Käsimerkit kyyditettävälle

[jlik]

Taas ajoittelijan kysymys. Kuukaus on nyt tullu reenattua mopolla ajamista ja tarkoitus olis ottaa yks ystävä tarakkaharakaksi vielä tän syksyn aikana (hän on tuota kyytiä kyselly). Kyseessä ei oo vaimo vaan meidän yhteinen (naispuolinen) ystävä, jolla on jonkin verran kokemusta nuoruuden ajalta rätkällä ajamisesta ja tarakkaharakkana olemisesta joten ihan aloittelija ei oo kyseessä. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan oo kyydittänyt ketään. Tarkoitus olis aloittaa ekaks reenit parkkiksella (hidasajo, jarrutukset, väistöt jne). Tietenkin aivan rauhallisesti. Yritin katella foorumista millaisia käsimerkkejä porukka oikein käyttää kun haluaa viestittää kyyditettävälle jotakin. Tuon reiteen taputtamisen löysin jostakin mutta mitä muita merkkejä oikein ootte käyttäneet ja missä tilanteissa?

Ja jotta keskustelu ei taas karkaa lapasista, vaimo on tietoinen kaikesta tästä. Sen voin kyllä todeta, että ihan hyvännäköinen runko tällä ystävällä on (varsinkin ajopuku päällä) kun hän harrastaa maratonia (tosin ei rätkäpuvun kans) . Hänen painoa en oo kyselly (siis alustan säätämistä varten). Toki saahan sitä läppääkin heittää mutta ihan vakavalla mielellä taas kirjoittelen.

 

[TunturiTT]

Mitä sen kuskin pitäisi kyytiläiselle viestittää?

 

[jlik]

Mitä sen kuskin pitäisi kyytiläiselle viestittää?

Eikös tuota jalkaan taputusta käytetä esim. jos tulee tiukka paikka eteen ja pitää tehdä väistö tai jarrutus? Eri asia on ehtiikö tehdä sitten mitään. Tietenkin on sovittava kyytiläisen kanssa että mitä se tarkoittaa. Haluaisin kommentteja millaisia merkkejä porukka oikein käyttää ja mihin tarkoitukseen. Voihan se kai olla niin ettei sitten ole mitään tarvetta millekään merkeille ja pitää mykkäkoulua (jos ei oo kypäräluureja).

 

[nipo]

Tässä taidetaan nyt olla tekemässä ongelmaa asiasta missä ei ole ongelmaa... Ei muuta kuin

Jos kuskille tulee tiukka paikka, niin ei kai se nyt sentään siinä ala kyytiläistä taputtelemaan

 

[Tomba750]

Ite taputtelen jalkaan varotukseksi, jos lähetään ärhäkämmin esim ohittamaan. Muuten ajellaan sen verran lepposasti, että pitäis pysyä kyydissä ilman varoituksia

 

[jlik]

Tässä taidetaan nyt olla tekemässä ongelmaa asiasta missä ei ole ongelmaa... Ei muuta kuin

Jos kuskille tulee tiukka paikka, niin ei kai se nyt sentään siinä ala kyytiläistä taputtelemaan

Ei ollu tarkoitus tehä mitään ongelmaa. Joo, näin on tarkoitus aloittaa

 

[Bone]

.... saahan sitä läppääkin heittää mutta ihan vakavalla mielellä taas kirjoittelen.

Kakspäällä kakspyäräsellä on kyllä siinä mielessä sukua pystyvalssille ja vaakamambolle, että
se sujuu kuin tanssi kenen kanssa sujuu.... tai sitten on kyse vaan "kuolleen massan kyydittämisestä".

Jos ne askelmerkit ei jo heti pihasta lähdettäessä tunnu olevan kohdillaan (sen muuten huomaa heti),
niin sitten on vaan parempi harjoitella "kuolleen massan kuskaamista".

Niin tai näin.... parketilla tai pyörällä.... Mies tai kuski vie, ihan sama vikiseekö toinen vai ei.

Ihan pihalla?

