Haluatteko kuulla fiilikset, kun vaihdoin prätkän?
No ei se mitään, kerron silti!
Kuten tuossa taannoin kerroin, vaihdoin K1200RS:n R1200GS:n.
Viikonvaihteessa Oulusta kävin noutamassa. Piti olla semmoinen yhdistetty kotimaanmatka ystävättären kanssa, mutta hänelläpä kesäflunssa estikin mukaan tulon, joten tuli minulle lähes iron but -testi
kun perjantaina klo 13.00 suunta Kuopiosta kohden Oulua ja takaisin jo 20.30.
Pikkuisen fiiliksiä: (Kertomuksessa esiintyvät nopeudet ovat kirjoittajan kuvitteellisa nopeuksia, eivätkä sovellu todisteeksi oikeudessa
)
Koko vaihto-operaatio sai enemmän tai vähemmän alkunsa fiilispohjalta, sen syvällisemmin asiaa pohtimatta. Ehkä siksi tuli mieleen erilaisia ajatuksia kun ajelin Iisalmen pohjoispuolella piiiiitkiä korpimaisemia 140-160 km/h nopeuksia tyhjällä tiellä. Niissä nopeuksissahan RS on parhaimmillaan. Tuli kieltämättä mieleen, teinköhän kuitenkaan oikean ratkaisun, millainen mahtaa bokserivempele olla maantieajossa, pystyykö sillä edes 100 km/h ajamaan matka-ajoa, jne.
Noh, tehty mikä tehty.
Oulussa ripeästi paperit kuntoon,kaupat lukkoon, pieni opiskelu peliin ja takaisin kohden Kuopiota.
Kaupunkiosuus tuntui mukavalta, näppärä käsitellä ja pysty ajoasento tekee liikenteen seuraamisen helpoksi. Lähtiessä vaatii reilumman kaasun kuin RS. Lyhin reitti moottoritielle ja hanaa.. Ei hassumpi kiihtyvyys, bokserin värinä ei paha, laantui lähes tyystin kun veto väheni. 100 -120 nopeus tuntui ihan mukavalta, ilmavirrat käyttäytyi maltillisesti. No se ei pelaa, joka pelkää, ei muuta kun tuppi nurin ja katotaan mitä tapahtuu. Aika pirteästi vauhti nousi, kutonen sisään ja vilkaisu nopeusmittariin 170 km/h, ei huono. Sitten alkoikin jo olla niin paljon "vastaantulijoita", että oli parasta hillitä, eikä se tuurikaan noilla nopeuksilla kauan kestä, voi saada ihan virallisen mittapöytäkirjan nopeudesta. Mutta reserviä tuntui jäävän. (Huom! peli oli esittelypyörä, joka oli jo sisäänajettu)
Nelostie osuudella riitti ohitettavia ja totesin, että kiihtyy ihan mukavasti kutosellakin, ei normaaliohituksessa tarvitse pykältää, jos nopeus on n. 100 km/h tai yli.
Tulomatkan teinkin Pyhäsalmi Pielavesi tietä, pikkuisen vaihtelua ja löytyi sieltä hiekkatietäkin. Ihan hyvä sitäkin oli päästellä. Millainenhan tämä olisi ihan pikkutiellä pohdiskelin ja katse alkoi haravoida risteäviä teitä. Tuossapa sopivan pikkuinen tie, minnehän menee?? Eikun sinne. Metsätie se oli ja kiemurteli pitkin hakkuuaukkoja, ihana kirmata eteenpäin, ei malta lopettaa.... Onneksi tie päättyi ja oli pakko palata takaisin. Olihan kiva, ei puuttunut kuin termari kahvia ja voileivät, olisi ollut kiva pikku hetki pitää taukoa ja katsella ilta aurinkoa keskellä metsää....
Mutta tie kutsui. Loppumatka olikin urakalla posottamista kohden kuopiota. Ei ongelmia.
Loppuyhteenveto: pystyssä ajoasenossa on tosi helppo seurata liikennettä ja plexi ohjaa ilmavirran hyvin ohi ja matkanopeudet taittuu vaivatta isoilla teilläkin.
Jos RS:llä on mukava ajaa, GS:llä on hauska ajaa, tuo lisäulottuvuutta hiekkatieominaisuuksien kautta.
Mikään kohta ei erityisemmin puutunut ja jalatkaan ei kaivanneet oikomista tai riiputtamista.
Viikonloppuna sitten satakunta kilometriä kaksi päällä; pikkuisen hontelompi kuin RS, mutta vyöruusu näkee hyvin kuskin pään yli, eikä tarvitse kurkkia puolelta jos toiseltakin, eikä huojuta näin ollen pyörää. Vyöruusu joutuu pitämään päätä enemmän ilmavirtaa vastaan, kun tuulee suoraan otsaan, mut ilmavirta on tasainen, eikä reutoa kuskin päätä.
