Ilman jarruja, JKL:stä - Haaparantaan ja helteitä pakoon Norbotteniin

[mchuurre]

Elikkäs uutta seikkailua taas pukkaa, tai onhan tuo Gessun kardaani jo kolmatta päivää taas pyörähellyt..
Täällä Jokkmokin kirjastossa tätä naputellaan....
Mitä kun kotona, tukikohdassa on ollut jo reilut 2 -viikkoa semmoiset temperaturet, ettei edes järvessä seisonta, tai varjovoimistelutkaan ole auttaneet, niin aivan pakko oli jotain keksittävä!

+30´c näytti vielä sunnuntaipäivällä "tarkka", säälaitos kotona, mutta netistä kun tsiigailin, niin pohjoiseen oli luvattu jo helpotusta, vaikka toki Utsjoellakin oli ennätys ollut hiljan +33´c !
Eli ei liian pohjoiseen, mut jonnekkin missä kävis tuuli tai edes satelisi? Gällevare, Porjus ja Jokkmokk! Tuolla olisi hieman helpompia kelejä, ja olipa Torniojokilaaksoon luvassa maanantaille, samoin kuin hieman ylemmäksikin, vesisateita ! YEAH !

Olin kokonaan unohtanut mitä oli palella! Jos vaikka kunnon vesisateeseen pääsisi ja vielä Gessun vauhdeissa, niin se voisi viilentää! Mutta tuo 4-tien sahaaminen, se on yksitoikkoista ja väsyttävää, puuduttavaa, tympeää, jne, ( tähän voi sitten lisätä kaikki muutikin Suomen kielen synonyymit ! ).
Jotain erilaista oli keksittävä, joka katkaisisi tuon yksitoikkoisuuden! Vuodenaika ei ollut uutta, ei ollut pärräkään, ei uutta satulaa, eikä mitään muutakaan: kypärää, ajoasua, himmeliä, tms. joka antaisi vaihtelua, joten nyt sitten jotain "uutta kehiin"!

Kokeilempa jutailla tuon 500km:n pätkän koskematta jarruihin. Tämähän olisi sitä ennakoivaa ajotapaa, jota niin kovasti toitotellaan, niin katsotaan kuinka käy, olkoonkin, että 4-tiellä oli sunnuntain vilkas meno-/paluuliikenne, ja kello keskellä päivää, kun lähdön hetki koitti...
Olihan tuota jo hieman aikaisemmin taannoin tullut reenattua K200LT:llä & kaverini kanssa, kun joskus 5-6 vuotta sitten, painelimme Haaparannasta - Örnskjölsvikiin, ilman että yhtään jarruteltiin. Ja olisi menty norweegiaan asti, mutta kun siellä Örnskjölsvikin keskustassa ei vihreä aalto toiminut kunnolla, 2:desta valoista jo päästin läpi, mutta kolmansiin oli pakko topata, kun risteävää ajoneuvoliikennettä tuli molemmista suunnista....

jatkuu..

 

[ts18056]

Kokeilempa jutailla tuon 500km:n pätkän koskematta jarruihin. Tämähän olisi sitä ennakoivaa ajotapaa, jota niin kovasti toitotellaan, niin katsotaan kuinka käy, olkoonkin, että 4-tiellä oli sunnuntain vilkas meno-/paluuliikenne, ja kello keskellä päivää, kun lähdön hetki koitti...

Jees, kuulostaa mielenkiintoiselta!

Itse tuossa takavuosina (olikohan 70-80 -luvun taitetta) tulin pakosta viikonlopun paluuruuhkassa Tampereelta Hesaan autolla, jossa ei ollut muita jarruja kuin käkkäri. Vuosi jarrupaineita mittaava anturi nesteet pihalle (ei sytyttänyt varotusvaloa), eikä mukana ollut niin paljoa työkaluja, että olisi saanut laitettua.
Ennakoiden tuokin onnistui.

 

[mchuurre]

Jatketaan täältä Sorselestä, eli päivää vain kaikille "blogin" lukijoille, ohjastajille, yliohjastajille, vanhemmille ohjaajille sekä myäs vanhemmille ylijutaajille, niitäkin kun täällä varmasti on. Tänään toistaiseksi tämä, mutta onhan tässä vielä päivää jäljellä.

..että tuollainen "ennakoiva ajotapa" on muutoinkin talvijutaajan "peruskauraa", koska jarruihin ei TOSI luikkailla keleillä parane palajo koskea, etenkin, jos ei ole nastoja alla! Nyt siis kokeilin tätä JKL - Haaparantaa ilman jarruja. No hyvin meni alkuunsa. Oli Pihtiputaan jälkeen vain kaksi asuntovaunua osittain tiellä, kun oli rengasrikko ja se toinen vaunu avusti sen takana sitä renkaan vaihtoa. Siinä piti himmata vähäsen enempi, kun vastaan tuli muuta liikennettä ja edessä mateli kotilojonoa, mut hyvin selvisin sit siitäkin. Ohitukset meni reippaasti, etenkin sitten kun tulin vähän ennen Pyhäsalmea, siinä edessäni ajeli 2 Gold Wingiä, molemmat kakspäällä ja kahdeksaa kymppiä satasen alueella. Ihmettelin jonkin aikaa kun eivät lähden edellä junnaavan kotilon edelle ja sitten erään suoran auvettua, lähdin itse menemään nuista kaikista kolmesta ohitte...

Kotilon jarruvalot syttyi, ja kas-kas...lehmän kokoinen koirahan se siellä meän kaistalla jolkutteli ! Onneksi kuitenkin pysyi sievästi siellä oikella kaistalla, joten ei sitten siinäkään tarvinnut hantaakeihin koskea! Peileistä katselin kun GW:t pysyivät visusti muodostelmassa, eivätkä vielä sittenkää lähteneet sen kotilon ohitse ??

Ekat 300km meni hyvin. Enkä mielestäni madellut muutenkaan, kuten "ennakoivasta ajotavasta" joku voisi kuvitella. Oulussa ( 330km ), oli itse asiassa 3.15 h:n ajon jälkeen, eli kyllä se keskinopeus oli siellä 100km/h:n paremmalla puolella koko ajan. Sitten tankkaus II:ssä, sekin meni ilman jarrutuksia. Juoda piti koko ajan, kun Kärsämäen jälkeen oli plussat kohonnut +30c:n pahemmalle puolelle, eivätkä ne siitä olleet vielä mihinkään laskeneet....

Merihelmessä sitten kävin uudelleen juomassa, sekä erästä kaveria jututtelemassa. Sieltä kun palasin 4-tielle, sen liittymä kun on tosi lyhyt ja vieläpä alamäkeä, niin siinä tulikin sitten paha töpeksintä! Ajoitus oli todellakin väärä ! Jouduin jarruttamaan, kun eräs vasemmalta tuleva kotilo pääsi yllättämään ! Pilalle meni ! Tasan 400km ja jarruja piti jo raplata ! Vielä hieman aiemmin olin kuvitellut jopa että koko "helle-pako-turnee", tai ainakin eka tonni, olisi mennyt yhtä hyvin, vaan eipä tullut tästä mitään!

No, tappiosta masentuneena jatkoin matkaani kuitenkin ylöspäin. Etelän helteestä oli päästävä viilempään ilmanalaan. Saisin ehkäpä sadettakin, mutta tosin vasta huomenna...
Join samalla kun kohtasin poliisipartion parkissa. Ottivat tutkalla nopeuksia, tosin pohjoisen suunnasta käsin! Auto oli vain outo? Ikinä ennen en ollut nähnyt siivilipoliisi-autona farmarimallista, ja olikohan se vielä Volkswagen, ja metallinruskea! No, ei mennyt kauaakaan, kun oli jo kohta toinenkin "raadari" parkissa ja asiakas olikin jo käynyt pyydykseen.... Ja kohta vielä ennen Simoa vielä yksi! Siis 3 tutkaa ja kaikki noin 30km;n sisällä!

Tuli kohta Simoon, ja muistin että 4-Tie ylittää Simojoen, jossa oikealla puolen, oli se "toriaukea" sekä urheilukenttä. Siinä oli se paikka, jossa olin monesti valmistanut ruokaakin, koska siinä oli hyvä sadekatos ja vieressä muistini mukaan oli uimarantaa. Sinne siispä vilvoittelemaan. Jovain siinä tulee silta, ja kas-vain, siellä rannallahan olikin jo pari uimaria pulimassa. Eiköhän sinne siis sopisi vielä yksi. Gessu parkkiin ja sammuksiin. Uimahousut kainaloon ja rinnettä alas, kun näkemäni uimarit tulivatkin vastaavasti jo ylös. Ei mennyt kauan, kun olikin jo joessa, eikä tuo jokivesi tuntunut kyllä yhtään miltään...pettymys. Helle oli senkin kuumentanut!

Takaisin Gessulle ja baanalle. Nyt sitten tulin Simon vanhan tien kautta, liittyäkseni uudelleen 4-Tien liikennevirtaan ja kas, ompas huano näkyväisyys ja yllättävän tiukka tuo loppuliittymä...arrgggg ! Taas jarrukahvaan kiinni!. EI VOI OLLA! Nyt siis jo toinen jarrutus, ja kyllä nyt jo harmitti! Äsken olin vielä kuvitellut että mennään yhdellä "missillä" koko reissu, tai se eka tonni, tai ainakin nyt Haaparantaan asti, mutta tämäkin vielä ! Jatkuva kotilovirran paljous tulvi etelästä käsin koko ajan, ja harmittelin kun pitikin käydä edes koko joessa. Kun ei se edes vilvoittanut!

