• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Irtokoirista

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja JGo
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Oletteko joutuneet irtokoiran hyökkäyksen kohteeksi mp:llä ajellessanne? Eilen kiitin onneani ja huonoa säätä, kun tuli pyörän sijasta lähdettyä liikkeelle autolla. Tuolla Punkalaitumen tienoilla, Murronharjuntiellä hyökkäsi iso saksanpaimenkoira ojasta suoraan päin. Ei se alle ollut juoksemassa, vaan odotti ojassa kunnes olin kohdalla ja tähtäsi suoraan kuskin ovea kohti ja sen jälkeen lähti juoksemaan perään. Aika kovaa muuten tuollainen sakemanni juoksee hetken aikaa.

Moottoripyörällä tuota tietä ajelen useammin, eikä todellakaan huvittaisi samaan tilanteeseen joutua ilman peltikuoria ympärillä. Mitä tuommoisessa tilanteessa olette tehneet? Ei varmaankaan kannata alkaa hidastamaan vauhtia, kun ei voi tietää hyökkääkö nuo oikeasti kimppuun. Isommalla porukalla ajettaessa voi tulla melkoinen sotku jos koira jää letkan keskelle.
 
koiralla on jokin takaa-ajovietti jonka takia se jahtaa "pakenevaa". MP:llä ajaessani ei tuollaiset paljoa haittaa, kun en ajele letkoissa, eikä alle jäämisen riskiä ole.

Polkupyöräillessä nuo ovat vähän hankalampia, kun yrittävät näykätä jalkaan. Olen aina pysähtynyt, jolloin koira jää hölmönä paikalleen. Jatkan taluttaen etäämmäksi koirasta ja sitten vasta pyörän päälle.

Ajoin kerran metsäpolulla villisikaperheen keskelle ja villisikaemo päätti lähteä hätistämään minua. Silloin en kokeillut tuota pysähtymistaktiikkaa, vaan poljin karkuun henkeni edestä. Kunnioitettavan kokoinen elukka tuollainen villisikaemo.

Asun Puolassa, missä irtokoiria ja villisikoja on paljon.
 
Kurapyörällä on joskus hirvikoira kipittänyt kuin viimeistä päivää talon pihasta puoli kilsaa perään, kieltämättä huvittavan näköistä.
 
Ei se välttämättä ole "tappamaan" tulossa. Koirilla on noita takaa-ajo/paimennus-viettejä monella tapaa ilmenevinä..

Kaverin koira toimii siten, että se ei tutun pyörän/auton pihaan saapuessa välitä yhtään mitään. Ei välttämättä edes nouse makuulta. Lähtiessä sitten hyvin usein haukkuu rinnalla ja joskus näykkii lahkeesta ja autolla lähtiessä rähjää kuskin ikkunan vieressä, ikään kuin lähteminen ei olisi sen mieleen..

Muinoin oli yhden talon pihassa hirvikoira, joka lähti säännöllisesti joka kerran perään juoksemaan.. ikään kuin tiesi aikataulun, jonka mukaan oli kyttäämässä.. Ei koskaan tullut eteen tai rinnalle, vaan odotti että menee ohi ja sitten perään...
biggrin.gif
 
Keppanakellarin lähistöllä siinä mikä se isompi tie nyt onkaan on parikin kertaa metsiköstä ryysännyt musta susikoiran näköinen koira louskuttamaan viereen.

Ja jostain maalaispihasta on kanssa ampunut pensasaidan takaa hurtta kohti.

Suoraan sanottuna vituttaa elukoiden puolesta tuollaiset, kun huonostihan sille koiralle käy jos pyörän tai ajosaappaan reitille eksyy. Ja saattaa siinä itsekin tehdä yllättävässä tilanteessa jonkin kaatoon johtavan ohjausliikkeen.
 
Aika kovaa muuten tuollainen sakemanni juoksee hetken aikaa.
seon geeneissä ja rotujalostuksen tulos
wink.gif

kautta aikojen saksalaisen on pitänyt juosta helkkarin lujaa säilyttääkseen henkensä..ja yleensä kotia päin hanges
tounge.gif


kerran sattu tällänen autonkyttääjä innostumaan korepökän lahkeesta, mut tykkäs vain juosta rinnalla ja näykkiä.

onnex useinmiten nää koiruudet ei itsekkään tiedä mikx ne jahtaa autoa tai mopotia eli eivät normaalisti ole purumielellä liikkeellä vaikka kiini saisvatkin..viheliäistähän toki koettaa ajaa ku ykx juoksee rinnalla simona
062802moto_prv.gif
 
Eipä ole moottoripyörällä koirat hyppineet silmille. Fillarilla joskus jotain karvaturrea päin ajoin kun koitti ilmeisesti kamikaze hyökkäystä eturenkaan kimppuun, lensi kumminkin onneksi sivuun niin ei tarvinnut yli ajaa olisi voinut olla epämukavaa kun 100kiloa rullaa mustin yli.
 
