• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

kahdenlaisia motoristeja

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja s151669
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
siirrynpä sitten luokasta toiseen. vauhtia joku 70-80. ajoin mutkasta suoralle, näin kissan, jarrutin etusen altani. tie kuiva, mielestäni ei hiekkaa tai öljyä, lämpöä n. 9 astetta. etunen n. 5v vanha metukka, pintaa vielä yli milli mutta aioin talvella vaihtaa.

käy muuten tosi äkkiä tuo kaatuminen...

saldona kipeät polvet ja 3 murtunutta sormea, leikataan huomenna. siksi ei isoja kirjaimia.

olen tässä nyt miettinyt mitä oikein tein väärin. jotta ei toista kertaa kävisi.

yksinkertaisin selitys tietty on kauhukahmaisu. jotenkin on vaikea uskoa tuohonkaan, koska kissa oli vielä kaukana. kauempana kuin monasti tänä vuonna väistetyt peurat. ei sitä pois voi silti sulkea.

toinen mikä tulee mieleen on jotta muistinko painaa kytkintä. se toki tulee niin automaatilla ettei siitä jää muistikuvaa - mutta silti.

kolmas on aiemmin havaittu etujarrun kulmikas toiminta. rasvasin vivun nivelen ja mielestäni toiminta parani. vaan jos kumminkin satula kanitti ? omaksi mokaksi tämä on silti laskettava. en yritä siirtää syyllisyyttä.

voitte vaihtaa kissan tilalle peuran tai lapsen - tossa kohdassa kumpikin olisi ollut mahdollinen. kaipa kissaankin törmätessä saa mopon nurin...

nyt vain ihmettelen että mitä oikein tein väärin. kyseessä piti olla ihan tavallinen jarrutus. nimim. siirryn absien puolestapuhujaksi.
 
Kulunut ja vanha rengas, viileä ilma, puutteellinen jarrutustekniikka. Keskimmäiseen ei voi vaikuttaa, ekaan ja viimeiseen kyllä.

Jos jarruttamisen tahtoo oppia välttävästi, tulee sitä oikeasti treenata, treenata ja treenata siten, että homma tulee ihan oikeasti selkäytimestä.
 
Samaa mieltä, abseista on tien päällä enemmän hyötyä kuin haittaa. Niidenkin kanssa pitäisi silti jarruttamista harjoitella. Täysjarrutus on ihan eri asia kuin normaali hidastaminen, vähän niinkuin mutkan ajo kruisailua nopeammin. Kumpaakaan ei ennätä harjoitella kun tilanne iskee päälle.
 
s151669 sanoi:
voitte vaihtaa kissan tilalle peuran tai lapsen - tossa kohdassa kumpikin olisi ollut mahdollinen. kaipa kissaankin törmätessä saa mopon nurin...
Otetaan tähän nyt tuo kissa tahi koira. Tuli vaan mieleen kun olin keväällä Bike Teamin koeajopäivillä ja siellä sai harjoitella ajo-opettajien opastuksella esteen yli ajoa pikku Zetalla. Vauhtia oli joku 60-70km/h ja tarkoitus oli kaasulla vähän keventää etupäätä ennen osumaa. Eka ajettiin moottoripyörän eturenkaan yli ja sitten vaihdettiin tilalle takarengas. 120 eturengas ei tuntunut oikein miltään. 180 takarenkaan kanssa kävi sellainen läpsähdys ja mopon takapää tietenkin pomppaa jonkinverran. Ekalla kerralla vähän säväyttää. Kokeilin useamman kerran, että saisi vähän selkärankaan tuota, että kaikkea ei kannata tai tarvitse väistää. Alakatteet tuossa menee varmasti paskaksi, mutta se on pieni hinta. Mutkassa kun mopo on kallellaan, niin tietenkin vaikeampi juttu..
 
Aika turha sitä kytkintä on sisään hätäjarrutuksessa vetää. Moottorin pysyminen käynnissä kun tilanne on ohi ei liene kovin korkealla prioriteettilistassa siinä tilanteessa. Runttaat myös takajarrua ja annat koneen sammua.
Nää on tietysti näitä selkärankajuttuja. Itsellä on refleksinä jarruttaa aina molemmilla jarruilla, mutta ei kytkimen sisäänveto kun moottorijarrutan paljon. Jollain 300kg matkajunalla ei kissaa kannata väistää kaatumiseen asti, tai muutakaan pienelikkoa. Tuskin pyörää kaataa, kissa pääsee taivaaseen. Kerran eläessäni olen jarruttanut etupyörän altani Aleksis Kivenkadulla, olin hyvin väsynyt duunin takia ja tiessä oli hiekkainen kohta. Ei tullut muita vammoja kuin häpeä, kun kaveri sattui näkemään lipan:right: Pyöräänkään ei tullut juuri mitään kuin pari naarmua.
 
