Täältä tulee taas kirjekurssilaisen raporttia!
Pari 1:43 -alkuista kierrosta MP-Tuen päivältä viime sunnuntaina (kamera ei halunnut pysyä suorassa, onhan se ymmärrettävää kun valtavat G-voimat riepottelevat

).
Lupasin viimeksi, että viisi sekuntia lähtee ajasta helposti. No lähtikin kymmenen
, nopeimmat kaksi kierrosta olivat 1:42 -alkuisia, mutta ajolinjojen hajoamista alkoi ilmetä enemmän ja enemmän ja sisäkanttari pyrki pitämään sitä enemmän etäisyyttä mitä kovemmin meni. Eli nyt pitänee pysähtyä tähän ja treenata näillä vauhdeilla niin kauan, kunnes saa pakan pidettyä kasassa.
Ensimmäisen setin jälkeen näytti siltä, että ajan ryhmän nopeimpia vauhteja tai lähellä sitä. Sen jälkeen taktikoin ja jonotin yleensä ekana radalle, sai ajaa tyhjällä baanalla kohtuullisen pitkän aikaa. Ja sitten kun sieltä lopulta joku vastaan tuli, vauhtiero oli niin suuri, että helposti pääsi ohi. Itse tulin ohitetuksi koko päivän aikana kaksi kertaa (taisi olla sama kaveri) ja olen siinä uskossa, ettei siellä mitään jonoa perässä ollut.
Tarkoitus oli harjoitella ajoasentoa ja painon siirtämistä sisäkurviin yläkropalla ja vähän alakropallakin. Tunsin ajaessa liikkuvani pyörän päällä notkeasti kuin apina, mutta videokamera on eri mieltä. Tai kuin apina kylläkin, mutta kuin pahasti liikuntarajoitteinen apina. Sitä kovasti luulee tekevänsä jotain pyörän päällä, mutta sitten todellisuus on muuta. Niin paljon sitä pyllyä kai pitäis siirtää, että se toinen pakara olis sivulla.
Jostain syystä oikean käden ojentajalihaksessa on tuntunut, että on ajettu. Ihan kuin olisi salilla käynyt. Onko se normaalia?