Erilaisiin varusteisiin liittyvien uskomusten, luulojen ja tietojen varmistamiseksi ainoa tapa varmistua varustusten laadusta lienee kokeilla niitä tositoimissa. Vaikka vuoden 2003 kaatumistestin yhteydessä (linkki testiin: TÄSSÄ ) teinkin vakaan päätöksen olla enää osallistumatta turvallisuutta ja varusteita koskevaan keskusteluun näissä merkeissä, toisin kävi. Ajoin tänään eläinonnettomuuden (yksityiskohtiin en nyt mene), joka loi kuin itsestään jatkoa vuoden 2003 kokemuksille.
Tämänkertaisessa kaatumistestissä koeteltavana olivat Shoein "Z-One"-kypärä, Alpinestarsin "Stunt"-takki, Yokon "Legend"-housut, Alpinestarsin "GP-Pro"-hanskat, Sidin "Vertebra 2"-saappaat ja Dainesen paitamallinen selkäsuoja (ns. Gillet).
Kuten aikaisemminkin on todettu, kun kaatuu, kaikki tapahtuu niin nopeasti ettei tapahtumien kulkua voi arvioida kuin myöhemmin tutkimalla niitä jälkiä joita varustukseen jäi. Tällä kertaa liu'uin kuitenkin pitkin maantietä pyörien samanaikaisesti. Pyörimisen ehdin sentään tajuta. Ja kun pyöriminen loppui, makasin paikallani.
Alle 10 minuuttia siitä olin jo ambulanssissa ja nyt sitten palannut sairaalasta. Lopputulos on alustavasti se, ettei luita mennyt eikä muutakaan vakavampaa sattunut. Vasempaan polveen tuli kuitenkin melkoinen tälli ja saattaa olla, että siinä on sisäistä verenvuotoa. Nyt kymmenen tuntia tapahtuneen jälkeen, polvi on paisunut paksummaksi kuin reisi ja on lievästi sanoen kipeä ja jäykkä. Pään käytyä maassa, olen luonnollisesti tarkkailtavana aivotärähdyksen varalta (johon tämäkin viesti välillisesti liittyy - katson pysyvätkö ajatukset koossa). Oikean käteen peukalon ja etusormen väliin tuli avoruhje, joka sekin on aika kivulias. Käytyäni jollakin tavalla hartian kautta, myös hartiaseutu ja niska ovat jäykkänä. Tilanne huomioiden vammoja voinee kuitenkin pitää vähäisinä. Tai kuten sairaalassa todettiin varusteissani näkyvien jälkien ja tilanneselostuksen perusteella, nyökkäillen hyväksyvästi varsinkin selkäpanssarille, ilman asianmukaisia suojia minulla olisi todennäköisesti murtunut ja pirstaleina oleva polvi lisäämässä murtuneen hartian ja kyynerpään aiheuttamaa tuskaa. Tätä kaikkea kuulemma voisi lisätä muutama murtunut rystynen oikeassa kädessä. Eli ilmeisen vähällä pääsin. Mutta itse testiin.
Olettamukseni on, että kaatuminen tapahtui seuraavasti. Polven vammat huomioiden, osuin todennäköisesti katuun vasenn polvi edellä. Tämän jälkeen katuun osui vasen kyynärpää tai hartia. Molemmat kun ovat ottaneet iskua vastaan. Sitten on alkanut jonkinlainen pyöriminen ilmeisesti myötäpäivään, koska lopulta katuun on osunut myös oikea hartia ja varsinkin oikea käsi joka ilmeisesti paiskautui lattiaan pyörimisen seuraamuksena.
Sitten varusteisiin. Tyvestä puuhun, alhaalta ylös. Vasemmasta saappaasta saappaan kärjessä on laahaumajälkiä, kuten myös vasemman saappaan vaihdepolkimen kohdalla olevassa vahvikkeessa. Vaihdepolkimen vahvikkeen tikkaukset ovat edestä vähän epämääräisen näköisiä - selvästi tämä saapas on laahautunut pitkin katua. Oikeanpuoleisessa saappaassa on vähäm omituinen jälki. Siinä jalkaterän sivun panssari on selvästi saanut itseensä, joten oletan oikean jalan jotenkin paiskautuneen sivuttain maahan pyöriessäni. Kuitenkaan jalkateriin ei ole tullut ihmeempää venttiä. Ei mustelmaakaan, joten jalkaterät eivät ole olleet suuremman rasituksen kohteena. Sidit toimivat kuten pitkin, vaikka eivät varmaankaan joutuneet enintään antamaan.
