• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Kuinka kehitetään rautaperse?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Tannisto
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Miksi normaalissa maantieajossa täytyy puristaa kahvoista niin ettei veri kierrä? Otetta voi vaihdella ja pitää vaikka välillä sormenpäillä kiinni, tai toista kättä välillä irti tangosta. Ja pitkä kaasunliike voidaan poistaa pikakaasulla, jne.

Pitkätkin matkat menee suurella nopeudella kätevästi, mutta Suomen laillisilla ei esimerkiksi 1200km/12h taukoineen mene, niin paljon on alle 100:n rajoituksiakin. Autobahnilla 200km tankkausväli menee hujauksessa.

Ei tosin ole mitään kiinnostusta rautaperseilyyn ja ylipitkiin matkoihinkin pitää olla joku pakottava syy. Näin perskohtaisesti.

Mutta perjantaina olisi sopiva aikaikkuna ripeämpään matkan taittamiseen. :p
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1442196620969.html
 
Viimeksi muokattu:
Tässä on nyt mainittu aika lailla kaikki asiat mitkä asiaan vaikuttavat, mutta minusta ei vielä tarpeeksi korostettu ergonomiaan liittyvänä sitä, että matkan aikana voi ja täytyy myöskin asentoa vaihdella, eikä pelkästään staattisesti silloin tällöin, vaan ihan tarkoituksella jumpata. Ei pelkästään tauoilla.

Jumpata siksi, että saisi siellä kantturoissa ja muualla sekä verta että muita nesteitä (aineenvaihdunta, kuona-aineet jne) liikkeelle. Kun istutaan pitkän aikaa samassa asennossa niin sinnehän ne jämähtää, siitähän tuo puutuminen enimmäkseen johtuu.

Ajaessa puristamalla reisillä tankkia välillä monta kertaa voi "pumpata" verta liikkeelle. Ja jos pakaralihakset tosiaan ovat kunnossa (tärkeä asia!) niin niitä voi/osaa myös, nipistellä eestaas niin että pysyvät vetreinä!

Sama muuten koskee niitä ranteita. Avaa ja sulje nyrkkiä ajonkin aikana ja tauoilla avaa sitä rannetta vääntämällä ja kääntämällä ranteita ääriasentoihin.

Tosimieshän ei jumppaa? No, se on sitten ihan oma vika. :bye:
 
Just tuli tänään postissa pinssit ja kunniakirja jne ku reilu kk sitte ajeltiin SS1000. 1000 km jälkeen alkoi
perse pikkuhiljaa puutumaan, eli seuraavalle reissulle vois kokeilla jotain ohutta geelipenkkiä. Asennon vaihtaminen ja tauoilla jumppaaminen auttoi. Mitä enemmän liikkuu ennenkuin se perse alkaa puutumaan niin se siirtyy aina pidemmälle. Pyöränä oli ZX-9R, josta löytyi monta uutta ajoasentoa loppumatkasta :). Mä olen huomannut että jos yhtään hanskat tai kledjut puristaa ranteesta tai kädestä nii kaasukäsi saattaa puutua, löysyyden varmistamalla mulla ei puutunut tollakaan matkalla.
 
Tuohon kaasukäden puutumiseen oli tällä foorumilla aikoinaan hyvä vinkki (kuvan kera) tehdä tasakaasu Bilteman sulaketyökalusta (351099). Pitkä haaraosa (laattasulakkeen irroittamiseen tarkoitettu pää) lämmitetään kahvan muotoiseksi ja jätetään tarpeeksi vartta, jotta vastaa jarrukahvaan. Vartta kannattaa sitten oikeasti jättää tarpeeksi... Kaasukahvan ja tasakaasun väliin pp:n sisuskumi tuomaan lisäkitkaa ja suojaamaan kahvaa. En löytänyt sitä juttua tähän hätään. Tein samanlaisen, saa "lukittua" kaasun ja vapauttaminen helppoa. Noin 10000 km takana ja yksitoikkoisilla pätkillä erinomainen kampe. Mulla ei ole kuvaa nyt mutta joku sen varmaan löytää foorumilta.
 
hidas57 sanoi:
Miksi normaalissa maantieajossa täytyy puristaa kahvoista niin ettei veri kierrä? Otetta voi vaihdella ja pitää vaikka välillä sormenpäillä kiinni, tai toista kättä välillä irti tangosta. Ja pitkä kaasunliike voidaan poistaa pikakaasulla, jne.