Elikäpä... kyyditettävä on joko oikeassa paikassa, oikealla tavalla ja "efortilla" kuskia myötäilevä tai
avustava tekijä.....

Tai sitten, jos tuohon ei ole edellytyksiä.... pyrkii jöpöttämään mahdollisimman stabiilina.

Jälkimmäinen lienee se turvallisin tapa "nuuhkia" asiaa alkuunsa.... ja hieman pitemmällekin.
Tuo ensimmäinen tapa vaatii kohtalaisen aktiivista otetta ja asennetta kyytiläiseltä,
kohtalaista yleiskokemusta ja joka tapauksessa.... harmoonista "kolmiodraamaa"
pyörän-kuskin-kyytiläisen kesken.

Ei viittomakielen kurssista varmaan haittaakaan ole, mutta ainakin "kuolleen massan" kyseessä ollen.....
Joku sovittu merkki siitä, että nyt vaihdetaan "rytmiä".... oli se sitten ohitustilanne, hieman reippaampi
meno... tai sen rauhallisemmaksi muuttaminen.

Noilla varmaan pärjää käytännössä hyvin ja pitkälle.

Tietty.... "Intterfuuni" tms. on ihan kätevä ja turvallinen.... jos on kovin.... "levottomat kädet"

 

[shyhander]

Ite taputtelen jalkaan varotukseksi, jos lähetään ärhäkämmin esim ohittamaan. Muuten ajellaan sen verran lepposasti, että pitäis pysyä kyydissä ilman varoituksia

Samaa oon käyttäny. Kuitenkin kun rivakasti avataan ohitukseen jostain kahdeksastakympistä nousee nopeus sen verran nopeesti koviin lukemiin. Jos on makeita mutkia niin varoittelen niistäkin.

 

[luukas]

Itse olen pyytänyt seuraamaan ajotapaani ja käsiäni eli elämään mukana. Ohitukset ylensä rivakasti, eli kun vilkku päälle edessä olevan auton takana, niin kiihdytys tulossa, risteys edessä ja käsi valmiina jarrulle niin varautuu itse yhtä lailla mahdolliseen äkkijarrutukseen ( siis varautuminen kolmion takaa eteen tulevaan jne. )
Kerran selkeä napautus reiteen niin, pysähtyminen kun mahdollista sopivassa kohtaa. Kolme selkeää niin hätä, esim kramppi jalassa tyyliin.
Muutoin sitten käsillä viestintää maisemien yms suhteen jos on tarpeen...

 

[R1ivattu]

Alkuun olin vähän samoilla linjoilla että tässä tehdään pienestä asiasta iso. Mutta kun aloin tarkemmin asiaa tuumimaan, niin huolimatta autocomista, seuraavanlaista sanatonta viestintää meillä on käytössä motoilurutiineissa, takana aikasta monta tuhatta kilometriä:

- Ennen kyytiin nousua kosken kuskia olkapäähän, ja kuski nyökkää kun voi nousta kyytiin
- Taputan olkapäähän kun olen kyydissä ja matka voi alkaa
- Ennen poistumista sama homma, eli kosken kuskia olkapäähän, ja nyökkäyksen jälkeen kiipeän kyydistä
- Taukoa varten taputtelen kuskia jalkaan, ja saatanpa näyttää käsillä "aikalisää" jos ei muuten ymmärrä.

- Ajossa pidän normaalisti kuskia lanteilta kiinni, tai kahvavyöstä. Jos näen jotain kivaa, kosken kädellä kuskin sen puolen olkavarteen ja sitten mahdollisesti osoitan katsottavaa kohdetta.

Ajossa pidän itseni omatoimisesti kartalla ajon tapahtumista ja liikenteen lukemisesta, joten en tarvitse varoituksia ohituksista, kiihdytyksistä, mutkista. Nämä huomaa ajolinjoista, vaihteiden vaihdoista ja ihan vain tietä katsomalla. Toki vaatii opettelua, ja keskittymistä ajoon kuin jos ajaisi itse.