Nyt tulee rakoa ja ei muuta kuin sekaan! Harmitus jatkui ainakin Kemiin asti, kun huomasin että Laivurinkadun tapaamiseen olisi kohta kiirus. Päästelin sen hieman ylitse mitä arvelin, toivoen, että ne kaikki "raadari-kotilot", olivat jääneet sinne Simon ja Oulun välille---

jatkuu...

 

[mchuurre]

Tässä muuten eilinen "hellettä pakoon", pätkä. Ja se toimikin, kun yölämpötila oli ~11´c ja päivällä vain +20´c Lisäksi lähes koko aamupäivä oli "tuhrua", joten hieman "vesijäähdytystäkin" oli mukana!

 

[mchuurre]

Ja tästä lukijoille "bonuksena", hyä yöpaikkalinkki!

Nykyään, tämä paikka on vieläkin siistimpi, ja enemmän laitettu mitä tässä vanhassa kuvassa. Mutta sanotaan, että tuo paikka on meikäläisen "Top 10" -kärjessä mitä teltta- / laavupaikkoihin tulee.

Alue on ensinnäkin niin iso, että noita teltta- tai vaunupaikkoja on molemmin puolin tuota jokea. Laskin äkkiseltään, että helposti toistakymmentä, kun aamulla kävin molemmat rannat ajamassa. Toisekseen, päätien varrelta pääsee riittävän kauaksi niin, ettei autojen ääniä kuule. Kolmanneksi, tuolla vastarannalla, ( kohde B ), 2 km asfaltista on, oikea ja kunnon laavu, jossa riittävän leveät penkit, nukkumista varten. Ja neljänneksi, tuo kuvassakin näkyvä wc, se siivotaan päivittäin, näin kesäaikaan, ettei tarvitse metsässä käyä "kyykyllä", ja sen lisäksi, wc:ssä on lämmitys, sähköt, käsipesupaikka, saippuat ja kuumailmapuhallin. Ulkoseinästä saa lisäksi juomavettä niin paljon kuin tarvitsee, vaikka astia täyttää!

Pitäsköhän suomessakin olla kruunu valuuttana ...

 

[yoohah]

Just "kotiuduin" tänne Roi:n tasalle reissusta. Ei ollut Norjanmeren ja Jäämeren rannoilla hellettä toissapäivänä 98:a ajellessa +7 näytti GS:n mittari. Tihkui ja matalaa pilveä. Eilen oli hieno keli välillä Lakselv-Kilpisjärvi (Altan kautta), aurinko kilotti vuonoissa +15 tienoilla pintalämmöt. Hyvin sai laittaa vähän sähköliiviin jännitettä, niin piti ajon mukavana.

 

[mchuurre]

..Eli nyt sitten mentiin vauhdilla Torniota kohden, eikä siinä mitään sen ihmeellisempää sitten sattunut. Paitsi että kun tervetuliaissuklaata poikkesin ostamaan paikallisesta R-kioskista, ja siitä kun jatkoin eteenpäin, niin kotilo pukkasi oikealta vauhdilla, joten TAAS, jarrutus! Pilalle siis koko plääni, sama vaikka olis jo lähtenyt takaisin kotia, ja ottanut lähdön uudelleen...

Reeniä vaatii, ei voi muuta sanoa. 3-jarrutusta, vaikka kokonaan ilman piti päästä

Yö meni kaverin tykönä, ja olihan se upeaa nukkua ihan "normi" temperatureissa. +20c tms. ehkä jopa alle.
Aamulla rensselit Gessuun kiinni, ja kaveri työnsi oman GS650:n pihalle myös, joka olikin valmiiksi pakattuna illan aikana. Klo jotain 07:30 paikallista aikaa, joten lähimme työntämään kohti Kalixia, tosin, olimme GM:stä tsiigailleet jotain muuta reittiä, kun se tavanomainen tiedättehän: Töre, Över-Kalix-Gällevare....jne. Ei kiitos.
Nyt otettiin semmoista kapiaa hiekkatietä ja esim Nattavaara, eihän tuollaista korpipaikkaakaan sovi jättää väliin.

Kalix kierrettiin sen pohjoispuolelta, kun taivaalle alkoi "aktivoitumaan" jännitteitä. Tummaa pilveä ja jos kohta välähtikin! HIENOA ! Kunnon viilennystä vain kehiin! Itsellä Mp-Asun vettä pitämätön, mutta ilman läpipäästävä "air-flow", vai mikä lie, mutta vain sillä ja t-paidalla olin lähtenyt kotoa tienpäälle. Nyt aamulla olin sitten laittanut tuliliivin siihen väliin, mutta kun kohta alkoi jo tosissaan satelemaan, pysähdyimme ja puin sitten ajotakin ja tuliliivien väliin Frank Shorter- GoreTex:in. On meinaan oiva yhdistelmä, ( ideaa saa lainata vapaasti ), meinaan kun tuolla yhdistelmäällä olen alppimatkoillakin selvinnyt monestakin sateesta, niin miksipä ei nyt tästäkin.

Salamaa otettiin taivaalta käsin, ja veden tulo alkoi todella jo virkistämään. Tosin hellittihän tuo jo välillä niin, että jälleen pystyi jo risteilynopeuksia taas ajelemaan. Olinkin jo unohtanut mitä oli palella, tai kylmä!
Oli sitä kuumaa keliä siellä kotinurkilla pitänyt sen kolmatta viikkoa, niin unohtaahan sitä. Nyt tunsin, kuinka käsivarretikin alkoivat viilentymään jo kohta niin, että ihan pienet väreetkin kävi.....jees !

Aíkani ajettua, laitoin sitten vaihdissa tuliliivin pistokkeen reikään, ettei nyt ihan viileäksi ukko menisi. Ja heti alkoi selässä lämpö tuntumaan. Viileyttä olin tullut hakemaan, mut ei nyt ihan paleluksi asti.

Gällevaareen tultiin nyt etelästä käsin, ja sehän oli uutta polkua! Matkalla vain muutamat porot, kurjet, ja teeret, mitä nyt tuolla sattuu näkemään. Niin ja parit poromiähet kans.
Dundretin päälle nousimme kun ei oltu siellä vähään aikaan käyty. Tie olikin asfalttia perille asti, ja aikas monet kotilotkin oli matkalla sinne. Ohitse vaan ja kaikista...ei kovin leveää ole tuo baana, mutta sopivan jyrkkää ja mutkaista, jossa ei kotilot pärjää. Hyppyjäkin riitti aikas monet, vaan pysyihän nuo telttaromppeet & makhuupussit sievästi tarakalla.

Parkkiin maston juurelle, kun nyt ei ole pelkoa sieltä tippuvista jäistä Syömmekö täällä? -Kysyin kaverilta, ja ei muuta kun kaasut pohisemaan. Maiseman tynkää näkee tuolta, jos vain meinaa katsella. Isot kaivokset ja niiden malmitornit etelässä, ja pohjoisen suunnilla aina lumihuippuja, ehkä on jokunen norweegiankin lumilaikku? Kiirunan suuntaan vain ei pääse näkemään, mitä kun on tuo lähinyppylä tuossa tiellä.

+17´c, ei ollut huono! Ei tullut vaahdot pöksyihin, joten oli soma painella kohti Porjusta. Hilajainen, lähes olematon liikenne ja aurinkoa taivaalta.

jatkuu..

 

[hry]

"" Nyt aamulla olin sitten laittanut tuliliivin siihen väliin, mutta kun kohta alkoi jo tosissaan satelemaan, pysähdyimme ja puin sitten ajotakin ja tuliliivien väliin Frank Shorter- GoreTex:in. On meinaan oiva yhdistelmä, ( ideaa saa lainata vapaasti ), meinaan kun tuolla yhdistelmäällä olen alppimatkoillakin selvinnyt monestakin sateesta, niin miksipä ei nyt tästäkin.""

Kenen valmistamia tuliliivejä käytät ja kuinka ne ovat toimineet ja kestäneet? Itselläni Rukan Armax, ohuilla villakerrastoilla ja vuorit päällä mukavuusraja on +10 astetta ja masokismin raja +5 vesisateessa. Oletko kokeillut muita sähkölämmitteisiä härpäkkeitä?

 

[XX-xenon]

Jaa, se on huurusmies täälä meitinkin reviirillä taas ollu liikkeellä..
oisit ajanu vaikka torviaavan kautta vanhaa monttupomppuasvalttia, vähän vaihtelua nelostiehen, menit kuitenkin simoniemen kautta, jos vanhoja teitä ajelit..?

 

[mchuurre]

...Kenen valmistamia tuliliivejä käytät ja kuinka ne ovat toimineet ja kestäneet?...

Klanin liiviä leudoimmilla, ( kesä ), ja takkimallia arktisissa tai talven kaukoliikenteessä temperatureissa, ( -10´c tai enemmän.. ). Hyvin on kestänyt, paitti pistoketta olen joutunut aika monesti vaihtamaan tuohon liivimalliin, mut onneksi niitä saa melkein vaikka mistä.