Lihasrelaksantti sanoi:
Otetaan tähän nyt tuo kissa tahi koira. Tuli vaan mieleen kun olin keväällä Bike Teamin koeajopäivillä ja siellä sai harjoitella ajo-opettajien opastuksella esteen yli ajoa pikku Zetalla. Vauhtia oli joku 60-70km/h ja tarkoitus oli kaasulla vähän keventää etupäätä ennen osumaa. Eka ajettiin moottoripyörän eturenkaan yli ja sitten vaihdettiin tilalle takarengas. 120 eturengas ei tuntunut oikein miltään. 180 takarenkaan kanssa kävi sellainen läpsähdys ja mopon takapää tietenkin pomppaa jonkinverran. Ekalla kerralla vähän säväyttää. Kokeilin useamman kerran, että saisi vähän selkärankaan tuota, että kaikkea ei kannata tai tarvitse väistää. Alakatteet tuossa menee varmasti paskaksi, mutta se on pieni hinta. Mutkassa kun mopo on kallellaan, niin tietenkin vaikeampi juttu..

Tässä tapauksessa jos olisi vielä ollut kaarteessa kallellaan olisi kissakin heittänyt nurin mutta suoraan ajaessa osumaa tuskin olisi huomannut. Kerran ohittaessa ehdin vain nähdä jäniksen juoksevan ohitettavan auton edestä ja tömäyksestä tiesin osuneen. Pyörä ei edes heilahtanut mutta siinä mentiinkin suoraan.
 
PoS sanoi:
puutteellinen jarrutustekniikka

sehän tässä juu. vanha totuus taitaa olla että kaikkein vaarallisimmillaan mennään silloin kun luulee oppineensa ja asioista on tullut rutiinia. tarpeettoman raju palautus maan pinnalle, vaikka lopulta taisi olla kosolti hyvää tuuria mukana. toistaiseksi ei edes harmita.
 
Kotarikuski sanoi:
Samaa mieltä, abseista on tien päällä enemmän hyötyä kuin haittaa. Niidenkin kanssa pitäisi silti jarruttamista harjoitella. Täysjarrutus on ihan eri asia kuin normaali hidastaminen, vähän niinkuin mutkan ajo kruisailua nopeammin. Kumpaakaan ei ennätä harjoitella kun tilanne iskee päälle.

Empä tiedä tarviiko absia harjoitella?
Vetää jarrun pohjaan ja thats it.
Autokoulussa opettaja oli vähän kauhuissaan kun vetäsin tokalla jarrutuksella kahvan pohjaan kun ekalla kertaa sanoi että jarruta kovempaa :D
 
Äksjiiärrä sanoi:
... ehdin vain nähdä jäniksen juoksevan ohitettavan auton edestä ja tömäyksestä tiesin osuneen. Pyörä ei edes heilahtanut mutta siinä mentiinkin suoraan.

Sama sattui minulle, myös suoraan ajaessani. Pieni tömäys minulle mutta hengenlähtö Väiskille...
 
HondaCebari sanoi:
Empä tiedä tarviiko absia harjoitella?
Vetää jarrun pohjaan ja thats it.
Autokoulussa opettaja oli vähän kauhuissaan kun vetäsin tokalla jarrutuksella kahvan pohjaan kun ekalla kertaa sanoi että jarruta kovempaa :D

Montako kertaa olet pysäyttänyt edes kuudestakympistä pysähdyksiin täysjarrutuksella? Ainakin omalla kohdalla eak-kurssi oli hyödyllinen, tietää miltä täysjarrutus tuntuu. Ja osaa varautua siihen että pyörä on todennäköisesti hieman kallellaan ja kaatuu kun vauhti loppuu, ellei sitä osaa odottaa. Autolla ei harjoitusta niinkään tarvita, se pysyy paremmin pystyssä.
 
Kyllä ABS pyörällä kannattaa harjoitella. Oikeastaan sillon vasta harjoitella pitääkin kun siirtyy abs pyörään. Oppii luottamaan siihen kaikilla alustoilla. Oli itsellä vähän kylmä hiki otsalla, kun kouluttaja sanoi että vedetään hiekkatiellä kuuttakymppiä ja täys jarru kyykkypyörällä. No sitten kun sen vaan teki niin helppoa kuin mikä. Mutta jos ei olisi treenannut niin olisikohan sitä täysjarrua uskaltanut käyttää vaaratilanteessa. Ja opitun siirtäminen alitajuntaan niin että se löytyy myös vaaratilanteessa onnistuu vain tekemällä kymmeniä toistoja.
 
