Kirjoitin:
Ei se autoilu enää ihan niin suju kuin jokunen vuosi sitten.
En niin, etteikö se sujuisi lainkaan. Ei ajo minultakaan suju kuin kolmekymppiseltä, kuitenkin kokemus painaa toisessa vaakakupissa.
Isäni näkee ja kuulee hyvin, on edelleen täysissä järjen ja ruumiin voimissa, on muutenkin terve ja huolehtii terveydestään, hoitaa huonokuntoisen äitini avustamisesta ja asioista, ei käytä mitään lääkkeitä, ei polta, ei juo, tekee aina mökillä ja kotona jotain remppaa, valmistaa viimeisen päälle sapuskat, poimii marjat, kasvimaa on kuin viivottimella piirrettu, kaikki paikat aina vimpan päälle siistinä ja kunnossa, hoitaa alkoholistinaapurin asioita, toimii aktiivisesti parissakin järjestössä, kehittelee aina jotain uutta jne, jne..
Ei hänen kyydissä mitenkään pelota olla ja toki olen mielessäni arvioinut hänen ajamistaan. Ei se mitään mahdotonta ole, näyttää vaan tulleen aika varovaiseksi. Ajaminen ja tilanteiden arviointi näyttää kuitenkin olevan vielä ihan ok.
Monen nuoremman kuskin kyydissä on hirvittänyt ja suorastaan pelottanut, niistä esimerkkinä 40-nainen parin vuoden takaa.
Voi hyvä luoja, mitä autokyytiä, ei mitää tolkkua. Jos joltain pitäisi ottaa korti pois, niin häneltä ja hänenlaisiltaan.
Tätä naista olin lupautunut opettamaan pyörällä ajoa.. Hän kun oli piikin jo hommannut, muttei ajanut sillä metriäkään. Vetäydyin hiljaa takavasemmalle ja mielessäni toivoin ettei hän hyppäisi ikinä pyörän selkään..
tilanteen jälkeen kaveri meni kysyy autoilijalt et mitäs vittua lyöt liinat kii niin siinä vaiheessa kun sitä vähiten odottaa, autoilija nauraa ja sanoo että perään ajavan vika. Ambulanssi kävi ja tuli nopeasti niinkuin pitääkin mutta poliiseilla meni kyllä yllättävän kauan selviytyä paikalle. Kuulusteluissa käytiin ja sitten mentiin vielä käräjille n. vuosi tapahtuneen jälkeen selvittämään kenen vika. Minulla ja kaverilla molemmilla oli isät mukana ja autokuskilla asianajaja. Kaverin kanssa kerottiin omat tarinamme miten meidän mielestä juttu meni ja sitten tuli autoilijan vuoro johon hän vastasi jarruttaneensa hiljaa hillitysti koska näki seuraavasta kurvista tulevan auton ja pelkäsi etten ehdi tehdä ohitusta turvallisesti loppuun saakka. Sitten koitti päivä kun käräjäoikeus päätti kohtalomme. Minulle ja kaverille molemmille liikenneturvallisuuden vaarantaminen 90e sakkoa. Minulle keulimisesta ja kaverille liian pienestä turvavälistä. Autoilijan syyte hylättiin. Asianajajasta tuli valtiolle kuluja 1887,80e koska olimme kaverin kanssa tapahtuma hetkellä alaikäisiä. Jos jollekkin jäi jotain epäselvyyttä niin kysykää ihmeessä niin vastailen parhaani mukaan! 