 

[mchuurre]

TAAS armotonta temperaturea täällä kotona! Pari päivää taas tuskasteltu ja järvessä "asuttu", jotta vähän keho edes jäähtyisi. +30´c ei ole mun juttu -ei ! Hukkaan män koko reissu, mut jatketaan nyt naputtelua, kun tuli kerta aloittettua...

Porjukseen ensin, koska tankilla oli käytävä, ja kun ei ollut varmuutta saisikos Ritsemissä bensaa? Tankkaus Jällivaarassa ja jutaus tienpäähän & takaisin, olisi tehnyt lähes 400km, joten pikku-Gessun tankissa olisi ollut tyhjää jo..

Tankkaus Porjuksessa vielä auringonpaisteessa, mutta tuulessa, josta tiesimme, että kohta tulee vettä. Tähystys lännen suuntaan vahvisti epäilyn, eli varsin tummia pilvilauttoja tulee ja kovaa. No sitten jo 10 min päästä, Stora Sjöfalletin tielle päästyämme, alkoikin visiiriin tulemaan pisaraa, ja kohta muuallekkin. Hyvä vaan! Edelleenkään ei tarvinut vaahdot housuissa jutailla! Märästä asfaltista roiskui pisaravanat korkealla, kahden Gessun painaessa Stora Lulevattenin rantatietä kohti luodetta.

No eipä jaksanut kauan tämäkään sade sadella, joten kohta taas paineltiin kuivilla teillä...
Tämä oli nyt molemmille kuitenkin uutta ja ennen kokematonta tietä. Jaa että miksi sitten juuri tänne ja vielä tien päähän ? No, eihän tässä mitään muuta selitystä siihen löydy, kuin että sehän on jokaisen enduro-ohjastajan päässä aina se kysymys että: # Mitähän sitä tuonkin tien päässä oikein on? # Ja se ei selviä muuten, kuin käyä kahtomassa tietenkin Näin netin aikaan, sitä tienpäätä voi yrittää käydä Google Mapsilla katselemassa, vaan kun ei ole kamera-auto päässyt tai käynyt aivan joka paikassa. Eikä ollut tämänkään tien, joten siksi siis sinne.

Kokemuksesta tosin voisi sanoa jo edeltäkäsin, että tämän tyyppisten teiden päässä on yleensä kaatopaikka, kivilouhos, tai sitten järvi- tai lampi, mutta vasta käytyämme asian tarkistamassa, se tiedetään. Tulimme nyt alueelle, josta scandia saa sähkönsä. Valtavat vesivarastot löytyisivät juurikin täältä, paikassa, jossa talvisin tulee lunta ja paljon. Voisikin sanoa, että kaikki tämän seudun vähänkään suuremmat järvet, ovat joko tekojärviä, tai ainakin niistä johdetaan vedet, jotain reittiä kautta kymmenien turbiinien läpi, edelleen suuriin, etelään valuviin jokiin. Ja näitä suuria jokiahan scandiassa juuri siksi riittää. Lähestyttiin ns. vedenjakajaa. Norskit taas valuttavat omat vetensä tietenkin omiin putkiinsa ja edelleen sitten mereen.

Olin etukäteen kuvitellut, että kun lähes koko tuo tien ja matkan ajan, tien vasemmalla puolen kun makoilee noinkin isot ja komeat järvet, ( vesialtaat Store Lulevatten + Akkajaur + Langas + Kartejaure + jne.), olisi niiden rannoille tehty monet levähdyspaikat, joista olisi sitten hyvä valita tulevan yön telttapaikka. Vaan kun näin ei ollut? Panin vain merkille sen ensimmäisen, ja oikeastaan sen ainoa "hyvältä näyttäneen", levikkeen, jossa tulisin viettämäänkin seuraavan yöni teltassani, se oli n 40 km Porjuksesta. Mutta eipäs mennä vielä asioiden edelle...

Tulimme Stora Sjöfalletin "kylätaajaman keskustaan". Eli täältähän löytyi kuin löytyikin, bensa-automatti, josta ei kuitenkaan tankattu, ravintola & kauppa, majoitusta, ja jopa linja-auto seisake, eli säännöllinen bussiyhteyskin toimii tänne- ja täältä pois! Eihän tämä nyt niin korpea sitten ollutkaan? Kaverini poikkesi sisälle ravintolaan ja ulos tullessaan ilmoitti että tulomatkalla täällä sitten muuten syötäisiin. Oli kuulemma niin hiano mesta sisältä! No, mutta tien päähän oli vielä matkaa, joten ei muuta kuin takaisin väylälle joka edelleenkin oli aivan "luxusta", meän enduro-pyörille, asfalttia ja suhteellisen leveääkin, mutta kaikkihan muuttuu, sanotaan ...

Hyppyjä, töyssyjä, asfalttia kuitenkin, ja edelleen pysyi nuo leirikamppaat tarakalla kuitenkin. Rantatietä jatkui ja jatkui, kunnes tulimme Ritsemiin. Ei vielä kuitenkaan tienpäähän, mutta viimeiseen pieneen kyläpahaseen. Haistoin tielle kerosiinin? Täytyi olla kopteri? Ja jovain sellainen opastaulu tulikin jo kohta vastaan, eli kopteripalevelua kalastajille, joita lennätetään tuntureille tammukkajahtiin. Ritsemissä on muuten vandrarheimikin. Kauppapuotia ei ollut, mutta eiköhän jokainen, joka tänne asti tulee, tietää sen, että joko eväillä tai sitten luonnon antimilla toimitaan.

jatkuu...

 

[mchuurre]

Ja TAAS hellevaroitusta teeveestä vain pukkaa ! Kuinka selviän huomisesta, kun on kuulemma ensi viikon kuumin päivä?! Aivan liian hopsusti tulin takaisin tuolta Ålloluoktasta ! Siellä oli sentään sopivasti pientä tihkua ja pileveä. Muutenkin tuulista ja sillei!

Mutta jatketaan edellistä turinaa:

Nyt jatkettiin viimein sinne tienpäähän, jotta näkisimme mitä sieltä löytyy. GM:n perustella, ( karttakuva ), tieura päättyisi tuohon isoon järveen, jota vastarannalla asuttivat norskit kesämökkiensä kera. Hmm, olisikin "herkullinen" ajoura jos sellainen löytyisi järvenrannalta - > kohde luodetta eli Narvik:iin ? Mutta eihän siellä nyt semmosta ole!

Eikä sitten ollut! Tulimme nimittäin erään mutkan jälkeen suoralle, jonka päässä näkyi puomi!. Arggh !
Kuka terminaattori on tuhonnut hyvän ajotien puomilla ? ! Oli vieläpä sellainen moderni, sähköllä toimiva ja taustalla vielä 360+ valvontakamerat ja kaikki! Ukaasina oli sitten "poliisiasia", jos vain tuosta ohitse joku yrittää! Sanoin kaverilleni, että tästähän met pääsemme ohitse, niin että heilahtaa, puomin vieressä kun meni syvä ja hieman kivikkoinen ojaura. Ja jäljistä päätellen, siitä olivatkin paikallisen mönkkäriohjaajat menneetkin. Vaan kaveri oli sitä mieltä, että tulisi poliisiasia, eli näkevät rekisterikilvet kamerasta. Tuumasin, hetken, että kohta, tai tänäänhän se kamera voisi olla sopivasti rikki, tai ainakin jos kävisin tuolla maston juurella.

Vaan ei saanut esitykseni kannatusta. Tarkemmin vielä kun lueskelimme puomiin ripusteltuja kylttejä, tulimme siihen lopputulokseen, että loppuosa tieurasta oli suljettuna patoaltaan tulvimisen johdosta. Puomi oli sähkölaitoksen rakentama, joten käytäntö lieneekin vuosittain toistuva, tai ehkäpä usemamminkin tapahtuva ilmiö? Räjäytimme Gessut käyntiin, ja käänsimme etupyörät tulosuuntaan, tosin ei ollut hyä mieli - ei!

Tutustuimme vielä ennen paluuta, Ritsemin lentotukikohtaan, jonne tulikin laskuun sopivasti eräs lentolaite.
Saimme hetken ajan sopivasti koneellista tuuletusta lisää, mutta sitten taas jatkettiin matkaa pitki ja poikin Kårtjejauren rantaviivaa, eli palasimme syömään Store Sjöfalletin ravintolaan.

Tai ainakin melkein ravintolaan. Kaasu pohottamaan, ja pastaa tulemaan. Sisällä kun tulisi kuuma, sillä on hiljaisuuteen tottuneille ohjastajille liikaa hälinää, ja ruokalista kun on kuitenkin scandiaa, ei pian tiedä, mitä tuli tilattua. Liian monta riskiä samalla kertaa, joten onhan se aina hianoa syödä ulkona.

jatkuu..

 

[mchuurre]

Eijeijei...+32´c näytti tuo huurre-sääasema, ei ou koskaan ollut nuin karmeat temperaturet, tuo automaattisen sääaseman historiassa! Málagassakin vain +28´c, että ....