Ihan hyvä peli, ei kaduta.
No ei se mitään, kerron silti!
Kuten tuossa taannoin kerroin, vaihdoin K1200RS:n R1200GS:n.
Viikonvaihteessa Oulusta kävin noutamassa. Piti olla semmoinen yhdistetty kotimaanmatka ystävättären kanssa, mutta hänelläpä kesäflunssa estikin mukaan tulon, joten tuli minulle lähes iron but -testi
Pikkuisen fiiliksiä: (Kertomuksessa esiintyvät nopeudet ovat kirjoittajan kuvitteellisa nopeuksia, eivätkä sovellu todisteeksi oikeudessa
Koko vaihto-operaatio sai enemmän tai vähemmän alkunsa fiilispohjalta, sen syvällisemmin asiaa pohtimatta. Ehkä siksi tuli mieleen erilaisia ajatuksia kun ajelin Iisalmen pohjoispuolella piiiiitkiä korpimaisemia 140-160 km/h nopeuksia tyhjällä tiellä. Niissä nopeuksissahan RS on parhaimmillaan. Tuli kieltämättä mieleen, teinköhän kuitenkaan oikean ratkaisun, millainen mahtaa bokserivempele olla maantieajossa, pystyykö sillä edes 100 km/h ajamaan matka-ajoa, jne.
Noh, tehty mikä tehty.
Oulussa ripeästi paperit kuntoon,kaupat lukkoon, pieni opiskelu peliin ja takaisin kohden Kuopiota.
Kaupunkiosuus tuntui mukavalta, näppärä käsitellä ja pysty ajoasento tekee liikenteen seuraamisen helpoksi. Lähtiessä vaatii reilumman kaasun kuin RS. Lyhin reitti moottoritielle ja hanaa.. Ei hassumpi kiihtyvyys, bokserin värinä ei paha, laantui lähes tyystin kun veto väheni. 100 -120 nopeus tuntui ihan mukavalta, ilmavirrat käyttäytyi maltillisesti. No se ei pelaa, joka pelkää, ei muuta kun tuppi nurin ja katotaan mitä tapahtuu. Aika pirteästi vauhti nousi, kutonen sisään ja vilkaisu nopeusmittariin 170 km/h, ei huono. Sitten alkoikin jo olla niin paljon "vastaantulijoita", että oli parasta hillitä, eikä se tuurikaan noilla nopeuksilla kauan kestä, voi saada ihan virallisen mittapöytäkirjan nopeudesta. Mutta reserviä tuntui jäävän. (Huom! peli oli esittelypyörä, joka oli jo sisäänajettu)
Nelostie osuudella riitti ohitettavia ja totesin, että kiihtyy ihan mukavasti kutosellakin, ei normaaliohituksessa tarvitse pykältää, jos nopeus on n. 100 km/h tai yli.
Tulomatkan teinkin Pyhäsalmi Pielavesi tietä, pikkuisen vaihtelua ja löytyi sieltä hiekkatietäkin. Ihan hyvä sitäkin oli päästellä. Millainenhan tämä olisi ihan pikkutiellä pohdiskelin ja katse alkoi haravoida risteäviä teitä. Tuossapa sopivan pikkuinen tie, minnehän menee?? Eikun sinne. Metsätie se oli ja kiemurteli pitkin hakkuuaukkoja, ihana kirmata eteenpäin, ei malta lopettaa.... Onneksi tie päättyi ja oli pakko palata takaisin. Olihan kiva, ei puuttunut kuin termari kahvia ja voileivät, olisi ollut kiva pikku hetki pitää taukoa ja katsella ilta aurinkoa keskellä metsää....
Mutta tie kutsui. Loppumatka olikin urakalla posottamista kohden kuopiota. Ei ongelmia.
Loppuyhteenveto: pystyssä ajoasenossa on tosi helppo seurata liikennettä ja plexi ohjaa ilmavirran hyvin ohi ja matkanopeudet taittuu vaivatta isoilla teilläkin.
Jos RS:llä on mukava ajaa, GS:llä on hauska ajaa, tuo lisäulottuvuutta hiekkatieominaisuuksien kautta.
Mikään kohta ei erityisemmin puutunut ja jalatkaan ei kaivanneet oikomista tai riiputtamista.
Viikonloppuna sitten satakunta kilometriä kaksi päällä; pikkuisen hontelompi kuin RS, mutta vyöruusu näkee hyvin kuskin pään yli, eikä tarvitse kurkkia puolelta jos toiseltakin, eikä huojuta näin ollen pyörää. Vyöruusu joutuu pitämään päätä enemmän ilmavirtaa vastaan, kun tuulee suoraan otsaan, mut ilmavirta on tasainen, eikä reutoa kuskin päätä.
Ihan hyvä peli, ei kaduta.
