-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Kerro pettäneestä perästä ;-)
- Keskustelun aloittaja C-A-D
- Aloituspäivä
Täytyypä sanoa, että reissun fiilikset pikkasen laskee, kun esim. tuo perä hajoaa, ja Murphyn lain mukaan sopivaa osaa ei tietenkään ole lähiseudullakaan.
Meillä kun LT:n perä Itävallasta palatessa hajosi, niin aika lyhyellä matkalla se tapahtui. Mantorpissa pidimme taukoa, ja asioimme myös perälaukulla, ja jos silloin olisi edes stefa vuotanut, sen olisi kyllä ainakin haistanut, jokainen tietää, että kuuma hypoidiöljy todella tuoksahtaa. Takavannetta en tietenkään tutkinut, eihän tuollainen kuin perän rikkoontuminen käynyt mielenvieressäkään.
Tukholmassa perä sitten hajosi, joten vajaan 200 km aiemmin mitäään ei ollut havaittavissa, ainakaan kun ei osannut laakerivälyksiä tutkia. Ehkä 10-20 km ennen lopullista hajoamista aloin tuntemaan ensimmäiset oireet, jurinaa ja pientä värinää, mutta jossain vaiheessa vaimo puhui jo aiemminkin toisenpuolen takajalkatapissa tuntuvan värinää, jollaista hän ei ollut aiemmin tuntenut. Silloin arvelin sen ehkä johtuvan jostain resonanssikierrosluvusta, kun ajelimme aiempaa hitaammin, enkä pitänyt sitä minään vakavana, vaikka sitä kuullostelin, enkä vieläkään osaa sanoa, kumpaa se lopulta oli.
Sitten siitä stefan rikkoontumisesta: voihan se stefa vuotaa perän kuivaksikin, ja laakeri sen vuoksi hajoaa, mutta vaikka meillä oli koko pyörän perä, aivan takalaukun lukkoa myöten kuin peräöljyllä sumutettu, ja olin aivan varma, että perä on varmaan ihan kuiva, ja ettei sillä uskalla ajaa yhtään, oli siellä aukaistessa kuitenkin ainakin puolet öljystä jäljellä, eikä sen puolesta olisi ollut vielä mitään hätää.
Harmittaa, etten hoksannut säilyttää sitä rikkoontunutta laakeria ja stefaa, eihän ne paljon olisi tilaa vieneet. Jälkeenpäin olisi voinut niitä kaikessa rauhassa katella. Mutta minusta siinä oli ainakin pettänyt laakerin siderautojen niittaukset, ja kuulat pääsivät siirtymään vierekkäin, ja sitä myöten stefa tietenkin myös hajonnut. Eikä niissä laakerin kooleissa ainakaan mitään isompia "rotansyömiä" ollut, ainakaan niin että olisi jotain ahaa elämyksiä saanut. Mutta silloin harmitti senverran paljon, ettei aivan tarkkaa vaurioanalyysiä tullut tehtyä, todennäköisesti ainakin sisäkoolissa olisi jotain ollut havaittavissa tarkemmin tutkittaessa.
Meillä kun LT:n perä Itävallasta palatessa hajosi, niin aika lyhyellä matkalla se tapahtui. Mantorpissa pidimme taukoa, ja asioimme myös perälaukulla, ja jos silloin olisi edes stefa vuotanut, sen olisi kyllä ainakin haistanut, jokainen tietää, että kuuma hypoidiöljy todella tuoksahtaa. Takavannetta en tietenkään tutkinut, eihän tuollainen kuin perän rikkoontuminen käynyt mielenvieressäkään.
Tukholmassa perä sitten hajosi, joten vajaan 200 km aiemmin mitäään ei ollut havaittavissa, ainakaan kun ei osannut laakerivälyksiä tutkia. Ehkä 10-20 km ennen lopullista hajoamista aloin tuntemaan ensimmäiset oireet, jurinaa ja pientä värinää, mutta jossain vaiheessa vaimo puhui jo aiemminkin toisenpuolen takajalkatapissa tuntuvan värinää, jollaista hän ei ollut aiemmin tuntenut. Silloin arvelin sen ehkä johtuvan jostain resonanssikierrosluvusta, kun ajelimme aiempaa hitaammin, enkä pitänyt sitä minään vakavana, vaikka sitä kuullostelin, enkä vieläkään osaa sanoa, kumpaa se lopulta oli.