Sairauskertomukseen viitaten, ajohousut taisivat joutua raskaimpaan kokeeseen. Vasempaan polveen osunut isku on tullut niin täsmälleen keskelle polvisuojusta kuin mahdollista. Tämä näkyykin sitten housujen kunnossa. Polvisuojuksen kohdalta vasempaan lahkeeseen on kulunut yksi ehkä sentin halkaisijaltaan oleva reikä ja toinen pienempi reikä. Isku lienee kuitenkin tullut suht suoraan, sillä ihmeempiä laahausjälkiä ei housuissa ole. Tikkauksia ei ole katkennut muualta kuin polvisuojuksen sisältävästä pussista, joka toki rekiintymisenkin ja polveni kunnon perusteella on kokenut kovia. Housut pysyivät hyvin yllä, eivätkä lähteneet kuoriutumaan.
Takin osalta olen satunnaisesti kommentoinut Dainesen olevan todennäköisesti parempi kuin Alpinestarsin selvästi suurempien ja massiivisempien suojiensa johdosta. Toki Alpinestarsin Stuntia kisamaisemmissa vermeissä suojat ovat isompia, suunnilleen Dainesen suojien kokoisia, mutta henkilökohtaisesti olen kokenut pientä epäilystä Alpinestarsin suojien riittävyydestä. Daineseen verrattuna ne eivät ole lähellekään niin kuppimaisia. No. Tällä kertaa moisiin epäilyksiin ei kuitenkaan ollut aihetta. Kaatumajälkien perusteella suojat ovat hyvin sijoitettuja. Iskut ovat osuneet täsmälleen siihen, missä suojatkin ovat. Huomioitaessa se, ettei kyynärvarresta tai hartiasta mennyt luita, suojat täyttivät tarkoituksensa. Olivat oikeassa paikassa ja lievensivät iskua riittävästi. Muutenkin takki pysyi paikoillaan hyvin. Ei lähtenyt kuoriutumaan mistään. Takin osalta seuraava tarkastelukohde lienee itse nahan kestävyys. Sen osalta takille voidaan antaa hyvä arvosana. Nahka ei ole mistään kohdin lähelläkään puhki, joten paksuus ja nahan laatu on varmasti riittäviä. Toki nuo ovat vähän väriä päästäneet, mutta koska nyt kyseessä ei ole Kotilieden pyykkäyskoe, ei tuosta voi isompaa miinusta antaa. Mutta ei pelkkää hyvää. Takin tikkaukset eivät nähtävästi ole Dainesen lailla vähän sivussa, vaan tikkauksia on katkeillut ja paljon. Vasemmassa hartiassa tikkaukset ovat kauttaaltaan kadonneet hartian puoliväliin saakka ja vaikka takki ei revennytkään, en jaksa uskoa että tuo kestäisi millään toista vastaavaa tai pienempääkään osumaa. Sama ilmiö on toistunut kyynärvarressa, jossa tikkaukset ovat kadonneet 5-10 sentin matkalta. Tuossakaan ei toki ole repeämää, mutta tuo hiha ei varmasti kestä enää kovinkaan ihmeellisiä rasitteita. Vaikea sanoa kuinka paljon pahemman kolhun takki olisi vielä kestänyt repeämättä, mutta enpä usko sen kestokyvyn olevan kovin paljoa korkeammalla. Kaatumisvauhti oli kuitenkin kohtuullisen hiljainen. Vaikka Stunt onkin erinomaisen mukava ajotakki, käytin sitä itsekin mielummin kuin Dainesen takkiani (myös tositoimissa testattu), en valitettavasti ole vakuuttunut suojaavuudesta jos "mannertenväliseen" lippaan päätyy. Toki typerää valittaa kun vammoitta säästyi, mutta takkiin tulleet jäljet panevat vähän miettimään.
Iskua tuli toki kypäräänkin. Taju ei lähtenyt, eikä edes tähtiä näkynyt. Kypärään on kuitenkin tullut jännittävä spiraalikuvio, jonka perusteella pää on laahautunut pitkin katua itseni oltua samanaikaisesti pyörivässä liikkeessä. Laahautumiskuvion keskivaiheilla vekit ovat menneet yllättävän syvälle, miltei ulkokuoren läpi, joten saattaa olla että pää jotenkin pomppi kieriessäni. Vaikea toki sanoa mitä todella kävi, mutta paikoillaan tuo kuitenkin pysyi. Täälläkin keskustelua herättäneeseen kysymykseen visiirien vaihdoista - valitettavaa mutta totta - Shoein erinomaisen näppärä visiirin vaihtomekanismi kilahti. Visiiri juuttui kiinni, eikä sen vaihtaminen taitaisi enää onnistua 10 sekunin haamurajan puitteissa. Vaikka eipä tuohon enää tarvitse visiiriä vaihtaa. Pitänee kuitenkin pysyä edelleen samassa tuotteessa. Tämä kun sattui olemaan jo toinen kerta, kun Z-One tuli kokeiltua tositoimissa, joissa se näyttää pärjäävän juuri kuten pitääkin.
