Oltiin tuossa tänään kaverin kanssa kruisailemassa emännät takatuhdoilla. Kaveri jyristeli Fat Boylla edellä ja minä suristelin kissalla takana. Turusta oltiin menossa pikku saaristolenkkien kautta Perniöön. Kaarinan viimeisistä liikennevaloista lähdettiin Piikkiöön päin ja ajeltiin siinä jonossa viimeisinä viisarin verran alle kahdeksaa kymppiä, kaveri kaistan oikeassa reunassa ja minä vasemmassa ajourassa. Sattumalta näin silmakulmalla oikeasta peilistä, että auto on puskemassa melko hyvää kyytiä oikealle rinnalleni. No eihän se ohi mennyt vaan jättäytyi noin 20cm päähän rekisterikilvestäni. Korostan, ettemme olleet missään kohtaa aikaisemmin matkalla olleet olleet tekemisissä tuon auton/kuljettajan kanssa vaan tuo per**le ilmestyi jostain horisontin takaa miljoonaa ja ajoi suoraan oikealle rinnalleni. No sille sitten huiskutin kädellä, että hus hus pois sieltä persiistä, kauemmas tai ohi. Ohihan tuo päätti mennä paitsi että yritti siinä mennessään kiilata minut ja kaverinikin muutaman kymmenen metrin päässä ojaan. Molemmat saatiin väistettyä penkalle. Ohi mentyään tuo kaveri näytti, että seuratkaa perässä ja jarrutteli linja-autopysäkille. Näytin kaverille, että jatketaan vain, ei meillä tolle oo mitään asiaa. No se piruparka lähti sieltä perään ja yritti kiilailla kokoajan nyt sillä erotuksella, että aina joutui väistelemään keskiviivalle päin ja välillä vastaantulijoiden kaistallekkin. Etäisyys rekisterikilvestä oli kokoajan >1m ellei se ollut rinnalla tai ottamassa vauhtia uutta hyökkäystä varten. Välillä se taputteli käsiään tai iski nyrkkiä toiseen käteen. Pysähtyä ei kyllä uskallettu. Välillä kaveri kaiveli takkinsa povaria ja auton lattiaa. Pidettiin vain nopeus hiljaisena, jos se nyt vaikka onnistuu kiilausyrityksissään, niin loukkaantumisriski olisi paljon pienempi ja ei vaarannettaisi sivullisia, jotka muuten antoivat kiitettävästi tilaa meille ja tuolle tollolle. Piikkiön Pukkilan risteyksessä sitten yritettiin päästä tuosta hullusta eroon kääntymällä vanhalta ykköstieltä Pukkilaan ja ajamalla liikenteenjakajan ympäri takaisin tuolle vanhalle ykköstielle. No ei. Kaveri vaan seuras. Kun päästiin takaisin tuolle vanhalle ykköstielle kaveri jättäytyi tuon hullun rinnalle ja huuti sille että mitä vittua sä meistä haluut. Oli kuulemma vastannut tyhjä katse silmillään, että seuraaval pysäkil, seuraaval pysäkil. No arvateenkaan ei pysähdytty. Köröteltiin eteenpäin vaan. Vähän ennen Piikkiön keskustaa kaveri sai kaivettua kännykän esiin ja soitettua poliisille. Arvatenkin melko vaikeaa tuo soittaminen on harrikan selästä, mutta jotain se sinne sai huudettua. Meillä emännän kanssa on Autocomin kypäräpuhelinjärjestelmä, josta soittaminen olisi ollut paljon helpompaa, mutta tietenkään Nokian 3510 ei tuohon rakkineeseen käy. Samassa tuo kaveri ajoi ohi ja hävisi horisonttiin. Huokaistiin varmaan siinä jo helpotuksesta, mutta turhaan. Piikkiön R-kioskin kohdalla se äijä yritti tykittää täysillä sieltä ärrän pihalta kylkeen. Taas me jotenkin saatiin väisteltyä sitä. Sieltä se sitten taas lähti perään. Siinä Piikkiössähan on se piiiitkä liikenteenjakaja ja perässämme oli jonkin verran jonoa noiden aikaisempien episodien seuraamuksena. No eikös mitä. Tuo kaveri veteli siellä jakajan toisella puolella koko jonon ohi ja vastaan tulijat väistelivä kai johonkin penkoille. Jostain välista se taas tuikkas meidän perään tällä kertaa yrittämään suoria peräänajoja. Sitten se kai hoksas kaverini tai oikeastaan sen emännän hipelöimässä kännykkää ja luopui aikeistaan ja U-käännöksen jälkeen häippäsi jonnekin Turun suuntaan. Ajettiin vähän matkaa ja pysähdyttiin Moto Italian kohdalla soittamaan poliisille. Aamusella painellaan Kaarinan poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta. Auton rekisteri on muuten BGC-855 ja se on met.hohto kullanruskea vanhakoppainen Opel Vectra. Auto on kuulemma jonkin naisen omistuksessa, mutta tällä kertaa sitä kyllä ajoi ruma äijä. Täytyy sanoa, että melko traumaattinen kokemus noin kaiken kaikkiaan, eikä paljon mopoilu just nyt kiinnosta. Jos joku Org.gilainen tai hänen tuttunsa sattui näkemään tuon tilanteen, niin silminnäkijä lausunnot olis kyllä tervetulleita.