• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Kertomus mp-onnettomuudesta toipumisesta

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Lauri12
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Tsemppiä Jyrkille. Toivottavasti kuntoutuminen jatkuu yhtä hyvin kun tähän mennessä. Asiallinen artikkeli.

Onnettomuuksia sattuu - pojat on poikia varttuneemallakin iällä. Itsekin loukkaantunut muutaman kerran melko vakavasti - en kuitenkaan läheskään niin pahoin kuin Jyrki. Tarpeeksi kauan kun tätä mopoilua harrastaa niin näyttää vähän kun luonnonlailta, että jossain vaiheessa tekee kipeetä. Ellei sitten jo alkutaipaleella. Tämä koskee kyllä lähes kaikkia aktiivilajeja.

Hyvää Joulua!
 
peitsamo sanoi:
Kylläpäs tämäkin aihe meni heti viisasteluksi, että mitä olisi pitänyt tehdä.

Ketjun aloittajan pointti oli varmaan jossain ihan muualla.

Toivotan Jyrkille tsemppiä paranemisen tielle ja hauskaa joulua itse kullekin.

Samaa mieltä. Vahinko ei todellakaan tule kello kaulassa ja yleensä se tuleekin herkemmin jo kokeneemmille eikä aivan aloittelijoille. Jeesustelu pelkästä pyörän kuutiotilavuudesta ja mahdollisesta ylinopeudesta on aivan naurettavaa...

Tsemppiä Jyrkille, hienoa että homma etenee. Moni rapamaha olisi jo erittäin pahasti helisemässä pelkästään noiden fyysisten vammojen takia.
 
Inlinee sanoi:
Ei sssaatana oikeesti, ajaako porukka navia katellen vieraita mutkapätkiä? :blink:
V*ttu tonne uskalla mennä kohta sekaan, riitä että autoilijat ajaa jo naama kiinni puhelimessa ja navissa.

Ennen taiettiin pärjätä ihan tietä ja omaa nopeutta seuraamalla? Nyt pittää jo naviki sotkea näemmä yhtälöön et uskaltaa lähtiä kotipihasta etiepäin :blink:

Ennen osas maalainenkin ajaa hesassa kaverin antamien olemattomien ohjeiden varassa ja perille päästiin. Nykyään navilla ja pari vuotta vanhalla kartalla hermot meni. Ensin itseltä ja sitten perheeltä. Piti palata takaisin -90 luvulle, auto parkkiin ja kysyä oikealta ihmiseltä. Jo pääsi perille.
 
Ei sssaatana oikeesti, ajaako porukka navia katellen vieraita mutkapätkiä? :blink:
V*ttu tonne uskalla mennä kohta sekaan, riitä että autoilijat ajaa jo naama kiinni puhelimessa ja navissa.

Ennen taiettiin pärjätä ihan tietä ja omaa nopeutta seuraamalla? Nyt pittää jo naviki sotkea näemmä yhtälöön et uskaltaa lähtiä kotipihasta etiepäin :blink:
Veit jalat suusta. Pääasia kuitenkin, että
mies selvisi hengissä ja kuntoutuu
 
Viimeksi muokattu:
Ei sssaatana oikeesti, ajaako porukka navia katellen vieraita mutkapätkiä? :blink:

Ajaa, on paljon rennompaa kun navista voi katsoa ennakkoon tien luonnetta ja mitä mahdollisesti on tulossa vastaan. Tällä en tarkoita sitä että nenä on kiinni navissa ja sen mukaan käännetään ohjaustankoa, vaan siitä ennustetaan tien tulevaisuutta. En kaipaa navikartturia niinkään pikiteillä mutta hiekka/metsäteillä se on verraton väline tien lukemisen kanssa. Ei ole sen kummempi asia kuin navigoidessa johonkin tiettyyn osoitteeseen.
 
Onneksi nykyautoissa on sähkösäätöiset peilit.
Ei tarvii kääntää päätä kaistan vaihdossa, kääntelee vaan peilejä... :;):

Oikein hyvää joulua kaikille!
 
Ei sssaatana oikeesti, ajaako porukka navia katellen vieraita mutkapätkiä? :blink:
V*ttu tonne uskalla mennä kohta sekaan, riitä että autoilijat ajaa jo naama kiinni puhelimessa ja navissa.
Lysebothin neulansilmät https://goo.gl/maps/eD0nc alaspäin hernerokkasumussa, navista mutkat katsoen :) . Autoja oli tiensivussa ennen laskua, kun ei nähnyt mitään. Mutta kun oli kiire Stavangeriin (Lauvvik) lähtevälle lautalle... Josta tosin myöhästyin 5min. No saipahan ajaa ylös saman pätkän ja kiertoreittiä Stavangeriin "auringon laskuun", hieno tie ilta-auringossa, aurinko laskee laaksoon suuntaisesti.
 
"Oikea" asenne liikenteessä ja yleisillä teillä mopoillessa on
kaiken perusta vaikka se niin mielellään nössöilyksi usein
tahdotaankin vääntää.

Tämäkin on vielä ns. helppo rasti, mutta se kaikkein vaikein
taitaa olla loputon sitkeys säilyttää tarkkaavaisuus....
aina, joka paikassa ja tilanteessa.

Ei siis puhuta jatkuvasta pahimman pelkäämisestä eikä jännäkakan pidättelystä,
vaan yksinkertaisesti jatkuvasta tarkkaavaisuudesta.

Homma on tiukassa vaikka se olisi kuinka rutiininomaista ja luontevaa.

Onni tällä aina vaihtelee ja vähemmän huonosta tuurista on harvemmin haittaa....
silloinkin kun rysähtää.

Sitten ollaankin taas "oikea asenne" ruudussa ja sitä Jyrkillä riittää. Zemiä jatkoon!

PS. Ei se asenne mitenkään fataalin huono tainnut olla ennen mälliäkään, joten
kaikki tuon tarkkaavaisuus- kortin esittäneet ovat aika lailla asian ytimessä.

Mopolla pienikin "haahuilu" päättyy suht samalla varmuudella laakista huonosti....
kuin naruneliössä katsomoon vilkuilu.
 
Tsemppiä Jyrkille.
Itse olen seurannut läheltä perheenjäsenen reilut 16 vuotta sitten tapahtuneen mp-onnettomuuden aiheuttamista vammoista toipumista. Kyllä se hurjaa taistelua on ollut, kun fysiikka pettää pitkäksi aikaa, jopa vuosiksi, loppuelämäksi. Onneksi nyt kaikki on taas kunnossa.

Onnettomuuksia sattuu, eikä se aina ole itsestä kiinni (meidän tapauksessa auto ajoi suoraan punaisia päin), joten ajellaan rauhassa ja nautitaan hienosta harrastuksesta.

Itse olen todennut tuon navista ennakoimisen erittäin hyväksi tavaksi, kun ajelen täysin uusia teitä. Eihän sitä siis tuijoteta kokoaikaa... esim turvallisten ohitusten suunnitteleminen helpottuu...
 
Back
Ylös