillä pitkiäkin matkoja,pyörä kun on matkaenska niin on jopa hemmetin mukava ajoasento,samalla vaimo pääsee liukuu penkillä miten haluaa eteenpäin-taaksepäin,välillä heitän jalat kaatumarautojen päälle et tule ajettua customtyylillä eli jalat edellä ja vaimo käyttää mun jalkatappeja siinä aikana.
Löytyy niin moni eri ajotapa matkaenskal mistä takapenkikiläinenkin hyötyy kun penkki on sileä ja yhtenäinen eikä rappumallinen.
Kovasti vaimokin tykkää välillä mun jalkatappeja käyttää kun saa polvet ihan eri asentoon välil.

Nouseeko vaimos koskaan seisomaan kesken matkan?

Ei,mutta voi roikottaa jalat suorina jos haluaa ilman et osuvat mihinkään,pyörä kun on tarpeeks korkea ja penkki kun on sleä eikä rappumalli niin silloin kun minä seison vaimo voi liikutella miten haluaa siin takaa,myös sillä tyylillä et perse pikkasen nousee penkist samalla kuin asentoa/paikka siirtää.

Enkä mä nytt ihan usko et toi proppu olis niin ihmeen normaalia et sitä saa jos ei pidä taukoja tarpeeks usein

Hyvä tekosyyhän se on jos ei muuta keksitä,lääkärin määräys nääs  

Ja kyllä meilläkin niitä taukoja pidetään jos siltä tuntuu,ei vaan aina huvita turhaan niitä pitää jos ei kukaan haluaa niitä?
Röökin (ilman kyytiläistä) voi poltella samalla kuin ajaakin,samalla tavalla hoituu syöminen/juominen jos oikeastaan on kiire tai sitten vaan jos ei huvittaa stopata välil.

 

[P.A.]

Viiden minuutin tauko kerran tunnissa tai puolessatoista ei kyllä kauheasti matkantekoa hidasta.

Jos tauko tosiaan jää siihen viiteen minuuttiin, niin olet oikeassakin. Toisaalta ne just ohitetut rekat sun muut hidasteet on sitte jälleen edessä.
Käytännössä viidestä minuutista tulee kuitenkin helposti 15 minuuttia ja mitä enemmän porukkaa on mukana, sitä pitemmiksi tauot tuppaa venymään.
Tankki saisi olla omassakin isompi, tankillisella kun pääsee vain n. 300 km. Siksi tankkaustauko, kahvit ja jaloittelu tuleekin usein yhdistettyä 200-250 km lukemilla..

Toi on totta! Varsinkin viime reissussa rupesin vi**uu*tumaan, kun ohittelin samoja rekkoja jo kolmatta kertaa.

Meilläkin (valitettavasti) pidetään tauot 1h-1½h välein.
Edellisellä pyörällä kun liikuttiin, niin perseen puutumis tahti oli aikalailla sama mulla ja vaimolla. Nyt nykyisellä menopelillä vaimo voisi istua huomattavasti pidempiäkin matkoja kerralla kyydissä, eikä tunnu missään, mutta mulla puutuu hanuri edelleen vähän yli tunnin ajon jälkeen, vaikka pyörässä on "silikonimatkasatula" kiinni. Pitäis huvikseen koittaa vakiosatulaa, ja katsoa mikä on tilanne sen kanssa.

 

[YAZO!]

Tankkaustarpeitten mukaan on pysähdelty. Ei oo kyytiläinen valittanu. Nyt on tosin uusi pyörä alla ja reissuun lähdetään parin viikon kuluttua, joten nykytilanne jää nähtäväksi.
Eiköhän se oo viisasta suostua kyytiläisen toivomuksiin, niin säilyy sopu reissussa ja ompi mukavampaa matkata

 

[Bem-Ari]

Tollanen 300km vedellään yleensä ilman taukoja,jos johonkin pidemmälle ollaan menossa.Samalla tankkaus/kahvit,ei tarvii niitä
samoja autoja ohitella niin useasti.Ilmeisesti kartturi vuosien varrella tottunut moiseen,alkuaikoina piti kyllä pysähdellä tunnin
välein.

 

[kideon]

Yhteis elon varmistamiseksi suosittelen niiden taukojen pitoa noin tunnin välein.. ainakin jos kyytiläinen niitä tarvitsee..

Eikös sille yhteiselle reissulle lähetty päämääränä että molemmat viihtyy....

Kun siellä takana paikat tahtoo putua erilailla kuin puikoissa...

Itse verryttelen ajaessa ja ajelen myös seisaallani...
Kuopion polliisien mielestä seisominen moottoritie vauhdissa ei kuulema ole hyväksyttävää..  

Pysäyttivät ihan tuon kertoakseen..

-K-

 

[Päivänsäde]

Itse olen ensimmäistä kertaa vuosiin ollut tänä kesänä myös kyytiläisen roolissa ja täytyy todeta että perse on siinä kovilla kuskin paikkaan verrattuna, ainakin kyykyn kyydissä. Reippaammassa ajossa pidän yleensä kiinni tankista etten jysähtele jarruissa toisen selkään ja se tuntuu sitten ranteissakin. Myös polviin ottaa se kyköttäminen sen verran kivasti, että tauko n. 120 km:n välein on pakollinen että homma säilyy jotenkin siedettävänä; siitäkin huolimatta että jumppaa minkä ehtii ja roikottelee koipiaan jne.