• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Kotkan ja Marjatan Intian reissu 2016-2017

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kotka
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Koitti aamu ja lyhyt siirtymä Chennaihin.










Ei aikaakaan kun liikenne alkoi vilkastua ja pian olimmekin Chennaissa jossa ajelimme kuolemaa halveksien tiiviissä muodostelmassa Danin perässä.








Sitten olimmekin vuoraamolla joka oli vaatimaton verrattuna muissa maissa näkemiimme. Pyöriä kuitenkin oli lukuisia paikalla. Pyörien luovutus sujui helposti. Sain ajamani pyörän rekisterikilven muistoksi. Kuljettajamme ja mekaanikkomme olivat varsin iloisen yllättyneitä kun luovutimme heille kypärämme. Lisäksi he saivat Suomen liput joista he olivat myös onnellisia.









Upea joskin haastava matka oli ohi. Ryhmä hajaantui, muut lähtivät Suomeen. Me lähdimme Marjatan kanssa Delhiin josta oli lyhyt matka Agraan. Olen halunnut nähdä Taj Mahalin ja nyt sain sen kokemuksen ympättyä tähän matkaan.








Taj Mahal Hautamonumentti ja eräs maailman kauneimista rakennuksista.
 




Agran linnoitus. Täällä on joskus veri virrannut ja kynsi kylmennyt.

Agran jälkeen vietimme muutaman päivän Delhissä tutustuen tähän erikoiseen ja yllättävän vihreään kaupunkiin.




Moskeija Delhissä. Marjatta joutui laittamaan lainakoltun etteivät käsivarret näy



Mahatma Gandhin asuintila.



Mahatma Gandhi surmattiin tälle paikalle.



Maailman korkein minareetti Delhissä


Delhistä lensimme vielä Goaan jossa leikittiin tavallista turistia.






Kävimme nostalgiamielessä myös Mormugaossa sataman portilla sekä Vasco da Gamassa muistelemassa menneitä.




Tämän portin läpi kuljimme ollessamme M/S Finnpolariksen kanssa täällä Mormugaossa.


Kotiin lensimme Mumbain ja Delhin kautta ja siinä saikin vanhat pistää jalkaa toisen eteen urakalla että kerettiin seuraavaan koneeseen. Mutta se on toinen tarina.

Kuten on tullut mainittua, matka oli upea mutta fyysisesti paikoitellen raskas. Aloittelevien motoristien ei ehkä kannata hakea Intiasta ajokokemusta.

Intian liikenne näytti ja tuntui kaoottiselta ja olikin sitä paikoitellen. Pohdimme jo matkan aikana asiaa ja tulimme siihen johtopäätökseen että siinä on kuitenkin joku ”sumea” logiikka. Pienempi väistää isompaa. Tämän huomasi selvästi nimen omaan bussien ja kuorma-autojen kanssa.

Korviamme raastava äänitorvien jatkuva käyttö oli rasittavaa, mutta ainoastaan siksi ettemme ole tottuneet siihen. Opin että kun lähdin ohittamaan jotakin ajoneuvoa ja käytin torvea, ohitettava ei juurikaan siirtynyt eteeni busseja ja rekkoja lukuunottamatta.
Samoin opin kuullessani torven törähdyksen että pidin ajolinjani ja ohittaja suhautti ohi jompaa kumpaa puolta. Tuo ajolinjan pito oli tärkeää. Kun vaan piti linjan, muut loppujen lopuksi jarruttivat tai kääntyivät. Se vaan vaatii oman aikansa oppia ja uskaltaa tehdä se.

Ajoimme Intiassa n. 1900 km. Näimme ainoastaan pari pientä peltikolaria. Lisäksi eräällä suoralla oli 2 autoa täysin ”rusinana”. Jos tuo kaaos olisi täysin hallitsematonta onnettomuuksia olisi ollut paljon enemmän.
Intialaiset ovat myös taatusti hyviä kuljettajia koska he pärjäävät päivittäin moisessa liikenteessä. Tämä on tietenkin vain oma näkemykseni enkä tuputa sitä kenellekään.

Royal Endfield antoi oman mielenkiintoisen mausteensa matkaan. Joistakin puutteista huolimatta se osoittautui luotettavaksi ja tarkoituksenmukaiseksi ajopeliksi.

