Kyllästyttääkö?

[Rekkamasa]

Isojen kovien sivulaukkujen takia omassa pyörässä poitsun kanssa kyytiin nouseminen pakko suorittaa niin että poika kapuaa kuskin penkille minun pitäessä pyörää sivutuella pystyssä, peruuttaa siitä takapenkille, sitten itse jalka satulan yli varoen etten potki poikaa ja siitä matkaan, hieman hankalaa mutten oikeen ole keksinyt miten se sinne pääsisi niin että itse olen jo satulassa.

Uus akku olis tuossa odottelemassa asennusta, saas kattoo innostuisko sitä ens vkl edes jonkun lyhyemmän pyrähdyksen heittää. Ei tunnu tuo GTS menevän kaupaksi mutta silti tässä yks päivä alkoi tulla synkkiä ajatuksia että pitäskö sitä kuitenkin viel hommata joku Pannari/Goldwing vaikkei tässä nyt mitään euroopanturneeta edes suunnitella... Ikää nyt kuitenkin "vasta" 40 joten vähän vielä karsastaa noi maantielaivat Customin selkään ei minua saa ja piste siihen.

 

[XJ 900]

Juuri noin se menee sillä eroila, että pidän mopon vielä kallellaan sivutuen varassa, mutta +60:llä sekään ei ole helppoa. Takalaukku ja korkea mopo on leidille vähän hankala.

Tasapainoisempi se on kun pyörä on pystyssä mutta jos kuskin jalat ei ylety maahan, niin se tietysti muuttaa asiaa.
Täälläkin kyllä 70v. on jo lähempänä kuin 65v....

 

[HiTec]

Niin, ja kannattaa myös pitää mielessä että moisen opetustuokion jälkeen ajaa/käyttäytyy niin että takapenkkiläinen saa ensin innostuksen kipinän moottoripyöräilyyn ja hiukan sen jälkeen niin että taatusti ostaa oman eikä suostu enää kapuamaan matkustajaksi!

No onko meillä tuo jo hoidettu, emäntää kun ei saa kyytiin kapuamaan millään - valitettavasti

Mistäköhän löytyisi ne kikat, jolla saisi emännän innostumaan kyytiin? Tässä jo 25v yrittänyt vihjailla ja ehdotella, mutta kun ei niin ei. Goldwingiin on lupautunut, mutta ihan heti ei tuota pyörää tähän taloon tule vaikka kuinka Honda onkin, se minkä voisin jo ottaakin, niin siihen ei lompakko puolestaan riitä.

 

[shyhander]

Jäänyt mieleen kun joku joskus suoritti jollain parkkiksella nousun prätkän päälle, onnistuen kyllä, mutta näytti lähinnä joltain ninjapotkulta, kun kalossi heilahti vauhdilla korkealta takalaatikon tms. pakkauksen päältä toivottavasti ei haarat ratkenneet.

Hyvänen aika, polvi koukkuun ja vie sen polven satulan yli ja siitä kalossi tipahtaa ihan itsekseen pyörän oikealle puolelle.

 

[Elämäntapamotoristi]

Euroopassa myydään pyöriä ennätystahtiin, mutta suomessa taistellaan harrastuksen elossa pysymyksestä, miksi se on näin?

Ainakin Italiassa on useita vanhoja perinteisiä kokoontumisajoja lopettanut. Bondeno, Costigliole, Sorbolo, MotocampMutina, Castelnuovorangone, Caorle, Faenza, Carpi, Arditi del Piave, Sardinia ympäriajo, Rovereto.... niissä joissa minä olen käynyt taitaa jäljellä olla enää MC Saarisen Umbrian ympäriajo ja Tryffeliralli syksyllä eli kyllä sielläkin muutos prätkäkulttuurissa on tapahtunut.

Toki uusia tapahtumia on tullut tilalle, mutta ne tuntuu olevan enemmäkin tapahtumia jossa piipahdetaan muutamaksi tunniksi syämään eikä siis yövytä paikalla.

