Kauanko meni, että uskalsit ottaa kyytiläisen?

[alehto]

Uuden katupyörän kotiin ajettuani (~2km ajon jälkeen). Vähän kyllä jännitti. Tätä ennen olin ajanut vain Yamaha DT:llä pikkunassina ilman kyytiläisiä.

Hyvin on kuitenkin kyyditykset menny. Paikoiltaan vahingossa kerran nurin kaks päällä - vauhdissa ei koskaan. Tyttökaveri nauttii tänä päivänä sekä kyydissä olemisesta, että omalla pyörällä ajelusta.

 

[Koris]

Tekis kovasti mieli ottaa   tytär tai mies kokeeksi kyytiin, mutta en tiedä joko uskallan.

Itse aikoinaan päätin 5000 km:n ajokokemuksen olevan minimivaatimuksen kyyditettävän mukaan otolle.

Vähän samalla idealla kuin tandemlaskuvarjohyppy: eihän sitä noviisia oteta mukaan ekan tai tokan oman hypyn jälkeen, vaan vasta sitten, kun itse osataan riittävästi.

Tai sitä mietin, että muuttuuko ajaminen hankalammaksi kun tulee painoa taakse.

Muuttuu se, mutta vain periaatteessa.

Käytännössä keulimiset jäävät vähemmälle (vaikka painoa onkin enemmän takana  

), "keskisormipystyssä" kouluttamiset unohtuvat ja muukin turha kiire poistuu. Kyseessähän ei ole enää vain sinä, vaan myös elämäsi kallein.

 

[Jarozlaw69]

Pieni, mutta mun mielestä tärkeä asia on se, että sopikaa heti alussa yhteiset merkit erilaisille asioille. Esim. miten takamatkustaja ilmoittaa kuskille, että on valmis liikkeellelähtöön tai nyt olis tarve vähän himmata.

Meillä emon kanssa ainakin toimii hiton hyvin.

Hyvät ohjeet on kans tärkeetä antaa ekaa kertaa kyytiin tulevalle. Jalat koko ajan tapeilla, ei kerpele kurkistella eikä heiluta puolelta toiselle. On vaan kuin ei oliskaan, niin hyvä tulee.

Ei sitten revitellä, ettei pyörän päällä oleva paino kevene äkillisesti

ja sen jälkeen käy näin --->

Ja jos revitteletkin, niin sovi siitäkin jokin merkki, että kohta mennään

 

[Oka]

Ja yksi hyvä vinkki matkustajalle on, että jos sitä peräpeiliä täytyy verrytellä, siirrellä tms., niin tekee sen sitten kun on se 50+ km/h vauhtia. Vauhdissa pyörästä ei paljon huomaa tuota hanttarin liikehdintää, toisin kuin silloin kun valoissa juuri vihreiden vaihtuessa kyytiläinen päättää hieroa ajoasentoa puolelta toiselle juuri kun kuski on nostanut jalan maasta...

 

[Petsku73]

Vielä en ole ottanut kyytiläistä. Noin 2kk ollut kortti.
Syynä on hyvä käyttää sitä, kun ei ole matkustajan penkkiä, eikä tappeja kiinni pyörässä. Ja näyttää siltä ettei kerkiäkkään tulla, kun joutuu luopumaan pyörästä.

 

[Aarra]

Luulin ajavani koko ensimmäisen kesän yksin. Parin kuukauden jälkeen tuli kuitenkin ensimmäinen kyytiläinen. Onneksi sopivasti eri painoisia lapsia/aikuisia. Ensin kyytiin 30 kiloinen, sitten 50 kiloinen, sitten 70 kiloinen ja viimeksi 90 kiloinen.
Viimeisin vaikuttaa jo ajamiseen (samoin vaikuttaisi 70 kg jos ei heti alusta olisi osannut olla oikein), erityisesti kaupungissa, missä usein pysähdyttävä. Mutkatiellä mukavasti takana matkustava ei vaikuta oikeastaan muuta kuin, että kun kaksi täyskasvuista aikuista (90 + 90kg) niin jouset varsin pohjassa,
Kuskin tehtävä opettaa takapenkkiläinen tavoille. Jos kuskilla vielä itsellä hakusessa, niin miten voi opettaa? Suosittelen kypäräpuhelimia, jolloin kuski voi tarksitaa jos takapenkkiläistä kylmää tai pelottaa tai haluaa lisää kanttausta kurviin. Voi myös kysyä, että yrititkö pystyyn tai sanoa, että kallistit hyvin.

