Nyt tulee aito tunteiden sinfonia:
Kava10 oli duunissa.
Juniori tuli armeijasta kuin tuuli kotiin, kun se tiesi, että pihalla on kava6 odottamassa. Sen ikioma pärrä.
Se soitti HETI faijalle, että nyt pitäis päästä ajeleen.
Faija rauhoitteli: Huomenna, huomenna.
Kun kotiin tulin, taas sama: eikun nyt.
Faija sanoi: Ei nyt, vasta huomenna. Ota iisisti.
Huomenna mennään, ajellaan koko päivä.
On iloista nähdä, kun oma pikku kava6 lähtee ajeleen.
Moottoripyöräilyssä on se intohimo tärkeintä. Se aito rakkaus, joka voittaa nussimisenkin. Se mahtava tunne, mitä mp antaa, se oivallus, että Sulla on sellainen lemmikki, joka välillä Sut pettää, mutta antaa korjata.
Meijän kavat on surullisia tossa etupihalla.
Ne haluu lähtee ajeleen.
Nuoret pojat haluu, ne haluu heti lähteä.
Ja välillä ihan äärirajoilla kokea.
Olkoonkin hiekkaa tiellä, olkoonkin jääriitettä paikoissa, missä ei niitä uskoiskaan olevan. Olkoonkin, että sivutieltä tulee joku eteen. Olkoonkin, että autoilijat eivät ole tottuneet pieniin pilkkuihin, jotka tulee, ja tulee lujaa.
Nyt, kun ajokausi alkaa, en yhtään ruumista halua nähdä.
Muistakaa nuoret, muistakaa vanhemmatkin. Kava10, 23 vuoden kokemuksella sanoo: ÄLKÄÄ PETTÄKÖ ITSEÄNNE.
Älkää ajako niin, että henki menee, älkää ajako maantieliikenteessä riskirajoilla, hallitkaa pyöränne, mutta tuntekaa myös se pyörän ihanuus.
Ei muuta kuin upeita kilometrejä, hyviä hetkiä, upean, koko elämän hallitsevan harrastuksen parissa!
Kun kerran saa, haluu aina. Sellainen se prätkä on.