Sitten siitä stefan rikkoontumisesta: voihan se stefa vuotaa perän kuivaksikin, ja laakeri sen vuoksi hajoaa, mutta vaikka meillä oli koko pyörän perä, aivan takalaukun lukkoa myöten kuin peräöljyllä sumutettu, ja olin aivan varma, että perä on varmaan ihan kuiva, ja ettei sillä uskalla ajaa yhtään, oli siellä aukaistessa kuitenkin ainakin puolet öljystä jäljellä, eikä sen puolesta olisi ollut vielä mitään hätää.
Harmittaa, etten hoksannut säilyttää sitä rikkoontunutta laakeria ja stefaa, eihän ne paljon olisi tilaa vieneet. Jälkeenpäin olisi voinut niitä kaikessa rauhassa katella. Mutta minusta siinä oli ainakin pettänyt laakerin siderautojen niittaukset, ja kuulat pääsivät siirtymään vierekkäin, ja sitä myöten stefa tietenkin myös hajonnut. Eikä niissä laakerin kooleissa ainakaan mitään isompia "rotansyömiä" ollut, ainakaan niin että olisi jotain ahaa elämyksiä saanut. Mutta silloin harmitti senverran paljon, ettei aivan tarkkaa vaurioanalyysiä tullut tehtyä, todennäköisesti ainakin sisäkoolissa olisi jotain ollut havaittavissa tarkemmin tutkittaessa.
Just noin, tuo on aika tuttu tarina. Itse ryhdyin pitämään varalaakeria ja o-rengastiivistettä mukana samaan tapaan kuin otetaan sateenvarjo mukaan - sillä varmistetaan, että ei sitten sada.
Joillakin todellisilla perähysteerikoilla on koko uusi / peruskorjattu perämurikka kotona valmiiksi paketoituna ja vastaanottajan (eli oma nimi) valmiiksi päällekirjoitettuna. Sitten kun entinen pykii kesken reissun, niin soitto naapurille / velimiehelle / appiukolle, joka kirjoittaa vaan osoitteen päälle ja soittaa DHL:n hakemaan niin reissu pääsee jatkumaan hyvässä lykyssä jo seuraavana iltana, vaikka oltaisiin jossain Minskin ja Alma-Atan puolessa välissä...
terv. pozo
No nyt ymmärrän tämän "nopean" rikkoutumisen.
Tätähän siellä ei todellakaan saa tapahtua eli löysä kohta on muualla kuin laakeripinnoissa.
Tätä ongelmaa ei öljynvaihdon tihentämisellä eikä laadun tarkkailulla pysty pois sulkemaan.
Mikähän siderautojen päälle siellä käy? Kun en tuota rakennetta täysin tiedä.
Mitä nämä laakerit mahtavat maksaa? Pitääköhän hommata varastoon.
Tästä aiheesta on tarinoita varmaan eepokseksi asti...Mikähän siderautojen päälle siellä käy? Kun en tuota rakennetta täysin tiedä.
Mitä nämä laakerit mahtavat maksaa? Pitääköhän hommata varastoon.
Kuten aiemmin on todettu, on tuo sama perämurikka kehitetty alunperin aika paljon kevyempiin malleihin kuin LT. Sama kapine tempaistiin sitten LT:n kehitystystyössä hyllystä mutta sehän joutuu tietysti paljon kovemmalle rasitukselle pitkälle toistasataa kiloa painavammassa mopossa.
Sitten on myös esitetty spekulointeja jonkinlaisesta laakerinvalmistajan valmistus/materiaalivirheestä noissa 99-02 (tai 03) malleissa. Siiheen on paha mennä sanomaan mitään muuta kuin että ainakin laakerin valmistaja on muuttunut joko FAG:stä SKF:ään tai päinvastoin, en muista tarkkaan.
Jenkkimaahantuoja kokeili vuoden verran 17-kuulaista laakeria 19-kuulaisen tilalla varaosatoimituksissaan, mutta tuostakin on kuulemma luovuttu, kaikki ovat taas 19-kuulaisia.
Varaosa BMW-kaupasta maksaa muistaakseni jotain 65 euron huitteilla ja se O-rengastiiviste muutaman euron päälle.
Vaihtotyö ammattimieheltä vienee jotain 3 tuntia, kuvittelisin...
t. pozo
Minulle originaali laakeri ja stefa maksoivat muistaakseni 60-70 euroa yhteensä ja yllätysyllätys, kun ajattelin saada laakerin vielä halvemmalla laakeriliikkeestä, olisi siellä hinnaksi jäänyt supererikoisalennuksista huolimatta n. 150 euroa pelkälle laakerille, että joskus näinkin päin.
