Eli vähän keskustelua aiheesta mopon ajotekniikka. Nykytyylin opetus mopolla ajoonhan on aloittelijoille useimmiten mallia perunasäkki eli neuvotaan istumaan mopon selässä antaen mopon tehdä mitä se haluaa. No ajotyylejähän on muunlaisiakin mutta nykyään tuntuu että kukaan ei ole niistä ikinä kuullutkaan.
Eli aloitetaan ihan siitä perusasiasta eli jarruttamisesta, etujarrun lukkojarrutuksesta. Eli ensikokemus mopon etufillarin lukitsemisesta on että siitä seuraa kaato, moni sen sijaan tietää että takasen voi lukita pitkäksikin aikaa ilman pelkoa kaatumisesta -> mopon yksi rengas riittää pitämään sen pystyssä mutta miksi ei etunen? Tai kysymys on miksi ihmiset opetetaan pelkäämään etujarrun lukkiutumista hulluna sen sijaan että opeteltaisiin vähän ajamista ja sen teoriaa. Eli etupyörän hyrrävoima pitää sen kohtisuorassa muun mopon ajolinjaan nähden. Jarruttamalla rengas lukkoon kyseinen hyrrävoima loppuu ja tie alkaa kääntämään rengasta kohti ääriasentoa. Ongelma ei ole suuri, pyörän ollessa pystyssä tien ja keulan kohtauskulman ero ei ole suuren suuri ja varsinkin liukkaalla pinnalla ohjauksen suorassa pitämiseen vaadittava voima ei ole kovin kummoinen eli mopolla voi ajaa eturengas lukossa niin pitkään kuin sielu sietää, tai pysyy tiellä, ohjattavuus etunen lukossa ei ole hääppöinen.
Toinen on sitten ajaminen sladissa. Eli teoriaa, mopon perän irrotessa ohjausgeometria kääntää ohjausta luiston suuntaan jolloin mopon sivuttaisnopeus ajorataan nähden pienenee -> pyörä nousee pystyyn ja pidon palautuessa takarengas on poikittain alla josta seuraa todennäköisesti highsider. Kuski voi kuitenkin tehdä asialle jotain eli perän irrotessa sladiin pidetään ohjaus paikallaan jolloin pyörä ei pyri pystyyn vaan päinvastoin kallistuu lisää jolloin takarenkaan sortokulma pienenee hitaammin ja pito palautuu pehmeämmin, lisäksi pyörä säilyy asennossa jossa se oli pidon irrotessa voimiltaan tasapainossa eli kallistuskulma/ mopon sivuttaiskiihtyvyys vastaavat toisiaan mikä ei ole enää tilanne jos mopo pääsee nousemaan pystyyn.
Eli jos itse antaisi jotain ohjeita mopolla ajoon niin se olisi luokkaa pitäkää rajoilla ajessa joka vitun lihas jäykkänä mopon selässä, jättäkää löysää ranteisiin vain sen muutaman millin minkä pienet tien pinnan epätasaisuudet ohjausta liikuttavat ja jos tanko pyrkii kääntymään reilummin niin pitäkää vastaan, tankohan on siinä missä kuski sen haluaa olla ja pyörän yllättävät suuremmat korjaukset useimmiten eivät ole toivottuja. No tekniikka avuksi, ohjausiskari toimii em. tavalla ja sähköisellä ohjauksella se voi olla tehokaskin haittaamatta normaalia kääntelyä.
Niin ja tämmöiset perusasiathan kuuluisivat aloittelijaosastolle mutta useimmat nykymopoilijat ovat tasan erimieltä ja heidän mielestään mopon pitää antaa mennä minne haluaa ja kuskin tehtävä on vain istua selässä. Eipä ole jaksanut asiasta juuri enää nykyään edes jauhaa netissä jossa porukka on niin nuorta että useimmat eivät ole edes yrittäneet ajaa katupyörällä kovaa hiekkatietä, meinaan irtosora ja painava katupyörä on se konkreettisin alusta millä em. asiat havainnoillistuu itse kullekin mikäli ei aio olla naurettavan hidas kavereitten silmissä. Eli mopo pysähtyy irtohiekallakin vain etusella ja mutkat voi ajaa läpi niin kovaa kuin pito antaa myöten, eritoten se mutka-ajo irtosoralla on painavalla katupyörällä kokemus, suht pienten hyrrävoimien takia pyörä pitää kallistaa aika reilusti samaan aikaan kun sekä etunen että takanen luistelee irtonaisesti ja kuskin yrittäessä pitää pyörän ohjausta jäykkänä voi tuntea ajavansa matkustamisen sijasta...
