Kotkan ja Marjatan Intian reissu 2016-2017

[PoS]

Sen verran väkevää tarinaa, että voisi pistää jälleen mietintämyssyyn Intian ostosmatkan. Matkaa Chennaista Helsinkiin ei ole kuin naurettavat 8500 kilsaa.

 

[JMH]

Meillähän oli 4 pyörää matkalaisilla ja oppaalla 5:des.
Kotka

Kah... olin joistain kuvista löytävinäni enemmän. Ryhmän koko tuolle rundille oli siis aika lailla maksimi jonkinlaista sujuvaa etenemistä ajatellen.

 

[kotka]

Kah... olin joistain kuvista löytävinäni enemmän. Ryhmän koko tuolle rundille oli siis aika lailla maksimi jonkinlaista sujuvaa etenemistä ajatellen.

Joo. Tämä pitää ehdottomasti paikkansa Intiassa.
Kotka

 

[Lauri12]

Hyvän reissukertomuksen tuntee siitä että sen lukee huomaamatta alusta loppuun! Ja tämä oli sellainen. Kiitos!

Intia ei itselle kolahda sinänsä mut johtunee varmaan siitäkin että on näkemättä paljon hienoja seutuja paljon lähempänäkin.

Mut varmasti hieno kokemus ollut ja mukava oli juttua lukea!
seuraavaa tarinaa odotellessa....

 

[Bone]

Jep, hieno kertomus ja varsinkin siksi, että kuvia on tosi paljon ja hyvää tekstiä just sopivasti
Tullut mieleen, lukeeko joku oikeasti ventovieraiden pitkiä matkatarinoita, joiden liitteenä on vain muutama hassu kuva.. Ne on myös usein kirjoitettu hieman kömpelösti ja niin, ettei juttu tempaa mukaansa lainkaan.

Joskus miettinyt Intian moporeissua itsekin, olen kuitenkin kuullut sen verran negatiivisisia tarinoita, että on jäänyt.. Myös tämä juttu vahvisti ennekkokäsityksiäni - tuo on sitä, mitä emme reisuiltamme halua.

Kotkaa lainatakseni:

- Sitten oli vuorossa varsinainen klaaraus
- Laillistettua rosvoamista tällä luukulla
- Ilma oli jo aamulla kuuma, kaupunki oli rähjäinen ja likainen, täynnä roskia ja muuta paskaa
- Ihmisiä kaupungissa on n. 6 miljoonaa joista suurin osa tuntui olevan samalla kadulla kuin mekin
- Valtavat bussinrotiskot täynnä matkustajia painoivat hirvittävää vauhtia torvea töräytellen. Seassa liikkui yllättävän uuden näköisiä henkilöautoja myös ikäänkuin kilpaillen bussien kanssa. Sekasorron kruunasivat tuhannet ja tuhannet tuk tukit, moottoripyörät ja skootterit sekä sinne tänne ikäänkuin eksyneet polkupyöräilijät, härkävankkurit, käsikärryjen työntäjät.
- Voitteko kuvitella. Aivan Chennain keskustassa
- Pyörät olivat selvästi olleet jo useammallakin vuokraajalla (aika nätisti sanottu )
- Oli sovittu että eksymisen välttämiseksi pysytään mahdollisimman tiiviissä muodostelmassa kaupunkien alueilla, Eihän siitä mitään tullut näin alkumatkasta. Paikkakuntalaiset hyökkäsivät häikäilemättömästi pienimpäänkin rakoseen joten hajosihan porukka.
- Hannu havaitsi myös että hänen etupyöränsä laakerit ovat tulleet tiensä päähän ja ne on vaihdettava
- Näin se matka etenee
- Liikenne täälläkin oli kaoottinen
- Olimme Marjatan kanssa niin poikki...
- Tämä kasa osoittautui ainoaksi yritykseksi siivota edes vähän koko maassa
- Varsinaiseen temppeliin oli pitkät jonot joten....
- Lisäksi jatkuva keskittyminen muuhun liikenteeseen on varsin rasittava tekijä
- Verkoilla kalastettiin nytkin, mutta vesi ja ranta olivat niin täynnä kaikenlaista paskaa ja roskaa ettei kalaruokaa tehnyt mieli.
- Olin niin poikki että kädet tärisivät enemmän kuin Endfieldin peilit
- Matkanteko oli sujuvaa n. 90 km/h vauhtia koska pyörälläni ei lujempaa voinut ajaa...
- Kuva puhukoon puolestaan
- Upea joskin haastava matka oli ohi

Jos tuollaiselle mopomatkalla Anneni kanssa lähtisin, niin todennäköisesti parin päivän jälkeen sinnittelisin loppureissun itsekseni ja entinen vaimo istuisi lentokoneessa. Vaikka kuinka kuvittelisin mielessäni tuollaisen reissun upeutta, niin sitä upeutta näen vain noissa vuoristomaisemissa. Kaikki muu on juuri sitä, mitä emme halua kokea - ja millaiseen emme halua lomiamme ja rahojamme tuhlata.
Lienemmekö vaimoni kanssa sitten jotenkin omalaatuisia, reissuiltamme kun haemme jotain ihan muuta. Millaisia ajatuksia reissukertomus mahtaa muissa herättää..?