Erona italian ja suomen välillä on se ettei siellä ole samanlaista ikäjakautumaa kuin suomessa. Suomessa moottoripyörien suosio vapaa-ajanvälineenä nousi isosti 70-80-luvuilla ja kuskeina oli silloin nuoret, vanhoja ei moottoripyörien päällä näkynyt kuin jossain maaseudun metsätyömailla jos ei enää sielläkään.

Ja nyt nuo silloin aloittaneet motoristit ovat entisajan nuoria ja katoavaa kansanperinnettä. italiassa taas motoristien ikäjakautuma on paljon tasaisempi eikä tietenkään voi unohtaa sään merkitystä kun suomessa on ajokelejä vuodessa 1kk ja italiassa 6+kk.

Italiassa se moottoripyöräily on paljon helpompaa ei pelkästään sään takia vaan myös etäisyyksien kun ne tapahtumat joissa käydään on alle 100km ja oikeastaan paljon alle 100km.

Mä oon viimeksi käyny prätkällä italiassa 3-vuotta sitten koska ne alppien ja apenniinien tiet on jo moneen kertaan ajettu siis ne asfalttipäälysteiset ja osa niistä hiekkateistakin jossa prätkällä ajaminen on sallittu, on ajettu ja viimeiset reissut etelään olen tehnyt autolla kyydissä sähköfillari ja ajanut ne tiet joihin ei moottoripyörillä ole asiaa.

 

[Heksa]

Avoauto.

Se on ihan ok ratkaisu siedättämään moottoripyöräharrastuksen kuihtumisen aiheuttamaa tuskaa...
Mua rupesi taannoin ketuttamaan tuo ainainen varusteiden pukeminen, enää kun ei teepaidalla ja shortseilla ajele. Hiki tuli ennen kuin oli metriäkään ajanut.

Avoilun plussaa.

+ Ei tule hiki ajovarusteissa ja jos tulee kuuma, pistää katon ylös ja ilmastoinnin päälle.
+ Viihdelaitteisto toimii ja navigointikin on helpompaa.
+ Sateen sattuessa nostetaan katto.
+ Keskellä peltoja haisee pellot samalle kuin prätkäillessä, eli vuodenajasta riippuen paska, taikka heinä.
+ Kasvot saa aurinkoa, - palaa helposti.
+ Matkailuunkin oiva peli, matkatavarat mahtuu helposti kyytiin.
+ Voi ajaa talvellakin, kun valitsee oikeanlaisen avon. Ehkä corvette ei ole parhaimmillaan talvella. Mutta nelikko A5 toimii oikein hyvin.
+ Turvallisempi.
- Aurinko tulee ikävästi silmiin tuulilasin yli. Lippis jeesaa, mutta tukka menee länään (naisten ongelma, toki kypärässä sama)
- Ei ihan saa sellaista sporttista lentämisen fiilistä, kuten prätkäillessä.
- Ei ole tavoittamattomissa

Kaiken kaikkiaan erinomainen kapine keski-ikäiselle.
Toki prätkä on kiva, mutta mukavuuden halu on jo niin iso.
Ainoa mikä kiinnostaa on prätkien ropaaminen.

 

[xjrrrrräyh]

Itse asiassa minusta pitää aika hyvin paikkansa että se mihin kyllästyy on ollut joko huono valinta (kuvitelmat, lähtökohdat kuten esim. tekeekö jotain siksi että haluaa olla jonkin ryhmän osa, saada huomiota tai sitten vain siksi että itse tuntee olevansa se joka hommasta nauttii) tai sitten ei ehkä ole löytänyt homman ideaa (moottoripyöräilyn idea ei välttämättä ole vain se adrenaliinihumaus joka nopeudesta ja otetusta riskistä tulee) - jos jostain pitää niin eihän siihen kyllästy vaan siihen jopa saattaa tulla jonkinlainen riippuvuussuhde. Se että ihminen muuttuu niin se lie eri juttu joka myös vaikuttaa, vuosien myötä ihmettelee että miten ihmeessä aiemmin on ajatellut niin täysin eri lailla. Mutta se selittyy kyllä kehityksellä ja sitä tapahtumaa selittää ulkopuoliset usein aivan huvittavilla tavoin.