Olimme ravinneet siis itsemme, joten pillit ja kuksat taas pussiin ja "rantatielle". Kaveri heitti ajatusta, josko hän jutaisi takaisin kotiinsa, Haaparantaan, jos vain keli pysyisi hyvänä. No, mikäs siinä sitten? Tuntui olevan huolissaan aamuksi luvatusta vesisateesta, vaikka ei meikäläisen teltta, etenkään tuo "esikunta-/ komentoteltta", ole vielä koskaan, eikä mistään vuotanut. Sanoin jotta mikäs hätä meillä on, jos vain saamme sen kasaan, ennen sateita? Vaan luulen, että päätös oli hänellä jo tehtynä.

Ajelimme rauhassa ja edelleen aurinkoisessa, suhteellisen hyvän ajokelin vallitessa. Tarkoitan suhteellisella tuota lämpötilaa, eli vain semmosta +15´c- +18´c pyöri vähän paikasta riippuen, joten ei vieläkään paikat vaahdonnut.
Tulimme jo sitten siihen P-alueelle, jonka oli pohjoiseen mennessä painanutkin mieleen. Olkoonkin, että siinä oli 2 -matkailuautoa jo parkissa, edempänä, pienen polun päässä oli kuin "unelmapaikka", justiinsa meikäläisen teltalle varattuna, eli jätetty tyhjäksi. Vaikka vielä koetin houkutella kaveriani jäämään, kättelimme, ja hän sanoi jatkavansa kotiin, vaimonsa viereen. ( jossa hän sitten olikin n 24:00 ), eikä ollut kastunut edes.

Itse taasen, asetin Gessun hiekkarannan viereen sivujalalleen, ja aloittelin teltan pystytyksen. Matkailuautojen väki pysyi hyvin piilossa, vaikka luulen, että niiden verhot heiluivat vähän väliä. Ei mennyt kauan, kun teltta, ilma-aluset sekä pussit olivat jo omilla paikoillaa, joten sitten oli vielä iltakaakaon aika. Eihän sitä nyt nälässä aleta huilaamaan. Iltauinti nyt jäi kyllä väliin, mutta jos sitten vaikka aamulla?

Noin puolen yön aikoihin, alkoi jylinät. Eikä net olleet mitkään piänet jysähtelyt, vaan kunnon JYRINÄT ! Vaan ihmeen hyvin sain silti nukuttua. Tuulikin nousi aika suhinaksi, joka peitti alleen niiden muutamien autoje äänet, jotka päätiellä suhahtelivat ohitse, tai ainakin näin olin jotain kuulevani. Sitten jossain vaiheessa havahduin kun hennot pisarat alkoivat rummuttamaan varovasti, sitten vähän kovempaa ja väliin oikein kiihtyvälläkin, voimallisella temmolla. Vaan hyvin sitä tasaiseen pisaraääniin olen ennenkin nukahtanut.
Pissillä piti käydä sitten jossain vaiheessa, aamuyöstä tietenkin. Silmät olivat aivan eri paria, eikä net zoomannu sitten millään. Näkökenttä oli sumeaa, ihan kuin linssissä olisi ollut maitoa tms. Mutta ihmeen kautta sain kuitenkin operaation suoritettua, palattua vieläpä takaisin telttaan ja jälleen unesta kiinni.
Sitten kun sade lakkasi, katsoin puhelimen kelloa sen näyttäessä 05:30.
Meikäläinen on jo näemmä siinä iässä, että 3.sti yössä, tarkoittaa pissillä käyntiä, joten ei muuta kuin taas ulos ja liputtimet jalkaan. Nyt silmät olivat kaiketi samaa paria, mut ne oli eri puolilla päätä, kuten poroilla on?
Näkyy kaksi, eri näkökenttää ja nekin sumeina. Ihmettelin, kuinkas nyt operaatio saadaan suoritukseen, kunnes hokasin, että kahden näkymän estämiseksi, ulostautuminen onnistuu yksinkertaisesti sulkemalla toinen valonaroista silmistä. Nonnih, helppoa kun vielä löydän takaisin telttaan... Ja se kolmas kerta, sen suoritin sitten klo 06:20, kun tuuli lakkasi kokonaan.

Ei ollut säässä siis mitään vikaa! Päinvastoin! Temperature Gessun mittarissa oli hianosti +10´c, eli aivan kuten olin toivonutkin, omat elintoiminnot alkoi kulkemaan paaaaljon paremmin ja nopeammin, kuin hellekeleissä. Telttaa kasaan vain, ja tien päälle. Ei vieläkään matkailuautojen väkeä näkynyt missään, tai sitten ne olivat kuolleet ikävään tuollaisiin järkyttävän kokoisiin "rullaaviin huoneistoihin". Eihän tuollaisesta leirielämästä, saati matkailusta kun voi nauttia, ei millään!

Seuraavan olikin sitten se "Easy Elsie", tiedättehän, se ( valtava - 4 -moottorinen ), Lancaster pommari, eräs niistä 37:stä, jotka yrittivät upottaa sen Germaanian laivaston ylpeyden, Tirpitzin. Se ei vielä tällä yrityskerralla onnistunut, jolla tämä "Elsie", oli ollut mukana, mutta jo seuraavalla kyllä. ( Operaatio Katekismus ). Mutta tuo kone, tai mitä siitä nyt enää on jäljellä, se on kuitenkin suurin hylky täällä pohjoismaissa, mitä minä tiedän. Pari kertaa siellä olen jo aiemmin käynytkin, vaan poiketaan nyt samalla kertaa siellä, kun se tuossa Porjuksen lähellä on.

Onhan se selvää, että nuo vuodet, jotka kone on tuolla suolla maannut, ovat tehneet tehtävänsä. Edellisestä käyntikerrasta oli aikaa n 13-vuotta, ja silloin jopa tuon koneen "Nose art", eli "Easy Elsie"-teksti, ja etenkin, se nainen, Elsie ite, näkyi selvästi, samoin kuin siivissä ja runkoon maalatut kansallistunnukset, radiotunnuksineen. Että käydään se tsiigaamassa, ja jos samalla saisi muutamia lakkoja aamupalaksi, niin mikäs siinä!

Ne "Tall Boy", 6 tonnin pommien kraaterit, ne näkyvät muuten vielä tänäkin päivänä siellä Tromsön Hakåya-saarella. On siellä kannella voinut korvatulpat olla tarpeen, etenkin kun koneet saivat 3 osumaa, + 2 lähiosumaa... tai jos tarkemmin ajatellaan, ei niillä tulpilla ehkä kuitenkaan ollut siinä merkitystä, kun se pauke ja rummutus alkoi!

Aiheesta enemmän.

jatkuu...

 

[mchuurre]

Ja tukalasta helteestä vaan varoitellaan edelleen! Eikö tämä musertava säätyyppi lopu sitten millään..

Mutta Gessu vaan sitten parkkiin, ja kas, siinähän oli P-paikan vierelle joku jo tuonut muutamia osia helposti kotivitriiniin vietäväksi? Keulasta lienee ja olisikos kameran aukon peltiä, mitä lie?

Muutakun pitkospuita pitkin matkaan, ja olihan siinä polun molemmin puolin mustikoita jo tälläkin korkeudella syötäväksi asti. Sitten puolivälissä korppi alkoi suorittamaan hälytystään korkean kuusennäreen latvasta. Hälytystä, vaan kenelle? Eihän täällä ketään muita ollut, pelkkää suota ja korpea. Väärin! Tarkempi tähystys suonlaitaan ja porohan se siellä parkissa. Ei uskaltanut edes päätään kääntää, luotti täysin maastoväriinsä, ja mitäs minäkään sen rauhaa häiritsemään, eli jatkoin vain matkaani.

1.5 km patikoinnin jälkeen, tulin suon isomman suon laitaan, ja siellähä sitä alkoi aurigossa vaalenneita pellinpaloja näkymään. Samalla tuli aurinkokin jo esille, joten nyt saisin sitten oikein valokuvia, en pelkästään kuvia. Aika oli todella tehnyt tehtävänsä. Ei näkynyt paljon tunnuksia, vain pohja- ja naamiomaalia. Mutta kas, hillaa, ja tuolla lisää! No, ei tullut hukkareissu nyttenkään, tuumasin, samalla kun astelin "laavulle".

Akut hiukan heikossa hapessa...

Kansallisuustunnus.

Laavun seinällä olikin vielä säilynyt, tuo "Helpon Elsan" tarina, josta mielenkiintoisimpana yksityiskohtana muistin tuon heän kotitukikohdan: Lossiemouthin, jossa itsekin olen poikennut. En tosin Gessulla, mutta mikä lie vuokra Suzuki se oli? Ei muista enää.

Kuriositeettina mainittakoon vielä se, että tässä rungon peräkappaleesta, sen värityksestä näkee sen työjaon, mikä oli jenkkien ja brittien välillä, eli jenkit kun lensivät germaanian päällä pommiensa kanssa päiväsellään, britit jatkoivat yövuorossa. Eli koneen vatsapuoli oli kokonaan musta.

Palasin samoja pitkoksia sitten takaisin, ja Gessun etupyörän käänsin edelleen kohti pohjoista. Olihan se tuonkin tien päässä käytävä tekemässä donitsi, tai vaikkapa pari! Paikan nimi on Ållaluokta, vai mikä se oli, mutta siispä sinne. Tuhrukeli tuli takaisin, ja pilvet vaelsi matalalla. Tien varrella oli jollain kotilo parkissa, ja tietenkin se oli suon kohdalla sopivasti, eli hillastajahan se siellä valkoisen ämpärinsä kanssa kyykkäili! Meinasinkin jo hetken, että olisiko pitänyt itsekkin rynnätä sinne, vaan olkoon, johan tuota sain maistella jo muutamia kuitenkin..