 

[sportster2]

3600 kilometriä ajelin parin kuukauden aikana, sen jälkeen on useampaankin otteeseen ollut (sama) kyytiläinen matkassa mukana.Ensimmäiset ajelut rauhallista 40 km/h kaupunkinopeutta ja siitä sitten 70 km/h ja 100 km/h rajoitusalueille kun hommaan alkoi tottua.

Keskusta-ajelussa kun usein joutuu pysähtymään valoihin ja jonoihin, tuo sportsteri tahtoo hiljaa liruttaessa (2-3m/h) kaksi päällä olla hieman epävakaa, etenkin käännöksissä, eli mielellään pyrkii ennakoimaan turhat pysähtelyt/hidastelut pois. Matka-ajo maantiellä sujuu mainiosti, jouset tietty pohjaa aika helposti kamojen ja 2 ihmisen kanssa. Kulutusta ei vielä ole ehtinyt vertaamaan kaksi vs yksi päällä, seuraavaksi tankatessa tullee sekin ero selville.

 

[Muukka]

Voisit tietysti viedä jonkun kokeneemman ensin pikku lenkille. Vasta sitten alkaa harjottaa pesueen kyyditsemistä. Varmasti joku foorumilaisista voisi lainata

ensikyydityksiin.

 

[entelodontti]

Sille kyytiläiselle kannattaa opettaa myös se kuinka kyytiin ja kyydistä noustaan ja vasta luvan jälkeen. Mulla meinas systeri kaataa ukon ja mopon kun käytti kuskia ja sissybaria kahvoina joita voi repiä itsensä kyytiin. Ja tietysti just silloin kun katoin toiseen suutaan ja juttelin kaverin kanssa..

 

[Hanski940]

Mites toi kyydittävän kiinnipito?

Kädet ristissä kuskin ympäri?
Persuksen takaa jostain?
Ei ainakaan siitä rodeoremmistä, jos on satulan päällä?

 

[Rooroo]

Mites toi kyydittävän kiinnipito?

Kädet ristissä kuskin ympäri?
Persuksen takaa jostain?
Ei ainakaan siitä rodeoremmistä, jos on satulan päällä?  

Riippuu niin pyörästä.

Matkasohvan ollessa kyseessä voi roikkua miltei mitenpäin vaan siellä.

Nakun kyydissä pysyy, kun pitää vyötäisiltä kiinni ja nojaa tankkiin jarrutuksissa.

Kyykyn ritzillä pitääkin sitten nojata tankkiin koko ajan ja toisella kädellä yrittää roikkua kuskissa kiinni kiihdytykissä.

 

[Pupujussi]

Itse otin emännän kyytiin parin sadan kilometrin jälkeen

Hengissä ollaan edelleen. Jälkikäteen vajaan parin tuhannen jälkeen, kun ajoa on tullut yksin ja kimpassa, voi todeta ainakin että ajaminen on kaverin kanssa mukavempaa etenkin motarilla. Tuntuu, että kovissa nopeuksissa ei pieni tuuli haittaa läheskään yhtä paljon kaverin kanssa kuin yksin.

Toki kaveri voi hankaloittaa ajoa tekemällä juuri sitä, mitä täällä on kielletty tekemästä - kurkkia ja heilua takapenkillä. Etenkin kovasta vauhdista kun hiljentää valoihin ja toinen rupeaa parantelemaan asentoa, on osittain vaikeampi pystyä pitämään pyörä pystyssä mateluvauhdilla.

Mutta kaksin aina kauniampi

 

[Pupujussi]

Mites toi kyydittävän kiinnipito?

Kädet ristissä kuskin ympäri?
Persuksen takaa jostain?
Ei ainakaan siitä rodeoremmistä, jos on satulan päällä?  

Itse ainakin sanon, että kiinni ympäriltä. Kun sitten jarruttaa, toinen melkein automaattisesti työntää tankista vastaan ettei tule selkään. Jos kaveri pitäisi kiinni persuksista niin voi olla kohtuu turvaton olo varsinkin jos vääntää kahvasta vähänkin enemmän

Ja onhan se itselläkin paree fiilis kun tietää että kaverikin on vielä kyydissä

 

[Kikka6]

Enpä ole tähän päivään mennessä uskaltanut ottaa. Mielessä on käynyt että pitäisikö opetella sekin taito mutta kun kultsulla on oma mopo niin ketäpä sitä edes tarvitsis kyysätä?  