Hädän tullen häslääminen.

Siitä "häsläämisrefleksistä" siinä kohtaa kun se ei oikeasti ole tarpeen, on huono päästä
eroon ilman käytännön harjoitustilanteita ja jonkinlaisia mentaaliharjoitteita.

Vähän sama homma kun se, että iso osa junnurallien "kaadoista" tulee
ns. turhasta häsläämisestä tilanteissa, joissa on hyvä... tai hyviä.... "laskeutumispaikkoja" joilla
täystuho välttyisi lähes varmuudella.
Ehkä paras classikoista on ysikymppi, josta voisi rauhassa laskeutua suoraan menevälle pistolle tms.
mutta pitää vaan väkisin yrittää mahdotonta kääntöä ja pyöräyttää sitten muutama kerta kyljen kautta ympäri
ojan pohjalta ponnistaen:D.

Ei auta että refleksit on kunnossa jos selkäydin tuottaa vääriä ratkaisuja.

Tämän takia homma menee juurikin kuten vanha slogan kertoo.... "Laita se taskuun et käsi tottuu" :p.

Jarruttaminen ei tästä eroa mitenkään.... oli ABS:t tai ei.
ABS:t antaa toki jotain anteeksi, mutta tuntumaa nekin vaatii kun pinnat on hankalat.

Omalla kohdalla tuli pitkästä aikaa perinteisillä ankkureilla tuossa alkukesällä kunnon "reality check".

Iltalenkillä pomppasi peura puskasta yhdellä pompulla edellä ajavan syliin niin, ettei jarruvalo edes vilahtanut.
Vauhtia loivassa vasurissa enää maltillinen 70 kmh juuri ennen 60-aluetta ja kohtuullinen turvaväli.

Tuossa kohtaa kun edessä pölähtää ja pelikello käynnistyy..... ei enää ole kyse mielipiteistä tai niiden eroista.

Yllättävän pitkään se mopo aina etenee "wottafak"- osion aikana vaikka siinä ei sen kummemmin
itseään jäisikään raapimaan.

Kaatunut mopohan jatkaa asvaltilla matkaansa sen verran jouhevasti, ettei sen suhteen useinkaan tule
kovin akuuttia ongelmaa perässähiihtäjille, mutta peuran massan ja liikkeen aiheuttama salamannopea
"stonga stoppariin"-vastaohjaus läväyttää kuskin latuun melkein niille sijoilleen, eikä liuku ole
kummoisenkaan pitkä..... Että kiirusta alkaa takana ajavalla pukata jäljelle jäävän peliajan ja matkan suhteen
jos ei halua jyrätä toisen yli. Eri linjaa takana ajaminenkaan ei välttämättä helpota asiaa, jos takana
ajetaan ojan puolta. Suoraan linjallehan se edellä ajava siinä levähtää.

Sormi liipaisimella säästää arvokkaita kymppejä/satkuja ja mahdollistaa vaikka paniikkivedon ilman
samoin tein etupää alta- hölmöilyä. Painonsiirtymä eteen tahtoo irroittaa/lukita takasta hieman tiukan jarrun
loppuvaiheessa, joten lievässä mutkassa ollen ei rankempi vastaohjaus ole välttämättä (aina) välttämätön
jos väistösuunta on sopiva.... kun takapää alkaa tuossa kääntämään pyörää/suuntaa.
Muistaa vaan höllätä kun kulma on kohdillaan. Muutoin homma ei tuossa pelitä.

Vauhtia pois, väistö ja voitto! Nou hätä!

Tuuria vai taitoa ? Ehkä aavistus molempia, mutta se MERKITTÄVIN asia oli vuosien varrella ihan käytännön
tasolla, kesät-talvet, pitkin maita ja mantuja "hommia höyläämällä" hankittu tuntuma/selkäydintoiminta.

Harjoittelua - yritystä - erehdystä - onnistumista...... ja asioiden syöpymistä selkäytimeen.

Realiteetti keväällä oli kuitenkin se, että asvaltilla minkäänlaisesta todellisesta, kunnon happipaikasta oli
sellaisenaan jo aivan liian pitkä aika että pelkkä "lähiharjoittelu" olisi toiminut.