Olen vakaasti sitä mieltä etten olisi harrikalla pystynyt tätä matkaa tekemään. HD on liian painava ja kömpelö. Kylien ja pikkukaupunkien lukuisten korkeiden hidasteiden takia HD olisi jäänyt jatkuvasti ”mahastaan” kiinni.

Ruokapuolesta mainitsen sen verran että intialainen ruoka on täysin erilaista kuin meikäläinen.
Tyypillisintä sille on että lähes kaikki on maustettu, osa jopa tulisesti. Lihaa syövälle heterolle maa luo haasteita. Koska lehmä on pyhä eläin sen lihaa saa ainoastaan Goassa jossa on suht.paljon kristittyjä portugalilaisten jäljiltä. Ainoat makkarat jotka nähtiin olivat kanamakkaroita ja niin pahan näköisiä, etttä jäivät maistamatta.

Kanaa, lammasta ja vuohta saa, mutta valikoimat ovat vähäiset. Pääosa ruoista oli kasviksia erilaisissa muhennoksissa ja tietenkin riisiä. Kalaa oli yllättävän vähän tarjolla johtuen luultavasti kylmäketjun puutteesta. Intialaiset pitävät jälkiruoista jotka ovat yleensä äitelän makeita. Lisäksi jäätelö on heidän suurinta herkkuaan.

Intian-ja muiden trooppisten maiden kävijät joutuvat varsin usein kärsimään ns. ”ruikulista” johtuen puutteellisesta hygieniasta, erilaisista vatsan bakteereista jne. Itse joimme Chennaissa kahtena aamuna hotellin aamiaspöydässä tarjoamaa maitohappobakteeri shottia. Kukaan meistä ei joutunut ”ruikulin” uhriksi. Hampaamme pesimme pullovedellä ja jotkut muistivat käyttää käsidesiäkin.

Lopuksi haluan kiittää oppaamme Danin erinomaista navigointitaitoa, hienoa asennetta, käytöstä ja ammattitaitoa.

Kiitokset kaikille osaanottajille. Oli todella upea reissu kivan porukan kanssa

Kiitokset myös Peter Pan Bikesille joka onnistui jälleen rakentamaan mahtavan reissun.

Kotka ja Marjatta
 
Kiitos jälleen kerran hyvin ja rehellisesti kirjoitetusta tarinasta. Tosin epäilen sen todenperäisyyttä, koska vatsataudista ei puhuttu mitään. Itse kävin pari viikkoa ennen teidän reissuanne oksentamassa kesken palaverin palmun juureen juurikin Tiruchirappallissa. 😁
 
Jaahas, sitä on päästy takaisin.:jippikaijee:
Tervetuloa vaan.

Totta se on, ei mahatautia kenelläkään, mutta Suomeen tultuani palelin viikon vaikka kuinka kokosin vaatteita päälle.

Temppelikuumetta, tautia josta en ole aiemmin kuullutkaan, esiintyi jonkin verran.

JP
 
Hieno kertomus, kiitoksia. Tuolla Ootyssä minä opin aikoinaan ajamaan moottoripyörällä. En sellaista olisi halunnut vaan skootterin, mutta vuokraamossa sanoivat, että ei sillä pääse näitä vuoristoteitä ylös. Opettelin sitten ajamaan prätkällä. Taisin ajella yhden engelsmannin kanssa ylös/alas tuota samaa serpentiinitietä, jota te menitte Ootystä Keralaan päin, mahdollisesti. Kaverin prätkässä ei toiminut töötti, mikä oli haastavaa vuoristossa juurikin tuon "tööttää niin tiedän, että olet tulossa" -jutun takia :)

Pari juttua pisti silmään:
- minä ymmärsin aikoinaan, että oluen puuttuminen Keralassa johtuisi siitä, että siellä on jonkin sortin kieltolaki (!), jota tietysti - kuten monia muitakin säännöksiä Intiassa - kierretään "nerokkaasti" tarjoamalla pöytään "teepannu", jossa on siis olutta. Sitä pitää joko osata pyytää tai elekielellä ilmaista että olut maistuisi. Tosin tuo teoria liian kalliista A-lisenssistä tekee sekin järkeä, ja eikös sielläkin alkoholia saanut tienvarsikioskeista ostaa siinä missä muuallakin..?
- Nautaa ja possua voi syödä kaikkialla Intiassa, missä hindut tai muslimit eivät ole enemmistönä, eli Kerala, Goa, pohjoisen buddhalaiset alueet sekä Goaan rinnastettavissa olevat jonkinlaiset itsehallintoalueet Luoteis-Intiassa eli Diu ja Daman.