...Ja niin. Kuskilla on ollut tapana taputtaa minua toruvasti jalkaan jos jään kiinni parvella pilkkimisestä

 

[Bone]

-lähdettäessä kyytiläinen taputtaa olkapäälle että on asettunut hyvin ja kaikki ok, voi panna hanaa

-ajettaessa voi normaalisti kättä ojentamalla etusormi ojennettua näyttää kiinnostavan kohteen; esim vaaleapunainen kesämökki

- ajossa kyytiläinen taputtaa kuskin reidelle, jos asiaa..esim pissahätä. Tällöin tilanteen sen salliessa hiljennetään vauhtia ja avataan visiirit jotta kuulee kyytiläisen asian (tätä rajoittaa hieman, jos kuski täyttää korvat aina ajon alkaessa polyuretaanivaahdolla, ettei kuullu minkäänlaista suhinaa,pihinää tai muunlaista pörinää). Muutoin pysähdytään esim bussipysäkille asian selvittämiseksi.

- muuta viestintää ei minun kokemuksieni mukaan tarvitse....radiopuheyhteys kyytiläiseen omasta puolestani on itse Saatanan keksintö....

Tuota......tai no, antaa olla.
Nakkavat muuten tämänkin ketjun paskikseen ennen lounasaikaa

 

[WKurki]

Kun alkuopastus on tehty, niin ei oo ajamisen aikana tullut tarvetta viestittää mitään kyydissäolemiseen liittyvää juttua.

Perusasiat varmaan jossain muussa ketjussa käyty läpi, mutta ainakin nämä on tullut painotettua kyyditettävälle:

- Kun nousee kyytiin, niin tekee sen reippaasti, eikä potki oikealla ajokengällään takapenkkiä, takalaukkua tms. Eli vasen ajokenkä jalkatapille ote kuskia vaikka hartioista ja nousee kyytiin ja that's it. Kyydissä istutaan jalat tapeilla, kunnes sitten pysähdyspaikassa annetaan lupa nousta pois. Sama juttu tietty kyytiin noustessakin, itse annan luvan, milloin voi tulla, kun olen itse pyörän kanssa stabiilisti ja valmiina lähtemään. Kyydissä istutaan suht rauhallisesti, ei käydä venkuloimaan ja vääntelehtimään. Välillä käy kauhea heilunta, kun kyyditettävä tehnyt jotain hanskojen säätämistä liikennevaloissa jne.

- Ja sittenhän se vain on istumista ja kuskin myötäilyä ja sopivassa määrin liikennetilanteiden tarkkailua jne.. Riippuu sitten tien mutkaisuudesta ja kaikesta muusta, että tarviiko matkustajan olla kuinka aktiivisena siellä kyydissä. Matkustajan asento ja ote varmaan riippuu aika paljon, onko kyse jostain äärimmäisestä kyykkypyörästä vai sitten jostain käsinojilla varustetusta matkapyörästä. Mutta parempi suht tiiviisti yhdessä kuin kaukana kuskin takana.

- Maisemia oon aina kehottanut katselemaan, mutta olemaan hereillä, kun liikenteessä voi tulla äkkinäisiä juttujakin... Oon myös kehottanut morjestamaan kaikkia kaks päällä ajavia yhteisesti, mutta ei oo tainnut oppi mennä perille vielä... Koulutus jatkuu...

Itse en viestitä matkustajalle muuta kuin osoitan sormella jotain katsottavaa jossain suunnassa, niin voi ainakin kahvitauolla kysyä sitten "näitkö ne lampaat siellä niityllä" jne.

