Kun lukee nuo viimeisimmät kritiikit, niin en voi välttyä ajatukselta, että miksi kommentointia tai edes pientä merkkiä kritiikin vastaanotosta ei yksikään moderaattori/ry:n hallituksen jäsen vaivaudu antamaan aiheeseen, jossa ihmisillä on selkeää kritiikkiä ko. ry:tä kohtaan...
Herää kysymys: MISSÄ VIKA? Ja vastaus ei voi olla, etteikö muka kukaan olisi noita viestejä klo 12.30 - 22.30 välillä huomannut...
Kritiikkiä näyttää tulevan hyvin suppealta joukolta, näppituntumalta alle 10 käyttäjältä. Jos jotain todellista ongelmaa on, niin miksi loput noin 99,96 % foorumilaisista ovat hiljaa? Miten väitetyt ongelmat voivat olla ongelmia vain tuolle noin 0,04 %:lle foorumilaisista, jos kyse on nimenomaan foorumin tai sen pyörittämisestä vastaavan tahon ongelmasta?
Tällainen foorumi on elävästä elämästä poiketen paikka, jossa ihmiset joutuvat jatkuvasti "lähelle" hyvin monenlaisia ihmisiä, myös niitä joista ei pidä. Tosielämässä epämiellyttävään kaveriin voi pitää etäisyyttä, virtuaaliyhteisössä se ei niin vain onnistu. Siihen voi suhtautua miten parhaaksi katsoo, yksi tapa on ottaa se dokumenttina siitä miten ihmiset mielessään ajattelee asioita. Toinen tapa on ottaa asiat liian tosissaan, provosoitua ja laittaa tarvittaessa taistelu pystyyn. Niiden moderoimisesta tulee sitten itkua, esiasteen modettamisesta vielä enemmän "kun mitään syytä ei ollut, tuo toinen sai mielipiteensä läpi mutta minä en". Provosoitumisen välttämisharjoittelu on ihan hyvää treeniä loppuelämää varten.
Foorumilla ei ole kirjoitettua moderointilinjausta tai -ohjetta. Moderointikäytäntö on moderaattorien omien itsenäisten päätösten summa. Motorg ry ei siis ole moderointia suoraan ohjaileva taho. Kaikilla modeilla ei ole ry:n jäsenyyttä eikä sitä myöskään vaadita. Moderaattorin sanomiset eivät ole ry:n sanomisia. Ry:tä edustaa ry:n hallitus.
Näitä ry:lle asetettuja vaatimuksia kun lukee, niin pakostakin tulee mieleen kysymys, että mikä on se määrä joka riittää. Kullakin on oma määränsä ja tapansa mitä tämän yhteisön asioihin panostaa. Toisilla se on parisataa tuntia vapaaehtoistyötä per vuosi, toisilla julkista itkua siitä kun toinen kiusaa. Tämä ei edelleenkään ole yritys vaan yhdistys ja sen ympärillä kuhiseva yhteisö. Kohtuu selvä asia joka on joskus niin vaikea pitää mielessä. Vaatiminen näyttää olevan yhtä helppoa kuin yrityselämässä vs. se, että käärisi hihat ja heiluttelisi niitä yhteisön kehittämisen eteen. Se ei tokikaan ole vähääkään pakollista eikä kaikki voi tai halua siihen ryhtyä, mutta rivijäsen on jäsenmaksullaan osaltaan mahdollistamassa asioita, joita ei ilman rahaa voida tehdä. Ja muistettakoon sekin, että tämä ry ei ole ollut niin tarkka siitä onko mukana oleva henkilö jäsen vai ei. Foorumia saa käyttää on jäsen tai ei. Ratapäiville pääsee on jäsen tai ei. Ratapäivien kokopäiväiset ajokoulutukset saa ilmaiseksi, on jäsen tai ei. Makkaranpopsinta-ajeluissa saa ry:n kustantamat makkarat tänäkin vuonna, on jäsen tai ei. Kokkareihin pääsee mukaan, on jäsen tai ei. Ry:n järjestämistä jutuista nauttiminen on aika helppoa, on jäsen tai ei. Välillä tuntuu sille, että tämä kaikki yhdessä väkimäärän kasvamisen kanssa on syy sille, että yhdistystoiminnan perusperiaatteet alkaa hämärtymään ja asiakasmeininki tulee tilalle.
Miksi sitten olla jäsen kun silläkin rahalla saa pari pulloa halpaa konjakkia. Sitä kannattaa hetki miettiä, ja jos lopputulos on se, että tämä ei ole mun juttu, niin sitten tietysti kannattaa jäädä pois. Liittymistä voi tuskin helpommaksi tehdä kun lähes kaiken voi nähdä ja kokea ennen kuin laittaa latiakaan likoon. Yritykset eivät toimi näin, kuten ei yhdistyksetkään keskimäärin. Me toivotaan, että moottoripyöräilyn ympärille rakennettu yhteisö on se joka ajaa ihmiset mukaan ja että ihmiset kokevat saavansa tästä jotain.
joo sorge..