Ja kuten tuossa edellä totesin, minun rikkoontuneesta perälaakerista oli AINAKIN siderautojen niittaukset pettäneet suunnilleen neljännes kehän osalta, ja sideraudat olivat pullistuneet ulos. Sitä mikä sen taas oli aiheuttanut, jäi tutkimatta tarkemmin, esim. rikkontunut kuula voisi sen tehdä, mutta ei tullut lasketuksi edes kuulien lukumäärää, että olisiko sieltä puuttunut joku. Ainakaan kopanpohjalta ei löytynyt ainuttakaan isompaa metallinpalasta, joka voisi olla esim kuulan puolikas tms. Eli munako oli vai kana ennemmin. Itse tulin siihen johtopäätökseen että ko. laakeri on joko viallista erää tai alimitoitettu. Alimitoitukseen on hieman vaikea uskoa (vaikka hennon näköinen se laakeri on), koska itsekin joskus laakerointimitoituksia määrittäneenä minulla on käsitys että se on aivan peruskauraa koneenrakennuksessa, ja tuskin edes tilanpuute tai painonsäästösyyt alimitoitusta aiheuttaa.
No, näitä tulee pohdiskeltua, kun en todellakaan haluaisi toista kertaa moista kokemusta saada, ja ensi kesänä on tarkoituksena kierrellä Englanti, Irlanti ja Skotlanti.
Ennen luotin Bemariin kuin tuuman sinkkiin, mutta viime kesänä pieni epäuskonmato luikerteli korvien väliin, eikä meinaa osata sieltä ulos
Ja kuten tuossa edellä totesin, minun rikkoontuneesta perälaakerista oli AINAKIN siderautojen niittaukset pettäneet suunnilleen neljännes kehän osalta, ja sideraudat olivat pullistuneet ulos. Sitä mikä sen taas oli aiheuttanut, jäi tutkimatta tarkemmin, esim. rikkontunut kuula voisi sen tehdä, mutta ei tullut lasketuksi edes kuulien lukumäärää, että olisiko sieltä puuttunut joku. Ainakaan kopanpohjalta ei löytynyt ainuttakaan isompaa metallinpalasta, joka voisi olla esim kuulan puolikas tms. Eli munako oli vai kana ennemmin. Itse tulin siihen johtopäätökseen että ko. laakeri on joko viallista erää tai alimitoitettu. Alimitoitukseen on hieman vaikea uskoa (vaikka hennon näköinen se laakeri on), koska itsekin joskus laakerointimitoituksia määrittäneenä minulla on käsitys että se on aivan peruskauraa koneenrakennuksessa, ja tuskin edes tilanpuute tai painonsäästösyyt alimitoitusta aiheuttaa.
No, näitä tulee pohdiskeltua, kun en todellakaan haluaisi toista kertaa moista kokemusta saada, ja ensi kesänä on tarkoituksena kierrellä Englanti, Irlanti ja Skotlanti.
Ennen luotin Bemariin kuin tuuman sinkkiin, mutta viime kesänä pieni epäuskonmato luikerteli korvien väliin, eikä meinaa osata sieltä ulos
No, niinno..
Laakerivalmistajat antaa laakereille kestävyystodennäköisyyden 98% tai jotain. Siitä normali-ihminen laskee, että 2% on huonoja. Se pitää jotakuinkin paikkansa, eli 2% laakereista ei kestä täyttä elinaikaansa suunnittelukuormituksella. Onneksi suurin osa laakereista on kevyemmin kuormitetuja. Harmi vaan, että valmistusvaihtelun vuoksi osa laakereista ei kestä matalammallakaan kuormituksella, koska siellä on jotain likaa, materiaalivikaa, mittaheittoa, muuta. Lisäharmi, että suunnitteluperustana käytetty kuormitus on arvioitu ja kokemuksella tarkistettu, mutta ei kuitenkaan absoluuttioikea... Uusissa laakerointikonstruktioissa on aina potentiaalisena riskinä se, että osien vaihtelu ja kuormitusten vaihtelu aiheuttaa laakeroinnin ylikuormituksen joskus..
Mulla oli tämä yhdistelmä R1200GS:n perässä 2004-2005, jolloin periä (!!) särkyi erittäin nopeasti. Nykyinen R1200GS on kestänyt loistavasti jo moninkertaiset kilometrit. Seuraan tilannetta aktiivisesti, mutta luottamus on tällähetkellä hyvä.
