Nitrous sanoi:
Mulla on koneella excel, joka laskee kiihtyvyyttä (ladattu myös mp-radalle jos joku löytää) eri vaihteilla. Siitä näkee kivasti, että kiihtyvyys noudattaa koneen vääntökäyrää 1:1. Samalla siitä näkee millä kierrosluvulla kannattaa vaihtaa. Esim 600cbr 0-200 kiihdytyksessä eroa tulee n. 0.2s riippuen siitä kierrättääkö punarajalle vai vaihtaako 500rpm aiemmin.
Mut F=ma, F=M/r -> a=M/(mr)
Yllä r on renkaan säde.
Eli vääntö on se, joka tuo kiihtyvyyden.
Lataan sen excelin tänne jos joku vaan huomenissa muistuttaa.
Hieno "oikaisu" teoreettisen pohdinnan ja realimaailman välillä

. Arvostan

Näinhän sitä juuri pitäisi mahdollisuuksien mukaan kulkea kohti "asian ydintä".
Voihan sitä toki pohtia vain ja ainoastaan teoriaa irrallisena.
Se on itse asiassa aivan välttämätöntäkin. Sitä ei voi kieltää, tai edes väheksyä.
"Väännöthän" kuitenkin alkaa paranemaan

.... aina siinä kohtaa kun homman ydin on asioiden
konkretisoituminen.... kontekstissa, eikä siinä, että kadotaan keula pystyssä teoreettiseen avaruuteen

.
Tässä kiihtyvyysasiassakin on sylissä vielä helvetillinen "palikkakasa" käytännön puitteissa ja tilanteissa
ennen kuin saadaan kasaan "paras kiihtyvyys paperille", vaikka tuolla ko. taulukolla päästään hyvin alkuun ja
heti "oikealle ladulle".
Ei asiat "ennen" ollut niin paljon paremmin kuin kuviteltiin.
Kokonaisuus, konteksti, asioiden suhteellisuus ja keskinäiset vaikutukset tuntuvat olevan "kestosuosikit"
jotka tuottavat ongelmia.
Esihistoriallisella ajalla (ennen digitalisaatiota), jolloin resurssia joutui väistämättä painamaan
paljon enemmän käytännön puolelle testaamiseen, yritykseen ja erehdykseen, (erilaiset ajohommat ja vehkeet)
"paksujen ruutuvihkojen kanssa" harrastaville suorastaan ilkuttiin..... vaikka niiden vehkeet usein
toimi keskimääräistä paremmin ja tulokset oli kuski suhteutettuna kohdillaan.
"Datasta" ja sen hyödyntämisestä käytännön tasollahan tuosta oli kyse silloinkin.
Nyt, kun erilaista dataa ja teoriaa on entiseen verrattuna mahtavia määriä käytettävissä....
ja monen ulottuvilla helpostikin, homma ei kuitenkaan ole "parantunut" ollenkaan samassa suhteessa.
Nykyisin eksytään kiusallisen usein ja helposti..... sanotaan nyt asian yksinkertaistamiseksi.....
spekuloimaan järkyttävällä satsauksella varsin sekundäärisien aspektien kannsa. Kulloisessakin
kontekstissa jumiudutaan hinkkaamaan jotain teoreettista kysymystä atomitasolla, vaikka
sen hyvän lukeman kelloon ratkaisee 99:n muun asian sovittaminen optimaaliseksi kokonaisuudeksi
aika paljon atomitasoa karkeammalla haarukalla.
Hmm.... Nythän pyörii taas vanha kunnon "Gladiaattori" telkkarissa.
Mennäänpä näin.
Keskustellaan siitä, miten tehdään areenalle "ykköstykki".
Tiukka teoreetikko pilkkoo munat/viiru vaahdossa (sukupuolineutraali henkilö nykyisin nyt kuitenkin

)
munasolua ja siittiötä osiksi. Näin se menee... ja muulla ei ole merkitystä.
Onhan gladiaattorille etua hyvistä geeneistä. Munasolu ja siittiö tarvitaan, mutta tuskin kansa tulee stadiumille
peukuttamaan munasolujen ja siittiöiden mittelöä

.
Että jotain muuta tuon lisäksi..... jotenkin aika ratkaisevaltakin tuntuvaa

..... pitäisi tapahtua ja saada kohdilleen ennen kuin saadaan kasaan hyvä setti ja porukka pääsee peukuttamaan.
Näin siitäkin huolimatta, että se solunpilkkoja ei asiaa kykene, tai halua hahmottaa.
Toki.... korjatkaa vapaasti jos olen ihan väärillä jäljillä

.
"Erään professorin" julistusta mittaamisen suhteen (tuolla toisessa langassa) voisi myös hieman "suhteuttaa".
Arvoisa Herra professori laskee vakosamettihousut kinttuihin

, kumartuu linkkuun pöydän päälle.....
ja ottaa 5,00000ooooo..... jne. napakkaa iskua ojakepillä paljaille poskille.
Ensimmäisen viiden setin jälkeen kun kysyy: Montako settiä herra professori haluaa, että saa "menetelmät
teoriatasolla relevantiksi"..... viiden iskun mittaamiseksi noin niinkö kappalemäärän suhteen??????
Saattaa kyllä voitokkaiden veikkaajien joukossa seistä se osa yleisöstä joka panostaa vaihtoehtoon:
KYLLÄ TÄMÄ TULI JO TÄLLÄ SELVÄKSI
