Hanski ei se riski nyt ihan nolla voi koskaan olla, jos IF:n mainoksia on uskominen? Olisko sun riskikynnys siinä, että kumoon ei passaa mennä vaikka ulos meniskin niin rullataan suoraan ja väistetään sen verran ettei osuta mihinkään, muutoin pyörä saa ja pitää elää ja irtoilla radan puolella niin paljon kuin sietää kunhan sen saa just vielä pysymään "näpissä"?
Toinen on kustannus puoli. "Budjetoitteko" mitä tapahtuu, jos esim. kalusto on jonku päivän jälkeen "nipussa" tai raaja paketissa? Sitten on se mitä mukavuuteen (sitä kautta nopeuteen) haluaa ruveta panostamaan. Referenssi kuskini Hanski olikin jo "motorhomella" liikkeellä. Joku trans-sportsteri pitää munkin laittaa, saisin myös silloin cabbyn hinattua maisemiin. Nyt lähden useimmiten mieluummin pyörällä kuin rupeen vuokra-peräkärryä hakemaan, jota olen muutaman kerran käyttänyt. Motoparkissa kävi nyt niin, ettei viittinyt enää lauantain jälkeen sunnuntaita taivasalla pyörän kanssa istua.
Todennäköisyydet vaihtelevat välillä 0-1. Jos yrittää pysyä kotona, ei omista pyörää ja ovet ovat turvalukossa, riski radalla kaatumiseen on hyvin lähellä nollaa. Jos rata on öljytty, sataa lunta, kuski ajaa täysillä ja on humalassa, riski on lähellä yhtä. Loput sitten siltä väliltä.
Se aiheesta todennäköisyysmatematiikka.
Jos lähtee samanlaisella taktiikalla kuin minä ja opettelee ensin ratoja muutaman vuoden kilpipyörällä ajellen hitaassa ja keskiryhmässä. Kun pyörän käyttäytyminen ja ratojen muodot ja pinnat ovat ns. selkäytimessä, voi vauhtia alkaa kasvattamaan. Oppimiskäyrä on alkuun kohtuullisen nopea (1:54 -> 1:37). Sen jälkeen voi ottaa tavoitteeksi vaikkapa uudelle sekuntiluvulle pääsemisen joka vuosi seuraavan neljän, viiden vuoden ajan ja myöhemmin vaikkapa 0,5 sek per vuosi, oletuksella, että rata, pyörä ja renkaat pysyvät muuttumattomina. Radan pinnoitteen (esim. Kemora) uusiminen vaikuttaa paljon tämän tason kuskeille.
Itse olen ajellut vuosittain n. 50-70 ratapäivää, ensi vuonna tavoite olisi jossain 20-30 välillä kun ei enää aihe niin iske ja viehätys on katoamaan päin. Tuollaisella määrällä radat tulevat aika hyvin tutuiksi muutamassa vuodessa täällä kotimaassa.
Taitavan ja kokeneen kuskin ero on siinä, ettei kokenut tee sellaista virhettä josta taitava selviää... joskus. Otetaan esimerkiksi mutka jossa Jasmin veti ulos. Ymmärtääkseni hän oli yrittänyt taittaa takaisin radalle, tuloksena mitä nyt sitten sattui. Itse olen ajanut samassa kohdassa ulos ehkä n. 5 kertaa, pystyssä pysytty kun jatkettu vain suoraan. Samoin teki Kuopion kaveri kun Penna taas perinteisesti kävi koskettelemassa kesken kisaa.
Radan ja itsensä tunteminen ovat vain yksi osatekijä. Pitää oppia tuntemaan myös toiset. Radalla on muutamia kavereita, joihin kannattaa pitää hajurako. Kun kaverilla on enemmän yritystä kuin osaamista, ei välttämättä kannata mennä liian lähelle, vie mukanaan. Joillakin taas alkaa ikä tehdä tepposiaan tai vanhat vammat muista lajeista ja välillä tulee sitten yllättäviä tilanteita, joista sitten selvitäänkin enää vain tuurilla (ks. Alastaron tämän vuoden lauantain A-lähdön startti).