No sitten tienpäässä, siellä oli sentään muutamat savuja, venesatama ja kappeli. Se on Ålloluokta. Uskallan varmaan luvata, että täysin ressitön ja meluton kylänraitti. Eikä naapurikaan olisi aina ikkunasta tsiigaamassa, tai piski räkyttämässä. ( tai onhan siellä porokoira jossain voinut olla, tai ainakin joskus oli ollut,? )

Nähty, joten takaisin sitten, eli kierrokset 4 tonniin ja pitkä vitonen pesään. Kohtahan sitten taas olinkin jo Porjuksen voimalaitoksen ylittävällä patotiellä. Melkoiset muuntajarakennelmat, eli voimaa näyttää vedestä tulevan ja palajon!

Tällä kylällä ei sitten enempää ollutkaan tarjottavana, joten Trelleborg kääntyi nyt kohden Jokkmokkia, siellä olisi kylän kirjastossa kaiketi netti, joten voisin siellä vaikka "blogia" päivitellä?

Matkalla Jokkmokkiin, ei tuolla välillä ole oikeastaan mitään erikoista, jos ei nyt toista isoa patorakennelmaa lasketa mukaan, eli tätä. Niin ja se "Harsprångsselet, se on sellainen "nähtävyys", jossa on aikoinaan asunut kaivosyhdyskunta ja / tai patorakentajat, ei muista, mutta ei siinä mitään näkemistä oikeasti ole.

PS. Lancaster on suhteellisen kookas lentolaite. Sellaisen pääsee näkemään livenä, vaikka Lontoon RAF:n ilmailumuseossa. Tästä kuvasta voi päästä jonkilaiseen käsitykseen?

Jatkuu..

 

[mchuurre]

Huh - ...+33´c näytti tuo Laukaan digimittari!

Jokkmokin kirjasto oli kiinni, aukeaisi vasta klo 13:00 ja nyt kello oli vasta 10:20. Eli ei ollut kuitenkaan kokonaan suljettu kesäajaksi, kuten niin monella paikkakunnalla täällä suomessa! Että nyt sitten tankille, ja tienpäähän Kvikkjokkiin! Siellä ennätän käydä hyvin ja tulomatkalla sitten takaisin kirjastolle.

Q8-huoltamo olikin siinä aivan nurkalla, ja myös vesipullot muistin täyttää. Ei ollut koskaan ennen ollut neljää kappaletta vesipulloja! Gessun satulaan takaisin ja kohti luodetta, eli Kvikkjokk. Maisemat olivat kutakuinkin toistoa Store Sjöfalletin tielle, mutta olennaisin ero oli kuitenkin se, että tie oli alkuunsa "melkein karmeaa", tai sanotaan että ehkäpä scandian huonommassa kunnossa oleva asfalttitie. Se tosin parani sen 30km:n jälkeen jo huomattavasti, ja oikeastaan parani koko ajan, mitä lähemmäksi Kvikkjokkia tulin. Loppu 40 km olikin sitten jo aivan uutukaista, mutkaista ja mäkistä baanaa, jota oli ILO lasetella menemään. Olematon liikenne + uusi baana! Hyä yhdistelmä. Tuon taipaleen alku varmasti on säikyttänyt monet kääntymään takaisin, koska jos tieura on jo alussa karmeassa kunnossa, niin harvoin se loppupäätä kohden paranee, mutta nyt oli niin!

Tulin tien päähän ja kas, jotenkin oli tutun oloista tämä parkkipaikka, josta patikoijat lähtevät vaelluksillee, samoin tuo retkeilymaja? Hmm, olinkohan sitten Google-ukolla katsellut näitä seutuja joskus aiemmin...
Ja kas, tuo kappelikin oli selvästi aiemmin nähty? Outo juttu! Mutta nälkä painoi päälle ja ei muutakuin veden ääreen, josta saisin keittovedet. "Båthamn"- kyltti osoitti rantaan ja sinne sitten.

No, tieura päättyikin sopivaan lahdelmaan, eli satamalaiturin ohitse kun vain jaksoi valutella, niin tässähän olisi vaikka oiva telttapaikka. Ei juuri sääskiä, juokseva vesi ja pehmoista niittyä. Trangia kuumaksi ja pastaa kattilaan. Auringon polte oli tuskaa. Joella kauempana kuului moottoriveneen ääni, eli joku turistiporukka saapui tuntureilta kaiketi takaisin. Kohta sitten yläpuolella lensi kopteri, eli jotain toista porukkaa vastaavasti jo vietiin.

Pastaa syödessäni, laskeskelin mielessäni edessä olevia kuukausia, eli milloin pääsis aloittamaan sen "oikean ajokauden" Noin 5 kuukautta vielä, ja sitten tuska helpottaisi:

Germaanialainen paku, oli vieressä, niityn kulmilla parkissa ja sisällä oli räjähtänyt kasapanos, tai sitten niillä oli muutoin vaan tullut kiire jonnekkin. Suupielet pyyhittyäni, Trangiat ja rensselit taas kyytiin ja takaisin tulosuuntaan. Jokkmokkin kirjastoon seuraavaksi. Tai, no, olihan siinä matkan varrella vielä se eräs "eräkeskus", jossa ei tosin minulle ollut mitään, ei ollut, kun mitään en tarvinut, paitsi eräs tv-ruutu josta näkyi tuleva sää.''

Sitten ajosaappaat koskettivat maata seuraavan kerran kirjaston nurkalla.

( myöhemmin, vasta kotona muuten selvisi, että olin tuolla Kvikkjokissa jo aiemmin käynyt. Kaiketi -87 tai -88, niin sillähän se niin tutulta osasi näyttää ).

jatkuu..

 

[mchuurre]

Vihdoinkin helpotti tämä loputon kuumuus ! +18´c enää, joten nyt jaksaa taas naputellakkin!

..Eli kirjaston netti oli kovilla kierroksilla sen aikaa, mitä siellä olin paikalla, ja sain "blogit", yms:t taas reilaan. Sitten tankkasin jälleen samalta Q8:n pumppu n 2:sta ja asettelin ajosaappaat takaisin jalakatapeille. Nyt lähdin valutteleemaan kohti etelää, ja täysin luottaen siihen, että löydän hyvän ja (sopivasti), aurinkoisen leiripaikan.
Vesi pitää olla tietenkin vieressä, juokseva sellainen, ja sitten maantieltä matkaa, ettei kotiloiden, tosin harvojen, mutta kuitenkin, ääni kuuluisi nukkuessani.

Esimerkiksi, jotain tälläistä ajattelin:

Sitten, teltalle pitää olla tietenkin tasaista pintaa, olkoonkin että teltan sisäpinta-alaa on sen verran, että nukkumapaikkaa voi tarvittaessa siirtää puoleen jos toiseen, eli joku tämmönen paikka olisi toiveena:

Ja muutenkin, se juokseva vesi, pitäisi olla kunnon joki, eikä mikään pieni puro, joka vain keräisi öttiäisiä, vaikka tommonen:

Ja vielä jos voisi toiveita esittää, niin wc olisi hiano ylläri. Sitä kun pensaassa ei oikein pysty lukemisia ottamaan sinne mukaan, jos vaikka karttaa haluaisi aamulla tutkia samalla, eli vaikkapa sitten jokin siisti ja tyylikäs:

Kukat on toki turhaa, mut ei se haittaa tietenkään, jos ne tulee samalla kertaa!
Mutta sisäsiistiä pitää olla, ei mitään tärveltyjä eikä likaisenkamalia kuten suomessa joskus näkee, siis näkee, jos edes sisälle asti on kuvottavien hajujen takia pystynyt edes menemään, eli vaikkapa tällei:

Ja nyt kun kerta innostuin, niin lisätään sitten toiveisiin vielä:
-lämmitys
-juokseva vesi ,eli hanavesi
-kuuma vesi
-kuumailmapuhallin
-saippua
-käsipyyhkeet
-valaistus että jos sitä karttaa aamulla...
-peili
-hmmm... mitäs sit vielä ? Juomavesihana sitten ulkoseinässä, jos ei halua jokivettä keitellä?

Ai niin ja se siivousjutska, se olisi sitten kyllä siivottava valvotusti, ainakin 2 kertaa päivässä, eli näin:

Juu ja yksi mikä meinasi unohtua, sen verran pitää olla sitten parkkiksella tilaa, että ne kaikenmaailman kotiloasunnot, 4h+mh:t, kaksiot, ja mitä tuolla tienpäälä nyt tapaileekaan, net kaikki sitten jää sinne parkkiksen asfaltille, ettei ne tule meikäläisen perässä sitten tuonne joenvarteen, häiriötä tuottamaan, eli jotenkin näin:

No, nyt joku arvon lukijoista jo heittää, että haloo, lopeta jo ajoissa tommosien yöpaikkojen toive, saati etsintä, mistäs luulet tommosia edes löytyvän?