 

[xjrrrrräyh]

Jäänyt mieleen kun joku joskus suoritti jollain parkkiksella nousun prätkän päälle, onnistuen kyllä, mutta näytti lähinnä joltain ninjapotkulta, kun kalossi heilahti vauhdilla korkealta takalaatikon tms. pakkauksen päältä toivottavasti ei haarat ratkenneet.

Hyvänen aika, polvi koukkuun ja vie sen polven satulan yli ja siitä kalossi tipahtaa ihan itsekseen pyörän oikealle puolelle.

No ei kaikki ole mitään notkeuden malliesimerkkejä - tulee mieleen eräs jo edesmennyt kuntosalin pitäjä joka venytteli ja kaverit alkoi kutsumaan häntä Olarin Olga Korbutiksi...

 

[HiTec]

jos jostain pitää niin eihän siihen kyllästy vaan siihen jopa saattaa tulla jonkinlainen riippuvuussuhde.

Itse asiassa on paljonkin asioita, joista ainakin itse pidän, mutta jos niitä saa liiaksi, muuttuu ne(kin) kyllä varsin helposti jo kyllästymisen puolelle.

Vaikkapa esim. jäätelö on hyvää, vaan koitappas mättää sitä 2 litraa putkeen. Ei auta vaikka makuakin välillä vaihtaisi, ei vaan mene. Tai jos vaikka puoli litraa vielä menee, niin vedäs sitä sitten vaikka kuukausi putkeen joka päivä, niin kyllä sekin alkaa jo puulta pikkuhiljaa maistumaan, eikös.

Eli sopivina annoksina se mistä pitää pysyy yhä sellaisena mistä pitää. Toki se "annoskoko" ja "-tiheys" on sitten myös ihan yksilöllinen, joka jokaisen pitää ihan itse määrittää, tai vaikka kokeilemalla hakea. Ja kun menee sitten ns. yli, niin pieni tauko ja taas se voi kohta jo alkaa maittamaan. Pakottamalla se kiwakin voi muuttua hyvin helposti jo varsin ikäväksi.

 

[xjrrrrräyh]

Itse asiassa on paljonkin asioita, joista ainakin itse pidän, mutta jos niitä saa liiaksi, muuttuu ne(kin) kyllä varsin helposti jo kyllästymisen puolelle.

Vaikkapa esim. jäätelö on hyvää, vaan koitappas mättää sitä 2 litraa putkeen. Ei auta vaikka makuakin välillä vaihtaisi, ei vaan mene. Tai jos vaikka puoli litraa vielä menee, niin vedäs sitä sitten vaikka kuukausi putkeen joka päivä, niin kyllä sekin alkaa jo puulta pikkuhiljaa maistumaan, eikös.

Eli sopivina annoksina se mistä pitää pysyy yhä sellaisena mistä pitää. Toki se "annoskoko" ja "-tiheys" on sitten myös ihan yksilöllinen, joka jokaisen pitää ihan itse määrittää, tai vaikka kokeilemalla hakea. Ja kun menee sitten ns. yli, niin pieni tauko ja taas se voi kohta jo alkaa maittamaan. Pakottamalla se kiwakin voi muuttua hyvin helposti jo varsin ikäväksi.

Olet oikeassa, liika on toisinaan pahasta. Aikoinaan kun vielä opettelin juopottelua (en sitten oppinut koskaan) keksin yhtä sun toista juomaa joka maistui hyvältä ja joka kävi hyvin päähän (etsimme nirvanaa) mutta aika pian niihin kyllästyi kun oikein reippaasti yliannosteli. Kymmeniä vuosia myöhemmin en pysty edes maistamaan tiettyjä litkuja! Tupakan kanssa kävi samalla viisiin. Nykyään en enää mene taatusti kapakkaan, konsertteihin enkä mihinkään porukoihinkaan. Enkä rupeaisi myyntimieheksi!

