Voisiko noihin vastauksiin laittaa myös ratapäivien määrät ja monentenako kippaus (kippaukset) sitten on sattunut/sattuneet?
Tämä on erinomainen pointti. Itse en ikäväkseni ole päiviä laskenut, mutta kyllä niitä täytyy lähemmäs sata olla. Veikkaisin, että kaato tapahtui ehkäpä 20-25 päivän jälkeen.
En nyt jaksa kaivaa viestiä esille mutta tunsin silloin piston sydämessäni kun Jukka joskus analysoi kaatuvia kuljettajia, ja kirjoitti jotain tyyliin "keskiryhmässä siinä kohdassa kaatuvat kuljettajat, jotka luulevat osaavansa ajaa". Tunnistin tuosta itseni.
Ei ole tarkoitus tässä yhteydessä olla besserwisser, omat kaatumattomuuteni ovat olleet paitsi varovaisuuden, myös hyvän tuurin kantamoisia. Ohessa esimerkit parhaista läheltäpiti-tilanteista.
1. Ahvenistolla sadekelin treeneissä pyörä radalta ulos hitaimmassa mutkassa, alamäen nurmikkoa pitkin luistellen vallin yli, pieni ilmalento ja pyörä jäi kahden puun väliin, itse lensin rapakkoon. Pyörä ei kaatunut.
2. Botniaring kevät 2008. Edessä ajava pyörä kaatui kun olin ohittamassa mutkassa ulkokautta. Kuski liukui ensin takarenkaaseen sivusta, seuraavaksi ajoin eteen liukuneen pyörän yli, pieni hyppäys, nurmikolle ja rengasvallia päin. Pyörä jäi pystyyn kuten kuskikin.
3. Alastarolla kisassa herra Penna senior täräytti kisalähdössä kylkeen ensimmäisessä mutkassa. Pyöräni heilahti sivuun, mutta otti kimmokkeen herra Patrosen pyörästä ja jäin pystyyn. Herrat Senna ja Patronen keräilivät itseään. Törmäys löytyy kisavideosta niin etu- kuin takakameran kuvaamana.
4. Kemoralla paluusuoran jarrussa eräs R1-kuski täräytti suoraan persauksiin. Lensin ilmaan, tipuin pyörän päälle, hiekalle ja sain pidettyä mopon pystyssä. Itseltäni pari kylkiluuta murtui, vastapelurilta pyörä päreiksi, useampi kylkiluu ja lapa murtui.
5. Ahvenistolla joskus 2002-2003 takarengas lähti yleisimmässä kaatopaikassa (ylämäen mutka takalenkillä) alta, kuski satulasta ja asfaltin kautta pomppu takaisin. Tallentui vielä herra Adminin videokameralle suoritus.
6. Ahvenistolla 2000 -luvun alussa Romu nimimerkillä varustetun kaverin polvi otti suolenkin lammikkoon, heitti öljyiset vedet mutkaan ja kolme edelläni ajanutta täräytti suoraan lepikkoon, itse sain sätkittyä pystyssä.
7. Motoparkissa jonkun sankarin polvipala tippui mutkaan, kaverin lainakilpurin takarengas siihen osui ja sitten mentiin ylämäki woblaamalla ja vähän ennen lepikkoa pyörä pysähtyi.
8. Tilanne jossa meinasi lähteä henki, tapahtui Alastarolla Radalle.comin kiihdytyskilpailupäivänä. Eteeni ajoi stripille varikolta Honda Type-R. Nopeutta oli +200 km/h siinä vaiheessa kun huomasin auton. Marginaalia jäi muutamia kymmeniä senttejä. Aiheesta löytynee joltain nettisaitilta aika hyvä kuva. No, siinä olisi kuollut kyllä Honda-kuskikin.
Monta muutakin läheltäpitiä on tullut, mutta nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulivat. Kadulla tuli pentuna kaaduttua sen verran usein, että sitä oppi vähän varomaan kun silloinkin se sattui ja teki kipeää, näin vuosia ja vuosikymmeniä myöhemmin se tekee vielä kipeämpää ja sitä pyrkii jo vähän välttämään.
Jos välttämättä ei halua pyöräänsä pistää päreiksi eikä sen viimeisen sekunnin haaliminen ole juuri nyt tärkeintä, niin tässä vinkkejä joilla maksimoi oman pystyssä pysymisen.
1. Älä tee pyörään mitään säätöjä, viritelmiä joista et ole täysin varma
2. Älä asenna rikkoutuneita tai vaurioituneita osia pyörääsi. Eräs Janne pisti pyöränsä Ahvenistolla päreiksi kun taivutti jarrukahvan "entiselleen". Kahva katkesi jarrussa ja sitten kolistiin. Pääsuoran päässä jos olisi käynyt, olisi ehkä taru loppunut siihen.