...Ni onhan se kyllä niin, ettei ainaskaan suomesta. Suomessa nimittäin, jos tommosia olisi, niin se joki olisi kyllä padottu kaiken maailman autonosilla ja romuilla. Se tie sinne joenrantaan vastaavasti tukittu pesukoneen ja telkkarien raadoilla - niin ja helloilla. Sitten se wc rakennus, jos sen saa maasta irti, se olis varastettu jo uutena, mut jos se ei lähde irti, niin sitten se olis poltettu. Kukat olis revitty ja ripoteltu öljykanisterien kanssa jokeen ja sit tuo asfalttiparkkis, sinne olis tuotu 8 tukkipinoa ja vedetty mustaksi kumia polttaen ja donitseja tehden niin ettei sitä asfaltiksi enää eroittasikaan.....näin meillä suomessa!

Mut nyt kun olin jutailemassa scandiassa, niin tämmönen parkkis- ja yöpaikka löytyi sitten täältä.

Yö meni upeasti ja aamulla join jopa kahvia! Juu, eipä ole tullut "raakaa" kahvia juotuakkaan sitten ku viimeksi.
Kaiken "turhan" kun olin jättänyt pois jo n 23 vuotta sitten, kaffeet mukaan lukien. Kypsä kahvihan olisi sellaista kun, se keitetään oikealla rakotulella, oikeassa pakissa, (mustassa ja vahvasti nokisessa), sitten sen annetaan kiehua 2-kertaa ylitte. Sitten kun sitä aletaan ottamaan, niin sen annetaan kaatua kolmesti. Sitten se, mitä siinä wanhassa kuksassa enää on jäljellä, se on sitä kypsää kahvia!

Aamutoimien jälkeen, teltta nurin kun ei ollut kahvia mitä kaataa, enää. Sitten takaisin tienpäälle, ja väistellen tuota suomalaista pakettivolkswagenin matkailuautoa, joka oli melkein löytänyt meikäläisen telttapaikalle, mutta onneksi tie oli ollut sen verran huonokuntoinen ja lepikkoinen, että sen oli yömyöhään pitänyt jäädäkkin puoliväliin. Hyä niin! EN KAASUTTANUT enkä RYNTÄYTTÄNYT heän ikkunoiden kohdalla räväkästi , vaikka joku muu olisikin saattanut tehdä niin. Mulla kun oli hiano ja rento ajofiilis.

Ajofiilis tuli kaiketi myös siitä, että kohta pääsisin jälleen uudelle, täysin vieraalla tienpätkälle, joka ei tosin ollut kuin about 120km pitkä, mutta se oli sellaista McGregor-tyyppistä, todellista erämaa-aluetta. Tosin, johan tämäkin olisi sitä monelle, kehäkolmosen sisäpuolella syntyneelle, mutta siis nyt oli tulossa tieuraa, jossa voisi nähdä vaikkapa karhun, tai jopa karhuparven, niiden kokkoontumisen?

Moskosel - Arjeblog väli = 150km, karkeasti, josta hiekkauraa n 120km. Siellä ei tarvitse erikseen edes tulipuita etsiä, pysäyttää vain ajokin tien laitaan ja muutaman askeleen päässä on tervasta niin, että ottaa vaan siitä ja sille näyttää vähän tulivehkeitä. Nuotio on valamas!

Tosin, tämä kuva on vahvasti lavastettu. Ei ollut kylmä säänkään puolesta, saati että kun tuliliivi oli tuona päivänä ajossa koko ajan päällä. Mutta olihan sitä tervasta vähän nuuhkailtava ja otinpa muutamia kunnon lastuja vielä sivulaukkuun mukaankin. Eihä sitä koskaan tiedä, milloin pitäs tulia tehdä.

jatkuu..

 

[mchuurre]

Tämä Heidenau K60, toimii muuten aivan upeasti, kun vaan passailee ilimanpaineet kohilleen! Kuvassa jotain 5 tonnia jutailtu, ja pinta on kuin uusi. Mutta onhan siitä puhetta ollutkin, että antaa hyvin rahalle vastinetta..

Tien pinta oli pohjalta kovaa, mutta sitten siinä oli sormenpäänkokoista muroa, eli koko tuo lenkki olikin sitten tuota ja samaa. Hienoja hiekkarantoja oli paikoin tien oikella puolen ja yhdessä paikassa kotilo jonka vieressä teltta! Ja minä kun jo luulin, että telttailu on vain "wanhan kansan taruja", tai jotain, mutta oli se oikea näky, etenkin kun olin jutaillut jo ainakin tunnin verran.

Karhua ei vielä tullut vastaan, eikä paljon muutakaan. Vain yksi auto koko lenkillä ja ette muuten arvaa, siis minkämaalainen? No, tiätysti se oli suomalainen! Keskellä iivanan käkkärää, tiellä, joka ei oikeastaan vie juurikaan minnekkään. Siellä tulee tiätysti suomalainen auto! No, olihan tässä itsekkin, matkalla, ei oikeastaan minnekkään, tämä tieura kun vain tekee sellaisen koukkauksen ensin luoteiseen, ja sitten se palaa lounaaseen, että olisi paljon helpompiakin teitä jutailla Arjeblogiin ja etenkin suorempia. Mutta tämä ura kun piti vain nähdä.

Piteälvenin kohdalla, tulikin sitten jo "siviilisaatio" vastaan. Oli kaiketi ainaskin 10 savua. Bergnesviken, vaan yhtä pian oli kylä ohitse, kun tulikin. Heidenau ampui vain joitain kiviä kaseikkoon tuolla kohdin enemmän, kun aloin suotta vaihdelaatikkoa hämmentämään. Kiihdytys takaisin 90-kymppiin ja piiitkä vitonen takaisin peliin.

No, sitten kun ei tuolla muuta tapahtunut, niin alkoi se sade sitten kuitenkin. Eihän siinä mitään. Olin pukenut jo lähtiessäni, Frank Shorter -GoreTex:in Mp-Asun, tuulenlaskevan, ( ja veden ), takin alle, joten nyt mentiin suoraan suihkuun. OIVALLISTA ja lystiä olikin saada kunnon kaatoa, tai no, melkein kaatoa, 3 viikkoa kestäneen helteen polttamille ajovermeille! Täst mie piän! Vaan, sitten kun tuota sadetta vaan kesti, ja kesti, ei tuntunut yhtään hiljentymänkään, vaikka olin jos kuinkan monta porotokan väistöä ja parit stopitkin tehnyt, alkoi tuo visiiri jo kastumaan sisäpuoleltakin. Nyt ei ollut enää niin lystiä tämä jutaus. Vaan hetkinen, nyt takana välähti valot jossain, ja juu, sieltähän tuleekin sopivasti paikallinen poroisäntä minulle "vetoavuksi", koska tuo jos kukaan tietää tasan tarkaan, minne tie seuraavan mutkan jälkeen kaartaa ja missä on mikäkin kuoppa. Ei muuta kuin vilkun vilautus oikelle, ja niin punainen Nissan kohta painelee ohitseni ja minä saan nyt keskittyä vain lukemaan Nissanin jarruvaloja. Missä välähtää, niin mulla kaasu pois, ei tarvitse itse jarrutella, kun on vain reilumpi väli.

Ja näin se matka joutui hieman hopsummin sadesäällä, kun oli paikkakunnan vetomiäs edessä, vaikka olikin vain kotilo. Sade vaan jatkui ja kohta tuli jo nälkäkin. Olihan se kellokin 11:00 tai ainakin lähelle sitä, kunnes muistin jostain, että Arjeblogin pohjoispuolella, jonne tämä tie tulisi, oli joitain pysähdyspaikkoja. Ja niinhän se tie muuttui ensin asfaltiksi, ja sitten kohta jo tulikin levähdyspaikan kyltti. Muuta kuin suoraan ja sinne!

Olipa aikas hyät ruokailumestat pukanneet tähän! Tulipaikka, ruokailukatos GS-pyörälle, ja runsaasti polttopuitakin! Hianoa ja juuri kun sain kostuneet ajokamppeet päältäni, sade osoittikin jo taukoamisen merkkejä. No, pastaa kattilaan ja tulipuut palamaan.

Tulet lähti helposti käyntiin, mitä kun kalikat olivat rutikuivat ja tuuli puhalti järveltä sopivasti "pesään".

Siinäpä oli hyä ja ennen kaikkea kaunis, taukopaikka! Vain GM:stä näkee nämä hiekkarannat, jossa paikalliset toki osaavat käydä uimassakin, vaan helposti jutaaja menee ohitse!

Ja sitten jälkkäriä, kun pasta & viimeisetkin eväsleivät oli syöty, hmmm. Olihan sitä kaikenlaista kiisseliä jos jonkisorttista matkassa, vaan otetaan jotain tuoreempaa, eli tuonne hiekkarannan maastoon, mustikoita napostelemaan, joita siellä riittikin....

Ja kylläsen olon jälkeen, pitää sitten tiätysti löytää vielä jokin lepotuoli, kun ei se oma "sohva", ollut tällä kertaa matkassa!

jatkuu...

