Täällä vaan paatuneet kaaharit kommentoi, kyllähän minä nämä argumentit tiedän ja olen itsekin mieluummin ajamatta kuin vedän kuuttakybää tyhjillä peltoaukeilla.
Mutta kertokaa nyt te, jotka noudatatte niitä nopeusrajoituksia.
Hyvä kysymys ja aihe.
Noudatan nopeusrajoituksia taajamassa ja maanteillä samoin kuin autolla, eli se +10 mittariin. Se nyt vaan vituttaa ajatuskin, että pitäis koittaa nauttia ajamisesta ja samalla hermoilla, onko seuraavalla suoralla tai nyppylän takana tutkapartio.
Sivuteillä ja maaseudulla tulee sovellettua lakia vaihtelevasti, ei kuitenkaan mitään sellaisia nopeuksia, joista olis esimerkiks kortti lähtemässä. Lähinnä mutkiin kovaa ja suorilla katsellaan lintuja ja venytellään käsiä.
No mikä sitten pistää ajamaan 10-15 tkm vuodessa?
- tuoksut ja hajut, fiilis olla yksin jossain taipaleiden keskellä ja mopottimen voi kaartaa haluamaansa suuntaan, viettää koko päivä aamusta iltamyöhään mennen ja tullen vain ja harhautuen ties minne. Uskomattomia paikkoja pikkuteiden päästä ja varrelta löytynyt, eikä tarvi huonosta seurasta kärsiä, kun ei kukaan muu ole niin hullu, että siellä kulkis.
- vauhti ja mutkat: ajan pikkuteitä ja sorateitä "kovaa", eli silleen, että keskeisvoiman tuntee. Absoluuttisesti en välttämättä edes riko rajoituksia kuin lievästi jos ollenkaan, mutta mitä pienempi tie, niin sitä kovemmalta se suhteellisesti tuntuu. Sillai, että omat taidot on se rajoittava tekijä eikä olis munaakaan mennä kovempaa. Seuraavana pyörän rajat, joihin joskus törmää myös, mutta hitaammilla teillä harvoin. Mutta tää ilottelu onnistuu valitettavasti vain pienemmillä teillä. Matkaenduro on ihan kiva semmoiseen, ei ole mikään erityinen mutkamenijä, mutta toisaalta syö routapatit sun muut tieltä pois ansiokkaasti, joten pienet ja huonokuntoiset tiet sopii sille hyvin
- kiihtyvyysreservi autoihin verrattuna: se nyt vaan on kiva avata joko yksin tai autojonosta erkaantuen, mutta irrotan kaasusta siinä, kun mittari näyttää sen +10. Aina voi vetästä uusiksi seuraavalla kerralla eikä jatkaa sinne 200 km/h asti
- rampit ja kehätiet: sellasta ilta-ilottelua, joka on vähän kuin yhdistelmä tosta mutka-ajosta, kiihdyttelystä ja autojen seassa puikkelehtimisesta, rampeissa pääsee kurvailemaan ja sit taas hetki köröttelyä ja toinen liittymä ramppeineen. Sellasta iltahauskaa, jonka voi aloittaa kehä kolmosen ulkopuolelta ja hiljalleen hilautua kohti keskustaa, josta pari kertaa ristiin rastiin tunnelmallisessa illassa ja kotiin.
ja ohituksissa on ihan eri meininki.
.
Nolottaa myös hieman ajaa pimeään mutkaan niin kovaa, että tulee vahingossa se s.i.r.-paniikkijarru ennen ajolinjan tiukentamista. Tässä kohtaa taas vauhti laskee ja liian isolla vaihteella ei taaskaan mihinkään.