Realiteetti liian monen ns. "kokeneenkin" katukuskin osalla on myös se.... mistä olen usein aiemminkin puhunut.....

että raskaalla kalustolla ja kovalla pidolla on monien "välttämättömien" asioiden syövyttäminen selkäytimeen
liian hapokas ja kallis rasti. Ei toki täysin mahdoton asia, mutta kynnys on useimmille ja pääosin
aivan liian korkea monin tavoin noissa puitteissa.
Radalla opettelu ja treenaaminen on kaikki arvokasta aikaa, kokemusta ja oppia. Sitä ei voi kukaan kieltää.
Yksi olennainen juttu jää kuitenkin "liian kauas". Eli KUN lipsuu, ei JOS lipsuu.... ja mitäs sitten siinä kohtaa.
Silloin mennään heti kuin Bambi ensimmäistä kertaa syysjäällä vaikka takana on kilometrejä ja vuosia

HARJOITELKAA.... HARJOITELKAA OIKEASTI.... JA PALJON!

Niiden panostusten voitot lunastetaan siinä kohtaa kun homman pelastaa vain refleksinomainen
oikea toiminta. "Taito" sinällään ei tarvitse olla mitään "Markkutasoa".
Olennaisempaa on, että oikeat jutut kulloiseenkin tarpeeseen.... vaan tulee, eikä niitä tarvitse "suorittaa".
 
Kytkintä ei minusta tarvi alkaa tuollaisessa jarrussa painelemaan, kuin ehkä sitten loppuvaiheessa. Radallakin tullaan parista sataa viiteenkymppiin ja kykää käytetään pieni hetken osa pienemmälle vaihdettaessa, jos ei ole blipperiä. Kytkimen kun painaa vaikka viidessäkympissä ja sitten päästää niin johan alkaa ohjelma takarenkaan pidon kanssa.
 
Mä en aina ymmärrä tän foorumin jälkiviisautta, enkä sysäämistä arviointivirhettä tekniseksi ongelmaksi. Tulit sokeaan mutkaan ja pelästyit kissaa. Etunen lukkoon ja nutulleen. Tällaista on moottoripyöräily. Onneksi ruumiilliset vammat jäivät vähäisiksi. Ei muuta kuin tumput kuntoon ja ensi kesänä uudella innolla :peukutpystyyn:
 
Tässä touhussa on hauska paradoksi. Jos ajat niin että välillä kolisee, on ajokki melkein väistämättä sen verran hanskassa että arkiliikenteen pikku yllätyksissä ei kolise.
Jos ajat aina niin ettei vaan mitään sattuis, ekasta ylläristä saattaa sattua.
Kaaduin muuten minäkin tänään. Koitin saako kiinalaisella sähköpotkulaudalla kantattua toimistossa polven maahan.
Sai, jäin vetämään pari brassailukierrosta vedin lo-siderin.
Syynä oli luultavasti lattialle läikkynyt kahvi.
 
TiJuKo sanoi:
Mä en aina ymmärrä tän foorumin jälkiviisautta, enkä sysäämistä arviointivirhettä tekniseksi ongelmaksi. Tulit sokeaan mutkaan ja pelästyit kissaa. Etunen lukkoon ja nutulleen. Tällaista on moottoripyöräily. Onneksi ruumiilliset vammat jäivät vähäisiksi. Ei muuta kuin tumput kuntoon ja ensi kesänä uudella innolla :peukutpystyyn:

enkös mä tossa nimennyt sen omaksi mokaksi kumminkin ? :)
arviointivirhe, rengas, keli, jarrun toiminta on kaikki omia mokia - hienoisesti eriluonteisia. ja harjoituksen puutetta. matka jatkuu kunhan saadaan mies ja mopo kuntoon.
 
Ison rosvon etusen lukkoon rusauttaminen on aika suoritus, koska jarrut eivät ole kummoiset.

Oma veikkaus, että se sun etunen on aika saippuaa. Parasta ennen meni pari vuotta sitten.

Edit: oliko koko kouran nykäisy, vaiko kaksi sormea?
 
s151669 sanoi:
enkös mä tossa nimennyt sen omaksi mokaksi kumminkin ? :)
arviointivirhe, rengas, keli, jarrun toiminta on kaikki omia mokia - hienoisesti eriluonteisia. ja harjoituksen puutetta. matka jatkuu kunhan saadaan mies ja mopo kuntoon.

Juu, juuri noin. En kommentoinutkaan sinun viestejäsi. Hyvällä asenteella olet liikkeellä :thumbup:
 
Back
Ylös