Niin, kakspyöräsellä ajo on siitä mielenkiintoista autoon verrattuna että kaatuminen on poikkeustapaus joka johtuu useimmiten siitä että kuskista loppui vääntö kesken ;D
Eli aloitetaan ihan siitä perusasiasta eli jarruttamisesta, etujarrun lukkojarrutuksesta. Eli ensikokemus mopon etufillarin lukitsemisesta on että siitä seuraa kaato, moni sen sijaan tietää että takasen voi lukita pitkäksikin aikaa ilman pelkoa kaatumisesta -> mopon yksi rengas riittää pitämään sen pystyssä mutta miksi ei etunen? Tai kysymys on miksi ihmiset opetetaan pelkäämään etujarrun lukkiutumista hulluna sen sijaan että opeteltaisiin vähän ajamista ja sen teoriaa. Eli etupyörän hyrrävoima pitää sen kohtisuorassa muun mopon ajolinjaan nähden. Jarruttamalla rengas lukkoon kyseinen hyrrävoima loppuu ja tie alkaa kääntämään rengasta kohti ääriasentoa. Ongelma ei ole suuri, pyörän ollessa pystyssä tien ja keulan kohtauskulman ero ei ole suuren suuri ja varsinkin liukkaalla pinnalla ohjauksen suorassa pitämiseen vaadittava voima ei ole kovin kummoinen eli mopolla voi ajaa eturengas lukossa niin pitkään kuin sielu sietää, tai pysyy tiellä, ohjattavuus etunen lukossa ei ole hääppöinen.
Toinen on sitten ajaminen sladissa. Eli teoriaa, mopon perän irrotessa ohjausgeometria kääntää ohjausta luiston suuntaan jolloin mopon sivuttaisnopeus ajorataan nähden pienenee -> pyörä nousee pystyyn ja pidon palautuessa takarengas on poikittain alla josta seuraa todennäköisesti highsider. Kuski voi kuitenkin tehdä asialle jotain eli perän irrotessa sladiin pidetään ohjaus paikallaan jolloin pyörä ei pyri pystyyn vaan päinvastoin kallistuu lisää jolloin takarenkaan sortokulma pienenee hitaammin ja pito palautuu pehmeämmin, lisäksi pyörä säilyy asennossa jossa se oli pidon irrotessa voimiltaan tasapainossa eli kallistuskulma/ mopon sivuttaiskiihtyvyys vastaavat toisiaan mikä ei ole enää tilanne jos mopo pääsee nousemaan pystyyn.
Eli jos itse antaisi jotain ohjeita mopolla ajoon niin se olisi luokkaa pitäkää rajoilla ajessa joka vitun lihas jäykkänä mopon selässä, jättäkää löysää ranteisiin vain sen muutaman millin minkä pienet tien pinnan epätasaisuudet ohjausta liikuttavat ja jos tanko pyrkii kääntymään reilummin niin pitäkää vastaan, tankohan on siinä missä kuski sen haluaa olla ja pyörän yllättävät suuremmat korjaukset useimmiten eivät ole toivottuja. No tekniikka avuksi, ohjausiskari toimii em. tavalla ja sähköisellä ohjauksella se voi olla tehokaskin haittaamatta normaalia kääntelyä.
Niin ja tämmöiset perusasiathan kuuluisivat aloittelijaosastolle mutta useimmat nykymopoilijat ovat tasan erimieltä ja heidän mielestään mopon pitää antaa mennä minne haluaa ja kuskin tehtävä on vain istua selässä. Eipä ole jaksanut asiasta juuri enää nykyään edes jauhaa netissä jossa porukka on niin nuorta että useimmat eivät ole edes yrittäneet ajaa katupyörällä kovaa hiekkatietä, meinaan irtosora ja painava katupyörä on se konkreettisin alusta millä em. asiat havainnoillistuu itse kullekin mikäli ei aio olla naurettavan hidas kavereitten silmissä. Eli mopo pysähtyy irtohiekallakin vain etusella ja mutkat voi ajaa läpi niin kovaa kuin pito antaa myöten, eritoten se mutka-ajo irtosoralla on painavalla katupyörällä kokemus, suht pienten hyrrävoimien takia pyörä pitää kallistaa aika reilusti samaan aikaan kun sekä etunen että takanen luistelee irtonaisesti ja kuskin yrittäessä pitää pyörän ohjausta jäykkänä voi tuntea ajavansa matkustamisen sijasta...
Niin, kakspyöräsellä ajo on siitä mielenkiintoista autoon verrattuna että kaatuminen on poikkeustapaus joka johtuu useimmiten siitä että kuskista loppui vääntö kesken ;D