Herättää ne realiteetit, joita ilman minkäänlaisesta reissailusta missään ja kenenkään kanssa ei tule
kuin näppylöitä ja hukkaan heitettyä rahaa.

On hyvä tietää mitä "tarvitsee" ja pitääkö se kokea yksin. Jos ei yksin, niin minkälaisella kokoonpanolla
ja millaisilla puitteilla/tavoilla toteutettuna.

Jokaisen onni ja autuus tulee omalla tavalla.
Jollekin se on seuramatkatyyppinen, enemmän tai vähemmän ohjattu "tuote", joka kulutetaan esim.
yksin/kaksin pienemmässä tai isommassa ryhmässä.

Toisia ei taas saa yksin/kaksin moiseen touhuun kuin kopauttamalla tainnoksiin ja muumioimalla
laatikollisella jesaria. Rahtipakettina reissaamistahan tuo sitten tuossa kohtaa enemmän muistuttaa.

Henkilökohtaiselle epämukavuusalueelle hankkiutuminen/joutuminen on taas aika monimutkainen juttu.
Se voi olla itsetarkoitus, mutta miten tuo konkreettisesti tapahtuu, merkitsee paljon.
Ehkä jopa paljon enemmän kuin se varsinainen "epämukavuuden määrä", jota yleensä enemmän tuijotetaan.

Vertailuna vaikka ihan paskalla mopolla haahuilu hirveessä helteeessä keskellä köyhyyttä & puutetta jollain loppumattoman kokoisen kaatopaikan oloisella seudulla

kontra

luonnonantimin selviytyen hieman puutteellisin varustein loppusyksyn vesi/räntä/pakkaskeleissä,
jäähileisessä suonsilmäkkeessä muniaan uittaen ja kuusen alla kiepissä nukkuen.

Välimeren ruuhkainen ja uloshinnoiteltu rantabulevardikin voi olla se monen, niin herran kuin rouvan pimpin kasteleva
juttu ja joku muu ei taas "ymmärrä" tuosta yhtään mitään.

Periaatteessa kaikki ehkä ihan yhtä järjenköyhää touhua ja yhtä kaukana normaalilta mukavuusalueelta.
Ahdistuksen saa niinkin vähällä pystyyn kun että kyykky- ja customikuski vaihtaa keskenään pelejä.

MUTTA ! Saattaa silti olla ihan vitun hienoa settiä . Kenelle on, kenelle ei.

Mutaa kuuten vanha afrikalainen sanalasku sanoa: "Lika barn leka bäst"

Yksi aivan ohittamaton, ylittämätön, alittamaton... what ever juttu on myös tämä:

Miten odotukset täyttyvät???
"Odotuksia" on silloinkin, kun toteaa hommaan lahdetyn "ilman odotuksia" .

Mutta yleisemminhän se menee sen verran yksinkertaisemmin, että minkään ei tarvitse olla
edes varsinaisesti pielessä tai huonosti, kun kaikki on jo taas päin vittua.

Riittää vaan, että asiat ei vastaa itsellä olevia odotuksia.

Ettei nyt vaan menis yksinkertaiseksi tämäkään, niin voi tuo tarkoittaa osin tai kokonaisuutena
sitäkin, että yllätykset oli myönteisiä, tai odotukset ylittyivät. Sitten kyllä hymyilyttää.

Kuka nyt olis koskaan väittänyt, että elämä on helppoa

 

[J@ck]

Tuota Thaimaatakin on tullut ajateltua. Ulkomaan mutkapätkä-osiossa aluetta kehutaan vuolaasti.
Kotka

Tuosta Thaimaan reissusta vielä jokunen sana..

Ehkä suurin syy negatiivisiin muistoihin ko. reissusta ovat kuitenkin loppuunajetut nelisataset Hondat, loppuunajetuilla renkailla. Vuoristo oli todellista tuskaa.. Mitä ylemmäksi mentiin, sitä vaivalloisemmaksi muuttui meno. Lopulta ryömittiin kahtakymppiä ykkönen silmässä ja tämä on liioittelematta totta. Minun ajokki oli välissä päivän korjaamolla, toisesta paloi venttiili. Mr. Mechanic haki sen pois ja toi tilalle samanlaisen romun. Kolmannestakin paloi venttiili, sillä kuitenkin nilkutettiin takaisin Chiang Maihin.

Pyöränvuokraus on varmaan kehittynyt ja kalustokin uusiutunut kuuden vuoden takaisen vierailumme jälkeen. Kuitenkin ja kun nyt tiedän, niin yrittäisin varmistella, että saisin alleni riittävän tehokkaan ja hyväkuntoisen pyörän. Kun Hondia siinä vuokraamon pihalla katseltiin, niin hieman alkoi harmittaa jo siinä vaiheessa. Reisussa sitten sitäkin enemmän.. Mr. Mechaniciltä ei vaan löytynyt parempaa kalustoa, ei edes rahalla.

Tuli omaa pyörää ikävä useammin kuin kerran

Tuossa vanhempaa jutustelua "motoristin taivaasta" - sitä se voisi omalla pyörällä ollakin
http://www.moottoripyora.org/keskustelu/showthread.php/238150-Motoristin-taivas-on-pohjois-Thaimaassa