PS. Kuten matkalainen itsekin totesi, reissu oli haastava, minkä uskon kyllä mukisematta. Varmasti suuri osa viehätystä Intiassa moottoripyöräilyssä on se itse maa, eikä siltä pyöräilyltä sinänsä kannata odottaa mitään mahdottomia. Itse ajelin suurimmaksi osaksi (noin 1000 kilsaa yhteensä vuokrapyörillä siellä sun täällä) vähän harvempaan asutuilla seuduilla, kuten Gujaratissa, jossa pyörä oli tietysti kätevä ihan vain päästäkseni tiettyihin paikkoihin. Peter Pan järjestää muistaakseni matkoja myös Pohjois-Intiassa, joissa kiivetään todella korkealle, se voisi kiinnostaa henk.koht. aika paljon.
 
Jep, hieno kertomus ja varsinkin siksi, että kuvia on tosi paljon ja hyvää tekstiä just sopivasti :thumbup:
Tullut mieleen, lukeeko joku oikeasti ventovieraiden pitkiä matkatarinoita, joiden liitteenä on vain muutama hassu kuva.. Ne on myös usein kirjoitettu hieman kömpelösti ja niin, ettei juttu tempaa mukaansa lainkaan.

Joskus miettinyt Intian moporeissua itsekin, olen kuitenkin kuullut sen verran negatiivisisia tarinoita, että on jäänyt.. Myös tämä juttu vahvisti ennekkokäsityksiäni - tuo on sitä, mitä emme reisuiltamme halua.

Kotkaa lainatakseni:

- Sitten oli vuorossa varsinainen klaaraus
- Laillistettua rosvoamista tällä luukulla
- Ilma oli jo aamulla kuuma, kaupunki oli rähjäinen ja likainen, täynnä roskia ja muuta paskaa
- Ihmisiä kaupungissa on n. 6 miljoonaa joista suurin osa tuntui olevan samalla kadulla kuin mekin
- Valtavat bussinrotiskot täynnä matkustajia painoivat hirvittävää vauhtia torvea töräytellen. Seassa liikkui yllättävän uuden näköisiä henkilöautoja myös ikäänkuin kilpaillen bussien kanssa. Sekasorron kruunasivat tuhannet ja tuhannet tuk tukit, moottoripyörät ja skootterit sekä sinne tänne ikäänkuin eksyneet polkupyöräilijät, härkävankkurit, käsikärryjen työntäjät.
- Voitteko kuvitella. Aivan Chennain keskustassa
- Pyörät olivat selvästi olleet jo useammallakin vuokraajalla (aika nätisti sanottu :paikallatuulee:)
- Oli sovittu että eksymisen välttämiseksi pysytään mahdollisimman tiiviissä muodostelmassa kaupunkien alueilla, Eihän siitä mitään tullut näin alkumatkasta. Paikkakuntalaiset hyökkäsivät häikäilemättömästi pienimpäänkin rakoseen joten hajosihan porukka.
- Hannu havaitsi myös että hänen etupyöränsä laakerit ovat tulleet tiensä päähän ja ne on vaihdettava
- Näin se matka etenee
- Liikenne täälläkin oli kaoottinen
- Olimme Marjatan kanssa niin poikki...
- Tämä kasa osoittautui ainoaksi yritykseksi siivota edes vähän koko maassa
- Varsinaiseen temppeliin oli pitkät jonot joten....
- Lisäksi jatkuva keskittyminen muuhun liikenteeseen on varsin rasittava tekijä
- Verkoilla kalastettiin nytkin, mutta vesi ja ranta olivat niin täynnä kaikenlaista paskaa ja roskaa ettei kalaruokaa tehnyt mieli.
- Olin niin poikki että kädet tärisivät enemmän kuin Endfieldin peilit
- Matkanteko oli sujuvaa n. 90 km/h vauhtia koska pyörälläni ei lujempaa voinut ajaa...
- Kuva puhukoon puolestaan
- Upea joskin haastava matka oli ohi :thumbup:

Jos tuollaiselle mopomatkalla Anneni kanssa lähtisin, niin todennäköisesti parin päivän jälkeen sinnittelisin loppureissun itsekseni ja entinen vaimo istuisi lentokoneessa. Vaikka kuinka kuvittelisin mielessäni tuollaisen reissun upeutta, niin sitä upeutta näen vain noissa vuoristomaisemissa. Kaikki muu on juuri sitä, mitä emme halua kokea - ja millaiseen emme halua lomiamme ja rahojamme tuhlata.
Lienemmekö vaimoni kanssa sitten jotenkin omalaatuisia, reissuiltamme kun haemme jotain ihan muuta. Millaisia ajatuksia reissukertomus mahtaa muissa herättää..?
 
Viimeksi muokattu:
Nomad sanoi:
Kiitos jälleen kerran hyvin ja rehellisesti kirjoitetusta tarinasta. Tosin epäilen sen todenperäisyyttä, koska vatsataudista ei puhuttu mitään. Itse kävin pari viikkoa ennen teidän reissuanne oksentamassa kesken palaverin palmun juureen juurikin Tiruchirappallissa. 
Napsauta laajentaaksesi...

Korjailtuani juttua josta oli jäänyt pätkiä välistä, laitoin pienen lisän vatsatautiosastosta.
 
J@ck sanoi:
Jep, hieno kertomus ja varsinkin siksi, että kuvia on tosi paljon ja hyvää tekstiä just sopivasti :thumbup:
Tullut mieleen, lukeeko joku oikeasti ventovieraiden pitkiä matkatarinoita, joiden liitteenä on vain muutama hassu kuva.. Ne on myös usein kirjoitettu hieman kömpelösti ja niin, ettei juttu tempaa mukaansa lainkaan.

Joskus miettinyt Intian moporeissua itsekin, olen kuitenkin kuullut sen verran negatiivisisia tarinoita, että on jäänyt.. Myös tämä juttu vahvisti ennekkokäsityksiäni - tuo on sitä, mitä emme reisuiltamme halua.

Kotkaa lainatakseni:

- Sitten oli vuorossa varsinainen klaaraus
- Laillistettua rosvoamista tällä luukulla
- Ilma oli jo aamulla kuuma, kaupunki oli rähjäinen ja likainen, täynnä roskia ja muuta paskaa
- Ihmisiä kaupungissa on n. 6 miljoonaa joista suurin osa tuntui olevan samalla kadulla kuin mekin
- Valtavat bussinrotiskot täynnä matkustajia painoivat hirvittävää vauhtia torvea töräytellen. Seassa liikkui yllättävän uuden näköisiä henkilöautoja myös ikäänkuin kilpaillen bussien kanssa. Sekasorron kruunasivat tuhannet ja tuhannet tuk tukit, moottoripyörät ja skootterit sekä sinne tänne ikäänkuin eksyneet polkupyöräilijät, härkävankkurit, käsikärryjen työntäjät.
- Voitteko kuvitella. Aivan Chennain keskustassa
- Pyörät olivat selvästi olleet jo useammallakin vuokraajalla (aika nätisti sanottu :paikallatuulee:)
- Oli sovittu että eksymisen välttämiseksi pysytään mahdollisimman tiiviissä muodostelmassa kaupunkien alueilla, Eihän siitä mitään tullut näin alkumatkasta. Paikkakuntalaiset hyökkäsivät häikäilemättömästi pienimpäänkin rakoseen joten hajosihan porukka.
- Hannu havaitsi myös että hänen etupyöränsä laakerit ovat tulleet tiensä päähän ja ne on vaihdettava
- Näin se matka etenee
- Liikenne täälläkin oli kaoottinen
- Olimme Marjatan kanssa niin poikki...
- Tämä kasa osoittautui ainoaksi yritykseksi siivota edes vähän koko maassa
- Varsinaiseen temppeliin oli pitkät jonot joten....
- Lisäksi jatkuva keskittyminen muuhun liikenteeseen on varsin rasittava tekijä
- Verkoilla kalastettiin nytkin, mutta vesi ja ranta olivat niin täynnä kaikenlaista paskaa ja roskaa ettei kalaruokaa tehnyt mieli.
- Olin niin poikki että kädet tärisivät enemmän kuin Endfieldin peilit
- Matkanteko oli sujuvaa n. 90 km/h vauhtia koska pyörälläni ei lujempaa voinut ajaa...
- Kuva puhukoon puolestaan
- Upea joskin haastava matka oli ohi :thumbup:

Jos tuollaiselle mopomatkalla Anneni kanssa lähtisin, niin todennäköisesti parin päivän jälkeen sinnittelisin loppureissun itsekseni ja entinen vaimo istuisi lentokoneessa. Vaikka miten mietin tuollaisen reissun upeutta, niin sitä upeutta näen vain noissa vuoristomaisemissa. Kaikki muu on juuri sitä, mitä emme halua kokea - ja millaiseen emme halua lomiamme ja rahojamme käyttää.
Lienemmekö vaimoni kanssa sitten jotenkin omalaatuisia, reissuiltamme kun haemme jotain ihan muuta. Millaisia ajatuksia reissukertomus mahtaa muissa herättää..?
Napsauta laajentaaksesi...

Olen pahoillani jos tuli korostettua liikaa näitä asioita. Se ei ollut tarkoitus. Jos ulkomaanmatkailua harrastaa moottoipyörällä tai ilman, on hyväksyttävä että joka maassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Kyllä sitä likaa ja roskaa löytyy jopa Suomesta. Intia on kuitenkin varsin kiehtova maa omalla tavallaan. Kyllä siellä kannattaa käydä. On vaan höllättävä asenteitaan ja oltava avoimin mielin.
On myös muistettava kertomuksessani "kirjoittajan väritys ja vapaus". Tarkoittaa sitä että kertomusta täytyy elävöittää ettei tule pelkkää luetteloa: "Käytiin siellä,sitten mentiin sinne jne." Esim. käsieni tärinä oli tarkoitus kuvata hieman humoristisesti., ei solvatakseni tätä luotettavaa ajopeliä jne.
Pohdimme porukalla myös tuota kiilailua, joka on yleistä etelä-euroopassakin, se on toisaalta keino edetä ja antaa samalla tilaa perässä tulijoille.
Kotka
 
mikkark sanoi:
Hieno kertomus, kiitoksia. Tuolla Ootyssä minä opin aikoinaan ajamaan moottoripyörällä. En sellaista olisi halunnut vaan skootterin, mutta vuokraamossa sanoivat, että ei sillä pääse näitä vuoristoteitä ylös. Opettelin sitten ajamaan prätkällä. Taisin ajella yhden engelsmannin kanssa ylös/alas tuota samaa serpentiinitietä, jota te menitte Ootystä Keralaan päin, mahdollisesti. Kaverin prätkässä ei toiminut töötti, mikä oli haastavaa vuoristossa juurikin tuon "tööttää niin tiedän, että olet tulossa" -jutun takia :)

Pari juttua pisti silmään:
- minä ymmärsin aikoinaan, että oluen puuttuminen Keralassa johtuisi siitä, että siellä on jonkin sortin kieltolaki (!), jota tietysti - kuten monia muitakin säännöksiä Intiassa - kierretään "nerokkaasti" tarjoamalla pöytään "teepannu", jossa on siis olutta. Sitä pitää joko osata pyytää tai elekielellä ilmaista että olut maistuisi. Tosin tuo teoria liian kalliista A-lisenssistä tekee sekin järkeä, ja eikös sielläkin alkoholia saanut tienvarsikioskeista ostaa siinä missä muuallakin..?
- Nautaa ja possua voi syödä kaikkialla Intiassa, missä hindut tai muslimit eivät ole enemmistönä, eli Kerala, Goa, pohjoisen buddhalaiset alueet sekä Goaan rinnastettavissa olevat jonkinlaiset itsehallintoalueet Luoteis-Intiassa eli Diu ja Daman.

PS. Kuten matkalainen itsekin totesi, reissu oli haastava, minkä uskon kyllä mukisematta. Varmasti suuri osa viehätystä Intiassa moottoripyöräilyssä on se itse maa, eikä siltä pyöräilyltä sinänsä kannata odottaa mitään mahdottomia. Itse ajelin suurimmaksi osaksi (noin 1000 kilsaa yhteensä vuokrapyörillä siellä sun täällä) vähän harvempaan asutuilla seuduilla, kuten Gujaratissa, jossa pyörä oli tietysti kätevä ihan vain päästäkseni tiettyihin paikkoihin. Peter Pan järjestää muistaakseni matkoja myös Pohjois-Intiassa, joissa kiivetään todella korkealle, se voisi kiinnostaa henk.koht. aika paljon.
Napsauta laajentaaksesi...