Pitkätkin matkat menee suurella nopeudella kätevästi, mutta Suomen laillisilla ei esimerkiksi 1200km/12h taukoineen mene, niin paljon on alle 100:n rajoituksiakin. Autobahnilla 200km tankkausväli menee hujauksessa.

Ei tosin ole mitään kiinnostusta rautaperseilyyn ja ylipitkiin matkoihinkin pitää olla joku pakottava syy. Näin perskohtaisesti.

Mutta perjantaina olisi sopiva aikaikkuna ripeämpään matkan taittamiseen. :p
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1442196620969.html
Ovatko he, jotka ovat halukkaita vapaaehtoisesti kokemaan vilua ja nälkää päästäkseen reissulta kotiinsa
Pikaisesti, parhaasta päästä puolustamaan kotiaan vilulta ja nälältä. Aattelin vaan.
 
Pietro sanoi:
Tuohon kaasukäden puutumiseen oli tällä foorumilla aikoinaan hyvä vinkki (kuvan kera) tehdä tasakaasu Bilteman sulaketyökalusta (351099). Pitkä haaraosa (laattasulakkeen irroittamiseen tarkoitettu pää) lämmitetään kahvan muotoiseksi ja jätetään tarpeeksi vartta, jotta vastaa jarrukahvaan. Vartta kannattaa sitten oikeasti jättää tarpeeksi... Kaasukahvan ja tasakaasun väliin pp:n sisuskumi tuomaan lisäkitkaa ja suojaamaan kahvaa. En löytänyt sitä juttua tähän hätään. Tein samanlaisen, saa "lukittua" kaasun ja vapauttaminen helppoa. Noin 10000 km takana ja yksitoikkoisilla pätkillä erinomainen kampe. Mulla ei ole kuvaa nyt mutta joku sen varmaan löytää foorumilta.
Miksi pelleillä noiden mekaanisten kahvalukkojen kanssa, kun suht. edullisesti voi laittaa ihan oikean vakionopeussäätimen pyörään. Vaijerikaasulla varustettuihin Rostra Electronic tai GoldCruise AP500 ja ride-by-wire-pyöriin GoldCruise AP 900 C. Noita Gold Cruiseja tuo maahan OnePro, mutta tuolta Brandonilta tilaamalla löytyy valmiita asennussarjoja moottoripyöriin kuvallisine asennusohjeineen, sekä hyvä sähköposti/puhelintuki.
 
Juke sanoi:
Minulle rautaperäily K1200RS:n alkuperäisellä jakkaralla olisi masokismia. Jotkuthan tällaisesta kuulemma pitävät :blink: itselläni on Sargentin jakkara eikä perän puutuminen ole suurempi ongelma. Tottakai yli kolmen tunnin yhtäjaksoisessa ajossa pitää ajon aikana venytellä ja nousta pari kertaa tapeille seisomaan.

2000-2007 tuli ajettua K 1200 RS pyörillä jotain 80 tkm. Tässä on kai sitten se joku, jonka mielestä RS:än satula oli tosi hyvä.. Pitkiäkin reissuja tuli tehtyä ilman persauksien puutumisia, mutta..

Oli minullakin alkuun pikku hankaluuksia, sillä ajelin ensimmäiset pari vuotta satula ala-asennossa - ei tullut se korkeampi asento edes mieleen. Meinasin jo satulan vaihtoa, mutta tulin sitten viimein kokeilleeksi ylempää asentoa. Ei puutunut persaukset, eikä krampanneet jalat enää ikinä satulan noston jälkeen.

Jos pituus on luokkaa > 180 cm, niin kannattaa ainakin kokeilla. Tai oikeastaan jalkojen pituushan tuohon taitaa enempi vaikuttaa..

Jaloista tuli mieleen jalkatapit, niiden säätö vaikuttaa suunnilleen samoin. RS:än ylempi asento oli minulle ihan mahdoton. Myös ohjaustangon minimaaliselta näyttävä säätö muuttaa ajotuntumaa todella paljon..
 