 

[HiTec]

Nykyään en enää mene taatusti kapakkaan, konsertteihin enkä mihinkään porukoihinkaan. Enkä rupeaisi myyntimieheksi!

Aikalailla samoila linjoilla ja nuorempana olin hyvinkin haluttua kapakkaseuraa, alko kun ei mulle tunnetusti maistunut ja tarttivat usein kuskia mukaansa

 

[jaulis]

Se että ihminen muuttuu niin se lie eri juttu joka myös vaikuttaa, vuosien myötä ihmettelee että miten ihmeessä aiemmin on ajatellut niin täysin eri lailla. Mutta se selittyy kyllä kehityksellä ja sitä tapahtumaa selittää ulkopuoliset usein aivan huvittavilla tavoin.

Huvittavaa kun muut näkevät taantumuksena sen minkä itse kokee kehityksenä?

 

[PJLKAW]

Alkuperäiseen kysymykseen vastaten,alkoi kyllästyttää myin mopon pois liikkeeseen , sain paremmin kuin odotin.

 

[asfalttipaikkaus]

Taitaa olla neljäs kesä itellä ja ainoo asia mikä kyllästyttää on kelit, kauhee hiki kokoajan kun en suostu ajaan missään t-paidassa. Silti kauhee tarve ajaa jatkuvasti. Varmaan isoin kiima ajaa sen alkuinnostuksen jälkeen.

 

[Johan Fors]

No, eka kunnon ajokesä 25 vuoden prätkätauon jälkeen, niin ei kyllästytä ajaminen. Ei sit yhtään. Kelitkin on muuttunut siedettävimmiksi, kun hommasin kunnon ajohousut tuuletusaukoilla.

Paremminkin harmittaa, kun ei ole ehtinyt ajaan tarpeeksi muiden harrastusten ja menojen takia. Viime syksynä ajoin vikan lenkin isänpäivänä. Katsotaan kuinka pitkään tänä vuonna tarkenee.

 

[Turder]

Ei ole napostellut enää oikein vuosiin. Viime vuosina ajellut vain hieman pitääkseen pyörän kunnossa ja sitten miettii, että miksi huollan sen koska ajoin sen pitääkseen kunnossa. Samat tiet, huonommassa kunnossa vaan, ajellut mielummin ne maantiepyörällä ja kuntokin siinä kasvaa sekä on edullisempaa. Ei ole jaksanut seurata edes MotoGP tai SBK -kisoja, IoM TT tulee katsottua kyllä aina Huomaa, että ajankäyttö on muuttunut, ja sitä alkaa karsimaan "turhia" juttuja. Äkkiä huomaa, että eipä menettänyt mitään jos jäi katsomatta joku Superbiken lähtö ja siitä se sitten alkaa luisumaan. Kohta pudottaa somessakin pois seurannasta kun ei enää kiinnosta ja pikku hiljaa valuu vain kauemmas...

Myin sitten pyörän ja tyhjää tilaa tallissa kun katsellut niin ei oikein keksi millä sen täyttäisi. Mikään uusi pyörä ei oikein puhuttele tai silleen kiinnosta oikeasti. Hinnatkin nousseet noissa aika rutkasti. Toista se oli kun EE Speediltä haki pakkauuden Gixerin jollain 13 tonnilla R nine T olen välillä katsellut ja käynyt kylmätyyppäilemässä mutta ei oikein innostu sittenkään kun pitäisi oikeasti miettiä. Välillä pohtinut, että jos hankkisi jonkun mahdollisimman simppelin ja sisäsiistin vehkeen eli huoltokohteet minimissä jos ajaisi vähän ja siihen tuollainen Bemari voisi olla hyvä: ilma/öljyjäähy, kardaaniveto. Toisaalta sitä sitten haluaisi vähän dynaamisemman laitteen kuitenkin, mutta en tiedä. Taasen ihan toisesta päästä pohtinut jos ostaisi 50cc Vespan vaimokin kiinnostunut ehkä sellaisella ajelemaan kylillä mutta katsotaan.