3. Aja omaa ajoasi. Jos joku menee ohi, anna mennä. Sarvet joskus kasvaa päähän, toisille nopeammin, toisille hitaammin. Näin jälkikäteen tarkasteltuna kaikki katukaatoni johtuivat siitä, että piti joko kilpailla, pelleillä tai näyttää jollekin. Milloin oltiin ojassa, milloin keskellä kaupunkia säälittävästi naamallaan ja milloin auton alla pyörää repimässä irti. Radalle onneksi eksyin vasta sen jälkeen kun oma kuolemattomuus oli havaittu epätodeksi.
4. Käy joku kurssi jossa kokeneemmat (lue omat mokansa jo tehneet) neuvovat perusteet. Pyörän voi aina keksiä uudelleen, mutta vähemmällä selviää kun ei yritä kantapään kautta.
5. Osallistu tapahtumiin jotka ovat kurinalaisesti järjestetyt. Jos samaan aikaan radalle on menossa goreasuisia busakuskeja, wannabe-kisakuskeja, maastokuvioiduissa reisitaskuhousuissa tonnisella rähinäpyörällä ajavia jne. olet luultavimmin väärässä paikassa, siellä ei ole mukava seassa olla, olit sitten Rossi tai aloitteleva motoristi.
6. Varaudu pahimpaan. Eli jos tapahtumassa ei ole päivystämässä ambulanssi, varmista edes kuinka nopeasti sellainen paikalle saadaan tarvittaessa. Ahvenistolla se tulee nopeasti, muilla radoilla viive voi olla kymmenistä minuuteista tuntiin. Jos tulee kylkiluut läpi keuhkoista tai reisiluu murtuu siten että suuri suoni katkeaa tms. siinä on kyllä ikävä ihmetellä ilman ammattiapua.
7. Älä aja väsyneenä tai krapulassa (itse olen kokeillut kumpaakin, en todellakaan suosittele vaikka olisit 10h aikaisemmin nollat puhaltanut).
8. Kun ajaminen alkaa tuntua siltä, että nyt tämä sujuu, tule varikolle.
9. Tarkasta pyöräsi pääpiirteittäin (renkaat, ketjut jne) aina ajon jälkeen ennen seuraavaa ajovuoroa.
10. Noudata sääntöjä. Valitettavan usein radalla näkee yksittäisiä henkilöitä jotka luulevat tietävänsä mitä tekevät, esim. jäävät odottamaan "vetoapua" radan varteen muka turvalliseen paikkaan. Se on hengenvaarallista ja ilmeisestikin eräät ovat oppineet tavan itänaapurimme säätäjiltä. No, siellä riittää väkeä tapettavaksi, täällä ei.
Paljon muitakin juttuja on, mutta jos nuo edes ottaa onkeensa, niin kaadon todennäköisyys minimoituu ja eloonjääminen maksimoituu. Hyvin järjestetyssä ratatapahtumassa (poislukien kilpailut ja puhtaat kilpaharjoittelut) on turvallisempaa ajella kuin katuliikenteessä. Huonosti järjestetyssä olo on kuin istuisi häkissä joka on täynnä urosapinoita joille heitetään muutama banaani, yksi naarasapina ja käsikranaatti.
Tapanani on ajoittain vierailla muidenkin järjestämissä tapahtumissa oppia ottamassa ja joskus... no kunhan vaan ihmettelemässä. Osa tapahtumista on omiamme viihteellisempiä ja tuovat vaihtelua ja jos nyt turvallisuutta niistä ei voi oppia, niin aina jotain muuta kuitenkin.
Jukka
Ai niin. Loppuun voisin mainita sen, että pyrkikää olemaan erittäin varovaisia tapahtumissa joissa vuorotellen ajaa nelipyöräiset ja kaksipyöräiset. Jostain kumman syystä ratapäivillä käy hyväkuntoiset pyörät, mutta pahimmat mahdolliset pommit autopuolelta. Siellä on sitten erilaisten driftaajien (vieraskielinen termi joka tarkoittanee sitä ylipaineistetuilla renkailla sudittelua mutkissa) radalle heittämää hiekkaa, öljyä ja milloin mitäkin. Auto vs pyöräleikissä Alastarolla:
http://www.youtube.com/watch?v=laHCfiVGC1s pelotti oikeasti ajaa auton perässä kun välillä tuli pikkukiveä kypärään niin että kolisi kun auto vähän radan ulkopuolelle rengasta tarjosi.