J@ck sanoi:
2000-2007 tuli ajettua K 1200 RS pyörillä jotain 80 tkm. Tässä on kai sitten se joku, jonka mielestä RS:än satula oli tosi hyvä.. Pitkiäkin reissuja tuli tehtyä ilman persauksien puutumisia, mutta..

Oli minullakin alkuun pikku hankaluuksia, sillä ajelin ensimmäiset pari vuotta satula ala-asennossa - ei tullut se korkeampi asento edes mieleen. Meinasin jo satulan vaihtoa, mutta tulin sitten viimein kokeilleeksi ylempää asentoa. Ei puutunut persaukset, eikä krampanneet jalat enää ikinä satulan noston jälkeen.

Jos pituus on luokkaa > 180 cm, niin kannattaa ainakin kokeilla. Tai oikeastaan jalkojen pituushan tuohon taitaa enempi vaikuttaa..

Jaloista tuli mieleen jalkatapit, niiden säätö vaikuttaa suunnilleen samoin. RS:än ylempi asento oli minulle ihan mahdoton. Myös ohjaustangon minimaaliselta näyttävä säätö muuttaa ajotuntumaa todella paljon..

OK. Kokeilin pätkän satula yläasennossa, mutta en tykännyt kun ei enää tahtonut saada kunnon tukea polvilla tankista. Myös korkeampi pianopiste vaikutti hieman ajamiseen mutkissa. Eniten kuitenkin söi suurempi etunoja ajoasennossa, mitä mun kroppa ei oikein meinaa ottaa vastaan. Sarvissa on jo nyt korotettu ohjaus.
Täytyy kokeilla vielä pidempi pätkä jos asialla sattuisi olemaan vaikutusta
 
M58 sanoi:
Ovatko he, jotka ovat halukkaita vapaaehtoisesti kokemaan vilua ja nälkää päästäkseen reissulta kotiinsa
Pikaisesti, parhaasta päästä puolustamaan kotiaan vilulta ja nälältä. Aattelin vaan.

Nyt en saanut ajatustasi kiinni, 'puolustamaan kotiaan'?

Toinen asia, nuo 'vakionopeussäätimet'. Käytättekö niitä siihen, että kaasua ei tarvitse pitää tietyssä asennossa, käsi kuitenkin kahvalla? Vaiko lepuutatteko otteen irroittaen? Itsellä on pikakaasu, joka tekee tupen kääntämisen vielä hiukan kankeammaksi ja palautuksen voimakkaammaksi, mutta on se kaasu pysynyt helposti valitussa asennossa esimerkiksi kaikki sormet jarrukahvalla leväten tai sormenpäät kaasukahvalla, ts asentoa vaihtaen. Omassa pyörässä taisi olla cycle-ergon mukaan joku 24 asteen etunoja, eli kevyesti etukeno. Ihan oikea vakionopeussäädin olisi kyllä välillä tosi hyvä. Pitäisi vaan ostaa uusi bemari tai väkertää itse.
 
heikki57 sanoi:
Perseen kehittäminen aloitetaan jo varhain keväällä pyörän ollessa vielä talvisäilössä. Kyllä. Pari, kolme kertaa viikossa tunnin reippailu kävellen, hölkäten jne. Kiihdyttäen reippailun tahtia ite perseilytahtuman lähestyessä. Elikkä hyvä fyysinen kunto häätyy olla. Siinä ei auta istumiset tai sohvalla lepäilyt.
Parin rautaperseajon kokemuksella voin olla samaa mieltä ja kuten valmentaja Rauno Vormistokin ohjeistaa: Purista perseellä!

Pekka T
 
suizaki sanoi:
1609km ja 24h...aloitan uhoamisen jo nyt ja väitän, että perus ok kuntoinen kaveri ei tarvii kun mopon ja bensaa. Käyn vaikka tossa reilu viikon päästä huitaseen tuon fzr:llä ja kerron kokemukset :)
Mihinkään järjestöön en jaksa liittyä eikä mitaleille tai diplomeille ole käyttöä, mutta tankkikuitit kerään ja niitä toki riittää tuolla bensasyöpöllä :)

Kuinkahan tuo reissu etenee..?:)
 
pxu sanoi:
Tässä on nyt mainittu aika lailla kaikki asiat mitkä asiaan vaikuttavat, mutta minusta ei vielä tarpeeksi korostettu ergonomiaan liittyvänä sitä, että matkan aikana voi ja täytyy myöskin asentoa vaihdella, eikä pelkästään staattisesti silloin tällöin, vaan ihan tarkoituksella jumpata. Ei pelkästään tauoilla.