 

[mchuurre]

Tulin Arjeblogiin. Kylään josta muistan kuinka -80 luvun alussa, siellä hopeamuseossa, esiteltiin ihan julkisesti mm Saamelaisen noidan pääkalloa. Siellä se lasivitriinissä killitti, sellaisena savuntummana, mutta ehjänä. Oli hyät hampaat vain, vaikka tuskin harjasivat kuin kerran eläessään, jos sittenkään! Noitarummut ja niihin piirretyt kuviot ovat kaiketi vielä tänäkin päivänä siellä, vaan empä lähtenyt pimeyden voimia saati shámaaneja ihmettelemään.

Kirjastoon oli sen sijaan päästävä! No, hyvin löytyi kirjasto, vaan kun Gessun ajoin siihen eteen parkkiin, näytti jo siltä että joko säästöt on täälläkin iskenyt, tai sitten ovat vielä kesälomalla kaikki. Osuin oikeaan, eli jälkimmäinen oli ovien kiinni pysymiseen. Olisi toki auennut seuraavana päivänä, vaan mitäs tuosta. On niitä edessäkin päin vielä. Kaasuttelin piiitkällä vitosella korpiteitä kohti Sörseleä, kun eräällä suoralla näin valkoisen pakettiauton tien levikkeellä, ja siinähän ei nyt mitään ihmeellistä sinänsä ollut, mutta net hemmot siinä auton ympärillä. Se kun meinasi "säikäyttää". Olivat aivan kuten elokuvassa näkee, commando-iskuryhmä-combat varustuksissaan, ja aivan näytti siltä että olivat juuri tekemässä rynnäkköä tuota pakua vastaan??!!

Aivan pakko oli himmata sen verta, että tajusin kuka tekee mitä ja miksi! Olivat niitä marjankerääjiä. Thaimaalaisia kaiketi. Tai ainakin, niiden silmistä olin sen näkevinäni, koska mitään muuta ei noista "ryöstäjistä" tai iskujoukon jäsenistä voinut eroittaa. Päällä kun oli sellaiset commandopipot, että vain silmänaukoista kiilsi sarveiskalvot, mutta kaikki muu, eli koko kroppa olikin sitten erilaisten verkkojen ja maastopukujen peittäminä, niin että luulisin, että tolla varustuksella jäävät varmasti kiinni heti ensimmäiseen kaseikkoon, kun jokin verkko, tai rihmasto tarraa puiden oksiin kiinni!

Oranssiliivit oli sitten vielä kaikkei päällimmäisenä päällä. On vissiin eksynyt joskut eräskin keräääjä suolle, joten onhan se helpompaa sitten keväällä kerätä nuo sieltä korpisoilta talteen.....kai ?

Vaan minä poika se jatkoin sinne Sörseleen, enkä enää seuraavan porukan kohdattuani, edes hiljentänyt yhtään, koska tiesin mitä porukkaa tuo oli. Kotiloiden rekkareita ainoastaan seurasin, koska niitä oli romanialaisten lisäksi, puolasta sekä tsekeistä. Olipa muutama venäläinenkin, mottiin jääneet tietenkin tapansa mukaan, tai ainakin suosilmäkkeeseen saappaistaan kiinni.

Oranssipukuisia vilahteli korpisuorien soilla vähän väliä, siellä ja täällä. Oli selväsi isommasta porukasta kyse. Todennäköistä oliskin se, että jos nyt kävisin vandrarheimistä kyselemässä huoneita, tai petipaikkaa, saisin vastaani "ei oota". Jossainhan näidenkin tarvitsi yönsä viettää, vaikka soilla muutaman yön keräisikin, ei sitä pitkään jaksa.

Sorseleen tulossa nyt ei ihmeitä ollut. Sama kylä kuin ennenkin. Ainoastaan kirjasto, tankkaus ja ruokakaupassa käynti. Tosin, siellä Maxi:n hyllyjen välissä, oli erikoisia asiakkaita, kun jalassa heillä oli kirkuvan siniset uudet saappaat, ISO hihnalla varustettu vyölaukku jokaisella hemmolla vatsallaan, kuiskaava puhetyyli sekä pituutta alle 150cm, vaikka kyse olikin miehistä. Olivat tulleet nähtävästi ihan Thaimaasta asti, mutta voisi sen pipon silti ottaa kaupassa pois päästä, niin ei herättäisi niin paljon huomiota? Tai ehkäpä ei sittenkään.....

Ilta läheni, ja kaffeepullat odotti nyt sivulaukussa. Hmm..ei muuta kuin E45- tietä alemmas, kyllä se telttapaikka taas sieltä jostain löytyisi. Olkoonkin, että taivaan rannalla oli jälleen tummaa pilveä ja taisi jo vähän jyrähdelläkkin, ( tai sitten se oli Gessu ), mutta näin lämpöisellä säällä, melkein helteellä, ei mihinkään sisämajoitukseen kyllä mennä.

Erittäin varteenotettava mahdollisuus hianoon telttailuun, tulikin jo Vindelvin maisemissa, joten heti sillalle päästyäni, kiepautin Gessun oikealle sillanpartaaseen ja arvasin oikein. Laavu + tulipaikka, mutta oli Gessulle vain huono ajoura alas. Olisi pitänyt pyörä jättää asfaltille ja kantaa vermeitä 10 metriä rappusia alas. No way !
Jatkoin haravointia nyt edelleen sivutietä edemmäs, ja löytyihän sieltä uimaranta, vaan oli maisema peltovainioita, niin eipä tämäkään tyydyttänyt. Takaisin 45:lle ja takasin joen yli ja sitten käännös oikeaan!

Nonnih! Sieltähän jo löytyikin upea erämaalampi ja kelvollinen laavu. Olisi penkit ja pöytä sekä uimapaikka missä jäähytellä jne. Mutta jokin paikassa haisi! Siis, ei kuvannollisesti vaan jokin raato oli laavun lähettyvillä?
Ei kai jokin marjankerääjä ole unohtunut tänne viime vuodelta, tms?

Ei kelpaa tämäkään. Etiäpäin vain, joten kaasua! Oli sitten eräs toinenkin laavu vielä ennen sitä "oikeaa" paikkaa, vaan eipä siitäkään ollut oikein...

Vaan sitten se löytyi! 64 kilometriä ennen Ruskseleä. Aivvan mahtava leiripaikka, lähes kaikilla mukavuuksilla, mitä GS-hemmo voi kaivata: Sadekatos/laavu, joki, uimaranta, tulipaikka, wc, sekä polttopuita.

Eikä ketään eikä mitään matkailuautoja, vaunuja missään! Vaan jytinää alkoi jo kuulumaan, joten esikuntatelttaa nyt jo esille hopi-hopi! Meininki saada se pystyyn, ennen kuin mahdollinen sade alkaisi tulemaan niskaan, olkoonkin että sadekatoksessa olisi helppoa ja soma valmistaa kenttäateriat. Maapohja oli pehmoista, joten teltan pystytys kävi kuin kuulussa strömsöössä. Eikä aikaakaan, kun oli tulet tehty sekä ateria valmiina, että teltta pystyssä, samalla kun ensimmäiset vesitipat jo solisi peltikatolle. Ennätinpäs ja hyvinnii!

Nyt oli sitten pilvilläkin vauhtia ja jyrähdyksistä laskin sekuntteja. Kohta muuten keskittää tänne, joten otin kimpsuja ja roipetta mukaani, samalla kun astelin teltan oviaukosta sisälle. JYRISEEHÄN se ! Ja salamoi!
Rajuilma tuli hopsusti niin että vielä kun asettelin telttapohjaa paikoillee, tuntui kun 4 hemmoa olisi ravistelemassa telttaani nurin, sen jokaisesta kulmasta!

Lisäksi valonvälähtelyt tiheni tuntuvasti, joten vaikka pimeys muutoin valtasi tienoon, olisi teltassa välähdyksien valossa hyvin voinut vaikkapa lukea sanomalehtiä! Suhina ja vedenkaato sen kuin voimistui ja ei enää eroittanut yksittäisiä pisaroita toisistaan. Oli kuin HN olisi käyttänyt koneitaan tuolla hiekkakentän toisella puolen!
Tätä kesti sen 8-12 minuuttia ja sitten kaikki olikin taas yhtä-äkkiä, kuin ei mitään! Vain joitain yksittäisiä jyrähtelyjä kauempaa! Olipas se aika voimannäyttö luonnolta!

Tulet vielä voimissaan....

Niin, mitkä tulet ..? (kuva n 15 sek myöhemmin).

jatkuu..

 

[EsosRS]

jatkuu..

Iii-sooo kiii-tooos . . . reissustoorista . . . tähän asti . Onpa mahtavaa luettavaa + katsottavaa . Tykkään erityisesti digikuvista.
Tarkkana ollaan taas seuraavan osan ilmestymiseen .

 

[mchuurre]

Iii-sooo kiii-tooos . . . reissustoorista . . . tähän asti . Onpa mahtavaa luettavaa + katsottavaa . Tykkään erityisesti digikuvista.
Tarkkana ollaan taas seuraavan osan ilmestymiseen .

Kiitosta -kiitos! Hyä jos joku jaksaa lukea... oon tottunut tekemään paaljon turhaa työtä, se ei harmita. Mut se harmittaa, jos turha työ menee hukkaan !

