Tämäkin viestiketjuparka on näemmä raadeltu, muta kannanpi korteni kaikesta huolimatta kekoon. Koska faktoja tietämättömien moralisointi veetuttaa. Puutun kuitenkin vain omakohtaisuuksiin, ei tarvii mutuilla tai besservisseröidä.
Ja ettei luulla minun raukan ite aiheuttaneen onnettomuuksia tuolloin, ekalla kerralla ajoin rajoituksen mukaan 60km/h(lyhyet päällä jos se jonkun mieltä rauhoittaa...) kun oikealta(kolmion takaa, eikö sen pitäis olla joka vatipäälle selvä?) tuli rellu miliuunaa(no, tuskin paljoo yli kolmee, ainakaan neljääkymppiä) enkä ehtiny muuta kuin kiskaista pyörän vasemmalle, tupen nurin ja toivomaan parasta. Se oikeesti näytti hetken että siitä edestä ehtii...
Se vain oli ennenkuin todellisuus otti kiinni ja heitti ilmaan.
Toinen tapaus oli jarruton transiitti kaatosateessa. Ajelin roudilla semmoista vajaa kymppi rajotukseen -vauhtia(siitä ei muuten saa sakkoja. Ei ole pakko ajaa alle rajotuksen jos sakkoloisia pelkää) kun tämä pälli liimautu rekisterikilpeen. Ohi se ei halunnut mennä, eikä väliä jättää, joten jätin sen sitten muutamassa mutkassa. Sitten pudotin vauhdin takaisin sopevaan, ja parin kilsan jälkeen valmistauduin kääntymään vasemmalle. Vastaantulevasta liikenteesä johtuen jouduin kuitenkin pysähtymään siihen keskelle tietä...valitettavasti en ollut huomannut transiitin saaneen minua raukkaa kiinni, ennenkuin kuulin jotain outoa tai näin peileistä jotain, joku nappasi kiinni ja ehdin ajatella kutakuinkin "ei vttu taas" ennenkuin maailmasta tuli kovin musta. Tuntui ettei aikaa kulunut yhtään, kun ihmettelin asfaltilla selälläni että mites tässä näin kävi, ja johtopäätökseen tultuani ilmoitin naamatauluni edessä kekkuloivalle nuorukaiselle että "pilasit prkele mun juhannukseni", niinkuin hän eittämättä tekikin.
Mahdoton tuuri, ekalla kerralla katkesivat vain nilkan nivelsiteet, toisella kerralla vain aivotärähdys. Oppia noista oli kai kuitenkin pakko ottaa, ja niin, ei ole autot enää minuun osuneet. Tarkkaavaisuus ainakin kasvoi, pelkään vain pahaa että niin vauhtikin...vaan niin teki turvallisuuskin. Toki, kokemusta ei voita turvallisuudentuojana mikään, joten en kehota nostamaan omia vauhtejaan turvallisuuden nimissä. Ni.
Ei kai mulla muuta, kerron joskus jos jotain unohdin.
Turha tehdä kiihdyttämisestä mörköä. Oman hengen se melko varmasti pelasti, nivelsiteitä ihan ei. Eikä sen pärräparan runkoa...jos ois ollut tehokkaampi peli, olisi kosketuksitta selvitty. Jarruttamalla oltas menty iloisesti kylkeen, ja ilmaan, ja vastaantulevan auton nokkaan kuuppa edellä. Tai jotain.sanoi:kiihdyttäminen jarruttamisen sijasta saattaa maksaa paljon enemmän kuin pari sataa Euroa ja kortin.
Hassu logiikka, mutta toimii. Kahtena ekana vuotena iisisti ajellessa tuli kaks autoa päin, nyt viimeisenä kahtena vuotena ei ole yksikään ehtinyt kimppuun.sanoi:Kyseessä oli selvästikkin liianpieni tilannenopeus. Jos olisit alunperin ajanut kovempaa olisit kerinnyt ohi siitä risteyksestä ennenkuin joku paku ajaa eteen.![]()
Ja ettei luulla minun raukan ite aiheuttaneen onnettomuuksia tuolloin, ekalla kerralla ajoin rajoituksen mukaan 60km/h(lyhyet päällä jos se jonkun mieltä rauhoittaa...) kun oikealta(kolmion takaa, eikö sen pitäis olla joka vatipäälle selvä?) tuli rellu miliuunaa(no, tuskin paljoo yli kolmee, ainakaan neljääkymppiä) enkä ehtiny muuta kuin kiskaista pyörän vasemmalle, tupen nurin ja toivomaan parasta. Se oikeesti näytti hetken että siitä edestä ehtii...
Se vain oli ennenkuin todellisuus otti kiinni ja heitti ilmaan.
Toinen tapaus oli jarruton transiitti kaatosateessa. Ajelin roudilla semmoista vajaa kymppi rajotukseen -vauhtia(siitä ei muuten saa sakkoja. Ei ole pakko ajaa alle rajotuksen jos sakkoloisia pelkää) kun tämä pälli liimautu rekisterikilpeen. Ohi se ei halunnut mennä, eikä väliä jättää, joten jätin sen sitten muutamassa mutkassa. Sitten pudotin vauhdin takaisin sopevaan, ja parin kilsan jälkeen valmistauduin kääntymään vasemmalle. Vastaantulevasta liikenteesä johtuen jouduin kuitenkin pysähtymään siihen keskelle tietä...valitettavasti en ollut huomannut transiitin saaneen minua raukkaa kiinni, ennenkuin kuulin jotain outoa tai näin peileistä jotain, joku nappasi kiinni ja ehdin ajatella kutakuinkin "ei vttu taas" ennenkuin maailmasta tuli kovin musta. Tuntui ettei aikaa kulunut yhtään, kun ihmettelin asfaltilla selälläni että mites tässä näin kävi, ja johtopäätökseen tultuani ilmoitin naamatauluni edessä kekkuloivalle nuorukaiselle että "pilasit prkele mun juhannukseni", niinkuin hän eittämättä tekikin.
Mahdoton tuuri, ekalla kerralla katkesivat vain nilkan nivelsiteet, toisella kerralla vain aivotärähdys. Oppia noista oli kai kuitenkin pakko ottaa, ja niin, ei ole autot enää minuun osuneet. Tarkkaavaisuus ainakin kasvoi, pelkään vain pahaa että niin vauhtikin...vaan niin teki turvallisuuskin. Toki, kokemusta ei voita turvallisuudentuojana mikään, joten en kehota nostamaan omia vauhtejaan turvallisuuden nimissä. Ni.
Ei kai mulla muuta, kerron joskus jos jotain unohdin.