Jees poks.
Vapusta selvittiin pienellä krapulalla.
Tosin perjantaina kävin kesken ajolenkin (takana n.130km) mökin rannassa pyörähtämässä. Sieltä pois tullessa on sellanen mukava pitkä 90 mutka oikeelle, se pitää tietenkin vetää aina kahva eellä jokasella laitteella jota voi kahva eellä viiä. Sen jälkeen on n. 100m suoraa ja sit 90 vasuri. Kakkosella rajottajaan tosi siistissä piiitkässä sladissa...vittu, ei pysty kääntää mutkaan mitenkään...perkele, ei saa pysähtymäänkään!!
Siis pellollo, vähän aikaa jo tuumasin, et vittu mää seivaan tän, hyppään vaan tosi coolisti tonne pellolle. Joo, niin seivasin ihteni pää eellä sinne kemälle!! Voi helevettiläinen, että olikin ilmat pihalla! Tajusin sekunnissa ettei tainnu mulle käyä pahempaa. Siitä sit mopon kimppuun, joka oli ojan penkereellää "väärin päin" kaatuneena. Siitä vaan pungertaa ylämäkeen mopoo pystyyn, samalla sisästä verenvuotoo peläten, tuntu et maksa tms. räjähtää!! Noooh, kyllähän se sieltä nous. Toinen etuvilkku paskana ja ohjaustanko vinossa. Rossikypärä oli täynnä heinää, kuin jenkkifilmien soltuilla konsanaan. Aurinko paisto täyeltä taivaalta ja tuntu, et aivot valuu korvista.
Sain mopon kuitenkin käyntiin ja matka jatku kotia kohti. Eli se siitä lenkistä sitten.
HK:sta uuet etuvilkut ja nippu neuvoja matkaan, illalla oli vituikseen pahempi olo ku edellisen päivän krapulassa, kotisairaanhoitajat epäili aivotärähystä.
Lauantaina sitten sain mopon parsittua ajokuntoseks. Ajattelin, että oliskohan hyvä hetki tulla orgiin avautumaan perjantaisesta kommelluksesta. Ajattelin, et kerkeenhän tuota iltasen vierailureissun jälkeen. Lähettiin sit vaimon kaverin luona Vääksyssä käymään. Siellähän se aika meni lepposasti mopoista ja kotihifistä jutellessa. Tää paikka oli siis maaseudun hellässä huomassa. Sieltä lähettäessä piti tietenkin vähän näyttää tälle isäntä parille kuinka kotari paukkuu ja lähtee!!
Noooh, siitä sit kakkosella kunnon tykittelyä ja siitä sit eteen päin. Käväs mielessä, et kuinka oliskaan hauskaa jos nyt kaatuisin tässä, kun just oli ollu puhetta edellisestä kaatumisesta. Oikeelle kaartuva mutka edessä, vauhtia vitusti liikaa!!! Edessä pelto. Jotenkin kummassa onnistuin sit kaatumaan siinä hiekalla!! Vauhtia oli taas ihan sopivasti. Oikeesti nauroin jo ilmalennon aikana, et ei voi olla todellista!!! Vaan kyllä se oli. Keräilin ihteeni sieltä pellolta, mopo oli kyljellään siinä pellon reunalla.
Vaimo oranssin Hornettinsa kanssa ilmestyy pölypilven takaa. Vähän nolotti... jo perjantaisen kaatumisen jälkeen mun ajolupa rupes olemaan heikossa.
Siitä sit ylös ja tarkistamaan vahingot. Ei menny onnek muutaman tunnin kiinni olleet etuvilkut paskaks!! Oikee poski on ihan vitullisilla naarmuilla ja saman puolen peili meni kanssa paskaks. Mulla polvessa pikku naarmuja ja kyynerpäässä vähän isommat. Kaikki lihakset ihan vitun kipeenä, varsinkin oikeen jalan sellaiset.
Mutta eipä siinä. Matka meni tapahtumia miettiessä ja vähän harmitti, etten kerinny tänne raportoimaan siitä perjantaisesta kaadosta.
Noooh, tulipahan nyt niinku kaks kärpästä yhellä iskulla.
Eli ei täällä sen ihmeellisempää. Nyt pitää vähän aikaa laittaa puutarhaa kuntoon ja ootella noi vesisateet alta pois. Sitten tykittäminen jatkukoon!!!
Vaimo kysy, et koska mää opin?! Mää sanoin, et varman sitten ku halvaannun tms. Oikeesti en viihtis ruveta pelkäämään parin kaadon jälkeen koska silloin ajamisesta ei tuu hevonhelevettiä!
Tosin sanoin sille myös, et jos vielä kaatuilen niin voin vaihtaa mopon mönkijään...