Pyörimisen tuloksena tässä yhteydessä tuli käytyä selälläänkin. Koska mukanani oli käytännössä tyhjä reppu, ei takkiin tullut jälkiä sen kummemmin, eikä reppukaan tainut vetää viimeisiään. Selkäpanssarin merkitystä tai siihen kohdistuneita iskuja on tässä yhteydessä vaikea arvioida. Saattaa olla, että niitä ei ihmeemmin tullut. Toisaalta olen tyytyväinen siitä, että sellainen oli päällä. Vaikka osuinkin katuun polvillani, takin hartioiden takana olevien jälkien perusteella kyllä tuossa tuli selälläänkin kynnettyä. Mitään jälkiä tai vammoja ei kuitenkaan tuossa yhteydessä tullut.
Ehkä vähän yllättävää, mutta muiden osumien tultua vasemmalle puolelle oikeaan käteen on tullut kovempi tälli. Itseasiassa tälli on ollut niin kova, että edellä kerrotulla tavalla peukalon ja etusormen väli ruhjoutui auki ja verille. Voi olla, että se osui johonkin, voi olla ettei. Hanskoissa tuossa kohdassa näkyy syystä tai toisesta pieni millin halkaisijaltaa oleva reikä, joka on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin käteeni tullu reikä. Muuten hanskojen nahka on yllättävänkin ehjää. Tälliä on myös tullut oikean käden rystysiin, jotka ovat kohtuullisen kipeät, mutta koska pystyn jotenkin kirjoittamaan, eivät rystyset kärsineet sen enempää. Osuma kuitenkin näkyy hanskojen rystyspanssareissa, jotka ovat kohtuullisen kolhiintuneet etu- ja keskisormen kohdalta. Ainoa löytämäni katkennyt tikkaus hanskoissa kuitenkin on vain oikean keskisormen alemmassa nivelpanssarissa. Hanskojen voi sanoa suoriutuneen kolhuista kunnialla.
Loppupäätelmien aika. Perinteiseen kysymykseen: "miltä nyt tuntuu", on vaikea vastata. Hölmistyneeltä. Eläinonnettomuuden osalta ongelma on se, että vähäisintäkään reagointiaikaa ei ole. Näin tilanteen ja tajusin törmääväni tasan sillä hetkellä kuin jo osuin. Sen enempää en kuitenkaan aio tuota tilannetta nyt selvitellä. Pahoitteluni siitä, sillä aihe olisi varmasti mielenkiintoinen. Foorumilla aika ajoin käytävään keskusteluun siitä miksi joku ajaa shortseissa ja t-paidassa, minulla on selvä käsitys. Kukin saa valita tasan tarkkaan minkä asteen riskiä tahtoo kantaa. Ehkä tämä tarina kuitenkin antaa jollekin paremmat mahdollisuudet arvioida sen riskin määrää, jonka kantaa. Ambulanssissa keskustellessani minulle kuitenkin kerrottiin erinäisistä tapauksista, joiden seuraamukset olisivat kohdallani tarkoittaneet pidempää sairaalakeikkaa ja jonotuslippua plastikkakirurgin vastaanotolle. Kukin kuitenkin tyylillään, kunhan mieltää mahdolliset seuraamukset. Tälläkin kerralla olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että olin varustautunut asianmukaisesti. Ilman kunnollisia suojia kävely kuuluisi ohjelmaani seuraavan kerran joskus ajokaudella 2005.
Pakolliseen jatkokysymykseen: "kuinka pyörälle kävi?", en osaa vastata. Poliisin saavuttua paikalle olin jo ambulanssissa ja heti törmäyksen jälkeen sikäli heikossa kunnossa etten ollut kykenevä tarkastamaan asiaa. Poliisi kuitenkin otti avaimet ja kertoi huolehtivansa lopusta. Kasko tuossa kuitenkin on.
