Nuorena poikana tuli ihan tosissaan harrastettua telinevoimistelua (rekki, renkaat ja nojapuut) ja silloin tuli erittäin hyvin opittua voiman ja taidon ero.
Voiman käytössä on yksi etu, muskelit kasvavat
mutta kyllä se ymmärtääkseni rata-ajossakin on niin että ne joilla tekniikka on kohdallaan pääsevät paljon "helpommalla".
Samoin kun tekniikka on kohdallaan niin voi keskittyä puhtaisiin liikeratoihin. Voimalla tehdessä homma tuppasi menemään vähemmän jouhevaksi vaikka samaan lopputulokseen pääsi (tosin tyylipisteissä vähän tuli sakkoja).
Se mihin olen tälläisillä foorumeilla törmännyt useasti on ihmisten erilainen käsitys hyvästä kunnosta. Toinen on omasta mielestäänhyvässä kunnossa jos juoksee 2-3 kertaa viikossa 10km lenkin ja toinen vasta kun lenkkejä on 4-5 viikossa ja lyhin on sen 10km.
En tiedä mitä rata-ajoa harrastavat oikeasti harrastavat mutta itse suosisin sellaisia lajeja jotka kuormittavat elimistöä mahdollisimman laaja-alaisesti. Esimerkiksi Uinti, hiihto (perinteinen sellainen), rullalusitelu (sauvoen kanssa). Sykealueena pitäisin suurella osalla lenkkejä 120-150 miellellään alle 140 niin päästään kivasti peruskunnon ja rasvanpolton puolelle. Peruskunto kasvaa ja elomassa kevenee.
Kaipa se rata-ajossakin on niin että jokainen "ylimääräinen" kilo näkyy sekunteina?
PS: nämä siis yleisiä kommentteja, rata-ajosta tiedän about yhtä paljon kuin tuulimylly kalojen seksielämästä...