Itse budjetoin kaksi vuotta sitten itselleni muutaman kaadon, siksi hommasin toiset katteet. Katteet koskemattomina vieläkin varastossa, ei ole tullut tarvetta. No, sadeasukin kulkee matkassa kisaviikonloppuina vaikka sitäkään ei ole tarvinnut näiden neljän vuoden aikana päälle pukea, samoin saderenkaat.
Tulos tai ulos -asenteella saavuttaa nopeimmin tuloksia (hyvänä esimerkkinä herra Mossa). Se vaatii lompakkoa ja pelottomuutta. Riski vammautua on tuossa taktiikassa huomattavasti suurempi kuin tässä Hesen ja minun taktiikassa. Partasen laskelmien mukaan keskimääräinen lippa maksaa 400 euroa. Aika paljon olen nähnyt noita 5.000 euronkin lippoja. Itse ajelen minimibudjetilla ja omalta osaltani tällä haavaa 5.000 euron lippa tarkoittaa kauden päättymistä, 400 euron lippoja kestää perse muutaman.
No, nyt on takana neljäs kausi kilvan ajoa. Motoparkin osalta tavoitteet pysyneet (2005 1:37, 2006 1:36, 2005 1:35 ja nyt 1:34). Jos ensi vuonna ajetaan ja ajetaan kuivalla, niin 1:33 samalla pyörällä samoilla säädöillä. Jos taas alustaan ym. jäisi rahaa, niin sitten tavoite tiputetaan 1:32:een.
Jos hauska vääntäminen kiinnostaa tasapäisten kisakumppanien kanssa ja mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman usein, valitse Hesen ja minun taktiikka.
Tuossa alla esimerkkinä aika-ajon tulokset B-lähdön osalta. Jokaiselle löytyy kilpakumppani. Noihin aikoihin ovat päässeet 60 vuotta lähestyvä mies, keski-ikäinen nainen ja rypäs ensikertalaisia, joten käytännössä kaikki joilla kortti on, on mahdollisuus tuohon.
Hannu Ylä-Outinen HelRC Honda CBR 1000RR Jokamiesluokka YCC 2 1:37,972
Antti Räisänen HelRC Ducati SS 1000 SuperTwin 1:38,336
Olli Raunio TMK Ducati 999 Jokamiesluokka YCC 2 1:38,657
Ville Hintikka HelRC Yamaha R6 Jokamiesluokka YCC 1 1:38,723
Sami Virtanen HelRC Kawasaki 1000 Jokamiesluokka YCC 2 1:39,200
Harri Sorvari OMK Triumph 955i Jokamiesluokka YCC 2 1:39,306
Janne Louhelainen MP-Tuki Yamaha 600 Jokamiesluokka YCC 1 1:39,696
Mikko Mäntymäki MP-Tuki Yamaha R6 Jokamiesluokka YCC 1 1:39,714
Tuomo Nuorento MP-Tuki Yamaha R1 Jokamiesluokka YCC 2 1:39,717
Arto Parkkonen TorMK Suzuki 998 Jokamiesluokka YCC 2 1:39,959
Anna Pitkänen HelRC Kawasaki ZX-6RR Jokamiesluokka YCC 1 1:39,986
Markku Rantanen HelRC Ducati 749 Jokamiesluokka YCC 1 1:40,331
Miikka Kettunen HelRC Yamaha R6 Jokamiesluokka YCC 1 1:40,597
Mika Laiho MP-Tuki Suzuki 600 Jokamiesluokka YCC 1 1:40,751
Miisa Suhonen RiMPKK Yamaha R6 600 Jokamiesluokka YCC 1 1:42,016
Jussi Lehtineva MP-Tuki Kawasaki 599 Jokamiesluokka YCC 1 1:42,449
Timo Mäkinen ApriliaCF Yamaha R6 Jokamiesluokka YCC 1 1:42,501
Petri Suuronen TMK Honda RS250 Jokamiesluokka YCC 1 1:43,381
Kari Jalava MP-Tuki Yamaha R6 Jokamiesluokka YCC 1 1:44,515
Minna Lehtinen MP-Tuki Yamaha R6 Jokamiesluokka YCC 1 1:45,025
Erkki Asikainen VaMP Ducati 1000SS SuperTwin 1:47,507
Jukka