 

[Kipa]

Vaimon kanssa on ajeltu pitkiäkin matkoja "ilman mitään käsimerkkejä" (voi olla että asiaan vaikutta 26 vuotta naimisissa jossa jo näkemättä aistii mielialat) joskus jopa yli 800 km päivässä.
Kerran kyllä olisi ollut käsimerkki tarpeen kun olin murtanut kylkiluuni viikko takaperin ja vaimolla kun on tapana välillä taputella tarakalla ihan muuten vaan, mutta kun juuri tuonne kainalon alle taputteli niin siinä olisi pitänyt joku merkki sitten keksiä, mutta ei tullut mieleen muuta kuin purra hammasta

 

[jlik]

Kakspäällä kakspyäräsellä on kyllä siinä mielessä sukua pystyvalssille ja vaakamambolle, että
se sujuu kuin tanssi kenen kanssa sujuu.... tai sitten on kyse vaan "kuolleen massan kyydittämisestä".

Jos ne askelmerkit ei jo heti pihasta lähdettäessä tunnu olevan kohdillaan (sen muuten huomaa heti),
niin sitten on vaan parempi harjoitella "kuolleen massan kuskaamista".

Niin tai näin.... parketilla tai pyörällä.... Mies tai kuski vie, ihan sama vikiseekö toinen vai ei.

Ihan pihalla?

Elikäpä... kyyditettävä on joko oikeassa paikassa, oikealla tavalla ja "efortilla" kuskia myötäilevä tai
avustava tekijä.....

Tai sitten, jos tuohon ei ole edellytyksiä.... pyrkii jöpöttämään mahdollisimman stabiilina.

Jälkimmäinen lienee se turvallisin tapa "nuuhkia" asiaa alkuunsa.... ja hieman pitemmällekin.
Tuo ensimmäinen tapa vaatii kohtalaisen aktiivista otetta ja asennetta kyytiläiseltä,
kohtalaista yleiskokemusta ja joka tapauksessa.... harmoonista "kolmiodraamaa"
pyörän-kuskin-kyytiläisen kesken.

Ei viittomakielen kurssista varmaan haittaakaan ole, mutta ainakin "kuolleen massan" kyseessä ollen.....
Joku sovittu merkki siitä, että nyt vaihdetaan "rytmiä".... oli se sitten ohitustilanne, hieman reippaampi
meno... tai sen rauhallisemmaksi muuttaminen.

Noilla varmaan pärjää käytännössä hyvin ja pitkälle.

Tietty.... "Intterfuuni" tms. on ihan kätevä ja turvallinen.... jos on kovin.... "levottomat kädet"

Kiitoksia Bone, oli aivan ihanaa lukea näitä sun tekstejä ja en tosiaankaan ollut pihalla tuon ekan osuuden jälkeen. Oli todella hyvä vertaus noihin parkettilattioihin. Aika sitten näyttää kuinka hyvin sujuu ystävän kans mutta uskoisin että sujuu, kun ollaan tunnettu jo opiskeluajoista lähtien.

 

[shyhander]

En tiedä onko eroa, mutta tulee mieleen jotta pystyasentomopoissa ei kyydittävän asennolla ole niin paljon eroja kuin kyykymmässä jossa takalainen voi olla selkä suorassa kaukana kuskista tai lähellä kuskia pystymmässä.

 

[jlik]

Tuota......tai no, antaa olla.
Nakkavat muuten tämänkin ketjun paskikseen ennen lounasaikaa

No joo, en oo vielä ehtinyt lukea kaikkia vastauksia puhumattakaan vastaamisesta.

Tulihan tässä todella hyviä kommentteja esim. miten mopon päälle noustaan ja pois sieltä. Mulla on vähän se ongelma että ainoastaan päkiät yltää tontille, joten tarkkana saa olla kun kyytiläinen nousee mopon päälle tai pois päältä (vaikka painoa ei hänellä ole liikaa) ettei sitten kaaduta yhdessä.

Nuo käsimerkit esim. kiinnostavan kohteen suhteen myös todella hyviä. Täytyy vielä lukaista tää ketju illemmalla kotona rauhassa uudestaan. Tuo Bonen teksti tosiaan oli sen verran hauskaa.