Olutkysymyksessä nojasin gurumme Johannes Kurjen tietoihin. Hotellimme olivat pääosin laadukkaita vaikkei kaikista silti olutta saanut. Tienvarsikioskeilta ei kyseltykään johtuen moottoripyöräilystä. Nautaa tai sikaa ei meille tarjottu missään, edes Goassa jossa olimme melkein viikon. Emme tosin niitä kaivanneetkaan.
Kotka
 
Juha-Pekka Vuorinen sanoi:
Jaahas, sitä on päästy takaisin.:jippikaijee:
Tervetuloa vaan.

Totta se on, ei mahatautia kenelläkään, mutta Suomeen tultuani palelin viikon vaikka kuinka kokosin vaatteita päälle.

Temppelikuumetta, tautia josta en ole aiemmin kuullutkaan, esiintyi jonkin verran.

JP
Napsauta laajentaaksesi...

Terve. Saitko whats app viestit?
Kauko
 
Ok, kiitos tarkennuksestasi - kuvat eivät liene kuitenkaan hirveästi valehtele - jos et sitten kuvannut vain satunnaisia saastepaikkoja, liikenneruuhkia ja väenpaljoutta :blink: Tiedän myös mitä tuo "olimme aivan loppu" ja "kädet tärisivät enemmän kuin Enfieldin kone" - "vitsi" tarkoittaa. Kokemus Route 66:lta reilun 10 vuoden takaa, kun kädet tärisivät viimeisenä päivänä niin, etten saanut enää irronnutta kypärän visiiriä paikoilleen. Ikinä en ole ollut niin loppu pyörällä ajelun jälkeen.. Huumori alkoi kaikilla olla sen päivän sekoilujen jälkeen vähissä. Siinä myös syy, miksi en lähde enää tuntemattoman ja paria pyörää isomman porukan kanssa reissuun.

Jos mietin, mitkä on olleet parhaita reissuja.. Sanoisin että kaikki sellaiset, joille lähtisin milloin vaan uudestaan. Route 66 ei kuulu niihin, ei myöskään Pohjois-Thaimaan moporeissu. Kokemuksen arvoisia toki molemmat :)
 
J@ck sanoi:
Ok, kiitos tarkennuksestasi - kuvat eivät liene kuitenkaan hirveästi valehtele - jos et sitten kuvannut vain satunnaisia saastepaikkoja, liikenneruuhkia ja väenpaljoutta :blink: Tiedän myös mitä tuo "olimme aivan loppu" ja "kädet tärisivät enemmän kuin Enfieldin kone" - "vitsi" tarkoittaa. Kokemus Route 66:lta reilun 10 vuoden takaa, kun kädet tärisivät viimeisenä päivänä niin, etten saanut enää irronnutta kypärän visiiriä paikoilleen. Ikinä en ole ollut niin loppu pyörällä ajelun jälkeen.. Huumori alkoi kaikilla olla sen päivän sekoilujen jälkeen vähissä. Siinä myös syy, miksi en lähde enää tuntemattoman ja paria pyörää isomman porukan kanssa reissuun.

Jos mietin, mitkä on olleet parhaita reissuja.. Sanoisin että kaikki sellaiset, joille lähtisin milloin vaan uudestaan. Route 66 ei kuulu niihin, ei myöskään Pohjois-Thaimaan moporeissu. Kokemuksen arvoisia toki molemmat :)
Napsauta laajentaaksesi...

Jaa'a. Meillä oli kyllä erinomaisen hieno route 66. Ei kädet tärisseet vaikka HD heritagella ajettiinkin.Tuota Thaimaatakin on tullut ajateltua. Ulkomaan mutkapätkä-osiossa aluetta kehutaan vuolaasti.
Kotka
 
Ihan kiva tarina kuvineen ja tarkoitus korkata Intia ensikesänä jos herra suo. Vaimo jää suosiolla lastenlapsia hoitamaan joten ei pitäisi tulevan reissun käydä avioliiton päälle, toivottavasti ja kuluu sitä rahaa hullumpiikin kohteisiin.
 
