Oli kehnot kelit vajaat 150 vuotta sitten
[muokkaa] Vuosi 1866
Kesä oli erittäin sateinen ja pilasi sadon monin paikoin, peruna ja juurekset mätänivät peltoon, syysviljat jäivät kylvämättä.
Syksyllä kylvettiin vaikeiden olosuhteiden vallitessa. Sääolosuhteet pysyivät epäedullisina rukiin kasvulle. Sitten tuli ankara ja pitkä talvi. Etelä-Suomessa oli paksu lumipeite vielä toukokuun alussa, kesä tuli kuukauden myöhässä. Kevät kylvöt myöhästyivät ja karjanrehusta tuli suuri puute. Ihmiset pelkäsivät ehtiikö sato kypsyä ennen syyskylmien alkamista.
Huonon sadon mahdollisuuteen varauduttiin. Toukokuussa Snellman ryhtyi toimiin, jotta maahan saataisiin tuotua viljaa ulkomailta. Samoin kansalle jaettiin tietoa sienten käytöstä ruokana ja hätäleivän valmistuksesta sekä karjalle sopivasta hätäleivästä.
Elokuussa halla vieraili ensimmäisen kerran, mutta ei vielä aiheuttanut tuhoja. Syyskuun 3 päivä alkoi pakkanen, joka hävitti kypsymättömän viljan melkein kokonaan, varsinkin maan pohjoisosassa. Tämän hallayön jälkeen tuli useita muita hallaöitä ja tuhosta tuli täydellinen.[9]
Viljaa jaettiin käsitöitä, airoja, villoja, lankoja, ruoteita, lankkuja, vasikannahkoja ja lampaannahkoja vastaan.[10]
Kun ruokavarastot loppuivat, oli suurien väkijoukkojen lähdettävä Pohjois-Suomesta ja Itä-Suomesta kerjuulle pysyäkseen hengissä. [11][12]
Syyssateet turmelivat perunasadon.[12]
Seuraava talvi oli ankara ja kevät tuli myöhässä. Esimerkiksi Helsingin toukokuun keskilämpötila oli +1,8 astetta, kun se oli normaalisti kymmenen asteen vaiheilla. Jäiden lähtö viivästyi monissa paikoin kesäkuulle. Vaikka keskikesä oli melko lämmin, syyskuun alun ankara halla koetteli satoa, joka jäi puoleen normaalista.[12]
[muokkaa] Vuosi 1867
Toukokuussa olivat järvet jäässä Etelä-Suomessa ja pellot paksujen lumikinosten peittäminä. [13] Kato tuli maahan Ahvenanmaata ja maamme lounaista ja eteläistä osaa lukuun ottamatta. Kato oli kaikkia edellisiä täydellisempi.[12][14]
Talvi kesti kesäkuun puoleen väliin saakka. Edellisen syksyn rukiin oraat olivat kovin kehnoja[15]
Kylmä ja sateinen kesä myöhästytti viljan kypsymisen. Elokuun lopussa ja syyskuun 3 - syyskuun 6 päivänä tuli kovia yöhalloja, mitkä tekivät viimeisestäkin toivosta lopun.[12][15][14] Toukokuussa järvet olivat jäässä Etelä-Suomessa ja pellot paksujen lumikinosten peittäminä.[16]
Vuoden sato ei riittänyt siemenviljaksikaan. Jo varhain huomattiin, että kaura ja ohra olivat hallan vuoksi tulleet itämättömäksi pohjoisessa lääneissä.[17]
Karjaa teurastettiin runsaasti rehun puutteen vuoksi ja ruuaksi. Perunasato epäonnistui.[14]
Talvi tuli aikaisin, sen vuoksi viljalaivat jäivät vieraisiin satamiin. Venäjä, Ruotsin ja muiden maiden avustukset olivat vähäisiä.[12]
Syksyllä ihmisiä alkoi kuolla tuhansittain. Satakunta, Häme, Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala kärsivät pahiten – jopa 20% väestöstä menehtyi. Kuolema ei useimmissa tapauksissa tullut nälän kautta, vaan kuolleet olivat usein niitä, jotka olivat menneet kaupunkeihin etsimään ruokaa ja sairastuivat siellä tilapäismajoituksessa tauteihin.[18]
Syyskuussa kuoli n. 5000 ihmistä, joulukuussa 6500.[19]
Kulkutaudit levisivät ympäri maan, tuhoten nälkiintyneitä ihmisiä laumoittain. [20]
Lähde: Wikipedia
Noin tapahtuu taas joskus, siis sään puolesta, vaikkei Golf-virta kokonaan pysähtyisikään. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä ensi suvena.
t. Hanski