 

[jlik]

Kysyitkö siis käsimerkkejä vai yleisesti miten toimia eri tilanteissa kaksi päällä reissatessa

No aluks ajattelin pelkkiä käsimerkkejä mutta samalla tuli sitten noita hyviä ohjeita miten toimia esim. kyytiläisen noustessa mopon päälle ettei sitten kaaduta kaikki yhdessä. Otsikko on tosiaan vähän huono mutta sitä en kai pysty enää muuttamaan. Näistä ohjeista on varmasti muillekin aloittelijoille hyötyä joten toivottavasti ei sitten panna paskikseen tätä keskustelua.

 

[jlik]

Alkuun olin vähän samoilla linjoilla että tässä tehdään pienestä asiasta iso. Mutta kun aloin tarkemmin asiaa tuumimaan, niin huolimatta autocomista, seuraavanlaista sanatonta viestintää meillä on käytössä motoilurutiineissa, takana aikasta monta tuhatta kilometriä:

- Ennen kyytiin nousua kosken kuskia olkapäähän, ja kuski nyökkää kun voi nousta kyytiin
- Taputan olkapäähän kun olen kyydissä ja matka voi alkaa
- Ennen poistumista sama homma, eli kosken kuskia olkapäähän, ja nyökkäyksen jälkeen kiipeän kyydistä
- Taukoa varten taputtelen kuskia jalkaan, ja saatanpa näyttää käsillä "aikalisää" jos ei muuten ymmärrä.

- Ajossa pidän normaalisti kuskia lanteilta kiinni, tai kahvavyöstä. Jos näen jotain kivaa, kosken kädellä kuskin sen puolen olkavarteen ja sitten mahdollisesti osoitan katsottavaa kohdetta.

Ajossa pidän itseni omatoimisesti kartalla ajon tapahtumista ja liikenteen lukemisesta, joten en tarvitse varoituksia ohituksista, kiihdytyksistä, mutkista. Nämä huomaa ajolinjoista, vaihteiden vaihdoista ja ihan vain tietä katsomalla. Toki vaatii opettelua, ja keskittymistä ajoon kuin jos ajaisi itse.

...Ja niin. Kuskilla on ollut tapana taputtaa minua toruvasti jalkaan jos jään kiinni parvella pilkkimisestä

Tässä myös todella hyviä neuvoja, varsinkin kun oot sekä kuski että kyytiläinen (ainakin joskus).

Kaikille muillekin, kiitoksia vielä kerran. Luen viestit läpi mutten vastaa kaikkiin niihin. Opit otan mielelläni vastaan.

 

[M58]

Monia, juuri näin se on, kommentteja tullut. Kymmeniä tuhansia kilsoja ollaan vaimon kanssa ajeltu, ilman kypäräpuhelimia.
Hyvin ikäviä tilanteita kyytiläisen kannalta on jos ajaa kovaa johonkin leveään routapattiin tai vastaavaan, joka hyppäyttää pyörää, että itsekin pelästyy. Kyytiläinen ei tuota huomaa, osaa yhtään varautua, ja sitten sattuu selkään jne.

 

[jlik]

Monia, juuri näin se on, kommentteja tullut. Kymmeniä tuhansia kilsoja ollaan vaimon kanssa ajeltu, ilman kypäräpuhelimia.
Hyvin ikäviä tilanteita kyytiläisen kannalta on jos ajaa kovaa johonkin leveään routapattiin tai vastaavaan, joka hyppäyttää pyörää, että itsekin pelästyy. Kyytiläinen ei tuota huomaa, osaa yhtään varautua, ja sitten sattuu selkään jne.

Ja taas kokemuksen rintaäänellä hyvä kommentti. Noita patteja, kuoppia en ookaan vielä ehtiny miettiä. Hyvä kun ite ehtii huomata ne ajoissa mutta kyytiläinen ei välttämättä.

Viimeks maanantaina, kun ajelin alle tikkarivauhtia Bodomin ympäri niin osuin johonkin routatöyssyyn vahingossa kun aurinko valaisi tien niin etten huomannut töyssyä ajoissa. Tuntui vähän epämiellyttävältä vaikka vauhtia olikin vähän. En tiää miltä olis tuntunu kakspäällä.