 

[Eroz]

Viikko siinä meni niin aloin kyyditsemään. Kaikki mahdolliset tutut ja kaverit vaan kyytiin, näppärästi meni aina kunhan osasi kouluttaa kyytiläisen. Tulipa kerran sankarimaisesti takaa-ajettua karkuun juoksevaa lompakkovarastakin satunnainen lyyli takapenkillä (kiinni jäi

) mutta oli jo toinen vuosi menossa.

Ohjeina aina ollut kyytiläisestä riippumatta, että kuskista kiinni. Muutoin on turhan haastavaa ajelua, kun painopiste siirtyy. Melkeinpä ne kyytiläiset, jotka eniten pelkäävät, ovat helpoimpia, kun eivät uskalla kurkkia sivuille vaan pitävät tiukasti kiinni.

Nykyisessä pyörässä vaan ei sovi takajalkatapit slipareiden kanssa... Joskus harmittaa.

 

[mtkoskin]

Otsikon kysymykseen vastaus: max. 3h

 

[-JJ]

Parisen viikkoa varmaan meni. Pakko oli heti kaveripiiriin tartuttaa pyöräkuumetta. Ja onnistuihan se.

 

[raisio.offroad]

Yksin ajaminen on hauskempaa, mutta kulkeehan noi kivasti kaksikin päällä. Kaikki vaan ei ole aina itsestään selvää, jos on kaksi ajattelevaa olentoa saman mopon päällä. Eikä se helppoa ole mennä toisen kyytiin ja tyytyä katsomaan kun viedään.

 

[turre74]

Viime kesän ajelin keskenäni ( noin 4000km).
Tänä kesänä on tyttöystävä ollu jo kyydissä yli 1000km ja hyvin on menny...
Mun pyörällä (zzr1100) ei kyydissä olija tunnu missään n. 50kg nainen, ajo-ominaisuudet ei juurikaan muutu ja meno on aivan yhtä miellyttävää kuin yksinään...

 

[sähköorava]

Oikea taktiikka kokemattoman kyytiläisen ollessa kyseessä on se, että heti ensimetreillä siltä säikytetään kurat housuihin ja se istuukin sitten loppumatkan kiltisti paskanjäykkänä tattina siellä takapenkillä. Eipähän hanaa vastaan kurveissa, näitä hankaliakin kun on kyydissä joskus ollut.

Tänä kesänä ei ole tarvinnut ajaa kaksipäällä kuin kerran, vietiin mun sössöärrä huoltoon uusia kettinkejä ja etukumea vastaanottamaan, ja ajettiin siitä sitten eukon kanssa sen GS500:lla töihin. Vittu että tuntu huteralta hypätä sössön stongasta pikkusuitsan päälle ja vielä ottaa kyytiläinen.

Mulla on kyllä ollu aina varaa antaa ainakin jotain omasta kaapistani takiksi ja housuiksi kun olen "arvotavaraa" kyytiin ottanut. Toisten hengellä ei viitti kuitenkaan tarpeettomuuksiin asti pelleillä. Ja kannattaa kuskin ennen matkaanlähtöä sopia joku "koodikieli" matkustajalle. Rupattelu kun ei oikein onnistu, ja varsinkin ohituksiin lähtiessä on ihan hyvä varoittaa matkustajaa. Sitä kun ei itse aina huomaakaan miten se pyörä kiihtyy kun on niin hyvin kiinni siinä värkissään. Matkustaja eioo. Itse olen aina napauttanut ennen ohitusta sormille, että tietää pitää kiinni.

Joka tapauksessa viisainta on ottaa kyytiläinen vasta, kun se oman pyörän hallinta yksin ajaessa tuntuu oikeasti varmalta. Liikkeessä se kyytiläinen ei välttämättä tunnu niin pahalta, mutta paikallaan ja varsinkin pysähtyessä vaatii omat otteensa. Riippuen toki pyörästä. Ei sitä silti liikaa kannata pelätä. Ajamalla oppii ajamaan.