Niin. Lopuksi. Tarkoitukseni on lopettaa tähän tämän vuosittaiseksi osoittautuneen testisarjan tekeminen. Tähän liittyvä luomisen tuska kun ei ole ihan vähäinen ja kauhulla odotan huomista ja silloin täydellä voimallaan paikoilleen iskevää kipua ja särkyä.
Tämänkertaisessa kaatumistestissä koeteltavana olivat Shoein "Z-One"-kypärä, Alpinestarsin "Stunt"-takki, Yokon "Legend"-housut, Alpinestarsin "GP-Pro"-hanskat, Sidin "Vertebra 2"-saappaat ja Dainesen paitamallinen selkäsuoja (ns. Gillet).
Kuten aikaisemminkin on todettu, kun kaatuu, kaikki tapahtuu niin nopeasti ettei tapahtumien kulkua voi arvioida kuin myöhemmin tutkimalla niitä jälkiä joita varustukseen jäi. Tällä kertaa liu'uin kuitenkin pitkin maantietä pyörien samanaikaisesti. Pyörimisen ehdin sentään tajuta. Ja kun pyöriminen loppui, makasin paikallani.
Alle 10 minuuttia siitä olin jo ambulanssissa ja nyt sitten palannut sairaalasta. Lopputulos on alustavasti se, ettei luita mennyt eikä muutakaan vakavampaa sattunut. Vasempaan polveen tuli kuitenkin melkoinen tälli ja saattaa olla, että siinä on sisäistä verenvuotoa. Nyt kymmenen tuntia tapahtuneen jälkeen, polvi on paisunut paksummaksi kuin reisi ja on lievästi sanoen kipeä ja jäykkä. Pään käytyä maassa, olen luonnollisesti tarkkailtavana aivotärähdyksen varalta (johon tämäkin viesti välillisesti liittyy - katson pysyvätkö ajatukset koossa). Oikean käteen peukalon ja etusormen väliin tuli avoruhje, joka sekin on aika kivulias. Käytyäni jollakin tavalla hartian kautta, myös hartiaseutu ja niska ovat jäykkänä. Tilanne huomioiden vammoja voinee kuitenkin pitää vähäisinä. Tai kuten sairaalassa todettiin varusteissani näkyvien jälkien ja tilanneselostuksen perusteella, nyökkäillen hyväksyvästi varsinkin selkäpanssarille, ilman asianmukaisia suojia minulla olisi todennäköisesti murtunut ja pirstaleina oleva polvi lisäämässä murtuneen hartian ja kyynerpään aiheuttamaa tuskaa. Tätä kaikkea kuulemma voisi lisätä muutama murtunut rystynen oikeassa kädessä. Eli ilmeisen vähällä pääsin. Mutta itse testiin.
Olettamukseni on, että kaatuminen tapahtui seuraavasti. Polven vammat huomioiden, osuin todennäköisesti katuun vasenn polvi edellä. Tämän jälkeen katuun osui vasen kyynärpää tai hartia. Molemmat kun ovat ottaneet iskua vastaan. Sitten on alkanut jonkinlainen pyöriminen ilmeisesti myötäpäivään, koska lopulta katuun on osunut myös oikea hartia ja varsinkin oikea käsi joka ilmeisesti paiskautui lattiaan pyörimisen seuraamuksena.
Sitten varusteisiin. Tyvestä puuhun, alhaalta ylös. Vasemmasta saappaasta saappaan kärjessä on laahaumajälkiä, kuten myös vasemman saappaan vaihdepolkimen kohdalla olevassa vahvikkeessa. Vaihdepolkimen vahvikkeen tikkaukset ovat edestä vähän epämääräisen näköisiä - selvästi tämä saapas on laahautunut pitkin katua. Oikeanpuoleisessa saappaassa on vähäm omituinen jälki. Siinä jalkaterän sivun panssari on selvästi saanut itseensä, joten oletan oikean jalan jotenkin paiskautuneen sivuttain maahan pyöriessäni. Kuitenkaan jalkateriin ei ole tullut ihmeempää venttiä. Ei mustelmaakaan, joten jalkaterät eivät ole olleet suuremman rasituksen kohteena. Sidit toimivat kuten pitkin, vaikka eivät varmaankaan joutuneet enintään antamaan.