Yksi mikä myös leikkasi kiinnostuksen oli hieman yllättäen sähköauton osto. Sen voimalinjan helppous ja yksinkertaisuus, energian halpuus jne pisti miettimään miksi jaksaa haistella enää bensaa ja pakokaasua, kärsiä helteillä hukkalämmöstä jne. Toki kuuntelee hyviä moottoriääniä mielellään (mp:t ja autot) mutta jotenkin tuossa huomasi miten antiikkinen polttis onkaan. Lisäksi tallissa ei haise enää pakokaasu/diesel/bensa/öljy. Ei se haissut ennenkään haittaavasti kun ei paremmasta tiedä, mutta sitten kun tottui siihen, että talli tai piha ei haise kylmäkäynnistyksessä niin avautui jotain.

Sen myös huomasi, että siinä vaiheessa kun oli pyörä laiteltu minttiin ja hyvä osat kiinni, ajovarusteet kunnossa ja talli hyvä niin lopahti kiinnostus Jotenkin ne vuodet oli parasta kun oli jo pyöriä ja näin mutta näki, että vois olla paremminkin, haaveili jostain ja uusia juttuja koettavana. Sitten kun saa asiat kuntoon ja kokee ne mistä haaveillut niin eipä nappaa enää. Never meet your idols, kuten sanotaan.

 

[HiTec]

Huvittavaa kun muut näkevät taantumuksena sen minkä itse kokee kehityksenä?

Ja tuohon kun lisätään iän mukanaan tuoma mukavuudenhaluisuus, niin... No sanotaan että se unelmamopo tänään on "pikkasen" erilainen kuin 20...30v sitten kun tänä päivänä alkaa jo haluaamaan pyöräänsäkin kaikenlaista, lähinnä autoissa totuttuja lisämukavuuksia

 

[Johan Fors]

Yksi mikä myös leikkasi kiinnostuksen oli hieman yllättäen sähköauton osto. Sen voimalinjan helppous ja yksinkertaisuus, energian halpuus jne pisti miettimään miksi jaksaa haistella enää bensaa ja pakokaasua, kärsiä helteillä hukkalämmöstä jne. Toki kuuntelee hyviä moottoriääniä mielellään (mp:t ja autot) mutta jotenkin tuossa huomasi miten antiikkinen polttis onkaan. Lisäksi tallissa ei haise enää pakokaasu/diesel/bensa/öljy. Ei se haissut ennenkään haittaavasti kun ei paremmasta tiedä, mutta sitten kun tottui siihen, että talli tai piha ei haise kylmäkäynnistyksessä niin avautui jotain.

Mulla tää toimi juuri toisinpäin Ostettuani sähköauton, sisäinen bensalenkkarini alkoi voida huonosti ja aloin kaivata harrastepeliä. Harrasteautojen kanssa puuhaaminen on sen verran työlästä, että vanha prätkäkuume alkoi nostaa päätään ja sitten se oli menoa. Voin myöntää, että tykkään prätkän "tuoksusta" tallissa ja siitä fiiliksestä kun kääntää tuppea ja saa potkia rattaita paikalleen. Sitä analogista fiilistä olin kaivannut.

Ja silti. En ole vaihtamassa käyttöauto-sähkäriä enää ikinä bensa-autoon tms. takaisin. Kuten yllä mainitsitkin niin voimalinja, ajamisen halpuus (ajan työkseni), sisälämmitys ja -jäähdytys jne. on vaan ihan toisesta maailmasta. Sopii ehdottomasti parhaiten siirtymiseen paikasta A. paikkaan B. mutta ei tulisi mielenkään lähteä "ajelemaan" sähkärillä...