Jumpata siksi, että saisi siellä kantturoissa ja muualla sekä verta että muita nesteitä (aineenvaihdunta, kuona-aineet jne) liikkeelle. Kun istutaan pitkän aikaa samassa asennossa niin sinnehän ne jämähtää, siitähän tuo puutuminen enimmäkseen johtuu.

Ajaessa puristamalla reisillä tankkia välillä monta kertaa voi "pumpata" verta liikkeelle. Ja jos pakaralihakset tosiaan ovat kunnossa (tärkeä asia!) niin niitä voi/osaa myös, nipistellä eestaas niin että pysyvät vetreinä!

Sama muuten koskee niitä ranteita. Avaa ja sulje nyrkkiä ajonkin aikana ja tauoilla avaa sitä rannetta vääntämällä ja kääntämällä ranteita ääriasentoihin.

Tosimieshän ei jumppaa? No, se on sitten ihan oma vika. :bye:


Kiitos vinkistä pxu. Olen ryhtynyt ohjeesi mukaan jumppaamaan reisiä tankkiin puristamalla ja samlla persusta vähän kevittämällä ja nyt menee Rt:llä jopa tankillinen (n. 500 km) ilman taukoja. No, käytännössä 2-300 km riittää minulle, sitten jo jugurtti tai kahvi maistuu, mutta ihmeesti tuo jumppa toimii ainakin minulla. Samoin nyrkin puristelu auttaa ranteen vetreänä pysymiseen. Kannattaa kokeilla.

RT mies

Ns. mukavuussatuloista ei ole paljon kommentoitu
 
Under construction.. lomaa ei ole vielä ollut enkä pääse kotoa irtoamaan vapaalla toistaseksi noin pitkäksi aikaa.. tuon homisohwailumaratonin kaikessa järjettymyydessään ajattelin kerran kokeilla. Nimim. "kerta käyttämättä"
 
Tykkään kyllä pitkistä matkoista mutta persikkani on eri mieltä. Jumpatakaan se ei halua mutta toimisiko pyöräilyshortsit ajohousujen alla? Toinen paikka mikä rasittuu suht vikkelästi on kaasukäden kämmen.
 
Rautaperseestä en tiedä, mutta yleisesti ottaen kun mulla kalvollinen Gore-Tex tekstiilihousu vaihtui nahkahousuihin, joissa brosyyrin mukaan on kaksinkertainen nahka perseessä, alkoi iho kestämään ajamista ihan toiseen malliin. Olen ajatellut että se liittyy sekä parempaan hengittävyyteen, vaikka satula nyt ei paljoa hengitä, että tuo kaksinkertainen nahka demppaa jotain tasaista värinää, mikä saa lopulta ohuissa tektiilihousuissa ihon tuntosolut huutamaan hoosiannaa.
 
Re: Kuinka kehitetään rautaperse?

Nahkahousuista en tiedä, mutta sellaisena yleisenä tutkittuna tietona on, että takamuksen ja mp:n yhteistoiminta pitkillä matkoilla vaatiin hengitystä. Eli takamuksen nahan ja housujen ja penkin pitäisi pysyä kuivana. Tätähän yrittää tuoda esim. lampaantalja ja nappulapenkki. Samaan sarjaan kuuluvat pyöräilyshortsit ja esim. Moto-Skiveez (suosittelen kokeilemaan) housut ajohousujen alle. Tämä kaikki tietenkin sen jälkeen, kun satula on anatomisesti lähellä omaa anatomiaa. Toiset jutaajat haluavat kovan penkin, toisilla pitää olla silikonia tai muuta fyllinkiä alla. Tuon rautahanurin kehittäminen on monimuotoinen juttu, ja asiaa ei voi lähestyä kokeilematta erilaisia vaihtoehtoja. Tosin esim. Satuloiden ostaminen/muokkauttaminen on valitettavasti hintavaa puuhaa.
 
Back
Ylös