Hieno matkakertomus tämäkin! Lienen kaikki lukenut, hyviä havaintoja omien havaintojen tueksi tulevia reissuja suunniteltaessa!
 
kotka sanoi:
Jaa'a. Meillä oli kyllä erinomaisen hieno route 66. Ei kädet tärisseet vaikka HD heritagella ajettiinkin.Tuota Thaimaatakin on tullut ajateltua. Ulkomaan mutkapätkä-osiossa aluetta kehutaan vuolaasti.
Kotka
Napsauta laajentaaksesi...

Njoo, 66-reissuanne tietämättä ja tuntematta.. Eikä oikeastaan muutenkaan, yli 10 v vanha tuo oma juttu jo on. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Toisaalta isolta osin erittäin hyväkin reissu - johtuen tehdyistä ratkaisuista, joihin päätyi lopulta kuusi osallistujaa.. En viitsi enää enempää, kun on tosiaan jo vanha ja käsitelty asia.

Kuitenkin.... Ikinä enää en erään matkanjärjestäjän reissuille tule lähtemään, enkä kenellekään osaa suositella.

Sillain jännä tämä ihmisen mieli, että yhdellä sanalla olisi pelastettu paljon, eikä asia tulisi mieleen vielä kymmenen vuoden päästä. Se sana on "anteeksi" - tai edes "pahoitteluni"

Päättäjäisillallisen Losissa muistan loppuikäni... :kynttila:

..........................................................................................................................................................................

Thaimaa on ihan ok ja paljon on nähtävää. Mutkapätkää riittää ainakin pohjoisessa loputtomiin.. Miksikö ei uudestaan? Kaoottinen liikenne kaupungeissa, väenpaljous, "köyhyysnähtävyydet":itkupilli::rant:, luontevampaa ajaa oikealla kaistalla, mieluummin omalla ja / tai edes kunnollisella pyörällä.. Muutakin, jota en nyt osaa ilmaista. Mieluummin kai reissaamme muualla kuin kehitysmaissa ja ehkä mieluummin myös sellaisissa, joihin pääsee omalla pyörällä..
 
Viimeksi muokattu:
kotka sanoi:
Nautaa tai sikaa ei meille tarjottu missään, edes Goassa jossa olimme melkein viikon. Emme tosin niitä kaivanneetkaan.
Kotka
Napsauta laajentaaksesi...

Hmm... ettei muuten vaan johtuisi nykyisen, hindunationalistisen pääministerin toimista tämä asia. Hänhän otti asiakseen ajaa lehmäntappajat ahtaalle myös niissä paikoissa, joissa kristityt ovat enemmistönä. Muistaakseni teurastomoja alettiin sulkemaan. Harmi homma.
 
Hei Kotka ja Marjatta!

Kiitoksia erinomaisesta reissusta ja värikkäästä kertomuksesta.

Motoristeille jotka kaipaavat helppoa matkakohdetta, jossa päivän aikataulut ja pysähdykset voi laskea minuutin tarkkuudella - en tätä seikkailua suosittele :)

Niille taas joilla on joustava mieli ja rutkasti seikkailuhalua - ehdottomasti!

Moottoripyöräillessä Intiassa koet todellakin koko tunteidesi kirjon, myös mukavuusalueen ulkopuolella - mutta näin tehdään kokemuksia jotka jäävät mieleen ;)

T. Dani
 
J@ck sanoi:
Millaisia ajatuksia reissukertomus mahtaa muissa herättää..?
Napsauta laajentaaksesi...

Vitun upee reissu. Hiukka pienemmällä ryhmällä olis varmaan herkumpi. Sellainen 3-4 kuskia ja opas, mutta talouden realiteetit asettavat varmaan rajat.
 
JMH sanoi:
Vitun upee reissu. Hiukka pienemmällä ryhmällä olis varmaan herkumpi. Sellainen 3-4 kuskia ja opas, mutta talouden realiteetit asettavat varmaan rajat.
Napsauta laajentaaksesi...

Meillähän oli 4 pyörää matkalaisilla ja oppaalla 5:des.
Kotka
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi kirjoittaaksesi täällä.
Back
Ylös