Sairauskertomukseen viitaten, ajohousut taisivat joutua raskaimpaan kokeeseen. Vasempaan polveen osunut isku on tullut niin täsmälleen keskelle polvisuojusta kuin mahdollista. Tämä näkyykin sitten housujen kunnossa. Polvisuojuksen kohdalta vasempaan lahkeeseen on kulunut yksi ehkä sentin halkaisijaltaan oleva reikä ja toinen pienempi reikä. Isku lienee kuitenkin tullut suht suoraan, sillä ihmeempiä laahausjälkiä ei housuissa ole. Tikkauksia ei ole katkennut muualta kuin polvisuojuksen sisältävästä pussista, joka toki rekiintymisenkin ja polveni kunnon perusteella on kokenut kovia. Housut pysyivät hyvin yllä, eivätkä lähteneet kuoriutumaan.
Takin osalta olen satunnaisesti kommentoinut Dainesen olevan todennäköisesti parempi kuin Alpinestarsin selvästi suurempien ja massiivisempien suojiensa johdosta. Toki Alpinestarsin Stuntia kisamaisemmissa vermeissä suojat ovat isompia, suunnilleen Dainesen suojien kokoisia, mutta henkilökohtaisesti olen kokenut pientä epäilystä Alpinestarsin suojien riittävyydestä. Daineseen verrattuna ne eivät ole lähellekään niin kuppimaisia. No. Tällä kertaa moisiin epäilyksiin ei kuitenkaan ollut aihetta. Kaatumajälkien perusteella suojat ovat hyvin sijoitettuja. Iskut ovat osuneet täsmälleen siihen, missä suojatkin ovat. Huomioitaessa se, ettei kyynärvarresta tai hartiasta mennyt luita, suojat täyttivät tarkoituksensa. Olivat oikeassa paikassa ja lievensivät iskua riittävästi. Muutenkin takki pysyi paikoillaan hyvin. Ei lähtenyt kuoriutumaan mistään. Takin osalta seuraava tarkastelukohde lienee itse nahan kestävyys. Sen osalta takille voidaan antaa hyvä arvosana. Nahka ei ole mistään kohdin lähelläkään puhki, joten paksuus ja nahan laatu on varmasti riittäviä. Toki nuo ovat vähän väriä päästäneet, mutta koska nyt kyseessä ei ole Kotilieden pyykkäyskoe, ei tuosta voi isompaa miinusta antaa. Mutta ei pelkkää hyvää. Takin tikkaukset eivät nähtävästi ole Dainesen lailla vähän sivussa, vaan tikkauksia on katkeillut ja paljon. Vasemmassa hartiassa tikkaukset ovat kauttaaltaan kadonneet hartian puoliväliin saakka ja vaikka takki ei revennytkään, en jaksa uskoa että tuo kestäisi millään toista vastaavaa tai pienempääkään osumaa. Sama ilmiö on toistunut kyynärvarressa, jossa tikkaukset ovat kadonneet 5-10 sentin matkalta. Tuossakaan ei toki ole repeämää, mutta tuo hiha ei varmasti kestä enää kovinkaan ihmeellisiä rasitteita. Vaikea sanoa kuinka paljon pahemman kolhun takki olisi vielä kestänyt repeämättä, mutta enpä usko sen kestokyvyn olevan kovin paljoa korkeammalla. Kaatumisvauhti oli kuitenkin kohtuullisen hiljainen. Vaikka Stunt onkin erinomaisen mukava ajotakki, käytin sitä itsekin mielummin kuin Dainesen takkiani (myös tositoimissa testattu), en valitettavasti ole vakuuttunut suojaavuudesta jos "mannertenväliseen" lippaan päätyy. Toki typerää valittaa kun vammoitta säästyi, mutta takkiin tulleet jäljet panevat vähän miettimään.
Iskua tuli toki kypäräänkin. Taju ei lähtenyt, eikä edes tähtiä näkynyt. Kypärään on kuitenkin tullut jännittävä spiraalikuvio, jonka perusteella pää on laahautunut pitkin katua itseni oltua samanaikaisesti pyörivässä liikkeessä. Laahautumiskuvion keskivaiheilla vekit ovat menneet yllättävän syvälle, miltei ulkokuoren läpi, joten saattaa olla että pää jotenkin pomppi kieriessäni. Vaikea toki sanoa mitä todella kävi, mutta paikoillaan tuo kuitenkin pysyi. Täälläkin keskustelua herättäneeseen kysymykseen visiirien vaihdoista - valitettavaa mutta totta - Shoein erinomaisen näppärä visiirin vaihtomekanismi kilahti. Visiiri juuttui kiinni, eikä sen vaihtaminen taitaisi enää onnistua 10 sekunin haamurajan puitteissa. Vaikka eipä tuohon enää tarvitse visiiriä vaihtaa. Pitänee kuitenkin pysyä edelleen samassa tuotteessa. Tämä kun sattui olemaan jo toinen kerta, kun Z-One tuli kokeiltua tositoimissa, joissa se näyttää pärjäävän juuri kuten pitääkin.