..Eli teltta oli edelleen pystyssä ja ukonilma pyyhkäsi ohitse. Vain kaempaa kaukaa kuului jyrähtelyjä, joten jatkoin ilta-askareita sitten jälleen pihapiirissä. Hammaspesut, viimeistelyt, yms. mitä nyt tuossa tuli vielä tööväiltyä, ennen makuupussiin sukeltamista. Tai olihan se vieläkin tosi lämmintä tuo keli, vaikka ukkonen oli enimmät temperaturet nopeassa ajassa pudottanut sen kymmenen graadia! Pussi sai olla siispä vain peittona. Ilma-alunen selän alla taas takaisi hyät ja levolliset unet zzz zzz ...zzzz.!

Linnunlaulua! Mehiäisten pöinäää...! Arvasin! Aurinkoa ja kuumaa keliä pukkaa heti aamu seiskalta! Telttaan tulvi valoa niin, että melkein silmiin sattui! Nyt luupit auki ja zoomauksetkin pelasi aivan mainiosti, eli ei olleet silmät nyt niin kuin porolla, eri puolella päätä. Aamutoimet siispä kutsui, ja kunnollisiin GS-miähen aamutoimiin kuuluu tiätty aamu-uinti.

Ei noita uimahousuja tullut matkaan, eikä niitä täällä kukaan olisi katselemassakaan, joten suoraan alas rinteeseen hiekalle, tyylikäs "saksipotku", jolla lennätin croksit taivaalle ja sukellus virtaavaan jokeen! Tämä oli sitä vilvoitusta, jota lähdin täältä hakemaankin! Eihän vedessä nyt sentään jääpaloja ollut, tällaisena kesänä, mutta virkistihän se nyt tyhjää paremmin. Päätin saman tien tehdä #excursiota# vastarannalle, joten muutama veto vastavirtaan, ja joki painoi meikäläisen hiljalleen kohti vastarantaa, joka ei nyt kaukana edes ollutkaan. Oli joki kuitenkin sen verra syvä, ettei jalat olisi pohjana ylttäneet ja sen verran leveä, ettei sinne jalan olisi joen pohjaa jaksanut kävellä.

Maihinnousu, tutkimusseikkailua hienolla hietikolla, hmmm. poron jälkiä sekä toisenkin! Yes, lappiahan tämä oli, vaan kuinka lähellä loppujen lopuksi Umeåsta! Ei sinne ollut kuin parisataa, ja näin pääsee oikeaan "erämaahan"!
Hiano päivä tulossa, ja hieno oli uida takaisin vilvoittavaan jokeen.... Sitten saippuat ja shampoot sivulaukusta ja vielä kerran takaisin, mutta nyt pesulle ja tukka myös, tai mitä siitä nyt enää oli jäljellä.
Tulipas puhdas ja virkeä fiilis! Näin sitä pitää aamun avaus tehdä, ennen kaasun avausta!

Sitten, koska ei ollut mihinkään hopsu, ( suom. kiirus ), niin päättelin, että kun teltassa oli vielä muutamia vesipisaroita katolla, hellettä pukkasi, ja kun teltta olisi kuitenkin sitten kotona viimeistään huollettava, niin tottakai, saman telttahuollon tekisin nyt tässä ja samalla. Eli empäs kaatanutkaan telttaa vielä, vaan aloittelin aamiaisen sekä lounaan valmistelut ja kaikessa rauhassa. Laiva Umeåsta Vaasaan, kun lähtisi vasta ilta seiskalta. Voisi vain tulla ongelma tuosta välimatkasta, olisin Umeåssa liian hopsusti, vaikka tarkoitus olikin vielä vaimolle katsella paikallisista loppiksista, ( kirpputoreilta ), Arabiaa, joka tosin on jo tarkkaan kerätty kaiketi tältäkin rintamalta?

Juu, hianoa oli hidastella lähtöä. Kaadoin sitten teltankin lopulta, kun se selvästi alkoi jo kahisemaan, eli kuivaa oli ja vielä pohjakin esille ja kohti aurinkoa... Hyvin tuli huollettua ja sitten vain kamppeet nippuun. Poro-parikin tuli touhujani seurailemaan. Lieköhän samat sarvekkaat, jotka olivat joen vastarannalle koparoiden jälkiä sinne jättäneet?

Satulaan sitten ja Gessu tulille. Temperaturet alkoi nousemaan sylintereissä ja myös tienpinnassa. Hellettä pukkasi sitä enemmän, mitä lähemmäksi Umeåta ajelin. Pakko etsiä jokin uimapaikka uudelleen? Vindelelven-joki kun tuossa menee vieressä, niin luulisi nyt jonkun uimarannan kohta tulevan vastaan?

Ja kohta ilmestyikin uimarannan kyltti tien poskessa, mutta - hei hetkinen? Joki kun virtasi oikella, niin tämä uimaranta on vasemmalla puolen!? Kuinka se voi olla mahdollista? Lisä ihmettelyä aiheutti ylämäkeen lähtevä tie?

Olihan se mentävä tsiigaa, tuollainen ihmetys. Pakkohan se oli liikennemerkkiä uskoa, etenkin kun pyörän digimittari näytti jo kahtasataa, vai olikohan siinä pilkku välissä? Nousin Gessulla mäkeä ylös ja olihan siellä kuin olikin vettä kohta näkösällä! Tekojärvi - tai lampi, mutta olipas hyännäköiset puitteet! Oikein penkit ja pöydät ja laiturit ja arvatkaapas mitä vielä........ SAUNA!

Tässähän olis talviajokohde jos mikä! Rauhaisa erämaalampi, ( lue, avanto ), makuutilat, ( lue, pukuhuone ), ja sokerina pohjalla, sauna ja olipa vielä polttopuutkin tuotu porstuan alle ! Kypärä pöydälle, ajosaappaat terassille ja kaikki muutkin vermeet lensivät kaaressa sinne ja tänne kuten ohjastajakin jo kohta laiturilta lampeen. Mahtavaan hiekkapohjaisen lammen viiilentävään raikkaaseen veteen.

Oi sitä riemua, mitä tuollainen taukopaikka voikaan satunnaiselle turistille antaa!

Aikani pulittuani, kuivattelin itseni hienoilla antiikki-tuoleilla itseni auringossa jälleen kuivaksi, ja suuntasin jälleen etupyörän kohti Umeåta.

Tässäpä se sitten olikin tämä ns. pakomatka kuumuutta karkuun. Eikähän tuossa mitään sitten ihmeellistä matkalla sattunut, jos ei lasketa mukaan yhtä itsepalvelu-loppista, eli iso navetta+ autotalli täynnä kaikenlaista kamaa, ja ostaja sai sitten ottaa mitä halusi, ja jättää sen mitä halusi, tiskillä olevaan kippoon. Ei ollut Arabiaa.

Niin, ja sitten vielä eräs episodi Umeån satamassa: Kun tulin sinne piitkään autojonoon, oli siinä selvästi
2 -kotilojonoa rinnatusten. Vasemman puoleisen viimeisenä oli KTM-Adventure hemmo, joten ajelin siihen sitten vierelle. Aikamme siinä töristiin, ja vaihdettiin kuulumisia, välillä sitten siirrettiin paikkaamme yhden kotilon mitan verran eteenpäin. Oli ollut muuten aivan samoilla seuduilla kun itsekin, mm. Kvikkjokk, Jokkmokk, Porjus, jne, mutta ei vain tultu vastakkain! Sanoin hänelle sitten että tässä jonossa menee aika ihan hukkaan, joten ajelen tuonne terminaalin viereen syömään, kuten sitten teinkin. Tuuli oli navakkaa ja puuskittaista, kuten sen saama-alueella pitääkin olla. Niin sitten, enkös syyllistynyt aivan aloittelijan virheeseen!

Parkkeerasin Gessun nokka kohti tuulensuuntaan ja asetin sen sivujalalle. Varmistin vielä, että sivujalka on tukevasti ja pyörä seisoo kuten pitääkin, OK. No, sitten kun alan ottamaan kypärää päästä pois, niin liekö ollut liian kuumaa, tai jutausmatka liian pitkä, niin eikö tää Gessu, se heittäytyy siihen asfaltille pitkälleen, melkoisen ryminän saattelemana ja kaikki 231 kotilojonon silmäparia tsiigaa silmät tapillaan jotta miksiköhän se ei käytä sivujalkaa tms. Meinasin vielä, että heitänkö spagaatin tai kuperikeikan päälle, että nyt esitys kyllä jo päättyi....

No, ai mikäs tuossa oli sitten aloittelijan virhettä? No tuo kun, parkkeerasin Gessun terminaalirakennuksen viereen, kun se jäi siihen about, vain 3-4 metrin päähän seinästä ja vaikka tuuli kävikin suoraan edestä, Gessun nokka tuulta kohden, aiheutti tuuli rakennuksen ja pyörän väliin painetta niin, että tuulen suunta painoi Gessua sitten sivusta! Että ei se Gessu väsy ollutkaan, kuten ensin kuvittelin.

Että sattuhan näitä, mutta ei tuosta runsaasta yleisöstä olisi ollut niin väliä!

Hyvä reissu, vaikka helteet eivät sitten vieläkään kotona helpoittaneet. Kävi melkeinpä päin vastoin, kun kesän lämpöennätykset menivät rikki usealla paikkakunnalla, ja multa se oikea vilkku.

Kuva-albumi SHOWTIME, kertausta...