Keppanakellarin lähistöllä siinä mikä se isompi tie nyt onkaan on parikin kertaa metsiköstä ryysännyt musta susikoiran näköinen koira louskuttamaan viereen.
Liesjärventiellä on tullut kanssa tavattua tuo ikävätapainen musta koira, ei tykkää ainakaan konepyöristä. Koitti ainakin silloin väkisin alle, ehkä pitäis alkaa taluttaan ohi  
thumbs-up.gif
 
Pysähdyin pyörälläni tien reunalle, olin maaseudulla kauniin heinäpellon laidalla ja päätin siinä pyörän selässä istuessani, että pirautanpa kaverille. Katselin siinä samalla maisemia ja kaukana, parin kilometrin päässä oli maatalo ja talon pihalla juoksenteli pieni piste, eli tarkemmin kuvattuna vapaasti juoksenteleva koira. No, jatkoin puhelimessa rupatteluani muutaman minuutin ajan ja istuin rennosti pyöräni selässä, kunnes yht’äkkiä joku tönäisi lujasti kylkeeni, sätkin hetken aikaa mopon päällä tasapainoillen, käänsin päätäni ja se pieni piste oli noussut takajaloilleen, tassut kiinni kyljessäni ja lipoi hetkessä hien kasvoiltani. Säikähdykseni oli sen verran raju, että pusun antaja taisi itsekin pelästyä ja katosi vilahduksessa takaisin heinikon pimentoon.

Tapahtui v. 2005, nimimerkillä ”melkein kaiken kokenut”
 
Itselläni kun noita Seeffereitä on parikin ollut, niin kokemuksesta voin kertoa että pysähtyminen ja satulasta nousu yleensä auttaa. Kaveri saattaa räksyttää vielä tavattaessa, mutta yleensä matalaksi meno (koira kun tulee mielellään omansa korkuisen luokse mieluummin kuin seisovan) auttaa rauhoittamisessa ja tuttavuuden teossa.
Tämän jälkeen se kodin etsiminen on helpompaa. Itse ainakin yrittäisin hoitaa sen koiran takaisin kotio ja pitäisin mukavan saarnan omistajalle koiran koulutuksesta.
 
Kovinkaan paljon luottoa ei itseltä löydy vieraisiin koiriin tai ennemminkin niiden omistajiin. Osa koiranomistajista on ihan hukassa koiran koulutuksen suhteen ja kun vielä laiminlyödään lenkitys ja muiden virikkeiden antaminen, niin äkkiäkös sitä yksi motoristi päätyy turhautuneen koiran vinkuleluksi. Kokonaan pysähtyminen taitaa kuitenkin olla ihan järkevä ratkaisu, vaikka eka reaktio onkin, että äkkiä hanaa ja karkuun, kun tulee epävarmuus siitä, että kuka siellä ravintoketjun viimeisenä lenkkinä olikaan
smile_org.gif
 
Kokonaan pysähtyminen taitaa kuitenkin olla ihan järkevä ratkaisu, vaikka eka reaktio onkin, että äkkiä hanaa ja karkuun, kun tulee epävarmuus siitä, että kuka siellä ravintoketjun viimeisenä lenkkinä olikaan
smile_org.gif
Koiran vietti saalistukseen kohdistuukin yleensä siihen kiinni saamiseen, ei niinkään syömiseen, hieman eri juttu taasen susilla, jotka saalistavat ihan sen ravinnon takia, joskus nekin vain huvikseen. Koiralla vietti loppuu siihen kohtaan kun saalis on saatu kiinni/"kuollut" (kun pysähdyt, myös koira pysähtyy). Joillain tietyillä koiraroduilla(metsästyskoirat)vietti jatkuu vielä saaliin kannon ajan.

Jos koira yrittää napata vielä pysähdyksenkin jälkeen kiinni (hyvin harvinaista) esm. käteen, niin lapaset vain ylös, saattaa hyppiä tai ei, mutta itse olen ainakin saanut koiraa kuonosta niin kiinni, että on rauhoittunut. Tällöin kyllä olin kävellen liikenteessä.

Kerran olen myös napannut koirasta kiinni kesken ilmalennon, kaveri taisi hieman hämmästy, kun ilmalento loppui maahan selälleen ja ns. lukkoon
biggrin.gif
Tällöin oli kyseessä tottelevaisuuskoulutusta vieraalla koiralla, joka ei oikein halunnut ymmärtää, milloin saa purra ja milloin ei.
 
Noihin rinnalla/perässä juoksijoihin törmää useastikkin.
Ei ongelmaa, karkuun on toistaiseksi päässyt.
Allekkaan ei ole yksikään vielä jäänyt.

Viron reissulla tuli sitten vastaan (iso) koira joka selkeästi ei ollut leikkimässä.
Sitkeästi yritti käydä jalkaan kiinni, luovutti vasta helvetillisen karjumisen ja crossisaappaalla annnetun pikku kopsautuksen jälkeen...
Ei tullut mieleenkään pysähtyä, ei hetkeksikään...
 
Tiedän tapauksen jossa sakemanni juoksi pihalta mopopoikien eteen ja jäi alle, pojat sai muutamia ruhjeita kun lenteli mukkelismakkelis ja sakemanni halvaantu ja jouduttiin lopettamaan. Koiran omistaja joutui korvaamaan vahingot.
 
Syksyllä 1980 tuli ajeltua polkupyörällä jossakin tuolla Haminan itäpuolella. Koiruus ryntäsi talon pihasta miljoonaa perään ja yritti saada otetta puolustusvoimien saappaasta joka oli mun jalassa. Tuli pirullinen ajatus sekunnissa mieleen ja vaihdin sarjatulelle... prrrp... pikku pörähdys rynkyn räkäpäitä alaviistoon jolloin tiemme erkanivat. En tiedä tuliko koirulle hätäkakka tai muuta mielipahaa, mutta myöhemmin tuvassa saatiin hyvät naurut sitä muistellessa
tounge.gif
 
Avoimet putket, kytkin pohjaan ja hanaa, niin koira kuin koira lähtee eri suuntaan. Kokeiltu muutamaan kertaan.

Loud pipes save lifes. Tästä se sanonta on tullut.
 
Back
Ylös