Pyörimisen tuloksena tässä yhteydessä tuli käytyä selälläänkin. Koska mukanani oli käytännössä tyhjä reppu, ei takkiin tullut jälkiä sen kummemmin, eikä reppukaan tainut vetää viimeisiään. Selkäpanssarin merkitystä tai siihen kohdistuneita iskuja on tässä yhteydessä vaikea arvioida. Saattaa olla, että niitä ei ihmeemmin tullut. Toisaalta olen tyytyväinen siitä, että sellainen oli päällä. Vaikka osuinkin katuun polvillani, takin hartioiden takana olevien jälkien perusteella kyllä tuossa tuli selälläänkin kynnettyä. Mitään jälkiä tai vammoja ei kuitenkaan tuossa yhteydessä tullut.
Ehkä vähän yllättävää, mutta muiden osumien tultua vasemmalle puolelle oikeaan käteen on tullut kovempi tälli. Itseasiassa tälli on ollut niin kova, että edellä kerrotulla tavalla peukalon ja etusormen väli ruhjoutui auki ja verille. Voi olla, että se osui johonkin, voi olla ettei. Hanskoissa tuossa kohdassa näkyy syystä tai toisesta pieni millin halkaisijaltaa oleva reikä, joka on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin käteeni tullu reikä. Muuten hanskojen nahka on yllättävänkin ehjää. Tälliä on myös tullut oikean käden rystysiin, jotka ovat kohtuullisen kipeät, mutta koska pystyn jotenkin kirjoittamaan, eivät rystyset kärsineet sen enempää. Osuma kuitenkin näkyy hanskojen rystyspanssareissa, jotka ovat kohtuullisen kolhiintuneet etu- ja keskisormen kohdalta. Ainoa löytämäni katkennyt tikkaus hanskoissa kuitenkin on vain oikean keskisormen alemmassa nivelpanssarissa. Hanskojen voi sanoa suoriutuneen kolhuista kunnialla.
Loppupäätelmien aika. Perinteiseen kysymykseen: "miltä nyt tuntuu", on vaikea vastata. Hölmistyneeltä. Eläinonnettomuuden osalta ongelma on se, että vähäisintäkään reagointiaikaa ei ole. Näin tilanteen ja tajusin törmääväni tasan sillä hetkellä kuin jo osuin. Sen enempää en kuitenkaan aio tuota tilannetta nyt selvitellä. Pahoitteluni siitä, sillä aihe olisi varmasti mielenkiintoinen. Foorumilla aika ajoin käytävään keskusteluun siitä miksi joku ajaa shortseissa ja t-paidassa, minulla on selvä käsitys. Kukin saa valita tasan tarkkaan minkä asteen riskiä tahtoo kantaa. Ehkä tämä tarina kuitenkin antaa jollekin paremmat mahdollisuudet arvioida sen riskin määrää, jonka kantaa. Ambulanssissa keskustellessani minulle kuitenkin kerrottiin erinäisistä tapauksista, joiden seuraamukset olisivat kohdallani tarkoittaneet pidempää sairaalakeikkaa ja jonotuslippua plastikkakirurgin vastaanotolle. Kukin kuitenkin tyylillään, kunhan mieltää mahdolliset seuraamukset. Tälläkin kerralla olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että olin varustautunut asianmukaisesti. Ilman kunnollisia suojia kävely kuuluisi ohjelmaani seuraavan kerran joskus ajokaudella 2005.
Pakolliseen jatkokysymykseen: "kuinka pyörälle kävi?", en osaa vastata. Poliisin saavuttua paikalle olin jo ambulanssissa ja heti törmäyksen jälkeen sikäli heikossa kunnossa etten ollut kykenevä tarkastamaan asiaa. Poliisi kuitenkin otti avaimet ja kertoi huolehtivansa lopusta. Kasko tuossa kuitenkin on.
Niin. Lopuksi. Tarkoitukseni on lopettaa tähän tämän vuosittaiseksi osoittautuneen testisarjan tekeminen. Tähän liittyvä luomisen tuska kun ei ole ihan vähäinen ja kauhulla odotan huomista ja silloin täydellä voimallaan paikoilleen iskevää kipua ja särkyä.
