Ei se valitettavasti oo liioittelua. Itse olen aina suhtautunut sairaan neuroottisesti autoilijoihin ja peuroihin, mut autoilijoiden kohdalla ei valitettavasti edes tuo riitä. Kaupungissa kaks kertaa auto lähtenyt oikealta parkista suoraan ilman vilkkua u-käännökseen, molemmilla kerroilla selvisin liian hiljaisen tilannenopeuden ansiosta, nopeusrajoituksen mukaan ajaen en olisi ehtinyt hidastaa/väistää.
Viime vuoden kesällä ajelin rauhallisesti nelikaistaista kalevantietä kohti kupittaan asemaa. Muuta liikennettä ei juuri ollut, vastaan näin savitehtaankadun risteyksessä tulevan auton hiljalleen, aikomuksenaan kääntyä menosuunnassaan vasemmalle savitehtaankadulle. Mulla paloi vihreät suoraanmenevänä, joten tiesin autoilijalle kääntyvänä palavan punaiset. Sivusilmällä kuitenkin seurailin tuon ainokaisen autoilijan liikehdintää, ja eikös se jumalauta jatkanut suoraan mun eteen päin punaisia! Paniikkijarrutus, väistö ja kalsarit vaihtoon, autoilijakin vetäs vähän mustaa viivaa katuun. Tumman visiirin takaa katsekontaktia ratissa olleeseen n. 45 v naiseen, joitain mietoja käsimerkkejä perään. Siellä se muija ihmeissään viittoili, näytin sille valotolppaa, jossa sille edelleen paloi punainen. Se vaan viittilöi siellä jotain, jatkaen matkaansa punaisia päin mun takaa... Aurinko ei sillä hetkellä häikäissyt kumpaakaan, mutta musta tuntui, että sitä eukkoa oli häikäissyt sen verran, että oli aivoista solukkoa jo palanut.
Eli kyllä se neuroottinen suhtautuminen on turvallisuuden kannalta suotava... Voi sitä silti liikkua rivakasti, pitää vaan koko ajan lukea liikennettä niiden muidenkin puolesta.