FIN_GSer
Laakerivalmistajat antaa laakereille kestävyystodennäköisyyden 98% tai jotain. Siitä normali-ihminen laskee, että 2% on huonoja. Se pitää jotakuinkin paikkansa, eli 2% laakereista ei kestä täyttä elinaikaansa suunnittelukuormituksella. Onneksi suurin osa laakereista on kevyemmin kuormitetuja. Harmi vaan, että valmistusvaihtelun vuoksi osa laakereista ei kestä matalammallakaan kuormituksella, koska siellä on jotain likaa, materiaalivikaa, mittaheittoa, muuta. Lisäharmi, että suunnitteluperustana käytetty kuormitus on arvioitu ja kokemuksella tarkistettu, mutta ei kuitenkaan absoluuttioikea... Uusissa laakerointikonstruktioissa on aina potentiaalisena riskinä se, että osien vaihtelu ja kuormitusten vaihtelu aiheuttaa laakeroinnin ylikuormituksen joskus..
Mulla oli tämä yhdistelmä R1200GS:n perässä 2004-2005, jolloin periä (!!) särkyi erittäin nopeasti. Nykyinen R1200GS on kestänyt loistavasti jo moninkertaiset kilometrit. Seuraan tilannetta aktiivisesti, mutta luottamus on tällähetkellä hyvä.
FIN_GSer
Onni yksillä. En kuitenkaan taida jäädä odottelemaan...Ei oo tarttenu perää vaihella, muuta ku ölpät. on sentäs meetterissä 160000km. Ei muuta ku kovaa ajoo pojjaat! siitä ne tykkää. Nukuttaakin paremmin ku työntää reilun 1000 km päiväs.
Peränlakerin kestävyydestä ollaan varmaan montaa mieltä.
Minä kuulun siihen ryhmään joiden mielestä kyseinen himmeli pitäisi vaihtaa 50t välein.
Itsellä paukahti alle 54t kohdalla saksassa.
Sitä kokemusta en tahdo kokea uudelleen kun moottoritienopeudessa alkaa perä heittelehtimään ja on kaista + liittymä pientareen välissä. Eipä ehtinyt peiliin vilkaisemaan onko joku tulossa takaa, piti alkaa painaa hillittimiä ja yrittää pujotella "turvallisesti" pientareelle.
Vanha kärjenniemeläinen sanalasku sanoo "jos sulla on BMW LT vaihda peränlaakeri 50 t välein"
Minä kuulun siihen ryhmään joiden mielestä kyseinen himmeli pitäisi vaihtaa 50t välein.
Itsellä paukahti alle 54t kohdalla saksassa.
Sitä kokemusta en tahdo kokea uudelleen kun moottoritienopeudessa alkaa perä heittelehtimään ja on kaista + liittymä pientareen välissä. Eipä ehtinyt peiliin vilkaisemaan onko joku tulossa takaa, piti alkaa painaa hillittimiä ja yrittää pujotella "turvallisesti" pientareelle.
Vanha kärjenniemeläinen sanalasku sanoo "jos sulla on BMW LT vaihda peränlaakeri 50 t välein"
on perää tai ei, mutta väittäisin monoperän olevan rakenteeltaan hieman heikomman joiltakin kohdin kun verrataan kaksiaisaiseen perään. olisko just nuo tiivisteet ja laakeritkin vääntövoimien vuoksi joutumassa kovemmille monoperissä? tekisi mieli sanoa, että 2 -1 on 1 eli 50% heikompi olisi monoperä noin teoriassa, vaikka onhan se yksi toki vankempi, mutta silti vääntyilee aavistuksen helpommin.
toisaalta kumihuulin suojatut pyöränlaakeritkin tahtovat olla kulutustavaraa ainakin japsipyörissä, joissakin on menneet vaihtoon jo vähän päälle 40 tkm ja aika tavallisesti jossain 50 - 60 tkm kohdilla. ensinnäkin se kumihuuli kuluu ja alkaa päästää reunoilta pölyä laakeripesään ja lopulta se hieno hiekkapöly syö kuulalaakerit.
toista se oli ennen, oli kunnollinen metallikuppi tiivisteineen laakeripesän suojana, se ei kulunut eikä päästänyt pölyäkään pesään juurikaan ja pyöränlaakerit kestivät helposti 200 000 km, näin ainakin vanhoissa 70-80-lukujen vaihteen kiwasioissa.
niissä keppiversioissa oli ja on yhä toki stereoperä ja en ole kuullut perän koskaan pettäneen. kardaaniakselin olen kuullut möhkössä ainakin kerran pettäneen kun oli kiihdyttänyt kovaa nimismiehenkiharoissa tietyöalueella.
meni vähän offtopicatiksi, mutta bemuista en tiedä paljoa, niin sen takia tämmönen höpiö.
toisaalta kumihuulin suojatut pyöränlaakeritkin tahtovat olla kulutustavaraa ainakin japsipyörissä, joissakin on menneet vaihtoon jo vähän päälle 40 tkm ja aika tavallisesti jossain 50 - 60 tkm kohdilla. ensinnäkin se kumihuuli kuluu ja alkaa päästää reunoilta pölyä laakeripesään ja lopulta se hieno hiekkapöly syö kuulalaakerit.
toista se oli ennen, oli kunnollinen metallikuppi tiivisteineen laakeripesän suojana, se ei kulunut eikä päästänyt pölyäkään pesään juurikaan ja pyöränlaakerit kestivät helposti 200 000 km, näin ainakin vanhoissa 70-80-lukujen vaihteen kiwasioissa.
niissä keppiversioissa oli ja on yhä toki stereoperä ja en ole kuullut perän koskaan pettäneen. kardaaniakselin olen kuullut möhkössä ainakin kerran pettäneen kun oli kiihdyttänyt kovaa nimismiehenkiharoissa tietyöalueella.
meni vähän offtopicatiksi, mutta bemuista en tiedä paljoa, niin sen takia tämmönen höpiö.
Eikö asiasta yhtään aikaisemmin varoitellut?
Meinaan asiasta mitään tiedä, mutta mitä kokemusta on yhdestä laakeririkosta niin se kyllä taisi viestitellä asiasta liki 1500 km enen kuin aloimme uskoa jotta kyllä siellä laakeri tekee loppuaan.
Se mitään varotellu!! Eilen pikku lenkillä alko mopo "jurraamaan"!! Siinä sitten koitteleen laatikkoa ajon tiimellyksessä ja se onneks tuntu normaalilta! Sitten kipinkapin kotiin ja takarengasta pyöritteleen... Se ei sitten normaalilta tuntunutkaan. Eikä kyllä kuulostanutkaan!! Ei muuta kun mopo keskijalalle ja rengas pois. Perä halki (on muuten 7mm kololla kuusiokoloruuvit niksmanni sinne laittanut, onneks löyty töistä) ja limppu käteen... Nyt menossa pesukoneeseen ja jostain uudet laakerit, niin pääsee viikonloppuna ajoon! Niin siis -02 1150 GS ja 49458 km rullattu.
Tutkippa nyt perusteellisesti, mitä siellä on tapahtunut. Jos se iso laakeri ei ole aivan ruuppuna, siitä ehkä löytyy vielä vaurion syy ja lähtöpaikka. Niin minun LT:ssä ehti tulla viitisentuhatta kilometrejä enemmän .
Jos tuon vaurion tapahtua pitää, niin tapahtukoon sitten juuri "kotiportilla", eikä jossain moalimalla.
Jos tuon vaurion tapahtua pitää, niin tapahtukoon sitten juuri "kotiportilla", eikä jossain moalimalla.
Joo, tarkoitus tutkia se! Ja nimen omeen multa meni se iso laakeri! Kun taas viime kesänä kaverin (-99 LT tai RT) pyörästä meni se pikkulaakeri! Rapiat 48 tkm ajettu! Ja silloin kun menee se pikkulaakeri, niin siinä tapauksessa tulee öljyt pihalle! Mutta selvitellään...
No niin, tarkistuksia asiantuntijoiden kanssa tehty! Eli vaikkakin iso laakeri aiheutti sen metelin, niin pikkulaakeri on kuitenkin se syyllinen! Isossa laakerissa selvät kulumisurat sekä sisä- että ulkokoolingissa. Ja molemmissa urat sivussa keskilinjasta! Myös osat kuulista vaurioituneet.
Isolaakeri on urakuulalaakeri ja pikkulaakeri taas kartiorullalaakeri.
Eli pikkulaakeriin on tullut välystä jolloin kuormitus isolle laakerille on käynyt liian suureksi!
Perä laitetaan nyt kasaan uusilla osilla, mutta vanhalla shimmilevyllä. Ja toivotaan, että välykset on OK! Raportoidaan myöhemmin lisää…
Laakerien numerot on iso 61917.C3, pikku 30205 J2/Q ja stefa 85/110/10
Isolaakeri on urakuulalaakeri ja pikkulaakeri taas kartiorullalaakeri.
Eli pikkulaakeriin on tullut välystä jolloin kuormitus isolle laakerille on käynyt liian suureksi!
Perä laitetaan nyt kasaan uusilla osilla, mutta vanhalla shimmilevyllä. Ja toivotaan, että välykset on OK! Raportoidaan myöhemmin lisää…
Laakerien numerot on iso 61917.C3, pikku 30205 J2/Q ja stefa 85/110/10